Puutarhamatka Pärnuun

 

Jälleen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Pari vuotta sitten olimme Viroon suunnatulla puutarhamatkalla (klik), mutta tällä kertaa yövyimme kaikki yöt Pärnussa.  Osa vierailemistamme paikoista oli tuttuja viime kerralta, kuten yllä olevan kuvan suuri puutarha ja arboretum.  Ei silti kyllä niissä voisi useamminkin vierailla taitavia istutuksia ihailemassa. 

Matkan upeimmaksi elämykseksi nousi mielestäni yllä oleva puutarha, jossa oli ihania istutusryhmiä vaikka kuinka. Alla olevassa kuvassa on tien vastaiselle reunalle istutettu villiviini. Hieno ratkaisu syvän ojan peittämiseksi. Varmaan erityisen upea syksyn väreissä.

Kasvilajeja oli tosi paljon, esimerkiksi monta erilaista veistoksellista laukkaa.

Valitettavasti laukat eivät oikein varjotontillamme menesty, mutta alla olevaa sinistä kukka ajattelin kokeilla seuraavaan talvikylvöön, jos löydän siemeniä.

Alla olevien kasvien nimet jäivät selvittämättä.  Nämä kasvoivat tuossa eka kuvan jättipenkissä. Täytyy selvitellä kuvien avulla.

Vaikutelmia (ja kuvia) tällaiselta matkalta saa niin paljon, että sulattelu ja mahdollinen ideointi omaan pihaan täytyy tehdä ajan kanssa.  Oli siellä sellaisiakin pihoja, jotka eivät omaa silmää miellyttäneet.  Esim. alla olevaa kuplaa en ehkä ostaisi.

Matka oli erinomaisesti järjestetty ja meillä oli opas koko ajan mukana. Ryhmä oli pienehkö 13 henkeä, mikä sekin oli kiva. t. HennaMar

Minä piirrettynä

 Linnan mäellä tuli aikanaan käytyä lasten kanssa ja tämä siluetti on tietysti sieltä. Kuva on vähän huono, kun se on seinältä napattu, mutta menettelee haasteena.

t. HennaMar

Vaeltajat vauhdissa

 

Olen aiemminkin todennut, että haluan puutarhan muuttuvan jatkuvasti ja sen takia meillä on paljon vaeltavia kasveja, jotka liikkuvat vuodesta toiseen.  Toki lähes kaikki monivuotiset laajenevat ajan mittaan, mutta tarkoitan kasveja jotka tulevat ja menevät.  Helpoimpia ovat yksi- ja kaksivuotiset, jotka leviävät  siemenistä. Kuvassa on keltavaleangervo, joka on ollut taantumaan päin, mutta nyt sitä on taas runsaammin.  Siemenkasveissa on se hyvä puoli, että ne voi poistaa sopimattomista paikoista heti itämisen jälkeen tai sitten, kun ne ovat kukkineet. Yleensä siemeniä tulee niin paljon, että ne kyllä tulevat seuraavanakin vuonna jne.

Kuvassa joukko näitä helppoja eli puistolemmikki (Cynoglossum amabile), ailakki ja illakko ja kuvaan on tullut yksi keltainen orvokki, joka on edellisen vuoden ruukkuistutuksesta.  Orvokki ei meillä kyllä paljonkaan leviä vaan vaatii uudelleen kylvön.  Monivuotiset siemenestä leviävät voivat ajan mittaan toki muuttua hankalaksi.  Esimerkiksi akileija, joka leviää voimakkaasti ja jos sitä ei poista pienenä, sen paalujuuren kiskonta onkin sitten hankalaa.  Toinen vaikea, joka on tullut meille vahingossa on pisamakello, joka tuli ukonhatun kylkiäisenä useita vuosia sitten.  Uusia taimia ei tunnista ja niinpä päästin sen kukkimaan ja vielä vaan löytyy uusia taimia.

Vaikein poistettava oli aikoinaan Huiskunauhuksena (Sinacalia tangutica) meille myyty kasvi, joka ei ole nauhus ollenkaan. Se leviää maavarrella ja maanalaisilla pienillä mukuloilla, joita löytyi myös vuosikaudet pihasta.  Toki sellaiset kiltit maavarrella tai rönsyillä leviävät saavat jäädä kuten ansikka ja tiarella. Hankalaksi on osoittautunut kielo, jota on siirtynyt kasvien mukana metsän puolelta ja jota on jokseenkin mahdoton poistaa kokonaan. Myös suikeroangervon kanssa saa olla varovainen ja se onkin Ruotsissa nimetty jo vieraslajiksi.  Suomessa poimulehti on nimetty vieraslajiksi sen jälkeen, kun olin sitä jo kylvänyt. Onneksi se on helppo tunnistaa.  Uusin tulokas on purppuratulikukka, jonka laitoin pari vuotta sitten ja ilokseni olen nyt löytänyt muutaman nuppuisen sieltä, minne sitä kylvin.  Ainoa selvä epäonnistuminen on ollut viime vuoden unikkomaa, syksyllä kylvetyt eivät itäneet ja keväällä lisättyjä laitoin ihan liikaa, tuppaina ne eivät kasva.  Onneksi siperianunikot ovat jääneet, niitä sitten jatkossa. t. HennaMar

Talvikylvöstä ja housupuku

 Siellä ne nyt ovat Mama's gardenista voittamani siemenien pienet taimet, varjoasteri ja monivuotinen sormustinkukka.  Käytin Liisan kasvit-blogin ohjetta talvikylvöön ja hyvin toimi. Ainoa ongelma oli, etten merkinnyt purkkeja, kun niitä oli vain kaksi ja luulin muistavani kummassa on mitäkin.  Joten vielä en tiedä, mitä noista pienistä kasvaa, mutta näyttäisi siltä, että taaempana kuvassa ovat asterit. Saa nähdä. Tilaa löytyi mukavasti, kun mies raivasi (toivon mukaan) vihoviimeisen tuoksuvatukan etupihalta ja muokkasi ja kunnosti maan.

Pitkään työn alla ollut kevyt housupuku valmistui.  Kaavat, jotka yllättäen eivät tarvinneet varsinaista sovittamista, olivat Ottobre Woman- numerosta 2/2021. Takki Worker Look ja housut Gardener. Toki muokkasin kaavoja itselleni mieluisammiksi eli takki on pidempi, hihat lyhyemmät ja minun pituudelleni housuista tuli täyspitkät. Jätin sekä takista että housuista taskut pois ja tiedän, että sitä tulen vielä katumaan. Ehkä jossain vaiheessa väkerrän takkiin sivusaumataskut.

On ollut ilo seurata puutarhan runsasta kasvua tänä keväänä ! t. HennaMar

Kaatunut, vinossa

 

Yleensä kasvit pyrkivät ylöspäin valoon tai jos ne kasvavat maata myöten, syynä on juurtumisversojen muodostus. Mahonia on tästä kuitenkin poikkeus. Se kasvaa aina vinoon ja usein aivan kaatuneena.  Se lisääntyy kuitenkin siemenillä, joten mitään syytä tällaiseen kasvutapaan ei tunnu olevan. Parhaillaan mahonia kukkii kirkkaan keltaisin kukin, joiden tuoksu muistuttaa kieloa, mutta on voimakkaampi.

Hyvä talvi kasveille 2024-5

 

Nyt ei pihatarhurikaan voi valittaa, leuto talvi oli kasvien kannalta hyvä, eikä kadonneita lajeja näyttäisi olevan. Lämmin jakso herätti pihan eloon. Pikkusipulit, puut, pensaat, perennat nousevat maasta elinvoimaisina. Viime päivinä on saatu reilusti sadettakin.

Kirsikkaluumut kukkivat ensi kertaa paljon, saa nähdä, saadaanko tänä vuonna enemmän luumuja kuin viime vuonna, jolloin niitä tuli yksi kumpaakin.

Kävimme pari viikkoa sitten Raumalla Vuorelan taimimyymälässä ja toimme sieltä kallionauhusta etupihan kulmaan, jonka mies uudisti. Silloin oli vielä niin kylmää, että taimet eivät olleet vielä ulkona, mutta miehen pyynnöstä puutarhuri ystävällisesti haki meille taimet kasvihuoneelta. Ja laitoinpa myös yhden tilatun pionin juurakon, kun neljä vuotta sitten kylvämäni Kuolanpionin siemenet eivät ole itäneet. 

Liberty-paita valmistui ja nyt on työn alla kevyt housupuku, jonka jakku on jo ommeltu. Mukava vaihteeksi ommella jotain erilaista. Näistä bloggaan myöhemmin ja samalla talvikylvöjen onnistumisesta. Nyt nautitaan viileästä vihreydestä t. HennaMar

Ompeluhuoneessa

 Vihreätä ja mustaa. Ompelin miehelle pari uutta kesäpaitaa, vaikka eihän nuo värit kovin kesäisiä ole, mutta toiveen mukaisia. Paitojen ompeleminen samalla kaavalla on vähän tylsää ja noilla siirtokuvilla saa vähän vaihtelua. Parhaat kuvat olen saanut sivustolta Lumikellot. Siellä oli nyt kyllä alennusmyynti kuvista, toivottavasti jatkavat niiden myyntiä.

Sain vihdoin viimeksi paitapuserosta hyvän tuloksen käyttämällä mallina purkamaani vanhaa, loppuun kulunutta paitaa. Niinpä uskaltauduin tilaamaan pitkään haluamani Liberty-kankaan.  Nuo englantilaiset kankaat kun ovat kalliita. En löytänyt Suomesta oikein myyjää, joten tilasin kankaan Ruotsista. Toimittaja oli Gårdatextil. En uskaltanut tehdä tilausta Englannista, kun en tiedä noista tullimuodollisuuksista. Ruotsista toimitus tuli nopeasi ja sainpa vielä kaupan päälle vähän ylimääräistä ilmeisesti siksi, että leikkaaja oli ottanut täydet mallikerrat, vaikken ollut niitä tilatessani huomioinut.  

En halunnut taas kukkakuvioita ja valitsin siksi tämän kankaan nimeltä Prospect Road B , joka näyttää kuvaavan tunnelmallista puistotietä. Nyt täytyy koittaa olla tarkkana ompelun kanssa. 

Tänään on taas lämmintä ja voi nauttia auringosta, joten jatkan ompeluja jonain toisena päivänä. t. HennaMar