lauantai 14. syyskuuta 2019

Sisaruksille mukaellen

Monsieur Firefighter sai Palokunta-paidan. Tuolla kankaalla ei tosin ollut nimeä, mutta eiköhän se tuo liene. Valmistajan mallitunnus on Megan Blue Fabrics, joka kokoelma löytyy hollantilaisen Burtex Textiel- valmistajan sivuilta. Kangas on ostettu Jättirätistä ja luulen, että se on puhdasta puuvillaa. Kaava on Ottobre 3/2010, koska halusin tuohon hihan keskelle nauhakoristeen. Huomasin, että vanhoissa Ottobre-lehdissä on paljon enemmän useista eri kankaista koottuja kaavamalleja, joita voisi hyvin soveltaa pieniin kangasjäämiin. Syynä muutokseen on ehkä siirtymä kudotuista kankaista trikoisiin, kudottu kangas vaatii enemmän kaavoitusta ja myös se, että usein nykyään kuvakuosi on pääasiana, eikä sitä haluta rikkoa. Tuon kankaan valmistajan sivuilta ei löydy myöskään suunnittelijan nimeä, joka uusille kuosikankaille Suomessa yleensä yhä useammin ilmoitetaan. Nappikokoelmasta valitsin hihoihin sellaisia parittomia nappeja, jotka mielestäni kävisivät arvo-/kunniamerkeiksi.




Mademoisellelle tein mekon serkkutytön tunikapaidan kankaista. Koska Mademoiselle niin kovasti rakastaa kaikkea tyttömäistä, lisäsin vielä pitsiä helmaröyhelöön ja koristeeksi olalle, (pitsirusetti ei näy kuvassa). Sekä tässä mekossa , että serkkutytön vaatteessa kiinnitys olkapäillä on napeilla, koska en lisännyt resoria kaula-aukkoon. Ja jälleen napit kokoelmista, kuvassa pitsin kiinnittimenä. Tein joskus kolmekymmentä vuotta sitten itselleni jakkupuvun, johon päälystytin pellavan värisellä kankaalla nappeja parissa eri koossa. Täytyisi useamminkin muistaa päällystysnapit, ne tekevät mielestäni viimeistellyn vaikutelman.  Vaatteet vietiin tänään postiin, toivottavasti löytävät perille. t. HennaMar

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Liskoja ja kissoja


Lasten toivekankaista ompelin ihan Ottobren peruskaavoja muokaten paidan ja tunikan. L.A.P sai vielä pipon ja kaulurin samasta kankaasta, eipä jäänyt paljon kangasta. Kangas on Tyylimekosta. Jatkoimme samaa teemaa 7-vuotislahjoissa ja ostimme Suomalaisesta kirjakaupasta matelijoita ja liskoja käsittelevät kirjat. Ensimmäisen, tavutetun tilasin nettikaupasta, mutta toinen vielä isompi ja kuvarikkaampi ostettiin ihan paikallisesta kaupasta, josta mies sen bongasi. Kirjoja selatessa huomasin, että löhes kaikki otukset olivat minulle tuntemattomia ja aika moni isomman kirjan liskoista löytyy myös paidasta. Hyvä niin, koska valintaperusteena oli: " ei sitten mitään lällyä".


Isolle siskolle tunika, johon sitten päädyin ostamaan hihakankaan paikallisesta Eurokankaasta, kun tilaukset menivät väriltään pieleen. Kangasta on vielä serkkutytön mekkoon, joka onkin melkien valmis. Bloggaan sitten joskus, kun olen ommellut muutakin, perusmalli on siis sama.

Itse en ehkä ihan noita kuvioaiheita olis valinnut, mutta kuten sanottu lasten valinnat ja parempi niin. Näkemisiin t. HennaMar.

P.S. Menee vähän jankutuksen puolelle, mutta kyllä taas takkusin noitten digikankaiden kanssa liian elastaanin takia.

tiistai 20. elokuuta 2019

Uusia ja kierrätettyjä pihaan




Pihalla on vähän sama juttu kuin sisällä nimittäin, että kun yhden nurkan laittaa, niin alkaa jo toinen kaivata kohennusta. Halusimme muuttaa ne alueet, jotka näkyvät kuistilla istuessa ja ensimmäiseksi etualalata siirrettiin  jalokallioiset,  Erigeron speciosus, ja värimintut, Monardakauemmas pihalle. Jalokallioisessa on se vika, että se ei pysy ollenkaan pystyssä ja minttu kuten kai kaikki sen suvun kasvit vaeltelee ympäriinsä. Punainen minttu ei värinsäkään puolesta sopinut tuohon kohtaan. Tilalle istutettiin haltijakukkia, Heucherella x.hybrid 'Fresh Green', 
ja perhoangervoja, Gillenia trifoliata. Kasvit haettiin, jälleen kerran, Karimaan puutarhalta Kokemäeltä. Kyllä muuten on helppo istuttaa puutarhalta haettuja taimia, jotka ovat sievästi kasvaneett ruukussa ja juuripaakku on ehjä (minulle helppoa myös siksi että  mies tekee kaivuu- ja kärräystyöt ;-).  Toista on pihatarhassa jo ehkä pitkäänkin kasvaneiden kasvien kanssa, joiden juurakko on mitä sattuu ja kasvukin mahdollisesti vinoa moneen suuntaan.
Nuo paratiisliljat, Paradisea liliastrum,  oli vielä suhteellisen helppoja, vaikka ovat kasvaneet pihassa jo kuusitoista vuotta. Työpaikalta saaduilla syntymäpäivärahoilla ostin paratiisililjoja ja konnanmarjoa  (tasapaino!) ja kummatkin ovat vielä voimissaan, konnamarjat vähän liikaakin... Liljat olivat vain niin sivussa että niiden kukinta tahtoi jäädä huomiotta ja töyhtöangervo oli jyräämässä ne. Sen sijaan tuo tiarellarivi on koottu ihan verson palasista ja pienistä aluista. Tuolla paikalla heti kuistiaidan takana kasvoi eniten ansikkaa, joka maanpeittokasvina on aivan mahtava, mutta ei oikein päärooliin sopiva. Siitä tehtiin aidan viereen uutta reunusta. 

Tässä kuvassa etupihalle siirretyistä ne, joiden kohdalla tyydyin siirtämään sellaisia paloja kuin irti sain. Saa nähdä, lähtevätkö tarhatyräkit kasvuun, Euphorbia cyparissias, haisukurjenpolvet varmasti onnistuvat. Tuoksukurjenpolvista on tulossa pihaan taas yksi luotettava maanpeittokasvi. Olemme niitä jo useaan paikkaan siirtäneet ja tähän ne (osa) palasivat takapihalta. Viime vuonna huomasin, että niitä voi keväällä reippaasti leikata ja ne vain tuuhentuvat. Ne tekevät nimittäin monipolvista maavartta, jonka kasvu sojottaa aina enemmän ulospäin penkistä. Istuttaessa täytyy vain arvailla, mikä pala lähtee kasvuun ja painaa ne lujasti maahan. Osa tosin on siemenestä kasvaneita uusia alkuja. Perennojen lisäksi siirrettiin pensaita mm. pihasta löytyneet purppuraheisiangervon taimet. Toiveissa on, että niistä kasvaa hyvä suoja tontin nurkalle. 
Mies uusi myös yläkuvan kivimuuria ja uusista sekä vanhoista laatoista teki tuollaisen vapaan muodostelman kuistilta pihaan päin, johon hän kylvi uutta ruohoa. Täytynee ensi vuonna postata ennen-jälkeen-kuvia siirroista.t. HennaMar


keskiviikko 14. elokuuta 2019

Epäonnistuneita kangasvalintoja


Onhan se kiva, että nettikangaskauppoja on koko ajan enemmän, mutta mutta... kun niitä kankaita ei pääse hypistelemään tulee tehtyä vääriä valintoja, vaikka kuinka on olevinaan tarkka. Tässä kuvassa yöpukukankaaksi ostetut siniset interlock-trikoot ja salihousujen joustofarkku. Ostettu ja ommeltu jo kesän alussa ja vieläkin vähän harmittaa. Nuo siniset trikookankaat kuvittelin sellaisiksi vähän löysähköiksi ja keveiksi, joustaviksi kankaiksi, joista saa keveitä kesäyöpukuja. Kangas osoittautui todella jäykäski ja painavaksi, ompelin tuon tummemman ja käyhän se yöpuvuksi talvella, mutta en vielä tiedä, mitä tuosta toisesta tekisin, ehkä jakun ? Yleensä kyllä yritän katsoa tiedoista neliöpainon, jos se on annettu, ehkä näissä ei ollut. Tuo joustofarkku taas osoittautui nurjalta puolelta nukkaisen kutiavaksi ! Täytynee pestä useamman kerran ehkä ne kuluvat !

Tässä taas toinen ongelma VÄRIT!!! Tuon kissakankaan valitsi Toimelias ja tilasin sitä sen verran, että voin tehdä molemmille neideille paidan. Halusin kuitenkin tehdä hihat yksivärisestä, koska kuviointi on noin voimakas kuten yleensä digikankaissa. Tiesin kuvauksen perusteella, että trikoo on jämäkkää, ja halusin pehmoista velouria. Sitä en löytänyt Kangaskapinasta, josta kissakangas on. Jyväskylän kangaskaupassa niitä oli, mutta vaikka tilasin varalta palan kolmea väriä (yksivärisille on aina käyttöä), niin yksikään väreistä ei ole lähelläkään kissojen väristä, molemmat harmaat ovat liian tummia ja okra liian keltainen. Tiedän kyllä, että kuvaruutjen värin toisto vaihtelee ja tietysti nuo kauppojen ohjelmistot ja kuvauksetkin ovat erilaisia, mutta silti...

Lisäksi okrasta lähti esipesussa väriä. Täällä Porissa on kolme kangaskauppa, joista yksi on kiinni kesällä, kai sitä sitten täytyy lähteä mallipalan kanssa liikkeelle ja ostaa vielä neljäs yksivärinen... t. HennaMar

torstai 25. heinäkuuta 2019

Perennoja siemenistä


Kävimme viisi vuotta sitten Mustilan arboretumissa Elimäellä ja upeiden valo- ja muistikuvien lisäksi toin sieltä joitakin luonnonkasvien siemeniä. Kuvassa on Tumma pärskäjuuri, Veratrum nigrum, joka viiden vuoden kasvatuksen jälkeen on nyt päässyt lehtiruusukevaiheeseen. Kukkavanoja ei vielä ole, mutta sen sijaan kirkkaanvihreä hämähäkki on perustanut pörröisen pesänsä suurimpaan näistä. En tiedä, näkevätkö hämähäkit värejä. Epäilen, koska yhtenä vuonna aivan puhtaan valkoisen hämähäkin kotipesä oli auringonkukassa, jonka lehdestä se taittoi pesän poikasilleen. Valitettavasti auringonkukka kuoli kuivuuteen, enkä tiedä, miten poikasten kävi. Tuo vihreä saa nyt olla rauhassa ja yritetään seurata tilannetta.
Lehtoängelmä,  Thalictrum aquilegiifolium, teki tänä vuonna ensimmäisen kukkansa, joka yllätyksekseni on vaaleankeltainen. Yleensä kuvissa tätä näkyy vaaleanpunaisena. Bonuksena kukka tuoksuu aivan ihanalle. Tätä oli vaikea kasvattaa, koska akileijan alkuja on joka puolella pihaa ja tämä muistuttaa oienenä alkuna niitä kovasti niinkuin latinalainen nimikin kertonee (?). Tahtomattaan näitä tuli otettua pois ja siksi laitoin ne kolmantena vuonna aivan suoraan riviin, missä ne nyt honteloina huojuvat. Täytyy keksiä jokin nätti ristikko niille tueksi.

Kolmantena kasvatettavana on karhujuuri, Meum athamanticum, joka ei kyllä näy kuvassa, mutta kasvaa tuon kuusen alun vieressä. Tyttäreni epäili sitä tilliksi. ja siltä se vähän näyttääkin, mutta olen nähnyt siitä tuuheita kasvustoja puutarhoissa, siis odotellaan. Ilmeisesti sitä on käyetty mausteenakin ja onkin tuontikasvi keskiajalta. Kuvassa sen sijaan on kääpiökuusi, jonka siirsimme parempaan paikkaan ja jonka ympärille 'kylvin' mehikasvin palleroita. Mehikasvia on ollut pihassa kymmeniä vuosia ja vähitellen olen sitä siirtänyt paikkoihin, joissa kaipaan matalaa kasvullisuutta. Yhdessä vaiheessa se kasvoi kahdessa pohjattomassa muoviruukussa, mutta nyt sitä on pari neliöta kahdessa paikassa. Sen lisääntymismetodi ei vaikuta kovin järkevältä: useimmiten irtoaville uusille kasveille ei ole tilaa ja meillä se kukinnan jälkeen kuolee pois. Kukkii vain harvakseltaan. Sitä täytyy myös puhdistaa jatkuvasti itsestään levinneistä siemenkasveista.

Yleensä kasvatan uudet perennat ensimmäisen vuoden ruukussa, jotta näen itämisen tapahtuneen. Kaikki tämän postauksen kasvit kylvin suoraan maahan ja siirtelin niitä sitten, koska oletin tarvittavan kylmäkäsittelyä. Ainoa Mustilasta tuotu siemenkasvi, joka ei itänyt, oli kalliokielo , Polygonatum odoratum, vaikka tavallista kieloa on pihaan levinnyt liikaakin. 
Viimeisen kuvan verikurjenpolvi,  Geranium sanguineum, on pettymys. Sitä en ole tuonut vaan se on ostettu ihan kotimaisesta kaupasta. Kylvin parikymmentä vuotta sitten verikurjenpolvea ja se pysyy mukavasti melko lailla aloillaan muodostaen tuuhean mättään ja nousee joka vuosi kauniisti kukkimaan, tosin kovin hitaasti keväällä. Tuo vanhempi on tuollainen violetin punainen ja siksi kylvin viime vuonna vaaleanpunaista. Valitettavasti näistä useimmat ja suurimmat ovat tuota samaa punaviolettia. Tässä tapauksessa värin vaihtuminen harmittaa. Hidasta on itse kasvattaminen ja yllätyksiä tulee. t. HennaMar

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Värin vaihtoa?

Kerättiin lastenlasten kanssa saavillinen sinivioletteja akileijoja pois. Toiveena on, että akileijoihin tulisi enemmän värivaihteluita. Pihalla on keltaisia jakoakileijoja ja vaaleanpuniasia tavallisia, jotka olivat jo tänne muuttaessmme. Kasvavat koivun juurella, missä oikein mikään muu kasvi ei jaksa ja kukkivat yleensä runsaasti. Olen itse kylvänyt ihan alussa tuota violettia ja se tuntuu olevan dominoiva muihin nähden. Joitakin risetytymiä on, mutta toivon niitä lisää ja niinpä keräsimme nuo pois ennen siementämistä. 


Olen myös kylvänyt valkoisia sormustinkukkia, mutta valkoisia on tullut vain pari kappaletta. Jonkin verran on vaaleampia joukossa. Sormustinkukilla tuo voimakas punainen, jota olen monta vuotta sitten saanut silloiselta työkaveriltani tuntuu olevan voimakkain. Samoin on ollut ailakilla, jota kylvin valkoisena, mutta jota nykyisin on lähinnä peruspunaisena ja joitakin vähän vaaleampia. Sen sijaan lehtosinilatvaan tulee säännölliseti valkoisia ja sinisiä vaihdellen vuosittain. Sekin pihan alkuperäiskasveja.
Yksi- ja kaksivuotisilla nuo risteytymien tulokset näkee nopeasti kuten harjaneilikallakin. Näissäkin suunta on selvästi menossa tuohon violetin punaiseen. Nämä ovat siitä hankalia, että ovat tosi onnettoman näköisiä eka talven jälkeen roikkuen mikä minnekin, mutta kummasti ne aina vaan kohenevat ja kukkivat kauan. Tänä kesänä, kun perhosia on vähän, harjaneilikoissa olen nähnyt useitakin  kerralla. Täytynee siis pitää  näistä huolta edelleen.
Monivuotisella tähtiputkella, joka siementää voimakkasti, suunta näyttää olevan juuri päinvastainen. Se palannee alkuperäiseen (?) vaaleaan kukintoon vähitellen. Heinäkuu on ollut niin kylmä, että kesäkukkien alut eivät ole jaksaneet kasvaa. Edellisinä vuosina kylvettyjä unikoita on sentään tullut. Perusväriä vaaleanpunaista on ollut hyvin vähän, mutta kirkkaanpunaisia ja hauskoja hyvin tummia 'mörköunikkoja' tuli tänä vuonna taas monta. En ole ihan varma, mitkä unikot pystyvät risteytymään. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat pysyneet omassa kuosissaan. Kaikki kesäkukat eivät siis taida tänä vuonna ehtiä, mutta onneksi perennat ovat olleet komeita lumisen talven jälkeen. 
t HennaMar

torstai 4. heinäkuuta 2019

Keltaista kesään, sisällä ja ulkona



Kuin varkain suunnittelematta keltaista väriä tulee hankittua sekä sisälle että pihatarhaan. Maton, jonka on kutonut Terttu Pesonen, ostin kesäkuussa Kristiinankaupungin Avoimien Porttien päivänä , koska sen iloinen keltainen mielestäni täydentää keittiömme valko-musta-harmaa-sisustusta. Olemme käyneet ennenkin Kristiinakaupungissa ja viime kerralla jäi kaivelemaan, kun en ostanut mattoa ja nyt sen sitten tein. Arka väri keittiöön, mutta ei haittaa. Keltaisella täydensin myös asuani 70-vuotisjuhliin Turkuun.

Kaksiosaisen puvun kangas on Jätti-Rätistä ja vähän hipahtava,mikä kait sopii muistelujuhliin. Kangas on mielestäni batistia, mutta JättiRätin tapaan siitä puuttui kaikki merkinnät. On jännä, miten tuollainen tiiviisti kudottu puuville ei oikeastaan edes rypisty ja on keveänä ihana kangas kesään. Puseron ostin valmiina aikataulusyistä. Ompeleminen takkusi tällä kertaa, mikä kyllä ei ollut kankaan vika. Hame syntyi helposti kokeilemalla sopivia laskoksia peruskaavaan, mutta jakkuun en lopultakaan ollut tyytyväinen. Vaatteeet vuorasin myös puuvillalla. Jakun kaava Ottobre 5/2012, Misty Monday. Pidin kaavasta, mutta valitisn liian ison koon. Alemmasta kuvasta näkyy, etten sitä sentään vinoon ommellut, vaan seison kuvassa ilme, jakku (ja naama?) vinossa.
Pihaan keltaista on vuosien kuluessa ilmestynyt lisää, vaikkei se alunperin suunnitelmiin kuulunutkaan. Onneksi pihan laitto ei aina suju suunnitelmien mukaan. Katso esim Jatkuva muutos ja Aillakointia. Keltaisen valeunikon siemeniä hankin joskus, kun sininen ei onnistunut. Sitä oli joskus suuri alue, mutta nyt se on siirtynyt vaeltajien joukkoon. Yksivuotisena onkin kaksivuotisia helpompi. Arnikki oli ensimmäisiä ostetuja perennoja, en pidä siitä, koska se ei pysy pystyssä, mutta aina sitä jonnekin  ilmestyy. Maksaruohoa oli täällä ennestään ja kun mies siirsi sitä kuivalle etupihalle, se alkoi menestysä.
Keltaisesta akileijasta pidän erityisesti, eikä minua haittaa risteytyminenkään. Pienen keltaisen 'peruskukan' nimen olen unohtanut, mutta sekin saa yksivuotisena vaeltaa. Tänä vuonna ostin orvokitkin keltaisena, paljon ei ollut valinnan varaa, kun olimme matkoilla toukokuussa. Kauniita, vaikka kuistilla aina kääntävätkin kasvonsa pihaan päin. Tässä näitä tämän hetken kukkijoita ja muutakin keltaista löytyy. t HennaMar