lauantai 26. toukokuuta 2018

Ei vain vihreää


Kaiken kevään hillittömän vihreän keskellä tulee entistäkin tarkemmin seurattua muun värisiä kasveja. Niitä, jotka noustessaan ovat eri värisiä tai jotka kokonaan pysyvät punertavina tai harmaina. Olemme yrittäneet vuosien mittaan hankkia punertavia kasveja, mutta ne ovat hiukan hankalia varjoisassa pihassamme, koska yleensä kaipaavat paljon aurinkoa (väri!). Sormivaleangervo, Rodgersia aesculifolia , on viihtynyt hyvin, mutta näin keväällä sen koko vaihtelee suuresti paikan mukaan. Kuvan yksilöt kasvavat varjossa.

Sormivaleangervon alle taas sopii hyvin varjohiippa Epimedium x rubrum, jonka lehdet myös nousevat punertavia, oikeastaan se on talvivihreä, mutta lehdet tahtovat kuolla avoimella paikalla. Talvella valeangervon lehdet suojaavat sitä.
Kasvin paikalla on uskomaton merkitys, meillä oli seitsemän vuotta purppuraheisiangervo kuivassa rinteessä, jossa se ei juurikaan kasvanut, muttei kuollutkaan. Siirsimme sen toiseen paikkaan ja eikös mitä, se kasvoi jättimäiseksi haroksi, joka oli pakko leikata.


Purppurakeijunkukka,  Heuchera micrantha ,ollut meillä noin 15 vuotta. Alkuun sekin oli rinteessä, mutta siirrettiin lähemmäs taloa, jossa se pärjäilee. Kasvihan on myös talvivihreä ja nousee maasta ylöspäin, joten keväisin se on aika surkean näköinen, mutta toipuu kyllä. Ei kuitenkaan ole levinnyt muualle, vaikka kukkiikin pienen pienin kukin loppukesästä. Nykyäänhän keijunkukkaa saa lähes kaikissa erilaisissa väreissä ( 12 sävyä!).


Pari vuotta sitten hankimme syyskimikin, joka on tumman puhuva lajike Actaea simplex `Brunette´ (Cimicifuga) ja kasvaa syksyyn mennessä korkeaksi. Se vain ei ehdi meillä aina kukkia kunnolla.  Lajike Lännen kimikki on vihreä, sitä istutimme viime vuonna. Kuivassa rinteessä pihan perällä kasvaa happomarja. Siellä se saa rauhassa levitellä piikkistä olemustaan, eikä kasva kovin suureksi. Taustalla tammen vaalea kevätvihreyttä.


Myös uusittu ruskea lauta-aita on hyvä tausta vihreydelle. puutarhurihan ei koskaan ole tyytyväinen ja nyt sitten kaivataan jo sadetta t HennaMar





.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Sinisiä sävyjä


Jälleen tutulla kaavalla paita, olen tehnyt tällä kaavalla neljä eri kokoa, tämä on suurin ja viimeinen tässä kaavassa. Hihat tein tiikerimekon sinisestä (klik), josta bloggasin viime viikolla. Kuvan pienten puiden pinon lapsenlapset kokosivat yhdessä vaarin kanssa viime kesänä puitten kaadon jälkeen ja talven aikana nämä ovatkin olleet hyviä sytykkeitä saunassa, mutta vielä niitä riittää.


Kuvista näkee, miten voimakkaasti erityisesti siniset sävyt muuttuvat valon mukaan. Ylemmässä kuvassa varjopaikka, alhaalla aurinko. Myös pihatarhassa sininen usein hukkuu muiden kasvien joukossa ja nousee esiin vasta hämärän ja varjon aikaan. Puutarhakasveista sinisin on kevät-kaihonkukka, Omphalodes verna ,  joka kukkii parhaillaan. Senkin intensiivinen sininen vaalenee auringossa, mutta ei niin paljon kuin kuvassa, kamera on vielä toistanut auringon valon voimakkaampana. Kukan nimi on jäänyt jo kauan siten mieleen Jarkko Laineen runosta: "Kaihonkukka on sininen, samaa sinistä kuin puutarhurin haalarit."

Kasvin hankimme Kokemäeltä Karimaan puutarhasta(Sasky) muistaakseni kolme vuotta sitten, vuodet vierii... Olemme pyrkineet hankkimaan perennat, pensaat ja puut paikallisista myymälöistä kestävyyden ja tautien yms. leviämisen estämiseksi. Oppilaitoksen puutarhassa taimet ovat myös hyvän kokoisia eli kauemmin kasvatettuja kuin monissa, ketjuna toimivissa puutarhamyymälöissä. Kaihonkukka onkin nyt levinnyt mukavasti ja olemme siirtäneet sitä myös takapihalla. Hurja kevät jatkuu ja näyttää erikoiselta, kun esim. tulppaanit kukkivat ennen narsisseja. Kohta on jo kukkivien puiden vuoro, täytyykin mennä tekemään kierros puutarhassa t HennaMar

lauantai 12. toukokuuta 2018

Osaamattomuuksissaankin


... voi onnistua?Jaoimme viikko sitten tulikellukan, joka näytti ränsistyneeltä. Tosin se kukki viime vuonna kauniiisti (yllä) toisin kuin monet muut perennat. Tämä johtui varmasti sateisesta kesästä, puutarhamme ongelmakohta on rinne, josta periaatteessa saa näyttävän. Käytännössä alue on vaikea, koska se viettää pohjoiseen ja vaikuttaa siltä, että siihen on rakennusvaiheessa vain kasattu kiviä ojan peitteeksi ja se siis kuivuu tosi nopeasti. Mies uusi maan ja istutin kukkien kappaleet siihen. Yleensä yritän löytää ennakkoon ohjeen, mutta tässä tapauksessa ainoa tieto oli, että tätä voi ja kuuluu jakaa. Muutoinkin maan alla oleva osa kasveista on usein yllätys. Tulikellukalla näytti olevan jonkinlainen maavarsi, jota sitten pätkin satunnaisesti ja toivoin parasta. Alla olevassa kuvassa on tilanne jälkeen eikä ennen kuten voisi olettaa. Onneksi nyt kuitenkin näyttää siltä, että uusi kasvu on lähtenyt käyntiin.

Toisin on tilanne purppuraheisiangervon kanssa, johon nyt vasta löysin ohjeen, että se ei kestä alasleikkausta. Arvaatte varmaan, mitä teimme keväällä...


Toimeliaan mekon kanssa tuli ihan omasta takaa ongelmia. En nimittäin lukenut ohjeita kunnolla ja heti alkuun tein kiertopäärmeen hihojen väärään reunaan. No ei tuo nyt hassummalta näytä näinkään. Helman kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia, olin jostain lukenut, että Paperplane-kaava (Ottobre 3/2016) on melko lyhyt. Koska kaava oli muutenkin jo vähän pientä kokoa, pidensin helmaa. Kaarevan helman pidentäminen isokuvioiseen kankaaseen ei oikein onnistunut ja jouduin helman ompelemaan kokonaan uudestaan. Toivottavasti pituus riittää. Komean kuvan toin matkalta, mutta siinä ei sitten ollut minkäänlaista kiinnitysohjetta. Prässäilin ja silitin molemmin puolin, toivottavasti kestää pesun. Kankaat ovat paikallisesta Eurokankaasta, vähän tummat kesään, mutta Jungle-niminen kangas sopi tietenkin tiikeriiin. Kangas on Hamburgerlieben suunnittelija Susanne Firmenich. Kangas on Gots-certified ja sitä hullummalta tuntuu, että siinä (taas) on elastaania, jolloin kierrätys ei onnistune?


Kuten kuvasta näkyy, puutarhassa heräilee kaikki, kuva on vajaan viikon vanha ja nyt ollaan jo ohitettu krookusten kukinta. Lämmöstä nauttien t HennaMar

lauantai 5. toukokuuta 2018

Mademoisellen takki


Neidin itse valitsema kangas muuntui vihdoin valmiiksi takiksi ja tulihan siitä söpö. Kaava on Ottobren Messy Plaid, 1/2015 aika lailla muokattuna. Koska Mademoisellen mielestä vaatteessa enemmän on enemmän, lisäsin kaarevat taskut röyhelöin sekä kauluksen ja taakse tampin. Laitoin myös kaksinkertaiset hihansuut, koska ne pidentävät vaatteen käyttöaikaa.


Kankaat toin tosiaan Brysselistä, outoa kyllä kankaissa ei ollut minkäänlaista merkintää suunnittelijasta, tehtaasta tai edes valmistuttajasta, myöskään vuorin puuvillakankaassa ei ollut mitään merkintää. Kankaat ovat kuitenkin puuvillaa ja joustamattomia. Päälikankaan tikkaus paksuuntui vähän esipesussa, joten takki on lähinnä välikausiin sopiva, toisaalta Belgiassa sen tyyppistä säätä riittää. Koristenauhat ja pipon, huivin ja hihojen vuorin ostin Jätti-Rätistä, rusetti Glitterin hiusnauhasta ja sateenkaarikuva Lidlistä. On siis aikamoinen kokoelma eri hankintoja, toisaalta minusta on hauska tehdä juuri noin vähitellen suunnitellen ja toteuttaen. Ai niin ja Kitty-vetoketjun vedin on Porin Nauhasta ja napista, en tiedä onko käytännössä liian iso ja painava, mutta on helposti vaihdettavissa.

 
Nyt kun ulkona auringossa on mukava tehdä pihatöitä, on hyvä siirtyä vähän helpompiin ompeluksiin. Kesäilmasta nauttien t. HennaMar

torstai 26. huhtikuuta 2018

Hyvä paitakaava tilkuille


Autopaita nuorimmalle lastenlapselle. Tällä paitakaavalla: Ottobre 3/2016 Panda & X-print , olen tehnyt jo useamman paidan pojille. Kaavan avulla saa pienemmistäkin tilkuista paidan, useinhan jää kankaista noita kapeahkoja soiroja varsinkin, kun ompelen eri kokoja. Tosin tämän autokankaan tilkun tilasin varta vasten Sampsukalta , koska nuorin lapsenlapsi on niin ihastunut pikkuautoihin. MM laskee jo reippaasti "un, deux, six, neuf" ja sehän on jo tosi monta. Kangasta ei ollut enempää saatavilla ja yhdistin sitten kahta yksiväristä tähän. Punainen kangas on yhtenäisinä suikaleina sivuissa. Samalla idealla voisi toki tehdä paitoja muillakin kaavoilla, mutta tämä on valmiiksi hyvä.


Koska joululahjapakettimme ompeluksineen katosi, niin katsoin parhaaksi viedä syntymäpäivälahjat jo ennakkoon siellä käydessämme ja veimme samalla joululahjarahat, jotka korvauksena katoamisesta saimme. Tämä paita on kokoa 92/98, olen usein mitoittanut vaatteita liian suuriksi tälle neljännelle. Vaatteiden senttikoot ovat eri maissa erilaissa ja eri valmistajillakin, joten kyselemälläkään ei koko aina osu. Ottobren kaavat ovat yleensä kai reiluja, mutta tämä paita on kapeahko. Myös kassi on tilkuista anopin laatikoista. Tuliaiskasseja ompelemalla olen (vähän) saanut kankaita pois. Aloitin nyt Mademoisellen takin ompelun ja siinä meneekin vähän enemmän aikaa, taas tarkistin Takkitalkoista, miten ne osat yhdistetään. On se vaan mukava, kun ohjeita löytyy netistä.

Sopiva ompeluilma, kevät on edelleen nurkan takana t .HennaMar

torstai 19. huhtikuuta 2018

Sömometer ja muita ostoksia matkalta


Ei matkaa ilman kangaskauppoja eikä puutarhavierailuja. Tärkeimpänä tällä kertaa oli ostoksista Mademoisellen takkikangas. Jälleen vierailtiin iki-ihanassa Maison Dorée -kangaskaupassa, joka on avattu Brysselissä v 1923. Olen sieltä ostanut muutaman todella ihanan kankaan, tuntuu että laadukkaat kankaat tottelevat taitamattomampaakin ompelijaa ryppyilemättä. Toivottavasti tuo vaalea pastellisävyinen osoittautuu yhtä laadukkaaksi. Ohut puuvillainen on vuoriksi, hihoihin laitan liukkaamman kankaan. Ja nuo alhaalla kurkistelevat superkissat ovat tietenkin pikkuveljelle. Hauskasti takkikangas toistaa ensimmäisten krookusten sävyjä omassa pihassamme.


Toisessa tutussa kaupassa Stoff&Stil vierailtiin Malmössä. Tuo tutun näköinen kalakangas on herra L.A.P:n paitaan ja neiti Toimeliaalle ostin tuon upean tiikerisilityskuvan. Sen siirrän kesäpaitaan tai -mekkoon, katsotaan nyt, kangas täytyy ostaa vasta täältä. Vähillä matkatavaroilla matkustaminen rajoittaa ostoksia, vaikka mies useimmiten onnistuu sijoittamaan ne omaan laukkuunsa.
Tuossa oikeassa alakulmassa on sitten se Sömometer. Tuollainen mittausapuväline on aina joskus tullut vastaan ja viimeksi Madame B.C. kirjoitti vastaavasta apuvälineestä, jonka hän oli tehnyt pahvista itse. Ostin tuon metallisen ja toivon oppivani käyttämään sitä sekä kaavojen että kankaiden saumojen merkinnässä että ommeltaessa. En oikein tiedä noiden vinojen osuuksien käytöstä, olisikohan ne tarkoitettu muotolaskoksiin?


Kasvit ostan aina lähimyymästä, mutta siemeniä on halpa ostaa ja helppo kuljettaa. Nämä on kasvitieteellisen puutarhan (edellinen blogi) myymälästä. Oletin niiden olevan puutarhasta, mutta tuo Silene näyttää olevan oma siementoimittajansa. Kasvihuoneen edustalla myytiin myös Hibscus-mehu, johon nuorimmainen lastenlapsi ihastui, meistä muista se oli lähinnä hapanta marjamehua. Saas nähdä, miten siemenet itävät ja ehtivät, parhaiten tähän mennessä matkoilta tuomani ovat onnistuneet joskus Portugalista tuomani, joista riitti iloa moneksi vuodeksi. Pusseissa oli paljon siemeniä ja ne säilyivät hämmästyttävän kauan itämiskelpoisina.


Vellingen puutarhakaupasta ostin kehäkukan siemeniä (miehen lempikukka, joka pitäisi olla tuollainen monikerroksine ollakseen oikeanlainen), hennon persikan sävyisiä sormustinkukkia ja Tuliunikon vaaleanpunaisen kerrosmuodon. Tuollaista en ole aiemmin nähnyt, niitä kirkkaan oransseja olen viljellyt monesti. Sain joskus kauan sitten silloiselta työkaveriltani paljon sormustinkukan taimia ja joinakin vuosina niitä on ollut valtavasti .Viime vuosina ne ovat vähän taantuneet ja valkoiset siemenistä kasvattamani eivät menestyneet. Ehkä näistä saadaan täydennystä.

Kuten edellisestä kuvasta näkyy siemenissä on vähän sama kuin  niissä kukkasipuleissa, samoja tuottajia ja lajikkeita monessa maassa. Yllä oleva onkin brysseliläisestä marketista jotain muuta. Pihastamme puuttuvat edelleen leppäkertut, ehkä näiden viljelyjen jälkeen saadaan niitäkin.

Mukavaa kesän odotusta t. HennaMar

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kevättä etsimässä


Lähdimme heti pääsiäisen jälkeen kevätvierailulle sukulaisiin. Lähtiessämme Turun satama oli vielä luminen ja osittain jäässä, laiva kolisteli jäihin merellä. Tukholmaan tultaessa oli vielä lumista. Kaupungin jyrkille rannoille on rakennettu valtava määrä kerrostaloja eräänlaisten laitureiden päälle ja näin saatu uusi 'kerros' asuntoja. Kumma että nuo valtavat kuutiomäärät nousevat nopeasti, mutta Skansen on edelleen auki revittynä remontissa. Junamatkalla totesimme, että lunta riitti Skoonen rajoille asti ja maisema siitä eteenpäin oli tasaisen ruskea.

Puut olivat Malmössä lehdettömiä, kukassa olivat vasta varhaiset sipulikukat kuten tuo kesälumipisara (kevät/lumikello) Leucojum aestivum, joka onkin narsissikasvi.


Ajelimme yhtenä päivänä Ystadiin ja siellä oli jopa lumikasoja jäänteenä äskettäisestä lumimyrskystä. Kevät on täällä 3-4 viikkoa myöhässä. Takaisin ajoimme rantatietä ja laajoilla viljelysaukioilla näkyi aavistus vihreää. Ranta on matala ja voi kuvitella tuulen voimakkuutta, josta saimmekin kokemuksen palatessamme. Vanha rakennuskanta on U:n tai neliön muotoon rakennettuja isoja maatiloja ja toisaalta kalastajien mökkikyliä, jotka nykyisin lienevät luxus-kakkosasuntoja. Meri ja pellot luovat yhtenäisin avaran vaikutelman ja rantatie on kokemisen arvoinen. Hiljaista oli arkiaamupäivänä, mutta keskellä ei-mitään oli kuitenkin eräässä kylässä iso koulu, täynnä lapsia. Ruotsihan kasvaa voimakkaasti myös täällä ja Malmön viimeisin asema ennen Kööpenhaminaa , Hyllie, joka joskus oli yksinäinen rakennus, on nyt keskellä valtavia (rumia) kuutioimaisia kerrostaloja. Sisareni totesikin, että uusi ostoskeskus/parkkihalli sateenkaarenvärisine ikkunoineen on siellä kaunein rakennus. Varsinkin iltaisin se hohtaa kuin suunnaton jalokivi.


En tiedä, onko hyvä vai huono asia, että samat kevätsipulikukat, narsissit, skillat, posliinikukat heinätähdet jne. tervehtivät kevättä lähes kaikissa Pohjois- ja Länsi-Euroopan puutarhoissa. Toki luonnonkasvitkin ovat osin samoja, yllä olevat valkovuokot kukkivat Brysselin metsäpuutarhassa.


Sielläkin kevät oli myöhässä, mutta saapumispäivänämme oli t-paitakeli ja koristekirsikka kukki pihassa.


Seuraavana päivänä vierailimme Meisen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä on mm. 37 eri lajiketta Magnoliapuita! Kukinta oli vasta alkamassa, mutta näimme kukkivia puita myöhemmin kaupungissa. Teimme kierroksen kasvihuoneessa, jossa riitti kukkia ja koska päivä oli lämmin, joimme kevään ensimmäiset ulko-oluet, tietysti belgialaista, puutarhan ravintolassa. Puutarhan keskellä lammessa on iso linna , joka lienee myöhemmin rakennettu muistuttamaan vanhaa (?). Hyvin hoidettu paikka, sipulikukkia ja kevätesikoita tulvillaan.


Tässä kukkiva magnolia ja toinen aloitteleva TenBoschen puutarhan leikkipaikan vieressä.


Onnenpensaan voi kasvattaa näinkin. Useimmiten näkee köynnöksinä Wisterioita, mutta ne kukkivat vasta kesällä. Muutaman vierailupäivämme aikana lehdet puhkesivat puihin ja kevät saapui Belgiaan.


Suomeen saapuessamme lumet olivat suurimmaksi osaksi sulaneet ja piipot kasvaneet riisiryynin kokoisista puolitoista senttisiksi.


Ehkä niistä vielä tulee tällaisia (kuva Brysselistä). Nythän on luvattu lämmintä loppuviikoksi ja sitten taas kylmiä suihkuvirtauksia. Uskotaan ennusteesta ensimmäiseen! Kevätmielellä terveisin HennaMar.

P.S. Postaan ostoksista erikseen (kankaat ja siemenet).