Oranssia

Pitkästä aikaa olen kesäpuuhilta ehtinyt ompelemaankin. Tein itselleni collegen, koska edellinen oli kovasti kulahtanut. Siihen käyttämäni tikkicollege oli kyllä pettymys. Pehmeä ja mukava päällä, mutta alusta asti siitä lähti 'täytteitä' ja se nukkaantui joka pesussa lisää. Ostin tuon kankaan keväällä Rauman Jättirätistä ja siihen aikaan kaipasin kai värejä, kun ostin tuon oranssin kankaan samaa sävyä kuin puutarhaani hankkimat orvokit. Purkamani college oli harmaa ja mies totesikin, että ainakaan en tuossa uudessa värissä pääse katoamaan. No ehkä tähän tottuu ja jos ei, niin ainahan voi kokeilla koneessa värjäämistä, josta monelle tuntuu olevan hyviä kokemuksia. Ompelu on myös heinäkuun värihaasteeseeni, vaikka juuri nyt ei oransseja kukkia vielä olekaan pihassa noita orvokkeja lukuun ottamatta.

Kaava AlltOmHandarbetets Sömnadsmagasin 2/2010. Tällä kaavalla olisi kiva tehdä myös joustamattomasta kankaasta kesätakki.

Kesäisin terveisin  HennaMar

Sattumia

Rikkaruohoelämää kirjoitti blogissaan siitä, kuinka puutarhassa sattumalta muodostuu kauniita yhdistelmiä. Talomme kulmalle on muodostunut näyttävä yhdistelmä, jossa pieni jasmike (Lemon) ja Ohotan maruna ovat siihen ajatuksella istutettu. Kirkaan keltaisen maksaruohon mies sijoitti tuohon, koska paikka on niitä ainoita aurinkoisia paikkoja tontillemme. Unikot taas tulivat tähän, koska pensaan alusta oli tyhjä viime kesänä ja kevään kukkijoiksi tarkoitetut pienet iirikset eivät enää ilmestyneet.

Unikoillahan on kyky kasvaa tilan mukaan, yritin niitä kovasti harventaa, mutta vieläkin osa jäi pieniksi, mikä kokonaisuuden kannalta on vain hyvä. Härkki, jonka olen siemenestä kasvattanut, on myös siirretty tuohon aurinkoisen paikan takia. Yhdessä nämä muodostavat hauskan kerroksellisen osion ihan puutarhureiden ohjeiden mukaisesti. Puu takana on koristeomenapuu, jonka poistaminen on tosin mietinnässä. Alla olevan kuvan kohde taas on muodostunut itsestään (meidän koskematta). Koivun allahan ei pitäisi kai kasvaa mitään, mutta vuodesta vuoteen nuo akileijat tulevat yhä uusissa vaaleanpunaisissa sävyissä.

Puutarha palkitsee osaamattomankin t. HennaMar

Aillakointia

Ailakit, illakot ja monet muutkin yksi- ja kaksivuotiset kukat saavat kasvaa pihassamme melko vapaasti. Niitä on helppo poimia pois, jos on tarvetta, nyt kun olemme oppineet tunnistamaan pienet taimet. samoin ne voi poistaa sitä mukaan, kun ne ovat kukkineet ja jättää vain joitakin siementäviä kasveja. Kukkien ja eri kasvilajien runsaus vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna erityisen hyvin ovat tulleet ailakit. Ostin joskus muutama vuosi sitten valkoisen lajin siemeniä, mutta ne ovat lähes tyystin kadonneet. Yhden vaivaisen löysin aidan raosta ja osa kukkivista on vaaleanpunaisia. Sen sijaan lehtosinilatvoista , vaeltajia nekin, suuri osa on tänä vuonna valkoisia. 

Monet näistä kukkakasveista kukkivat todella pitkään ja on yllättävää, miten vähän kotimaisista kasveista on jalostettu puutarhalajeja. Lähes kaikki puutarhakukat ovat tuttuja mm. englantilaisista puutarhoista. Joitakin vuosia sitten myyntiin tuli tikankontteja suomalaisen kehittelyjen tuloksena ja jossain blogissa olen niitä nähnyt. Itselle ei ole toistaiseksi tullut paikallisissa taimimyymälöissä vastaan.

Muita paikasta toiseen vaeltavia ovat pihassamme mm. kaksivuotiset sormustinkukat, jotka ovat vähentyneet kovasti. Unikot, jotka näköjään vaativat tyhjän multapaikan tulevat uusiin tai tyhjennettyihin kukkapenkkeihin joukoittain. Oudosti ne itävät niin tiuhaan, että ilman harvennusta minikokoisisiksi jäävistä ei ole kukkinaan ja siementämään kunnolla. Muutamia malvoja nostetaan joka vuosi ruukkuihin, koska muutoin toukat syövät ne. Ketunleivät ovat tulleet vasta viime vuosina samoin oravanmarjat. Punainen onnen apila (?) on näyttävä väriläiskä missä vain. Jostain ilmestyneitä ukontulikukkia on tänä vuonna erityisen runsaasti samoin puutarhalemmikkejä ja käenkukkaa. Kaksivuotisista sormustinkukan ohella ehkä kaunein kukinta on samettineilikalla, joka kasvina ei kyllä ole kummoinenkaan ja on joskus vaikea saada talvehtimaan se toinen vuosi.

Piha on siis jatkuvassa muutoksessa ja hyvä niin. t. HennaMar

Kivien raivausta

Eikä suinkaan maan sisältä vaan päältä ja vieläpä itse sinne laitettuja. Viime vuonna puutarhamatkan innoittamana ideoin kuusien nalle pimeimpään nurkkaan valoläiskän kivistä. kuusien allahan ei oikein  mikään kasva, joten suunnittelin vaaleista ja tummista kivistä tehtävän kivikoristeen. Tuollainen siitä sitten tuli. Mies teki kehikon ja sitten etsittiin kiviä. Puutarhakivet olivat järkyttävän kalliita ja niinpä nuo mustavalkoiset tuli ostettua hinnan vuoksi, mustat olisivat maksaneet moninkertaisesti. Kaiken huipuksi nuo ja vaaleat kivet ovat Ruotista, josta tänne rahdatut kivet olivat halvimpia. Toisaalta viehätti ajatus siitä, että nuo mustavalkoiset kivet ovat Skoonesta, jonka rannoilta nuorina opiskelijoina etsimme kananjumalia. Kananjumala on siis kivi, jossa on toisen kiven kuluttama reikä niin, että sen voi ripustaa amuletiksi. En enää muista, mistä kirjasta tuon ajatuksen poimin, mutta ilmiselvästi kirja teki vaikutuksen. Tummat kivet ovat omasta ja naapurin pihasta.

Kuusien alla oleva koriste sai puiden raivauksessa täyden suihkun puun purua ja lisäksi pohjalla oli neulasia. Puhdistin sen keväällä vain päältä päin, mutta nyt oli pakko poistaa kaikki pienet kivet ja putsata pohja.

Tavallaanhan tuon kivikoristeen funktio poistui, kun kuuset kaadettiin. Olemme vähän ajatellee surukuusen istuttamista sen taakse tai eteen, katsotaan nyt. Ensin on vielä paljon raivattavaa. Mies aloitti puiden pienimisen kahdeksalta aamulla, eiköhän se tästä. Itselläni on taas silityssunnuntai radiomusiikkia kuunnellen, täytyy sisälläkin siistiä, koska ensi viikolla saamme taas kesävieraita :-). Täällä on paistanut aurinko aamusta asti, vaikka lämpöä oli aamulla vain hieman päälle 10 astetta, nyt taitaa lämmetä kunnolla. t. HennaMar

Valoa, valoa !

Yksi hauskimmista ja mielenkiintoisimmasta asioista pihassa on seurata valon kulkua päivän mittaan ja eri vuoden aikoina. Pihamme on pienessä montussa ja takapihan takan on metsän tapainen joutomaa ennen maantietä. Niinpä piha on varjossa kesälläkin suuren osan päivää. Valoa on tähän asti saatu lisää karsimalla puiden oksia, mutta nyt vihdoin poistettiin joitakin puita meidän pihan puolelta. Ainakin harkinta-aikaa on ollut riittävästi. Miehen hankkima kastolupa vuodelta 2010(!) oli ehtinyt mennä vanhaksi, mutta ystävällinen metsänhoitaja totesi puhelimessa, että koska tilanne ei ole muuttunut, niin lupaa jatkettiin. Pyysi vielä panemaan nyt nopeasti toimeksi. Tilan ahtaus oli kyllä ilmeinen ja tietysti vain pahentunut. Muistan, että ensimmäisenä tai toisena kesänä kaupungin puistotoimi kävi raivaamassa taka-aluetta ja silloin erikseen pyysin, ettei komeita haapoja kaadeta. Onhan ne upeita, mutta liika on liikaa. Sen koommin ei tuolla alueella olekaan käyty raivaamassa.

Siis etsimään puun kaatajaa joka yllätys, yllätys löytyi vanhan (2016 ) keltaisen puhelinluettelon sivuilta. Toiminimen MM Kaatoapu kaveri tuli saman tien katsomaan ja viikon päästä kaatamaan sovitut puut. Vieläkin tärisyttää päätösten teko, mutta osa puista oli siinä kunnossa, että kohde oli helppo valita. Pahin oli etupihan koivu, joka kaukaa näytti hienolta, mutta jonka lähempi tarkastelu osoitti, että puun latva oli nuorena katkennut ja terävä kulma oli aina täynnä roskaa yms. Lisäksi puu vuoti mahlaa keväisin ja yhtenä vuonna siinä olikin valtava määrä suruperhosia mahlaa juomassa. Kannosta ja rungon paloista näki, että puu oli laho pitkälle molempiin runkoihin asti.

Myös takapihan kuusi oli helppo valinta, latvansa osittain menettänyt kuusi oli kasvattanut vain leveyttä. Se otettiin palasina pois. Vieressä ollut kuusi tuli esiin ja osoittautui sekin huonokuntoiseksi. Haapapuiden oksat olivat senkin latvan pilpunneet ja niinpä sekin  kadettiin naapurin pihan puolelle. Metsuri palasteli kaikki puut, mutta jäi miehelle silti runsaasti työmaata kesäksi.

Puumies oli todella taitava ja kaatoi ison puun niin ettei kannon vieressä kasvanut satunnainen akileija edes vahingoittunut. Haapa valittiin sillä perusteella, että se kasvoi osittain kuvassa näkyvän istuttamamme Douglas-kuusen yläpuolella, emmekä halunneet sille käyvän samoin kuin luonnon kuusille. Nyt on sitten valoa pihassa. saa nähdä miten kielojen armeijan ja oravanmarjojen laivaston käy. Ne kasvoivat lähinnä kuusta, molemmat ovat tontille omia aikojaan tulleet.

Tänään on onneksi tosi aurinkoinen päivä niin, että nähdään heti karsimisen vaikutus valon leikkiin pihalla. Siis jatkamaan pihan siivousta t HennaMar

Tunika nappeja myöten

Ihminen kuulemma erottaa miljoona eri värisävyä. Niinpä nappeja yms. valitessani yleensä otan mallipalan kangasta mukaan. Mieleeni tuli Kankaiden yön kangasvalintojani tarkastellessani tämä tunikamalli, joka on 7736 Burda Young(!). Tämän tunikan tein pari vuotta sitten Prahasta tuomieni nappien mukaan. olimme maaliskuun alussa siellä ja matkalaukut olivat sen verran täynnä, etten uskaltanut ostaa kankaita. Kangaskaupassa halusin kuten aina kuitenkin käydä. Niitä näytti olevan siellä tosi vähän ja se, missä kävimme ainoa keskustassa. Kangaskauppojen etsiminen on aina työlästä maassa, jonka kieltä et osaa ja tämä oli erityisen hankala löytää. Ostin nappikartan napit, johon myyjän mukaan ei enää voinut tilata uusia ja ompelin tuon tunikan valitsemalla kankaan sitten nappien mukaan.

Kankaitten nettiostamisessa on juuri ongelmana värien tunnistaminen ja joskus myös kuten nyt kankaan ominaislaadun. Kankaassa, josta nyt tunikan ompeli olikin painatukset jotain muovimaista ainetta ja kangas oli kovin jäykkää. Tosin tässä tapauksessa olisin voinut käydä hypistelemässä, koska Nappinja:lla on myös kivijalkamyymälä, mutta en keskellä yötä. Väri on minttu kuten nettiselostuksessa mainittiin, jotenkin vain näyttää vielä pastellimaisemmalta kuin odotin. Itselle ompeleminen on aina muutenkin haasteellista, joten ompelu oli vaivalloista. Lopuksi päätin vielä tehdä kuminauhalla pussihelman. Taidan olla hidas omaksumaan uutta, näitähän oli muutama vuosi sitten paljon. No valmista tuli, toivottavasti saadaan kunnon kesä vihdoin ja saan tunikan käyttöön. Ehkä se vielä toistuvissa pesuissa pehmenee lisää .

Aurinkoisia päiviä t HennaMar

Maanpeittokasveista parhaat

Tapana on sanoa, että puut ja pensaat muodostavat puutarhan rungon. Mielestäni kokonaisvaikutelman kannalta ovat maanpeittokasvit aivan yhtä tärkeitä. Ne luovat rauhallisen taustan puutarhan primadonnille ja värikkäimmille kasveille. Tonttimme on varjoisa ja melko viileä ja vaikka se sijaitsee II-vyöhykkeellä, se mielestäni on enemmän III-vyöhykkeen oloinen. Kasvukausi jää pakostakin lyhyemmäksi viileyden takia, joka tosin on hyväkin asia kesäkuumilla. Tontti on savimaalla, jota mies on ahkerasti parantanut lukemattomilla kottikärryllisillä multaa, hiekkaa ja kompostia. Perennamaat ovatkin hyvässä kunnossa, mutta esimerkiksi nurmikkoalueella, joka ei ole meidän perustama, savi nousee jatkuvasti esiin, eikä nurmikosta tule samettimaista vaan sammalmaista. Kukkamaiden laajentaminen vaikuttaa siten voimakkaasti. Mielestäni näissä olosuhteissa kolmeksi parhaaksi maanpeitekasviksi ovat osoittautuneet:

1. Rönsyansikka, Waldsteinia ternata, jota joskus parikymmentä vuotta sitten ostin viisi tainta ja jota nykyään on neliömetreittäin. Se kasvaa lähes kaikkialla valloittaen jopa viinimarjapensaiden alustoja ja muita vaikeita paikkoja. Kuitenkaan se ei ole liian aggressiivinen, vaan on helppo poistaa maavarsineen ja siirtää palat kasvamaan sopivampaan paikkaan. Ansikka kukkii keltasin kukin varhain kesällä, mutta kukkia tulee lähinnä uusien alueiden reunoille. Kukat eivät kuitenkaan ole pääasia, vaan sen talvivihreä lehdistö, joka nopeasti korjaantuu ja rehevöityy mahdollisista talvivaurioista.
2. Rönsytiarella, Tiarella cordifolia. Olen joskus saanut Martta -taimenvaihdossa yhden ruukullisen ja nyt sitäkin on monella paikalla. Tiarellan lehtien väri tahtoo hieman ruskistua talviaikaan, mutta sekin korjaantuu nopeasti keväällä. Lisäksi sen kukinta on omalla vaatimattomalla tavallaan kaunis, kuten ruotsalainen nimi Spetsmössa kertoo.
3. Tuivio, Microbiota decussata, joka tosin on kärsivällisen puutarhurin kasvi. Se kasvaa vuosien mittaan peittämään pari neliötä ja on havukasvina aina vihreä. Joitakin oksia saattaa ruskistua talvella, mutta ne voi leikata pois. Tuiviokin kuten kaikki tämän listan kasvit pitää oman paikkansa puhtaana muista kasveista (rikkaruohoista), joka mielestäni on hyvän maanpeittokasvin tärkein ominaisuus.

Muitakin maanpeittokasveja pihassa on, mutta ne eivät ole kaikilta ominaisuuksiltaan edellisiin verrattavia. Kuvat eivät ole tältä vuodelta, koska ulkona sataa kaatamalla, mutta silti Kesä on . T. HennaMar