lauantai 13. lokakuuta 2018

Palapaidat valmiina

Ompelin jäännöspaloista paidat muokaten taas Ottobren peruskaavoja. Itse asiassa oli ihan hauska etsiä sopivia yhdistelmiä ja sovitella kankaita kaavoille. Tämän lintukankaan on suunnitellut tai tuottanut Megan blue fabrics, joka näyttäisi olevan osa isompaa hollantilaista yhtiötä Burtex Textil,  jonka oma merkki tämä Megan ilmeisesti on. Sivustoilta en saanut selvää, onko vain design heiltä ja missä kankaat tuotetaan. Flaamin kielen taitoni ei ole hääppöinen, kangas on kyllä ostettu ihan paikalliselta Nuikkinen Oy:ltä. Tein tästä muutama vuosi sitten peplum-tunikan ja nyt tällaisen röyhelöversion.
Hiharöyhelöissä olevan linnun piirsin yllä olevan kirjan mallikuvasta, jota joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten käytin painaessani verhokangasta Toijalassa. Ostin kirjan itselleni anopilta saadulla rahalahjalla, kun aikanaan valmistuin TTKK:sta. On vaikea tajuta nykyään, kuinka valtava merkitys tämän tapaisilla kirjoilla oli idealähteinä vielä 1900-luvun lopulla. Kirja on amerikkalaisen käsitytöntekijän koostama eikä kukaan kai enää tänä päivänä kuvittelisi tekevänsä kirjaa, johon olisi koottu kauneimmat kirjontamallit 'kaikkialta maailmasta'. Pelkästään yhden ainoan käsityötekniikan sovellusten  kuvamäärä somessa on mieletön ja ideoita löytyy. Kirja on kyllä edelleen ihan käypä; vain suunnittelijan  tekemät omat mallit eri maiden käsitöiden pohjalta ovat osin vähän outoja.


Toisen paidan tekeminen oli vähän haastavampaa kuva-aiheen takia. En halunnut rivillistä päättömiä tiikereitä ainakaan etumukseen. Siksipä tuo raita. Edellisellä kerralla yhdistyn kankaan keltaraitaiseen kankaaseen , klik, mutta sitä ei ollut enää riittävästi. Hyvin sopi turkoosin sävytkin. Tänä syksynä pihan ruska on monipuolinen ja värejä riittää. Kasvit jotka usein pudottavat lehtensä vihreinä ovat saaneet keltaisen sävyjä kuten ensimmäisen kuvan pihasyreeni. 
t. HennaMar

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Jämäpaloja


 Pihalla alkaa olla jo kovasti syksyistä. Keräilin viimeisiä kukkia maljakoihin. Olen samanlainen kuin moni muukin pihatarhuri eli en tahdo raaskia kerätä kukkia maljakoihin kesällä. Tässä on nyt viimeisiä kukkia ketokokeilusta sekä kirjavaa kohtalonkukkaa , Nemesia strumosa. En ymmärrä, miten näin kiitollinen kesäkukka on jäänyt aiemmin minulta huomaamatta. Kohtalonkukkia on vieläkin monessa ruukussa ja väreissä löytyy ja kylvin ne suoraan ulos. Ensi kesänä taas!


Yläkerran remontin yhteydessä otin ylijääneen vaatekorikon kankaiden säilytykseen ja sijoitin siihen isoimpia kangaspaloja. Useimmat ovat jääneet aiemmista ompeluista kuten tuo lintu- ja tiikerikangas. Kokeilen yhdistellä niistä paitoja nyt toiselle sisarusparille kuin aiemmin. Katsotaan onnistuuko.
 

 Myös orvokkiruukku on jo tyhjennetty, koska se oli jo niin ylikasvanut, maljakossa niistätkin viimeiset. Orvokithan kestävät kyllä pientä pakkasta. Yhdistelmä vihreä ruukku, oranssit orvokit on ollut suosikkini jo monta vuotta. Ensi kesänä jotain muuta, koska ruukku halkesi tyhjennettäessä. Ensi kesää varten olen jo istuttanut kukkasipuleita, perennoja on siirrelty ja vielä aion kokeilla talvikylvöjä. Ostimme myös helmiorapihlajan, Crataegus x mordenensis, Terran loppuunmyynnistä (-70%). Keväällä nähdään, miten se menestyy. t HennaMar

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Kangaspaloja yhdistellen

Aikaisemmin, kun ompelin vähemmän ja harvemmin, tulin ostaneeksi usein liikaa kangasta kohteisiin. Tuota työkonekangasta ostin myös siksi, että digitaalipainatukset tuntuivat alkuun tosi hienoilta. Olen ommellut jo kummallekin tyttärenpojalle tästä ja vielä oli kangasta jäljellä pari isohkoa palaa. Sen sijaan olen  huomannut, että yksivärisiä kannattaa tilata reilusti, koska ne ovat aina paremmin yhdisteltävissä. Tuo oranssi onkin herra L.A.P:n kangasväritoivomuksesta. Tämä paita on pienemmälle serkkupojalle ja nyt liioittelu on tainnut siirtyä vaatteisiin eli taas liian iso koko. Muutoin mielestäni Ottobren paitakaavoja yhdistellen tuli ihan hauska, syksyn väreihin sopiva paita. Silitystarra on erään ompelutarvikeliikkeen loppuun myynnistä
Isosisko sai oman paitani ompelusta jääneestä palasta mekon, kaava on Climbing Flower Ottobre 6/2014. Jatkoin ja levensin helmaa ja laitoin taakse kuminauhan vyötärölle, alkuperäisessä mallissa takakappale oli yhtenäinen, mutta siihen ei tuo puuvillankukka(?)-kangas riittänyt. Valitettavasti en muista, mistä tuon kankaan tilasin ja kenen tuottama se on. On nimittäin pysynyt muuttumattomana jo pari-kolme vuotta, eikä edes sisällä tuota nykysin joka kankaaseen tungettua elastaania. Vaaleanpunainen trikoosametti on Eurokankaasta.
Mielestäni ei aikuisten eikä isompien lasten vaatteisiin tarvita elastaania, vaan laadukkaan trikookankaan myötäily riittää. En nykyisin juurikaan osta kankaita, ellei mielessäni ole ainakin melko selkeää ajatusta ommeltavasta vaatekappaleesta, mutta vielä niitä paloja ja kankaitakin riittää. t. HennaMar

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Väriteema

Aikanaan, kun tämän talon pihaa aloin hoitaa, minulla oli ajatus yhtenäisestä väriteemasta. No enempi teema on sen mukaan, mitkä kasvit ovat pärjänneet varjoisassa savimaassa ja hoidossani. Mutta näin syksyn aikaan pihahan näyttää noudattavan väriteemaa. Punaista...
... ja vihreää.

 
ja nythän alkuperäinen teemaväri vaaleanpunainen näyttää jo vähän oudolta. Ei ihme, että syksyisin pukeudummekin tummin väreihin. t HennaMar

maanantai 3. syyskuuta 2018

Multitaskausta

 

Olipahan hämmentävää katsella Ruotsi-Suomi-maaottelua paikan päällä. Sitä on niin tottunut television ohjattuihin kuvauksiin, joissa kaikki näytetään valmiiksi oikeassa järjestyksessä ja lähikuvia sopivasti, puhumattakaan hidastuksista. Tuolla stadionilla ei oikein tiennyt mihin päin olisi milloinkin katsonut. Olimme ihan ylhäällä ja toinen skriini oli melko kaukana toisessa päässä. Toisaalta olimme ihan maaliviivan kohdalla ja juoksujen loppuratkaisuja oli hauska seurata. Myös heittolajit näkyivät mahtavasti.

Kentän toisessa päässä olleet hyppylajit eivät oikein näkyneet ja oli vaikea yhdistää skriinin kuvaa ja todellista hetkeä, kun vielä piti päätäkin kääntää välillä. Ihan hukassa olimme, kun kolmekin lajia kerralla vedettiin radoilla. Ei siis multiajo ole meidän lajimme! Hämmentävältä tuntui myös valtavan kovaa soitettu musiikki ja lisäksi vieressäni istunut nainen oli opetellut niin kovan taputusääneen että hyvä ettei kuulokojeet lentäneet päästäni. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan hauska kokemus. Hauskoja olivat myös väliajan lasten ja nuorten kilpailut ja seurojen esittelyjuoksu. Paljon niitä seuratoimijoita näyttää kuitenkin olevan.

Junalla matkustettiin Tampereelle ja takaisin. Ratina on kyllä aivan kokonaan muuttunut, kuten muukin Tampere. Ihmispaljouden keskellä tuntui suunnistaminen kentälle vaikealta, vaikka kaupunki on tuttu opiskelu- ja työvuosilta.


Kotoa lähtiessä remontti oli kuvan vaiheessa, nyt jo paljon pidemmällä Rautakaupoissa ravaaminen on sekin hyvä keino saada päivän askeltavoite täyteen. Syysterveisin HennaMar

perjantai 31. elokuuta 2018

UUdistamista ulkona ja sisällä


Pihassa uudistettiin nyt pari kohtaa kuten aiemmin suunnittelimme. Japanin siipipähkinä Pterocarya rhoifolia laitettiin kohtaan, jossa aiemmin kasvoi lipstikka. Se oli pari viime vuotta voinut huonosti ja tänä kesänä se kuihtui kokonaan. Halusimme tuohon kohtaan jotain korkeampaa nyt, kun kuuset ovat poissa ja risuinen metsikkö tonttimme takan näkyy pihaan. Tuo oikealla takana näkyvä saman muotoinen kasvi ei ole puu vaan Lännen kimikki, Cimicifuga racemosa var. cordifolia. Niitä istutimme tuohon viime vuonna kolme, mutta ne ovat selvästi kärsineet kuumasta, kuivasta kesästä. Sen sijaan punalehtinen Syyskimikki, Cimicifuga simplex ramosa, ei ollut moksiskaan. Tosin ne eivät tänäkään vuonna ehdi kukkia. Hämmentävästi syyskimikin nimellä myydään myös yhtä konnanmarjan sukua olevaa kasvia, mutta muistaakseni meidän oli tämä.


Mustamarjainen konnanmarja poistettiin tuosta ja tilalle laitettiin Kääpiösorvarinpensas, Euronymys nansu var. turkestanicus. Olin konnanmarjan sen itse kasvattanut siemenistä, mutta koska etupihalla oleva Punakonnanmarja Actaea erythrocarpa, on  niin kova leviämään, otettiin tämä pois, niin ei tarvitse jatkuvasti leikellä kukkavanoja. Etupihan konnanmarjat saavat olla, koska ne kasvavat paikassa, johon talvella kerätään lunta ja johon myös katolta putoaa jäistä lunta. Tuo multakohta pensaan kuvassa on valkovuokon kasvupaikka, ne kun katoavat jo aikaisin kesällä kuten laulussakin todetaan.


Ostimme edellisten lisäksi Karimaan puutarhasta, joka on luottopaikkamme, tämän Pikkupihlaja-angervon, Sorbaria sorbifolia 'Sem'. Toisin kuin tavanomaisempi iso lajike tämän ei pitäisi levitä hallitsemattomasti. Ainakin pari vuotta sitten ostamamme yksilö on pysynyt kiltisti paikallaan. Kukka&Kaali-bogiassa kerrottiin viimeksi Röyhkimyksestä, huomaa myös kommentit siinä!Meille pahin kokemus leviämisestä oli silloisen Agrimarketin nauhuksena myymä Huiskunauhus, joka ei oikeasti ole ollenkaan Ligularia-sukua vaan Sinacalia tangutica. Sääli, koska perenna on hyvin pystyssä pysyvä ja komea. Kaivoimme sen perunan näköisiä, pieniä juurimukuloita useita vuosia puutarhassa ennen kuin pääsimme siitä eroon.

Ompeleminen on tauolla, koska ompeluhuone toimii tällä hetkellä minulle 'pukeutumishuoneena'. Mies alkoi kunnostaa vaatekomeroa ja johonkin ne tavarat oli sijoitettava. Osa meni Konttiin kuten lankakerät ja osa ihan jätteisiin. En enää nivelrikon takia oikein pysty kutomaan ja ompeleminen tuntuu muutoinkin hauskemmalta. Haikealta tuntui luopuminen joistakin tavaroista, vaikka konmaritus onkin trendikästä, mutta nyt on sitten taas yksi kohde talosta perattu. Omakotitalossahan riittää aina uudistamiskohteita. Huomenna on myös tiedossa minulle ihan uusi asia, menen ensimmäistä kertaa aikuisiässä yleisurheilukisoihin nimittäin Suomi-Ruotsi-otteluun Ratinaan Tampereelle. Uutta kokemusta odotellen terveisin HennaMar

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kesän oppeja


Viimeiset grillatut makkarat ja ruisleivät on syöty ja kesävieraat lähteneet. On aika miettiä, mitä pihahommista kannattaa muistaa ensi kesänä.

Minikedon viljely onnistui yli odotusten ja aion vielä talven tulleen laittaa miehen valmiiksi täyttämään uuteen alueeseen kesäkukkien siemeniä odottamaan uutta kevättä. Viime vuonna laaditut kukkapenkit ylittivät myös odotukset, jotain on tullut opittua ja varmaan jatkossa uskalletaan rohkeammin uudistaa myös vanhoja penkkejä. Vihannesten viljely taas sujui vieläkin huonommin kuin ennen lukuun ottamatta miehen ämpäriperunoita. Edes salaatit ja porkkanat eivät kasvaneet kunnolla.  Minusta ei taida olla hyötyviljelijäksi tai (eikö niin?) kuuma kesä verotti. Huomasin kyllä, että jopa ruukkukukat kärsivät kuumuudesta meidän varjoisassa pihassa. Nyt esim. krassit ovat lähteneet hurjaan kasvuun, kun ilma viileni.
 
Uusi ruukussa kasvatettavakin löytyi eli yllä kuvassa kirjokohtalonkukka, Nemesia strumosa. Jostain syystä näitä en ole aiemmin viljellyt ja nytkin laitoin niitä lähinnä täydennykseksi eri ruukkuihin. Yllättäen ne kaikki itivät ja kukkivat kilpaa. Herra mustarastas perkasi unikko-/kehäkukkamaamme lähes kasvittomaksi ja laitoin saviruukussa olleita kohtalonkukkia siihen riveihin. Hyvin kasvoivat taipuen ruukusta ulos, alas ja ylös. Näitä ensi vuonna isoihin kiinalaisiin ruukkuihin ! Mukavia yllätyksiä muitakin: leppäkerttuja löytyi toinenkin ja yksi puhtaan valkoinen sormustinkukka, jossa ei edes kukkien sisällä ollut pilkkuja.  Huomasimme myös, että kärhöt pärjäävät pistiäisten kanssa , sen sijaan ampiaiset rajoittavat pihalla oloa. Niitä ei toivon mukaan ensi kesänä ole niin paljon.
 
 
Jotain ompelinkin, pöytäliinan. Tämä kangas on nimeltään MONTEROSSO, sarjasta Impressions de Nature France ja valmistaja STOF. Yritys on ranskalainen ja tuottaa kodin kankaita verhoista sisutukseen,  minulle uusi tuttavuus. Syysterveisin HennaMar