lauantai 26. toukokuuta 2018

Ei vain vihreää


Kaiken kevään hillittömän vihreän keskellä tulee entistäkin tarkemmin seurattua muun värisiä kasveja. Niitä, jotka noustessaan ovat eri värisiä tai jotka kokonaan pysyvät punertavina tai harmaina. Olemme yrittäneet vuosien mittaan hankkia punertavia kasveja, mutta ne ovat hiukan hankalia varjoisassa pihassamme, koska yleensä kaipaavat paljon aurinkoa (väri!). Sormivaleangervo, Rodgersia aesculifolia , on viihtynyt hyvin, mutta näin keväällä sen koko vaihtelee suuresti paikan mukaan. Kuvan yksilöt kasvavat varjossa.

Sormivaleangervon alle taas sopii hyvin varjohiippa Epimedium x rubrum, jonka lehdet myös nousevat punertavia, oikeastaan se on talvivihreä, mutta lehdet tahtovat kuolla avoimella paikalla. Talvella valeangervon lehdet suojaavat sitä.
Kasvin paikalla on uskomaton merkitys, meillä oli seitsemän vuotta purppuraheisiangervo kuivassa rinteessä, jossa se ei juurikaan kasvanut, muttei kuollutkaan. Siirsimme sen toiseen paikkaan ja eikös mitä, se kasvoi jättimäiseksi haroksi, joka oli pakko leikata.


Purppurakeijunkukka,  Heuchera micrantha ,ollut meillä noin 15 vuotta. Alkuun sekin oli rinteessä, mutta siirrettiin lähemmäs taloa, jossa se pärjäilee. Kasvihan on myös talvivihreä ja nousee maasta ylöspäin, joten keväisin se on aika surkean näköinen, mutta toipuu kyllä. Ei kuitenkaan ole levinnyt muualle, vaikka kukkiikin pienen pienin kukin loppukesästä. Nykyäänhän keijunkukkaa saa lähes kaikissa erilaisissa väreissä ( 12 sävyä!).


Pari vuotta sitten hankimme syyskimikin, joka on tumman puhuva lajike Actaea simplex `Brunette´ (Cimicifuga) ja kasvaa syksyyn mennessä korkeaksi. Se vain ei ehdi meillä aina kukkia kunnolla.  Lajike Lännen kimikki on vihreä, sitä istutimme viime vuonna. Kuivassa rinteessä pihan perällä kasvaa happomarja. Siellä se saa rauhassa levitellä piikkistä olemustaan, eikä kasva kovin suureksi. Taustalla tammen vaalea kevätvihreyttä.


Myös uusittu ruskea lauta-aita on hyvä tausta vihreydelle. puutarhurihan ei koskaan ole tyytyväinen ja nyt sitten kaivataan jo sadetta t HennaMar





.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Sinisiä sävyjä


Jälleen tutulla kaavalla paita, olen tehnyt tällä kaavalla neljä eri kokoa, tämä on suurin ja viimeinen tässä kaavassa. Hihat tein tiikerimekon sinisestä (klik), josta bloggasin viime viikolla. Kuvan pienten puiden pinon lapsenlapset kokosivat yhdessä vaarin kanssa viime kesänä puitten kaadon jälkeen ja talven aikana nämä ovatkin olleet hyviä sytykkeitä saunassa, mutta vielä niitä riittää.


Kuvista näkee, miten voimakkaasti erityisesti siniset sävyt muuttuvat valon mukaan. Ylemmässä kuvassa varjopaikka, alhaalla aurinko. Myös pihatarhassa sininen usein hukkuu muiden kasvien joukossa ja nousee esiin vasta hämärän ja varjon aikaan. Puutarhakasveista sinisin on kevät-kaihonkukka, Omphalodes verna ,  joka kukkii parhaillaan. Senkin intensiivinen sininen vaalenee auringossa, mutta ei niin paljon kuin kuvassa, kamera on vielä toistanut auringon valon voimakkaampana. Kukan nimi on jäänyt jo kauan siten mieleen Jarkko Laineen runosta: "Kaihonkukka on sininen, samaa sinistä kuin puutarhurin haalarit."

Kasvin hankimme Kokemäeltä Karimaan puutarhasta(Sasky) muistaakseni kolme vuotta sitten, vuodet vierii... Olemme pyrkineet hankkimaan perennat, pensaat ja puut paikallisista myymälöistä kestävyyden ja tautien yms. leviämisen estämiseksi. Oppilaitoksen puutarhassa taimet ovat myös hyvän kokoisia eli kauemmin kasvatettuja kuin monissa, ketjuna toimivissa puutarhamyymälöissä. Kaihonkukka onkin nyt levinnyt mukavasti ja olemme siirtäneet sitä myös takapihalla. Hurja kevät jatkuu ja näyttää erikoiselta, kun esim. tulppaanit kukkivat ennen narsisseja. Kohta on jo kukkivien puiden vuoro, täytyykin mennä tekemään kierros puutarhassa t HennaMar

lauantai 12. toukokuuta 2018

Osaamattomuuksissaankin


... voi onnistua?Jaoimme viikko sitten tulikellukan, joka näytti ränsistyneeltä. Tosin se kukki viime vuonna kauniiisti (yllä) toisin kuin monet muut perennat. Tämä johtui varmasti sateisesta kesästä, puutarhamme ongelmakohta on rinne, josta periaatteessa saa näyttävän. Käytännössä alue on vaikea, koska se viettää pohjoiseen ja vaikuttaa siltä, että siihen on rakennusvaiheessa vain kasattu kiviä ojan peitteeksi ja se siis kuivuu tosi nopeasti. Mies uusi maan ja istutin kukkien kappaleet siihen. Yleensä yritän löytää ennakkoon ohjeen, mutta tässä tapauksessa ainoa tieto oli, että tätä voi ja kuuluu jakaa. Muutoinkin maan alla oleva osa kasveista on usein yllätys. Tulikellukalla näytti olevan jonkinlainen maavarsi, jota sitten pätkin satunnaisesti ja toivoin parasta. Alla olevassa kuvassa on tilanne jälkeen eikä ennen kuten voisi olettaa. Onneksi nyt kuitenkin näyttää siltä, että uusi kasvu on lähtenyt käyntiin.

Toisin on tilanne purppuraheisiangervon kanssa, johon nyt vasta löysin ohjeen, että se ei kestä alasleikkausta. Arvaatte varmaan, mitä teimme keväällä...


Toimeliaan mekon kanssa tuli ihan omasta takaa ongelmia. En nimittäin lukenut ohjeita kunnolla ja heti alkuun tein kiertopäärmeen hihojen väärään reunaan. No ei tuo nyt hassummalta näytä näinkään. Helman kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia, olin jostain lukenut, että Paperplane-kaava (Ottobre 3/2016) on melko lyhyt. Koska kaava oli muutenkin jo vähän pientä kokoa, pidensin helmaa. Kaarevan helman pidentäminen isokuvioiseen kankaaseen ei oikein onnistunut ja jouduin helman ompelemaan kokonaan uudestaan. Toivottavasti pituus riittää. Komean kuvan toin matkalta, mutta siinä ei sitten ollut minkäänlaista kiinnitysohjetta. Prässäilin ja silitin molemmin puolin, toivottavasti kestää pesun. Kankaat ovat paikallisesta Eurokankaasta, vähän tummat kesään, mutta Jungle-niminen kangas sopi tietenkin tiikeriiin. Kangas on Hamburgerlieben suunnittelija Susanne Firmenich. Kangas on Gots-certified ja sitä hullummalta tuntuu, että siinä (taas) on elastaania, jolloin kierrätys ei onnistune?


Kuten kuvasta näkyy, puutarhassa heräilee kaikki, kuva on vajaan viikon vanha ja nyt ollaan jo ohitettu krookusten kukinta. Lämmöstä nauttien t HennaMar

lauantai 5. toukokuuta 2018

Mademoisellen takki


Neidin itse valitsema kangas muuntui vihdoin valmiiksi takiksi ja tulihan siitä söpö. Kaava on Ottobren Messy Plaid, 1/2015 aika lailla muokattuna. Koska Mademoisellen mielestä vaatteessa enemmän on enemmän, lisäsin kaarevat taskut röyhelöin sekä kauluksen ja taakse tampin. Laitoin myös kaksinkertaiset hihansuut, koska ne pidentävät vaatteen käyttöaikaa.


Kankaat toin tosiaan Brysselistä, outoa kyllä kankaissa ei ollut minkäänlaista merkintää suunnittelijasta, tehtaasta tai edes valmistuttajasta, myöskään vuorin puuvillakankaassa ei ollut mitään merkintää. Kankaat ovat kuitenkin puuvillaa ja joustamattomia. Päälikankaan tikkaus paksuuntui vähän esipesussa, joten takki on lähinnä välikausiin sopiva, toisaalta Belgiassa sen tyyppistä säätä riittää. Koristenauhat ja pipon, huivin ja hihojen vuorin ostin Jätti-Rätistä, rusetti Glitterin hiusnauhasta ja sateenkaarikuva Lidlistä. On siis aikamoinen kokoelma eri hankintoja, toisaalta minusta on hauska tehdä juuri noin vähitellen suunnitellen ja toteuttaen. Ai niin ja Kitty-vetoketjun vedin on Porin Nauhasta ja napista, en tiedä onko käytännössä liian iso ja painava, mutta on helposti vaihdettavissa.

 
Nyt kun ulkona auringossa on mukava tehdä pihatöitä, on hyvä siirtyä vähän helpompiin ompeluksiin. Kesäilmasta nauttien t. HennaMar