sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Paitoja Ommel2018-messukankaista


Kävinhän siellä minäkin, ompelumessuilla. Tosin vain yhtenä päivänä, meiltä on niin pitkä matka, että tarjontaan ehdin tutustua vain noin kolme tuntia. Ihastuin värikkäisiin esillepanoihin. Kaunein oli mielestäni Verson puodin standi, jossa kankaat oli aseteltu väriryhmittäin ja kankaita oli todella paljon. Tein viimeksi pojille paidat Onnimetsä-kankaasta. Tällä kertaa ei kuitenkaan sieltä tullut ostettua, sen sijaan ostin viisi muiden tuottajien kangaspalaa. Yllä oleva paita on tehty Paapiin kankaasta, heillä oli paljon myös kankaita, mutta esille pano oli vähän sekava. Nämä ilvekset kurkistelivat pienempien palojen korista ja ompelin kankaasta paidan neiti Toimeliaalle, joka on tulossa kesävieraaksi muutamaksi päiväksi :-D. Kaava Ottobre 1/2015 Toucan, en tiedä, miten nuo rypytetyt hihat toimivat, mutta kohta se nähdään. Keltaista kangasta löytyi vielä kotoa.


Ja pikkuveljille autopaidat. Kankaan nimi on tietysti The RACE, suunnittelija Sirpa Ahokainen ja valmistuttaja Shalmiak. Tämä valmistaja onkin minulle uusi tuttavuus ja palvelu ystävällistä ja iloista. Iloinen tunnelma oli silti koko messualueella, toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Paitakaava Ottobre 3/2012 Tooth Troll, hihat on itse muokattu. Herra L.A.P. nimenomaisesti valitsi tätä kangasta itselleen vieraillessaan. Olin ajatellut pienemmälle serkulle, mutta hyvin kangas riitti, kun lisäsin JättiRätin vihreän kankaan hihoiksi.

Oli messuilla muitakin uusia tuttavuuksia, ostin esimerkiksi Hellinin joustocollegea, jossa mustalla pohjalla on kuvattu liito-oravia. Yleensä en välitä mustista kankaista, joten oli vähän yllärivalinta, mutta eiköhän sillekin käyttökohde löydy kuten muillekin kankaille. Tällä myyjällä oli myös pellavaa, vaikka muutoin kudottuja kankaita oli todella vähän, ehkä ensi kerralla sitten, jolloin toivon pääseväni osallistumaan myös tekemisiin.

Ostin JättiRätistä myös uuden verhokankaan keittiöön, mutta siihen palaan myöhemmin. Lieneekö messukäynti vaikuttanut, koska kaipasin väriä lisää keittiöön. Värikästä kesää ! t. HennaMar

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Oppimisen poluilla


Ompelu- ja puutarhaharrastuksissa kehittyy sekä itse tekemällä että tarkastelemalla muitten aikaansaannoksia. Ylä- ja alakuvassa on viime vuonna tehdyt uudet kukkamaat, viimevuotiset kuvat (klik). Molemmat maat alkavat olla jo täynnä ja toisesta veimme jo tähtiputken alkuja tyttärelle. Suurin vaikutus hyvään kasvuun koko pihalla on varmaan ollut niillä lukemattomilla pusseilla ja kottikärryllisillä uutta maata, hiekkaa ja kompostia, joita mies on ahkerasti kuljetellut lisäten samalla lannoitetta aina uusia istutuksia tehtäessä. Olemme myös oppineet paremmin valitsemaan kasveja ja myös sen, että niitä kannattaa ostaa luottopaikasta, useimmiten Karimaan puutarhasta.

 
Päätimme pihaan tällä kertaa kasveja hakiessa kuitenkin ajaa Vakkataimen puutarhaan, koska joka tapauksessa olimme menossa Rauman suuntaan. Puutarhaa ja puutarhureita oli vähän vaikea löytää ja tällä kertaa kasvivalintakin oli hankalaa. Olemme nimittäin tottuneet Kokemäellä siihen, että esitämme vain kasvupaikka, koko, kasvityyppi yms. vaatimukset ja ammattitaitoiset kasvattajat ehdottavat sopivia kasveja.  Vakkataimella taas kasvit on merkitty vain latinalaisin nimin ja Sinulla täytyy olla tarkkaan tiedossa, mitä haet. Kun aloittelimme puutarhahommia mietin ja valitsin usein hyvin tarkkaan, mitä kasveja haluan. Usein kuitenkin osoittautui, että juuri niitä en sitten löytänyt. Niinpä totuin tuollaiseen summittaiseen valmisteluun ja valintaan paikan päällä. Seuraavalla kerralla suunnistaessamme Vakkataimeen aionkin tehdä kotityöt kunnolla ja listan kasveista. Sieltä kyllä löytyy vaikka mitä. Tällä kertaa toimme kotiin seuraavat kasvit:
- Amurin orapihlaja, Crataegus maximowizcii, pieni puu etupihalle
- Pagodikärhö, Clemati chiisanensis, elän toivossa, että tähän eivät kärhöpistiäiset iske kuten viini- ja kruunukärhöön, tarkoitus oli ostaa jalokärhö, mutta niitä yllättäen ei kuitenkaan Vakkataimella ollut
- Kauluskello (suom. nimi epävarma), Adenophora verticillata, keskipihan uudistamista varten
 
Kaikista asioista ei kuitenkaan voi oppia kuten silloin, kun kasveja selittämättömästi kuolee. Viime talvena kuoli yksi iso vanha syreeni kokonaan ja meidän pitkään vaalimamme katajat näyttävät nyt kuolevan kokonaan. Nämä kaksi katajaa olivat menestyneet jo useita vuosia, kolme muuta kuoli jo parin vuoden jälkeen. Ostimme Karimaalta aiemmin uusiksi ikivihreiksi Kääpiöbalsamipihtan, Abies balsamea 'Nana' ja Kääpiöserbiankuusen, Picea omorika 'Nana' uusiksi ikivihreiksiToivottavasti nämä menestyvät kuten muut kuuset pihassa. Havuthan ovat hintavia menetettäviä.
 
 
Ja vielä loppuun kuva koivun kannon ympärille tehdystä maasta, aina ei voi onnistua... t HennaMar



 

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kokka-mekko


 Ompelin mekon kankaasta, jonka ostin pari vuotta sitten vihreän koiran kangaskaupasta eli Les Tissus du Chien Vert Waterloosta. Olemme tyttären luona vieraillessamme käyneet tuossa pikkukaupungissa italialaisessa ravintolassa ja yllätykseksemme siellä on myös valtava kangaskauppa. Ulospäin siinä on vain pari ikkunaa, mutta sisältä löytyy laaja valikoima kankaita kahdessa kerroksessa. Erityisesti heillä on joustamattomia kankaita puuvillaa yms. Alun perin aikomuksenani oli ostaa afrikkalainen kangas, mutta rohkeus ei sitten riittänytkään. Olen ihaillut noita kirkkaan värisiä, voimakkaasti kuvioituja kankaita Brysselissä käydessämme.  Mekko on kuitenkin siis tehty japanilaisen yhtiön, Kokka, kankaasta, japanilaisiakin kankaita löytyy valikoimista paljon ja väri- sekä kuviomaailma on lähempänä skandinaavisiin kankaisiin tottuneita silmiämme.  Kangaskauppa on uusinut sivustonsa hiljattain ja huomasin, että heillä on myös pari muuta myymälää, toinen Brysselissä.


Väri-innostuksen puuskassa olin ostanut kangasta jopa kahta väriä. Kovin vaatimattomia nuo värit ovat täällä Suomen kesässä. Kaavan ostin suomalaiselta kaavoitusyhtiöltä Named Clothing ja kaava on LEXI A-line dress. Tuolla Waterloon kaupassa muuten myydään Ottobre-lehteä, joka nykyään ilmestyy monella kielellä. Tuo puuvillakangas oli vähän liian  paksua malliin, joka olisi vaatinut laskeutuvamman kankaan. Ehkä mekko kuitenkin notkistuu pesuissa kuten hyvälaatuinen puuvilla tekee, tosin kuin meikäläinen joka vain jäykistyy iän myöstä.  Kuvasta näkee, että pihassa kukkivat jo monet kesäkuun kukat, vaikka kuva on otettu toukokuun lopulla.


Kankaan nimi on Ihme Chambers, en kyllä tiedä, mitä ihme on suomeksi. Ehkä seuraavalla kerralla rohkaistun ostamaan afrikkalaisia kuvioita. t. HennaMar

lauantai 26. toukokuuta 2018

Ei vain vihreää


Kaiken kevään hillittömän vihreän keskellä tulee entistäkin tarkemmin seurattua muun värisiä kasveja. Niitä, jotka noustessaan ovat eri värisiä tai jotka kokonaan pysyvät punertavina tai harmaina. Olemme yrittäneet vuosien mittaan hankkia punertavia kasveja, mutta ne ovat hiukan hankalia varjoisassa pihassamme, koska yleensä kaipaavat paljon aurinkoa (väri!). Sormivaleangervo, Rodgersia aesculifolia , on viihtynyt hyvin, mutta näin keväällä sen koko vaihtelee suuresti paikan mukaan. Kuvan yksilöt kasvavat varjossa.

Sormivaleangervon alle taas sopii hyvin varjohiippa Epimedium x rubrum, jonka lehdet myös nousevat punertavia, oikeastaan se on talvivihreä, mutta lehdet tahtovat kuolla avoimella paikalla. Talvella valeangervon lehdet suojaavat sitä.
Kasvin paikalla on uskomaton merkitys, meillä oli seitsemän vuotta purppuraheisiangervo kuivassa rinteessä, jossa se ei juurikaan kasvanut, muttei kuollutkaan. Siirsimme sen toiseen paikkaan ja eikös mitä, se kasvoi jättimäiseksi haroksi, joka oli pakko leikata.


Purppurakeijunkukka,  Heuchera micrantha ,ollut meillä noin 15 vuotta. Alkuun sekin oli rinteessä, mutta siirrettiin lähemmäs taloa, jossa se pärjäilee. Kasvihan on myös talvivihreä ja nousee maasta ylöspäin, joten keväisin se on aika surkean näköinen, mutta toipuu kyllä. Ei kuitenkaan ole levinnyt muualle, vaikka kukkiikin pienen pienin kukin loppukesästä. Nykyäänhän keijunkukkaa saa lähes kaikissa erilaisissa väreissä ( 12 sävyä!).


Pari vuotta sitten hankimme syyskimikin, joka on tumman puhuva lajike Actaea simplex `Brunette´ (Cimicifuga) ja kasvaa syksyyn mennessä korkeaksi. Se vain ei ehdi meillä aina kukkia kunnolla.  Lajike Lännen kimikki on vihreä, sitä istutimme viime vuonna. Kuivassa rinteessä pihan perällä kasvaa happomarja. Siellä se saa rauhassa levitellä piikkistä olemustaan, eikä kasva kovin suureksi. Taustalla tammen vaalea kevätvihreyttä.


Myös uusittu ruskea lauta-aita on hyvä tausta vihreydelle. puutarhurihan ei koskaan ole tyytyväinen ja nyt sitten kaivataan jo sadetta t HennaMar





.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Sinisiä sävyjä


Jälleen tutulla kaavalla paita, olen tehnyt tällä kaavalla neljä eri kokoa, tämä on suurin ja viimeinen tässä kaavassa. Hihat tein tiikerimekon sinisestä (klik), josta bloggasin viime viikolla. Kuvan pienten puiden pinon lapsenlapset kokosivat yhdessä vaarin kanssa viime kesänä puitten kaadon jälkeen ja talven aikana nämä ovatkin olleet hyviä sytykkeitä saunassa, mutta vielä niitä riittää.


Kuvista näkee, miten voimakkaasti erityisesti siniset sävyt muuttuvat valon mukaan. Ylemmässä kuvassa varjopaikka, alhaalla aurinko. Myös pihatarhassa sininen usein hukkuu muiden kasvien joukossa ja nousee esiin vasta hämärän ja varjon aikaan. Puutarhakasveista sinisin on kevät-kaihonkukka, Omphalodes verna ,  joka kukkii parhaillaan. Senkin intensiivinen sininen vaalenee auringossa, mutta ei niin paljon kuin kuvassa, kamera on vielä toistanut auringon valon voimakkaampana. Kukan nimi on jäänyt jo kauan siten mieleen Jarkko Laineen runosta: "Kaihonkukka on sininen, samaa sinistä kuin puutarhurin haalarit."

Kasvin hankimme Kokemäeltä Karimaan puutarhasta(Sasky) muistaakseni kolme vuotta sitten, vuodet vierii... Olemme pyrkineet hankkimaan perennat, pensaat ja puut paikallisista myymälöistä kestävyyden ja tautien yms. leviämisen estämiseksi. Oppilaitoksen puutarhassa taimet ovat myös hyvän kokoisia eli kauemmin kasvatettuja kuin monissa, ketjuna toimivissa puutarhamyymälöissä. Kaihonkukka onkin nyt levinnyt mukavasti ja olemme siirtäneet sitä myös takapihalla. Hurja kevät jatkuu ja näyttää erikoiselta, kun esim. tulppaanit kukkivat ennen narsisseja. Kohta on jo kukkivien puiden vuoro, täytyykin mennä tekemään kierros puutarhassa t HennaMar

lauantai 12. toukokuuta 2018

Osaamattomuuksissaankin


... voi onnistua?Jaoimme viikko sitten tulikellukan, joka näytti ränsistyneeltä. Tosin se kukki viime vuonna kauniiisti (yllä) toisin kuin monet muut perennat. Tämä johtui varmasti sateisesta kesästä, puutarhamme ongelmakohta on rinne, josta periaatteessa saa näyttävän. Käytännössä alue on vaikea, koska se viettää pohjoiseen ja vaikuttaa siltä, että siihen on rakennusvaiheessa vain kasattu kiviä ojan peitteeksi ja se siis kuivuu tosi nopeasti. Mies uusi maan ja istutin kukkien kappaleet siihen. Yleensä yritän löytää ennakkoon ohjeen, mutta tässä tapauksessa ainoa tieto oli, että tätä voi ja kuuluu jakaa. Muutoinkin maan alla oleva osa kasveista on usein yllätys. Tulikellukalla näytti olevan jonkinlainen maavarsi, jota sitten pätkin satunnaisesti ja toivoin parasta. Alla olevassa kuvassa on tilanne jälkeen eikä ennen kuten voisi olettaa. Onneksi nyt kuitenkin näyttää siltä, että uusi kasvu on lähtenyt käyntiin.

Toisin on tilanne purppuraheisiangervon kanssa, johon nyt vasta löysin ohjeen, että se ei kestä alasleikkausta. Arvaatte varmaan, mitä teimme keväällä...


Toimeliaan mekon kanssa tuli ihan omasta takaa ongelmia. En nimittäin lukenut ohjeita kunnolla ja heti alkuun tein kiertopäärmeen hihojen väärään reunaan. No ei tuo nyt hassummalta näytä näinkään. Helman kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia, olin jostain lukenut, että Paperplane-kaava (Ottobre 3/2016) on melko lyhyt. Koska kaava oli muutenkin jo vähän pientä kokoa, pidensin helmaa. Kaarevan helman pidentäminen isokuvioiseen kankaaseen ei oikein onnistunut ja jouduin helman ompelemaan kokonaan uudestaan. Toivottavasti pituus riittää. Komean kuvan toin matkalta, mutta siinä ei sitten ollut minkäänlaista kiinnitysohjetta. Prässäilin ja silitin molemmin puolin, toivottavasti kestää pesun. Kankaat ovat paikallisesta Eurokankaasta, vähän tummat kesään, mutta Jungle-niminen kangas sopi tietenkin tiikeriiin. Kangas on Hamburgerlieben suunnittelija Susanne Firmenich. Kangas on Gots-certified ja sitä hullummalta tuntuu, että siinä (taas) on elastaania, jolloin kierrätys ei onnistune?


Kuten kuvasta näkyy, puutarhassa heräilee kaikki, kuva on vajaan viikon vanha ja nyt ollaan jo ohitettu krookusten kukinta. Lämmöstä nauttien t HennaMar

lauantai 5. toukokuuta 2018

Mademoisellen takki


Neidin itse valitsema kangas muuntui vihdoin valmiiksi takiksi ja tulihan siitä söpö. Kaava on Ottobren Messy Plaid, 1/2015 aika lailla muokattuna. Koska Mademoisellen mielestä vaatteessa enemmän on enemmän, lisäsin kaarevat taskut röyhelöin sekä kauluksen ja taakse tampin. Laitoin myös kaksinkertaiset hihansuut, koska ne pidentävät vaatteen käyttöaikaa.


Kankaat toin tosiaan Brysselistä, outoa kyllä kankaissa ei ollut minkäänlaista merkintää suunnittelijasta, tehtaasta tai edes valmistuttajasta, myöskään vuorin puuvillakankaassa ei ollut mitään merkintää. Kankaat ovat kuitenkin puuvillaa ja joustamattomia. Päälikankaan tikkaus paksuuntui vähän esipesussa, joten takki on lähinnä välikausiin sopiva, toisaalta Belgiassa sen tyyppistä säätä riittää. Koristenauhat ja pipon, huivin ja hihojen vuorin ostin Jätti-Rätistä, rusetti Glitterin hiusnauhasta ja sateenkaarikuva Lidlistä. On siis aikamoinen kokoelma eri hankintoja, toisaalta minusta on hauska tehdä juuri noin vähitellen suunnitellen ja toteuttaen. Ai niin ja Kitty-vetoketjun vedin on Porin Nauhasta ja napista, en tiedä onko käytännössä liian iso ja painava, mutta on helposti vaihdettavissa.

 
Nyt kun ulkona auringossa on mukava tehdä pihatöitä, on hyvä siirtyä vähän helpompiin ompeluksiin. Kesäilmasta nauttien t. HennaMar