sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Joululahjaompeluja


Alakerta on aikamoisen kaaoksen vallassa, koska meille on tulossa keittiöremontti. Samalla on käynyt aikamoinen KonMari-puhuri ja tavaraa on kuljetettu sekä Kontti:in että hävitettäväksi asti. Tuopa ei yläkerran ompeluja haittaa. Ompelin ensimmäisenä serkuksille Saksasta tuodut kankaat.


Kuten kuvasta ainakin hiukan näkyy on myös valoja ripustettu sinne tänne. Nuo valopallot, jotka ostettiin paikallisesta sähköliikkeestä, ovat siitä kivat, että toimivat patterilla ja ne voi periaatteessa ripustaa mihin vain sisätiloissa. Tunikamallinen pusero on ahkeralle partiolaiselle ja mademoiselle ommeltiin kuinkas muutenkaan alakuvan mekko. Helman rypytyksen kiinnityksen kopioin hänen päällään yhteisellä matkalla olleesta mekosta.

Kaavat Ottobre 1/2009 tunikaan ja mekkoon jostain Ottobre raglan-puserosta muokattu, koot ovat leveydeltään 128, pituudeltaan 134 cm suunnilleen näille hoikkiksille. Taskutunikan kaava 31 Tellervo oli tosi kiva, ainoastaan pääntietä kavensin ja ompelin taakse päälle tähtivetoketjun. Mekon vyön kiinnitin uudella suosikillani nepparinauhalla taakse. silityskuvat toin myös matkalta.


On taas se aika vuodesta, kun pimeys tekee kuvaamisesta lähes mahdotonta haasteellista. Tämä peruscollegekangas osoittautui mukavaksi ommella, eikä hintakaan, vähän alle 10 euroa metriltä, ollut paha. Vielä riittää muuta lahjaksi ommeltavaa ja mitäpä muutakaan sitä näillä marraskuun harmailla tekisi. Ulkomaille paketit täytyy lähettää aikaisin. Enää runsaat neljä viikkoa talvipäivän tasaukseen, sinnitellään hämärässä vielä vähän t. HennaMar

torstai 9. marraskuuta 2017

Kankaita matkalta


Kuten otsikosta ja kuvasta näkyy blogihiljaisuuden syy on ollut matka ja kuten aina kävin paikallisissa kangaskaupoissa. Matkan ensimmäinen kohde oli Brysselissä tyttären uusi asunto. Tällä kertaa emme vierailleet kangaskaupoissa siellä tai Waterloossa. Oheisessa linkissä (klik) on lista Brysselin kangaskaupoista. Itselleni aiemmilta vierailuilta on tuttu keskustan Maison Doree, josta olen ostanut todella laadukkaita villa- ja puuvillakankaita lähinnä neitien vaatteisiin. Linkkiluettelossa puhutaan irlantilaisista kankaista, mutta kyllä siellä on kankaita kaikkialta. Mainosten mukaan siellä järjestetään myös ompelukouluja (hintavia!). Tuo kangaskauppa ei ole kovin suuri, mutta Les tissus du Chien Vert Waterloossa on valtavan kokoinen ja siellä on hauska kulkea ja katsella mm. afrikkalaisia kankaita. Nykyinen nettimaailma mahdollistaa ison kaupankäynnin pienelläkin paikkakunnalla, mutta muistaakseni he eivät toimita Suomeen. Myös kielet, ranska ja flaami, tuovat omat haasteensa.


Yllä olevat kankaat serkuksille ostin Saksasta. Brysselistä matkasimme Lilleen Ranskaan, mutta sieltä en ostanut kankaita. Vierailin kyllä kolmessa kangaskaupassa, mutta niissä ei ollut juuri lainkaan joustavia (lasten) kankaita. Johtunee siitä, että ihania lastenvaatekauppoja oli lähes joka kadulla. Tällä kertaa tyttäremme bongasi jopa lapsen talvihaalarin. Yleensä ranskalaiset lasten vaatteet näyttävät ylisöpöiltä, mutta eivät liene kovin käytännöllisiä. Jatkoin siis kankaiden ja kauppojen etsintää Munsterissä. (Sorry, mutta ohjelma vaihtaa aina Umlaut-u:n tavalliseksi) Sieltä googlasin linkkejä todella moneen kangaskauppaan. Nettisivujen perusteella valitsin Stoffe Werning GmbH:n liikkeen ja se osoittautui nappivalinnaksi. En ole missään nähnyt yhtä paljon joustavia kankaita ja kyllä harmitti, että pieneen matkalaukkuun ei paljon voi mahduttaa. Pyrimme pitämään laukut mahdollisimman keveinä, koska nykyisin matkustamme pääasiassa junalla.


Kuvan vasemman puoleinen kangas on Werningiltä. Osa oli tuttuja, mutta oli myös todella paljon sellaisia, joita en ole suomalaisissa myymälöissä nähnyt. Kävimme Munsterissä (umlaut!) myös Karstadtin tavaratalossa, joka on säilynyt valikoimaltaan oikeana vanhanajan tavaratalon. Siellä oli jopa kankaita ja oli hauska huomata, että myynnissä oli mm autokangas, jonka ostin Colmarista, Ranskasta keväällä. Tilan puutteen vuoksi ostin vain muutaman silityskuvan. Kuvan tiikerikankaan ostopaikka oli Ohlsons tyger Malmössä. Olen vuosi sitten käynyt heidän liikkeessään Tukholmassa ja ostanut lastenlapsille paitakankaita, mutta nyt näytti, että he ovat vähentäneet lasten kankaiden myyntiä ja valikoimaan on tullut enemmän eksoottisempia kankaita. Ehkä maahanmuuttajat ompelevat enemmän.

Nyt täytyykin aloittaa kaavojen selailu, että saan kaikille neljälle lapsenlapselle jotain ommeltua viimeistään jouluksi. Mikäs sen mukavampaa puuhaa näin marraskuun pimeneville illoille t. HennaMar.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Väriyhdistelmät


Tuija kirjoitti blogissaan (klik) siitä, miten eri tavoin sisustuksessa käytetään värejä, huonekaluja ja koriste-esineitä. Minulla on usein sama tunne, että en oikein itse osaa yhdistellä erilaisia tai eri värisiä kohteita. Tein yllä olevat kukka-asetelmat Marttojen kukkaillassa ja kyllä nämä omani vaikuttivat kovin vaatimattomilta monien muiden runsaisiin ja värikkäisiin asetelmiin verrattuna. Sama juttu kankaiden kanssa, en oikein osaa yhdistellä eri kankaita, enkä ainakaan eri kuoseja. Yhdistelmä kuviollinen kangas yhdistettynä yksiväriseen vielä jotenkin menettelee, mutta enemmän on usein liikaa.

Yritin jälleen kerran käyttää ylimääräisiä kankaita pois yhdistellen tilkuista, mutta kävi niin kuin yläkuvassa näkyy: harmaaseen yhdistetty kahta(!) eri kuviollista kangasta tarkoin erotettuna. En yleensä raaski rikkoa kuvioitakaan. Ompelin kangasräkkiin uuden päällisen näistä, edellisessä olin revitellyt peräti ompelemalla harmaita vakosamettipaloja eri suuntiin ja reunustaen ne harmaalla koristenauhalla (!). Eipä taida tulla leppäkerttuun edes pilkkuja. Aiemmin joululahjojen suojuksiin ja tyynynpäällisiä olen ommellut myös tilkkutöinä useammilla väreillä. Nyt tuli kangasroskikseenkin vain farkkukangasta yhdistettynä kukalliseen kankaaseen ('sallittu yhdistelmä'). Kuvassa näkyvän keinutuolin peiton ompelin, kun minulla oli mallina Tallinnasta ostettu peitto ja käytin suunnilleen samoja yhdistelmiä ja tilkkukokoja. Vuosi väriterapiaa on sikäli ollut kiva haaste ja ohjenuora, vaikka vähän olen lipsunutkin kuukausiohjelmasta.


 Ompeluhuoneessa on värejä sikin sokin, ihan tarkoituksellakin, kun olen kerännyt sinne erilaisia purkkeja, joihin tallettaa tarvikkeita. Täälläpäin on vielä vähän ruskan värejäkin jäljellä, värikästä loppusyksyä t. HennaMar  

maanantai 9. lokakuuta 2017

Vaarallisia kankaita ?


Ollaan taas tulossa vuodenaikaan, jolloin kuvien ottaminen sisällä on hankalaa. Jonkinmoinen kuva viimeisistä ompeluista alempana. Housut on ommeltu jäämäpaloista, ainoastaan tähtikuvioisen hain Eurokankaasta. Ommellessani näitä mietin sitä valtavaa muutosta, joka on tapahtunut sekä vaatteissa että materiaaleissa. Sain ensimmäiset tekokuituiset hiihtohousut oppikoulun alaluokalla. Ne olivat jotain kovaa, mutta luonnon kankaisiin verrattuna hyvin joustavaa kangasta ja niissä oli vauhtiviivat sivulla. Siihen aikaan oli vielä suositus, että tytöt pukevat housut vain liikuntapäivinä! Hiihtohousuihin ei lumi tarttunut ja ne suojasivat myös nilkat, koska jalan alta kulki kumi(?)nauha. Olivat siis paljon käyttökelpoisemmat kuin aikaisemmat vaatteet.

Olemmeko nyt kuitenkin maksamassa kovan hinnan kaikesta sitä mukavuudesta, jota uudet materiaalit ovat tuoneet mukanaan. Ekologisten kankaiden valinta on vaikeaa, nykyisin jopa luomupuuvillaisiin joustokankaisiin lisätään elastaania, joka lienee polyuretaanijohdannainen. Puhumattakaan kaikista mahdollisista sekoitekankaista, joita on ihana ommella ja mukava pitää. Pitäisikö kankaisiin saada merkintä Tämä kangas/vaate voi vaarantaa planeettasi? Tarkoitan mikromuoveja, joista viime aikoina on paljon uutisoitu. Vaatteista noita muoveja irronnee eniten fleece-kankaista tai näin olen ainakin jostain lukenut. Mutta onko olemassa tutkimuksia siitä, mitkä muovit irtoavat helpommin ja miten valmistustekniikka vaikuttaa. Aikoinaan olin huomaavinani, että polyesteri-puuvillapidoista lähti ennemminkin puuvilla kulumalla. Ja onko eroa erilaisten tekokuitujen välillä? Merkinnät, joita olen vaatteissa nähnyt viittaavat yleensä tuotteen turvallisuuteen käyttäjälleen ( ei sisällä käyttäjälle vaarallisia kemikaaleja).

Kännykkäkamerani teho ei oikein riitä sisätiloissa, mutta alla jonkinmoinen kuva viimeisimmistä ompeluista:


 
 
Pojan housukaavat ovat Ottobre 1/2014. Vanhemmissa lehdissä, ennen vuotta 2010 käytetään vielä melko paljon kudottuja kankaita, usein puuvillaa.
Nykyisin ne ovat poikkeuksia ja silloinkin suositellaan jotain joustavaa.  Onkohan joku suunnitellut pyykinpesukoneita, jotka suodattavat mikromuoveja pois, tuskinpa. Tarvikkeet Napista ja nauhasta, muovia nekin. Täytyy toivoa Esko Valtaojan tapaan, että tämäkin ihmisen luoma ongelma löytää ratkaisunsa!
 
Sadepäiväterveisin HennaMar
 


maanantai 2. lokakuuta 2017

Tuoksuja puutarhaan?


Pihassamme ei ole ruusuja toisaalta, koska varjoisa metsäpiha ei ole niille paras kasvuympäristö ja toisaalta siksi, että ruusut eivät mielestämme ole kasveina kauniita. Toisinaan mietin, että olisi mukava saada kuitenkin enemmän tuoksuja puutarhaan ja miellän kukkien tuoksut yleensä ruusuihin. Lainasin kirjastosta Kirsi Tuomisen kirjan Tuoksuva puutarha ja parveke saadakseni lisätietoa tuoksuvista puutarhakasveista. Jotkin esitellyistä kasveista toki olen tunnistanut kuten tietenkin syreeni, pikkujasmike ja kielot. Myös mahonia, joka kukkii alkukesästä tulee huomioitua samoin (marja)omenapuut. Myöhemmin kesällä kukkivan kilsepensaan tuoksun olen myös tunnistanut. Pensas ei ole kuitenkaan muutamaan vuoteen kukkinut, johtuneeko siitä, että se on jo iäkäs (noin 30v).


Jotkin kasveista olivat tuttuja, mutta tuoksuvaksi määrittely yllätys. Esimerkiksi vierekkäin kasvavien hopeahärkin ja ohotanmarunan tuoksuja en ole juuri huomannut. Kirjan mukaan ne kuuluvat eri tuoksuperheisiin, joita on kuvattu kaikkiaan seitsemän, näistä pihassamme tutuin on yrttinen tuoksuperhe. Ostan yleensä keväisin tutulta luottopuutarhurilta useita yrttejä ja niiden tuoksu tulvahtavat ilmoille aina käyttöön leikatessa. Tosin yrtissä täytyy olla muutakin kuin tuoksu, esim. curry-yrtti tuoksui kyllä mausteiselta, mutta ei maistunut miltään.

Pihassa on joitakin kasveja, jotka eivät omaan nenääni tuoksu kirjan luetteloista poiketen. Näitä ovat esimerkiksi päivänlilja, lehtosinilatva ja malva, kyseessä voi toki olla lajiominaisuus. Illakon tuoksua en myöskään ole huomannut, en sitten tiedä olenko aina väärään aikaan pihalla? Pistävä tuoksu on mm. pihlajalla ja leimukukilla. Ja tuoksu, josta en todellakaan pidä on tuoksukurjenpolven, joka puolestani voisi olla nimeltään haisukurjenpolvi.


Aina ei kasvin kukkien tarvitse olla tuoksuvia tai huomiota herättävän värisiä. Kuvan purppurakeijunkukka Heuchera micrantha 'Palace Purple', on aina syksyisin yhtä hellyttävä pienen pienine kukkineen, joita täytyisi melkein katsoa suurennuslasilla. Kuvassa näkyy myös yksi 'tuoksuja', josta en pidä, nimittäin mänty joka tiputtele saavikaupalla neulasia joka vuosi. Mäntypuut voisivat pysyä mäntymetsissä, savimaalla ne ovat rumia rötisköjä, kaatolupaa emme tälle puulle kuitenkaan saneet. Ensi kesänä koetan muistaa haistella uusia tulokkaitta kuten lännenkimikkiä, jos se ehtii kukkaan, ja väriminttua. Muita tuoksun osalta huomiotta jääneitä ovat laikkuköynnös, paratiisililja, karhunjuuri ja harjaneilikka. Myös kesäkukkia valitessa koetan muistaa tuoksut.



Onko tiedossanne muita hyviä vinkkejä tuoksuihin? Toivotaan ensi kesälle paljon aurinkoisia, tuoksuvia päiviä. T. HennaMar

maanantai 25. syyskuuta 2017

Talvicollege

 

Ompelin itselleni talvea varten lämpöisen, vuoratun collegen, ihan sisäkäyttöön. Palelen helposti ja omakotitalossa on välillä viileää. Halusin myös jotain tummempaa talveen auringonkeltaisen tilalle. Valitettavasti en nyt löytänyt tuota Ommellisen blogia, jossa kysyttiin, muuttuvatko suosikkivaatevärit vuoden aikojen mukaan. Minulla ainakin, useimmiten talvella käytän tumman sinistä tai harmaata. Kankaat ovat Jättirätistä ja kaava viimeisimmästä Ottobren numerosta. Vähän isohan tämä on, mutta sitä mukavampi siihen on kietoutua, kun pohjoistuulet puhaltavat. Vaikka juuri nyt ulkona on ihan kesäinen keli. Oikeastaan tämän kuukauden haastevärini oli harmaa, mutta se jää nyt ompelematta, kun en löytänyt sopivaa kangasta.

Tarvikkeet Porin Nappi ja nauha. Unohdin ostaa sirkkaraudat, mutta tuo toisella kankaalla reunustettu aukko kelpaa kyllä (kunhan vielä siistin ylimääräiset langan pätkät). Unohdin myös nyöritopparit, täytyy joku kerta käydä ohi mennessä hakemassa. Nyt onkin ihanat kävelyilmat.

Hyvää syksyä t. HennaMar

lauantai 16. syyskuuta 2017

Pikku pilotin paita ja pitsejä


Olen muutaman kerran etsinyt lentokoneaiheisia silityskuvia, mutta en ole löytänyt. Nyt löysin ja vielä punaisen pitsitien sivuilta, mutta valitettavasti sielläkin oli vain yksi, koska liike on lopettamassa. Ilmalaivan kuvan ostin Stoff&Stil-myymälästä Malmöstä viiime kesänä. Tähtikangas on isomman pilotin, serkun viime joulun paidasta. Applikoin hänen paitaansa raketteja, koska toivomuksena oli rakettipaita ja kangasta jäi reilusti yli. Paita on tehty Ottobren peruskaavalla ja kangas on Tyylimekosta. Silityskuvilla ja applikoimalla saa pientä jujua perusvaatteisiin.


Lastenlapsille on aina kiva ommella, mutta seuraava ompelutyö ei ollut sitten ihan yhtä kiva.  Ratkoin vanhoista lakanoista pitsejä, niille on kyllä käyttöä ja ovathan ne omalla tavallaan kauniita. Yllä olevat on nyplännyt anoppini anoppi tai mahdollisesti hänen siskonsa. Haikeus täytti kuitenkin mielen, kun mietti tuota valtavaa työn määrää ja ajan kulumista, varsinkin kun yhdet lakanat hajosivat käsiin pitseineen päivineen. Toisaalta mietin, että varmasti näitten todennäköisesti kapioiksi tehtyjen lakanoiden ompeluun on varmaan liittynyt paljon toivoa ja odotusta. Mukana oli myös pitsittömiä aluslakanoita, joista yhdistelin parivuoteen lakanoita ja vielä ratkotuistakin sai yhdistämällä tarpeeksi isoja. Mitään kivaa puuhaa isojen kappaleiden käsittely ei tosiaankaan ollut. Nyt on sitten pitsejä moneen käyttöön.


Syyskuussa on sentään ollut aurinkoisiakin päiviä, mukavaa syksyn jatkoa t. HennaMar