perjantai 23. helmikuuta 2018

Lennä, lennä leppäkerttu




Jälleen Verson Puodin kangas, tällä kertaa nimeltään Leppis, joksi sen neiti Toimeliaskin heti tunnisti. Kuvasta näkee, miten valo vaikuttaa väreihin ja kuvan laatuun, kun kuvaa kännykällä. Oli kiva kokeilla vähän eri värisillä tehosteilla, musta joustocollege on myös Versolta, mutta keltaoranssi on jäämäpaloista omaan collegetakkiini (klik) . Kangas on ostettu Jättirätistä, josta helposti tulee ostettua liikaakin (?) kankaita halpojen hintojen takia. Tuosta mustasta lähti kovasti esipesussa väriä, toivottavasti ei toistu. Paidat on tehty Ottobren peruskaavoilla, mutta Mademoisellen paitaan innostuin laittamaan koristeita, ensin oikeastaan siksi, että leikkasin yhden kappaleen väärin, mutta loppujen lopuksi luulen, että tässä tapauksessa parempi näin. Kuvasta näkyy myös värien vaikutus toisiinsa, tehosteväri nostaa kuvan värejä.

Tontillamme on jostain syystä kovin vähän leppäkerttuja, en ole tainnuta nähdä ainoatakaan. Johtuneeko paikasta metsän rajassa. Viime kesän puiden kaadon jälkeen piha on paljon valoisampi, saa nähdä muuttuuko tilanne. Myös lumen vähyys haitannee hyönteisten talvehtimista. No viime yönä saatiin 15 cm ! Olen aina hypännyt yli kaikki tauti- ja hyönteissivut puutarhakirjoista, ehkä olisi kannattanut lukea, ja oppia myös hyvien hyönteisten houkuttelusta. Lasten kanssa teimme kolme vuotta sitten hyönteishotellin miehen tuunaamasta kotelosta ja on siinä joitakin tunnistamattomia asukkaita. Eniten pihassa tuntuu olevan kimalaisia puutarhurin kannalta hyödyllisistä. Emme käytä myrkkyjä, paitsi pistiäisiin olen käyttänyt Tolu-liuosta. Taistelun köynnöksistä olemme (toistaiseksi?) voittaneet, malvat kasvatetaan tästä syystä ruukussa. Pienet vihreät madot lisääntyvät ja kasvat silmissä ja sitä mukaa katoavat lehdet.

 
 
Kun ei parempia keinoja ole tiedossa täytynee noitua lasten lorua mukaillen:
Älä tule paha pistiäinen,
tule hyvä öttiäinen...
 
Lumen keskeltä t. HennaMar



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Metsäläisiä ?


 
Serkuksille puserot Verson puodin kankaasta Onnimetsä. Yhdistin kankaaseen Noshin nuolikangasta, josta tein aiemmin itselleni puseron. Valitettavasti olin sillä kertaa niin innoissani paketin saapumisesta, että unohdin vesipesun ja paita kutistui makkarankuoreksi. Tuo nuolikangas ei oikeastaan jousta, Onnimetsä-kangas taas reilusti, siis jälleen elastaania, josta kirjoitin viime kerralla. Tuo metsäkangas on mielestäni kauniin vihreä ja tilasin sen oikeastaan värin takia, toki kuvionkin vuoksi. Poikien paidat muokkasin Ottobren peruskaavoista.
 
Paitakankaan nimi on siis Onnimetsä ja jäin miettimään tuota normioletusta, myyttiä/uskomusta, että kaikki suomalaiset ovat metsäkansaa ja onni siis löytyy metsästä. Itse olen ainakin paljon enemmän kiinnostunut puista kuin metsästä. (En näe metsää puilta?) ja niinpä vierailen mieluusti erilaisissa arboretumeissa, suomennetaan puupuisto. Puistomaisia ne ovatkin ja siten helppokulkuisia ja erilaisten muotojen ja värien ihmemaailma. Yksi vaikuttavimmista minulle on Brysellissä, Tervurenin arboretum, jonka roistokuningas Leopold on perustanut. Sen mittakaava on henkeä salpaava sekä puiden korkeus, että alueen laajuus. Sinne oikeasti vähän eksyimmekin, vaikka polut on merkitty. Kunnolla sinne ei kannata eksyä, koska tuosta alueesta oikeasti alkaa valtava metsäalue. Usein olen myös vieraillut Alnarsparkenissa Lomman lähellä, jossa sisareni asui monta vuotta. Kaikilla arboretumeilla on pitkä historia puiden kasvatuksen ja tutkimisen kautta. Suomessa vaikuttava puisto on Mustilan arboretum, joka alkuaan perustuu yhden miehen innostuksen ja työhön. Vierailimme siellä parhaaseen aikaan eli atsaleoiden ja alppiruusujen kukinta-aikaan. Olen puutarhaan kiinnostuksen kautta huomannut, että Suomessakin on paljon yksittäisten ihmisten perustamia puupuistoja, täytyisi vain joskus etsiä niitä oikein ajan kanssa. Täytyykin ensi kesän ohjelmaan sijoittaa ainakin yksi vierailu.
 
 Tavanomaiseen metsään en niin mieluusti mene, toki jo kotona lapsena opittiin marjojen noukinnan hyödyllisyys, mutta onnekseni mies on minua siinä ahkerampi. Pohjoisessa, jossa lapsena asuin, metsissä oli vähemmän aluskasvillisuutta ja ne olivat helppokulkuisempia. Vanhempani olivat maalta kotoisin, (postagraari-preurbaani-sukupolvi) itse olen asunut aina kaupungissa, pienemmässä tai suuremmassa ja seuraava sukupolvi urbaniosoituu edelleen niin kuin yleinen suunta on. Metsäretket vähenevät ja metsän merkitys? Täällä Suomen länsiosissa on myös paljon puomitettuja metsiä (ajo metsätielle kielletty) ja toisaalta karmivia ryteikköjä. Pahimpia ovat alueet, jotka jonkin metsänhoidollisen toimenpiteen vuoksi on aurattu ja muuttuneet lähes kulkukelvottomiksi. Myös ne ihanat metsäniityt perhosineen kasvat monessa paikassa vähitellen umpeen. Kevät on tulossa, ehkä ensi kesänä johkaannun myös tavallisiin metsiin useammin.
 
Kevättä odotellen t. HennaMar
 

 
 
 
 
 


maanantai 5. helmikuuta 2018

Silityksen uusi kurjuus


 
Kikapin kankaasta ompelemani mekko valmistui vihdoin. Kaavana käytin Ottobre  Woman 5/2014 Jerseymekon kaavaa, jota kyllä muokkasin. Jälleen kerran netistä tilattu kangas ei olut ihan sitä, mitä halusin. Kangas oli mielestäni liian joustavaa, nykyään kun kaikkiin joustaviin kankaisiin tunnutaan lisäävän elastaania. Liilalinen jousto tekee kankaasta hankalan käsiteltävän eikä tunnu miellyttävältä ja muutoinkin miksi ihmeessä lisätään muovia näihinkin. En tiedä, miten elastaani käyttäytyy, lähteekö siitä jotain, mutta ainakaan kangas ei enää puuvillakierrätykseen kelvanne ?
 
Toisin kuin monet muut ovat blogeissaan kertoneet, minusta on aina mukava aloittaa uusi ompelu uuden kaavan piirtämisellä. Nyt on sitten tuo kuvan laatikkoni, jonka olen 'perinyt' esikoistyttäreltäni, ääriään myöten täynnä piirtämiäni kaavoja pusseissa, joissa on tilkkumallitkin kaikissa ainakin osassa mukana. Ei auta kuin tyhjentää, tuskinpa Mademoiselle ja neiti Toimelias (9 ja 10 v) mahtunevat alle 120 cm:n kokoihin ja nuoremmat lapsenlapsetkin  ovat poikia. Omia kaavojani voin säästää, vaikka useimmin teen nekin uusilla kaavoilla.
 
 
 Ja miten tuo otsikko sitten liittyy tähän. Siten, että ompeluhuoneeni toimii myös silityshuoneena ja silitys on niitä kotihommia, joita inhoan. Olen jo vuosia (vuosikymmeniä?) silittänyt sunnuntaisin, koska radiosta on tullut musiikkiohjelmia, joissa juontajana on ollut Jake Nyman. Nyt hän kuulemma jää lopullisesti pois tuosta sunnuntaiaamusta. Musiikkiohjelman kuuntelu on tehnyt silityksestä siedettävää. Tässä iässä muutos vie usein itsestä poispäin eli musiikkikin muuttunee minulle vieraammaksi. Ommellessa musiikilla ei ole niin väliä, koska keskittyessäni en usein kuule sitä.
Ulkona on oikea aurinkoinen talvipäivä, hyvä niin t. HennaMar