Pehmeä valo

 

Syksyisen usvan pehmeä valo saa hämähäkkien kudelmat hohtamaan.

Ompelun apuvälineitä

 

Matkalta tuotiin taas kankaita: Mademoisellen valitsema hamekangas ja tyttärelle silkkipala.  Toin myös mukanani käytössä kuluneen tyttären silkkipaidan, jonka puran kaavoiksi.  Näin saan toivon mukaan sopivan vaatteen helpommin.  Puserossa on trikoinen selkäkappale eli sen kangas täytyy vielä hakea ennen ompelua,  samoin neulat ja ompelulanka.  Tuo trikoo varmasti kyllä helpottaa ompelua, olen joskus ommellut silkkiä, mutta en tämän tyyppistä.  Kaula-aukko on huoliteltu kapealla trikoovinonauhalla. Täytyy katsoa löytyisikö jotain sopivaa valmiina.

Ompelin tuliaisiksi neidille mekon ja pikkuveljelle T-paidan, niistä ei nyt tullut otettua kuvaa. Huomasin jälleen, että en osaa käyttää läpinäkyvää kuminauhaa (Framilon), joten tein rypytykset ihan vain lankariveillä.  Sen sijaan nk. ihmeteippi oli jälleen tarpeen, kun ompelin trikooseen päälitaskut.  En ole kokeillut väliaikaiseen kiinnitykseen tarkoitettua liimaa, kun en ole sitä vielä nähnyt kaupoissa, mutta se voisi olla juuri tuollaiseen tarkoitukseen hyvä.  Olkapäiden vahvistukseksi laitoin kuten jo vuosia silitettävää tukinauhaa, joka on kyllä ihan kätevä, mutta saisi olla vähän kestävämpi.  Se tuntuu hajoavan jo muutamassa pesussa.

Katselin jälleen Suurta Ompelukisaa ja ajattelin, että sellainen yksinkertainen kuvaus, joka oli taas jokaisen kaavahaasteen alussa ts. kaavapalat kuvassa ja video siitä missä järjestyksessä ja miten ne kiinnitetään toisiinsa, on tosi havainnollinen. Olen monen yksityiskohdan ompeluun löytänyt apua erilaisista videoista, mutta tuollaista vastaavaa en ole kaavapalveluissa huomannut.  Ehkä joihinkin kaavoihin se tuleekin?  Nyt kun ilmakin viileni, on taas mukava siirtyä ompeluhuoneeseen. T. HennaMar

Kirkko ja tunnettu henkilö

 

Yhdistin kaksi Kristiina K:n kuukausihaastetta, kun en saanut ajoissa kirjoitettua.

Bad Homburgin linnan puistossakin on itse asiassa kaksi kirkkoa. Englantilainen kirkko rakennettiin saksalaisen viereen, koska maakreivin puoliso oli sukuaan Englannin kuninkaan tytär. Vierailimme oman tyttäremme perheen luona Saksassa ja siellä riittää upeita puistoja ja puutarhoita vierailtavaksi.  Keskellä kuvaa näkyvä veistos esittää voikukkaa!

Siis mikä maakreivi?  Tämä patsas kuvaa maakreiviä, joka oli Hessenin prinssin esi-isä, jonka mailla siis vierailimme. Hessenin prinssi Karl Friedrich valittiin aikanaan Suomen kuninkaaksi, mutta valtiomuotosuunnitelma ei koskaan toteutunut. Nykyisin puisto ja puutarha ovat osavaltion hoidossa. 

Puutarhaosuus on hyvin muodollinen, mutta puistossa on myös todella upeita valtavia puita. Ja tietenkin käytiin myös maistelemassa saksalaisia leivonnaisia, joissa on kokoa ja makua. t. HennaMar

Puutarhamatka Pärnuun

 

Jälleen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Pari vuotta sitten olimme Viroon suunnatulla puutarhamatkalla (klik), mutta tällä kertaa yövyimme kaikki yöt Pärnussa.  Osa vierailemistamme paikoista oli tuttuja viime kerralta, kuten yllä olevan kuvan suuri puutarha ja arboretum.  Ei silti kyllä niissä voisi useamminkin vierailla taitavia istutuksia ihailemassa. 

Matkan upeimmaksi elämykseksi nousi mielestäni yllä oleva puutarha, jossa oli ihania istutusryhmiä vaikka kuinka. Alla olevassa kuvassa on tien vastaiselle reunalle istutettu villiviini. Hieno ratkaisu syvän ojan peittämiseksi. Varmaan erityisen upea syksyn väreissä.

Kasvilajeja oli tosi paljon, esimerkiksi monta erilaista veistoksellista laukkaa.

Valitettavasti laukat eivät oikein varjotontillamme menesty, mutta alla olevaa sinistä kukka ajattelin kokeilla seuraavaan talvikylvöön, jos löydän siemeniä.

Alla olevien kasvien nimet jäivät selvittämättä.  Nämä kasvoivat tuossa eka kuvan jättipenkissä. Täytyy selvitellä kuvien avulla.

Vaikutelmia (ja kuvia) tällaiselta matkalta saa niin paljon, että sulattelu ja mahdollinen ideointi omaan pihaan täytyy tehdä ajan kanssa.  Oli siellä sellaisiakin pihoja, jotka eivät omaa silmää miellyttäneet.  Esim. alla olevaa kuplaa en ehkä ostaisi.

Matka oli erinomaisesti järjestetty ja meillä oli opas koko ajan mukana. Ryhmä oli pienehkö 13 henkeä, mikä sekin oli kiva. t. HennaMar

Minä piirrettynä

 Linnan mäellä tuli aikanaan käytyä lasten kanssa ja tämä siluetti on tietysti sieltä. Kuva on vähän huono, kun se on seinältä napattu, mutta menettelee haasteena.

t. HennaMar

Vaeltajat vauhdissa

 

Olen aiemminkin todennut, että haluan puutarhan muuttuvan jatkuvasti ja sen takia meillä on paljon vaeltavia kasveja, jotka liikkuvat vuodesta toiseen.  Toki lähes kaikki monivuotiset laajenevat ajan mittaan, mutta tarkoitan kasveja jotka tulevat ja menevät.  Helpoimpia ovat yksi- ja kaksivuotiset, jotka leviävät  siemenistä. Kuvassa on keltavaleangervo, joka on ollut taantumaan päin, mutta nyt sitä on taas runsaammin.  Siemenkasveissa on se hyvä puoli, että ne voi poistaa sopimattomista paikoista heti itämisen jälkeen tai sitten, kun ne ovat kukkineet. Yleensä siemeniä tulee niin paljon, että ne kyllä tulevat seuraavanakin vuonna jne.

Kuvassa joukko näitä helppoja eli puistolemmikki (Cynoglossum amabile), ailakki ja illakko ja kuvaan on tullut yksi keltainen orvokki, joka on edellisen vuoden ruukkuistutuksesta.  Orvokki ei meillä kyllä paljonkaan leviä vaan vaatii uudelleen kylvön.  Monivuotiset siemenestä leviävät voivat ajan mittaan toki muuttua hankalaksi.  Esimerkiksi akileija, joka leviää voimakkaasti ja jos sitä ei poista pienenä, sen paalujuuren kiskonta onkin sitten hankalaa.  Toinen vaikea, joka on tullut meille vahingossa on pisamakello, joka tuli ukonhatun kylkiäisenä useita vuosia sitten.  Uusia taimia ei tunnista ja niinpä päästin sen kukkimaan ja vielä vaan löytyy uusia taimia.

Vaikein poistettava oli aikoinaan Huiskunauhuksena (Sinacalia tangutica) meille myyty kasvi, joka ei ole nauhus ollenkaan. Se leviää maavarrella ja maanalaisilla pienillä mukuloilla, joita löytyi myös vuosikaudet pihasta.  Toki sellaiset kiltit maavarrella tai rönsyillä leviävät saavat jäädä kuten ansikka ja tiarella. Hankalaksi on osoittautunut kielo, jota on siirtynyt kasvien mukana metsän puolelta ja jota on jokseenkin mahdoton poistaa kokonaan. Myös suikeroangervon kanssa saa olla varovainen ja se onkin Ruotsissa nimetty jo vieraslajiksi.  Suomessa poimulehti on nimetty vieraslajiksi sen jälkeen, kun olin sitä jo kylvänyt. Onneksi se on helppo tunnistaa.  Uusin tulokas on purppuratulikukka, jonka laitoin pari vuotta sitten ja ilokseni olen nyt löytänyt muutaman nuppuisen sieltä, minne sitä kylvin.  Ainoa selvä epäonnistuminen on ollut viime vuoden unikkomaa, syksyllä kylvetyt eivät itäneet ja keväällä lisättyjä laitoin ihan liikaa, tuppaina ne eivät kasva.  Onneksi siperianunikot ovat jääneet, niitä sitten jatkossa. t. HennaMar

Talvikylvöstä ja housupuku

 Siellä ne nyt ovat Mama's gardenista voittamani siemenien pienet taimet, varjoasteri ja monivuotinen sormustinkukka.  Käytin Liisan kasvit-blogin ohjetta talvikylvöön ja hyvin toimi. Ainoa ongelma oli, etten merkinnyt purkkeja, kun niitä oli vain kaksi ja luulin muistavani kummassa on mitäkin.  Joten vielä en tiedä, mitä noista pienistä kasvaa, mutta näyttäisi siltä, että taaempana kuvassa ovat asterit. Saa nähdä. Tilaa löytyi mukavasti, kun mies raivasi (toivon mukaan) vihoviimeisen tuoksuvatukan etupihalta ja muokkasi ja kunnosti maan.

Pitkään työn alla ollut kevyt housupuku valmistui.  Kaavat, jotka yllättäen eivät tarvinneet varsinaista sovittamista, olivat Ottobre Woman- numerosta 2/2021. Takki Worker Look ja housut Gardener. Toki muokkasin kaavoja itselleni mieluisammiksi eli takki on pidempi, hihat lyhyemmät ja minun pituudelleni housuista tuli täyspitkät. Jätin sekä takista että housuista taskut pois ja tiedän, että sitä tulen vielä katumaan. Ehkä jossain vaiheessa väkerrän takkiin sivusaumataskut.

On ollut ilo seurata puutarhan runsasta kasvua tänä keväänä ! t. HennaMar