torstai 17. tammikuuta 2019

Oho..oops!

Tänä talvena on riittänyt tuulta ja tuiskua. Yritin kuvata syntymäpäivälahjoja ulkona, mutta tuuli meinasi viedä. Kuvassa toinen yöpuku nappaa toisen tanssiin ?! Tein nämä neiti Toimeliaalle. Kankaat ovat Eurokankaasta, mutta tuo kuviollinen keijukangas on ollut kaapissani jo yli kymmenen vuotta. Aikanaan ompelin siitä vauvan unipussin, kankaan osti tyttäreni anoppi. Kangas on interlock-puuvillaa ilman elastaania. Jouduin vähän jatkamaan toisella kankaalla, tyttö on  nyt siinä iässä, jolloin lasten koot eivät riitä ja aikuisten koot ovat liian isoja, niinpä äitinsä pyysi ompelemaan sopivia.
Siilipaitaan laitoin nepparinauhan. Kaavat muuntelin Ottobren yöpaitakaavasta. Koristeet on postimyynnistä ja matkoilta tuotuja. Pelkäsin, että pituutta on jo liikaakin, mutta ihan sopivilta näyttivät. Tällaisia vapaamuotoisia vaatteita on kiva ommella ja koristella. T HennaMar

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Pohjapiirros


Myönnän, kuvan laatu on tosi heikko, mutta ehkä siitä kuitenkin näkee, että kyseessä on meidän keittiön ja olohuoneen pohja. Nuo ruksit ovat hyviä piilopaikkoja, joita lastenlapset etsivät naurunkiherryksen saattelemana. Ihan  uusi näkökulma meille ja pohjaan on sijoitettu myös minut, tuo silmän näköinen alhaalla, jota on välillä siirretty (olin ruoan laitossa). Karttaan voi siis piirtää liikkuvia kohteita ;-). Vaari katseli televisiota ja on tuo hämähäkin näköinen alimmassa kuvassa. Lapset tekevät eivät niinkään suunnittele, mutta itse mietin muutamia asioita viime vuodesta uuden vuoden suunnitteluun.
Viime vuonna tähän aikaan, mietin värin käytön lisäämistä ja olenhan niitä todella käyttänyt. Täytynee jo vähän himmata, lastenlasten kasvaessa heidänkin värimakunsa varmaan muuttuu. Päätin myös ommella enemmän joustamattomia, mutta se jäi vähemmälle, tein kyllä kolme takkia, joista kahdessa kangas on kokonaan joustamatonta.

Joustamattomaan kankaaseen on mukava tehdä tarkkoja yksityiskohtia, kunhan vaan malttaa käyttää aikaa. Seuraavia asioita viime vuoden ompeluksista opin/hoksasin:
  • peittaria voi käyttää erinomaisesti harsimiseen, ketjuommel on helppo purkaa
  • wonder-teippiä voi käyttää harsimisen sijasta pitkiinkiin kappaleisiin
  • nappien ompeluun kannattaa hankkia paksua lankaa, nopeampi ja kestävämpi tapa
  • kaavoja voi pilkkoa ja yhdistellä mielensä mukaan kankaisiin sovittaen
  • sömnometer, (SewMate) on mahtava apuväline sekä kaavoituksessa, leikkauksessa että ompelussa
Ensi vuodelle siis hitaampia ja tarkempia ompeluksia tiedossa. Elastaanittomia kankaita tosin on yhä vaikeampi löytää, tähän tarvittaisiin isompia ratkaisuja kuten muovin keräyksessä nyt ollaan tekemässä. Kirjoitin viime vuonna myös lisääväni blogiini enemmän puutarha-asioita. Olen usein yhdistänyt samaan tekstiin molemmat harrastukseni, koska ne arjessa limittyvät. Olen yrittänyt lisätä tunnisteet kaikkiin, toki blogin voisi jakaa, mutta silloin tuo saman tekstin sisälle kirjoittaminen ei oikein luonnistu.

Näillä mietteillä ensi vuoteen t HennaMar

tiistai 25. joulukuuta 2018

Aina ei mene...

 


ämpäriin tai paremminkin ämpäristä pois. Ensimmäinen lyhty oli liian vähän aikaa pakkasessa, samoin toinen, kolmas halkesi ja neljäs taas oli liian kauan ulkona. Mutta kauniilta ne silti näyttävät iltahämärissä. Tänä vuonna lumiset päivät osuivat juuri joulun aikaan ja sain takin kuvatuksi.

 Aikaa kului, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tilasin ensin Fabermixin kaavan, mutta mielestäni paksu kangas ei siihen oikein soveltunut ja niinpä tilasin fagert.se-palvelusta Burda-kaavan 6486. Muokkasin kaavaa kevättakin ompelusta oppineena itselleni sopivaksi. Kangas on Alghero ja ostettu Jättirätistä. Siellähän ei kankaissa ole mitään merkintöjä, mutta koska kyseessä oli pakan loppu löysin pahvista kankaan nimen ja kankaan netistä saksalaisen kangaskaupan kuvastosta. Kankaassa on päälipuolella tweed-kuvio ja yksivärinen sisäosa. Vuori on tikkikankaasta ja se samoin kuin tekoturkis, joka on Eurokankaasta, oli yllättävän helppo ommeltava. Paksu päälikangas sen sijaan välillä tuskastutti. En ehkä olisi ottanut tätä kangasta, jos olisin ostaessani tiennyt, että siinä on kolmannes akryyliä, joka helposti nyppyyntyy, mutta eipä tällaisella paksulla takilla kauhean paljon ole käyttöä meillä. Lumi on taas sulamassa.
Amaryllisten kukinta osui myös sopivasti joulun aikaan, tosin ilman omaa osuuttani. En jostain syystä ole saanut sipuleita kesätettyä (? onko tällainen sana olemassa talvettaminen ainakin on?) seuraavaan vuoteen. Niinpä ostin uudet ja nämä matalampana sorttina pysyivät hyvin pystyssä.


Vuoden loppu lähestyy ja teen ehkä seuraavaksi koosteen tämän vuoden ompeluista. Mukavaa hämärän aikaa t. HennaMar

torstai 13. joulukuuta 2018

Kolmas kerta toden sanoo?


Innostuin kokeilemaan nipsukukkaron tekemistä, kun tyttäreni niitä minulle käsityömessuilla näytti. Tämä on ensimmäinen versio, jonka kokoaminen oli ensin ongelmallista ja kehys vähän kärsi. Sain hyvän vinkin  työkalusta Irenen vanhasta käsityö- ja askarteluideat- blogista ja kävimme elämämme ensimmäistä kertaa (vaikka meillä tekninen koulutus onkin) Motonetin myymälässä mieheni kanssa ja työkalua on nyt kokeiltu kahteen pussukkaan. Pitsi on anopin jäämistöä, niitä on vielä runsaasti, näitä värillisiä tosin vähemmän. Olen lueskellut ohjeita useammastakin blogista, mutta parhaan työjärjestyksen löysin mielestäni täältä (klik). Tässä Lappeklipp-blogissa en ole aiemmin käynytkään. En ole tosin vielä kokeillut, koska kolmanteen pussukkaan hain materiaalit vasta tällä viikolla. Huomenna sitten uuteen yritykseen.

Ja takkikin on valmis (TADAA...) ! se on vielä kuvaamatta, koska päätin odottaa lumikuvia ja lunta ei ole näkynyt. Kuvat on otettu 28.11. jolloin oli sen verran lunta, että mies pääsi kerran kolaamaan. Kävi siis samoin kuin kevättakin valmistumisessa, joka viivytti (?) kevään tuloa, mutta saatiin kunnon kesä. Kunnon talvea odotellen terveisin HennaMar




lauantai 24. marraskuuta 2018

Aagotin tapaan

Löysin kirjastosta Aagot Jungin muistelmakirjan. Hänen puutarhaohjelmiaan tuli televisiossa silloin, kun olin vielä melko uusi ja osaamaton puutarhan hoidossa. Mieleeni jäi , että hän löysi ja teki haastatteluja mielenkiintoisista ihmisistä ja heidän puutarhoistaan ja että kukin ohjelma toi esiin puutarhojen erityispiirteet ja niiden hyväksi vuosia jatkuneen uurastuksen. Nykyään kaikkialle ulottuva kilpailu ja instant-henki eivät silloin olleet läsnä. Joitakin asioita olen myös koettanut noudattaa omassa pihatarhassani. Sinisten valeunikkojen viljely ei ole onnistunut, vaikka eräässä ohjelmassa vanhahko mies esitteli kuinka helppoa niiden viljely on! Sen sijaan neuvo hiekan käyttämisestä kasveja istuttaessa on koko ajan ollut käytössä nykyisellä, satakuntalaisella savimaallamme. Ja oikeasti maa on nyt hyvässä kunnossa kiitos miehen aherruksen ja lukemattomien hiekka-, maa- ja kompostilisäyksien. Nyt uskallan jo ajatella vaativampien kasvien istuttamista varsinkin, kun takametsän karsiminen toi valoa pihaamme. Tein pitkän listan tuon kirjan perusteella mahdollisista uusita kasveista:

Merikaali Crambe maritima
Rantavehnä Kenya racemosus
Maruna Artemisia canaescens
Japanilainen hopehalikka mertensia asiatia
Hapsijukka Yuca filamentos
Valehortensia Schitzophragma hydrangeois
Likusteria Ligustrum vulgare
Tiukukärhö Clematis x Diversifikation eriostemen'
Köynnösruusu Rosa Helenae
Kanadanselja Sambucus canadensis
Kevätruusuleinikki Adonis vernalis
Tillipioni Paenoia tenuifolia
Kuolan pioni Paeonia anomala
Koristekastikka Calamagrostis x acutiflora ' Karla Foesters '
Vanamo Linnea Borealis
Kanukka Cornus 'Eddie's white wonder'
Spirula kirsikkaluumu
 
Listassa on jopa yksi ruusu ja pari pionia, joita en ole aiemmin edes harkinnut. Tuskinpa nuo kaikki tulevat hankintaan ja saaneekokaan niitä, mutta ainakin on ensi kesälle taas paljon uusia ideoita. Täytyy vielä yksitellen käydä näitä läpi, nykyisin, kun lähes kaikki kasvit on löydettävissä, ainakin nettikuvauksina.

Tällaisia on aikaa miettiä, kun ompelu on tauolla flunssan takia. Takki edistyi noin pitkälle viime viikolla, vielä on hankaliakin kohta jäljellä, mutta ehkäpä valmistuu ennen joulua. Kävin myös Kädentaito-messuilla tyttären ja tyttärentyttären kanssa, ostin pari kangasta ja sain sieltäkin paljon uusia ideoita. Niistä enemmän, kunhan tuo Iso Takkiprojekti valmistuu t HennaMar.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Ompeluflow?


Ylläoleva Hardanger korjaus: englantilainen?)-leikekirjonta ei ole minun kirjomani (kuten ehkä arvaattekin). Otin talteen joitakin palasia mieheni isoäitien perinnöstä ajatellen mahdollista käyttöä  ja muutenkin ihan kunnioituksesta työmäärää kohti. Ensin olin vähän turhautunut ajatellessani työtä, mutta sitten oivalsin, että nämä käsityöt ovat heille varmasti olleet arjen luksusta. Suurin osa on nimittäin koristeena käytettyjä, mahdolliset kirjaillut arkivaatteet ovat jo kadonneet ajan saatossa. Uskon, että näiden tekeminen on ollut ilon ja ylpeyden aihe ja myös pakoa välillä karusta arkitodellisuudesta. Ja varmasti he ovat myös nauttineet itse tekemisestä.

Tuo kuvan liina sisältää kolme samanlaista kirjontaa ja yhdet hapsut eli se on varmaan riippunut jostain? Tämän laitoin esille, koska sille löytyi sopiva kapea seinän pala vaatehuoneeni vierestä. Jotenkin lohdullista huomata, että käsin huolellisesti ommellut reunasaumat ovat paikka paikoin mutkilla. On varmaan kiire ollut saada valmiiksi, kun mielenkiintoisin osa, kirjonta, on tehty. Valkoisia kirjontoja yritän käyttää tyttärentyttärien vaatteisiin, ehkä värjään ne ensin, ihan ilman kolhuja eivät nekään ole selvinneet.

Kuten kuvasta näkyy takin ompelu on alullaan. Minusta ei olisi kirjontatöihin puhumattakaan nypläyksestä. Mallikirjasta laskin kokonaista 76 nypläysmallia varmaan nekin miehen isoäidin tekemiä. Itse sekoaisin lankoihin varmaan heti alkuun kuten ompeluhuoneen kuvasta voinee päätellä. Tämä urakka jatkuu t. HennaMar

maanantai 29. lokakuuta 2018

Syyslomaa


Ompelu on ollut tauolla eli ompelulomaa samalla, on ollut niin paljon muuta tekemistä. Myös inspiraatio/motivaatio on vähän kateissa, ostin nimittäin kankaat talvitakkia varten, enkä ole vielä uskaltanut sitä aloittaa. Olisinpa yhtä ahkera kuin lastenlapset, jotka hetkessä loihtivat taidenäyttelyn jääkaappimme. seinälle.

Kylvimme myös kesäkukkia uuteen 'niittyyn' ihan kokeiluna. Nämä ovat kaikki alennusmyyntituotteita tältä syksyltä paitsi tuo kosmoskukka ja silkkikukka (vasemmalla ylhäällä). Nuo kaksi pakettia on tuotu lomamatkalta jo monta vuotta sitten ja täytyy todeta, että mahtavat on nuo siemenmäärät noissa etelä-eurooppalaisissa pakkauksissa. Ne ovat myös itäneet vuodesta vuoteen ja kukkineet komeasti. Vaikka astiataimet pyrin aina ostamaan lähialueen taimistoista, siemenien kohdalla ei ole niin väliä. Ne ovat hauskoja ja keveitä matkamuistoja ja kuten pihatarhurit tietävät, kesäkukat ovat pääasiassa samoja kaikkialla Euroopan alueella. Saa nähdä itävätkö nämä, viime vuotinen  talvikylvön kokeilu meni pilalle, koska kylvimme siemenet turveruukkuihin, jotka sitten laitoin pohjareiättömään muoviastiaan. Jääklonttihan siitä syntyi.

Keräsimme myös viimeisiä kukkia ja tietysti haravoimme, vaikka herra L.A.P jo viime vuonna totesi, että 'Ei meillä vaan vieraat haravoi !' Hauskaa oli kuitenkin ja yksi taideteoskin syntyi kauniista lehdistä, teipillä, eihän sitä kuivumista jaksa Toimelias odotella. Kylvökartta jäi piirtämättä, kun lasten iloksi Nobel-koirakin saapui telmimään. Nyt on syksy lähes ohi, pakkasta tänään jo lähes 10 astetta, talvea odotellen t HennaMar