Toiveikasta joulua

 

Aina uudestaan pakkaspäivien jälkeen kukkimaan nousevan jouluruusun myötä:

Toiveikasta joulua ja Uutta Vuotta!

t. HennaMar

Erilaisia kankaita 2

 

Erilainen on kyllä sana, joka on saanut ikävän kaiun tänä vuonna, mutta menkööt nyt, kun aiemmin jo kirjoitin 1-osan tällä otsikolla. Ompelin Fonzie-takin L.A.P.:lle Ottobren kaavan mukaan. En tosin nahasta, vaan ulkoilukankaasta. Shelby Outdoor oli minulle uusi tuttavuus, kankaat toimitettiin nopeasti. Sen sijaan resorien toimituksessa oili ongelmia. Kankaita.com hyväksyi tilaukseni, mutta sitten osoittautui, ettei tilaamiani raitaresoreita ollutkaan saatavilla ja toimitus siirtyi ja siirtyi: lopulta tilasinkin resorit suomalaiselta kangasmyyjältä. Tämä resorityyppi tuli tänne vähän myöhemmin kuin Keski-Eurooppaan. Koska jakku on vuorattu, laitoin kuitenkin hihoihin perusresorin, jonka olin korvaavana ensin tilannut. Muutoin olisi hihansuun pystysauma jäänyt näkyviin, vaikka kai se sitten on niin tarkoitettukin. Helmaresorin kiinnitys oli helppo, koska Fonzie-takissa on noi vahvikepalat vetoketjua varten. Muutenkin kaava oli helppo ja kiva ommeltava, koska taskutkin tulevat saumoihin. Kankaat vain eivät olleet saman vahvuisia, kun valitsin ne värin mukaan, joten jouduin käyttämään kovikekangasta tuossa oranssissa. Tein jopa tereen itse.

Toimeliaan tunikan kaava taas on Girl Trip - kirjasta. Tämä oli yksi neidin valinnoista sisällysluettelokuvasta, jonka lähetin. Kangas on hyvin ohutta babycord-samettia, mutta ehkä kuitenkin hivenen paksu tähän malliin. Ompelin myöhemmin vielä tuohon leveään vyöhön keskiosaan silkkipalan nurjalle puolelle, koska vyö on tarkoitettu kahteen kertaan ympäri. Sametti on paikalliselta, Niukkinen Oy, ja silkin palan tilasin Silkkituonti Sorri:lta. Kankaat siis kokonaan ilman joustoja, kirjan malli oli tehty pellavasta, joka olisi ollut ilmavampi. 

Meillä täällä länsirannikolla on edellen maa mustana ja tunnelimainen olotila, kun aina saa pitää valoja. Onneksi niitä remontin jälkeen riittää. t. HennaMar

Talvikylvöt 2020-2021

Eilen tuli laitettua perennojen siemenet kasvilavaan, kun mies nosti ikäänkuin vihjeeksi taimimultasäkin sisälle.  Viimevuonna kylvin vähemmän lajeja, mutta nyt päätin kokeilla sekä omia, että ostettuja siemeniä

Tilatut siemenet, Impecta Fröhandel:

- kurjenpolvi Geranium pratense

- isopukinjuuri Pimpinella major

- sulkakellukka Geum triflorum

Kurjenpolvia on pihassa ennestään ja olen ne siemenestä aikanaan kasvattanut, mutta kylvämällä vasta keväällä ruukkuun. Kurjenpolvet kuuluvat englantilaisten puutarhaharrastajien suosikkeihin ja niitä on kuulemma noin kolmesataa lajia. Aiemmat kurjenpolvet ovat olleet verikurjenpolvia, tämä uusi on kyläkurjenpolvi. Kellukoista pihassa on ennestään tulikellukka taimenina ostettu ja ihan luonnon ojakellukka siemenistä kasvatettuna. Pukinjuuret sen sijaan ovat ihan uusi tuttavuus. 

Omasta pihasta kerättyinä laitoin turveruukkuihin:

- kurjenpolvi

- ritarinkannus

- paratiislilja

- punainen päivänkakkara

- karhunjuuri

- keijunkukka

- perhoangervo

- sormivaleangervo

Näistä viimeksi mainittua kylvin viime vuonnakin ilman tulosta ja epäilenkin, että sen kasvatus ei onnistu. Viime vuonna kylvin myös paratiisliljaa, joka iti hyvin, mutta taimet olivat kovin hentoisia maahan laitettaessa. Saa nähdä, kasvavatko ensi vuonna. Paratiisililjat on hankittu yli viisitoista vuotta sitten taimina, mutta siirsimme ne toissa vuonna ensimmäistä kertaa ja osa näytti kärsineen siirrosta, siksi siis lisäkylvöt. Myös valkoinen ritarinkannus on ollut pihassa vuosia ja yksi yksilö sinnittelee kiven välissä vuodesta vuoteen joskus tosi komeana, toisinaan vaatimattomammin. Verikurjenpolven siemenet keräsin uusimmista yksilöistä, joista osa kukki vaaleanpunaisean, vaikka siemenet on ostettu valkoista lajia. Punaista päivänkakkaraa kylvin ihan alkuvuosinamme ja se menestyi hyvin 'tappotalveen' asti. Onneksi naapurista(?) yksi kasvi oli itänyt meidän kukkamaalle ja keräsin siitä nyt siemeniä. Karhunjuuren siemenet on aikanaan tuotu Mustilasta ja nyt kahdeksan vuoden jälkeen niissä on kokoa ja paljon seimeniä. Punalehtisestä keijuangervosta pidän erityisesti, se kohoaa aina talven kuormituksen jälkeen kauniisti ylös ja on jonkin verran, hyvin maltillisesti myös tehnyt uusia taimia. Mikäli kylvö onnistuu, laitan niitä Tuurenpihlajan juurelle. perhoangervo on uusi istutus ja kukki vielä melko vähän. Nyt sitten odotetaan tuloksia keväällä. Hiukan jäi sellainen olo, että yksi erä siemenistä meni väärään ruukkuun eli jossain on kahta kasvia? Merkitsin ruukut puukylteillä, mutta en tainnut olla riittävän huolellinen. Toisaalta lähes kaikkien taimet luulen tunnistavani entisen perusteella.

Aiemmin syksyllä laitoin jonkin verran sipuleita lähinnä  uusiin ja uudelleen muokattuihin kukkamaihin. Pidän eniten pienistä sipulikasveista, joista oli tuollainen kuuden kasvin monipakkaus. Lisäksi laitoin orkideanarsissia lisää, yhden satsin lummetulpaaneja ja lisää krookuksia. 

Keräsin myös unikoiden ja kehäkukkien siemeniä, mutta ne laitan maahan vasta keväällä, jos on tarvis. Unikkohan kylväytyy kyllä ihan itsenäisesti. Näin marraskuun hämärissä on kiva muistaa, että uusi kevät koittaa t. HennaMar

Viittä vaille valmis

 

Ompelin jo pari viikkoa sitten uuden verhon pesuhuoneeseen, joka on lähes valmis. Sauna on jo ollut muutaman viikon käytössä ja pesuhuoneesta puuttu enää sähkötöiden viimeistely. Lattialämmöt ovat jo onneksi kaikki päällä. Muuttaminen sähkösaunaan puusaunasta oli minulle parempi. Lämpö saunassa pysyy tasaisempana eikä kipua polttaviin korkeuksiin niin nopeasti kuin puukiukaalla. Kiuas on mielestämme kuitenkin liiankin hidas ja lähetimme kyselyn suunnittelija/valmistajalle. Koska olemme asuneet jo kauan tässä talossa kaksin, pesuhuoneen toiminnot oli helppo miettiä juuri meille sopiviksi ja hyvin onnistuimmekin. Laitan kuvia lisää, kun kaikki on (vihdoin) valmsta.

Vessassa sähkötöitä on vielä enemmän jäljellä, sähköpatteri, -venttiili ja peilinnvalot puuttuvat vielä. Käyttöön tämäkin on jo osin otettu, mutta kaappeja ei ole vielä täytetty. Olen tosi tyytyväinen sekä pesuhuoneen että vessan kaakeleiden valintaamme. Valitsimme ne jo kevättalvella, jolloin remonttua suunniteltiin alunperin. Silloin voi vielä huoletta vaellella ja vertailla rautakaupan valikoimia. Mitoitukset vessassa eivät ihan osuneet kohdalleen, mutta vaikeaa se olikin, kun vessa on kovin pieni. Ihana kuitenkin, että kaiki pinnat putkia myöten ovat nyt puhtaita (toistaiseksi?). 

Sähkömiestä odotellen t. HennaMar

Erilaisia kankaita 1

 

Nyt kun lapsenlapset alkavat olla isompia, eivätkä enää niinkään söpöjen , ihanien, jännittävien trikoo- ja collegekankaiden käyttäjiä, olen kokeillut vähän uudenlaisia ompeluprojekteja. Näihin olen löytänyt ideoita ja ohjeita vanhemmista Ottobre-lehdistä, joissa on enemmän ja monipuolisempia kaavoja kuin uusissa. Kuvan ulkoliivi on tehty Saturn-kaavalla, 6/2008. Päällys- ja tikkikangas löytyivät Kangastukusta , joka palvelee myös yksityshenkilöitä. Ruudullinen kangas on tarkoitettu työvaatteisiin ja nimenäkin on Worker. Ompelussa käytin teflon-paininjalkaa ja hyvin sillä ompelu luonnistuikin, vaikka kangas oli ehkä turhan tukeva tähän tarkoitukseen. Ruutujen kohdistaminen onnistui sekin yllättävän hyvin. Resorit kotivarastosta samoin silityskuva. Vetoketju on heijastava ja taakse on vielä liimattu heijastava mörkö.

Liivin pariksi ompelin peruuntuneen messun alennusmyynnistä tilatusta kangaspalasta puseron. Jossain vaiheessa tätä vuotta niitä oikeita messuja vielä suunniteltiin pidettäväksi.Kuva on otettu vasta nyt ja marraskuun 11 astetta plussaa tuntuu kyllä oudolta Punainen kangas ja resoritkin jälleen kotivarastosta.

Kokeilin myös pitsin ompelua. Kangas oli melko paksua ja jäykkää (jälleen hypistelyongelma), joten käytin puseron helmaan hulpiot ja hihojen suut leikkasin kuvioiden mukaan. Pitsipaita on erillinen, mutta alle ompelin pinkin puseron ja asua täydentämään leggingsit.

Leggingsien kääntöreunaan laitoin koristeeksi tyttöjen kukkakankaasta jääneitä tilkkuja. Kaavat ovat jälleen Ottobren kaavoista muokattuja, housuihin lisäsin pituutta mademoisellen pitkiä sääriä varten. 

Nythän on käynnissä Käsityömessut, mutta täytyy sanoa, että ei se kyllä tunnu yhtä hyvältä kuin oikeat messut. Kädentaidot sivustolla on kyllä luettelu näytteille asettajista, mutta pelkän nimen ja kuvauksen perusteella on kyllä vaikea löytyy uusia tuttavuuksia. Sivustolta on kyllä linkit kaikille näytteilleasettajien sivustoille, mutta ei niitä kaikkia kyllä yksitellen jaksa selata. Sivustolla pitäisi olla jokaiselle   jonkinmoinen näyteikkuna niinkuin standeilläkin, jossa esille asetetuista tuotteista kiinnostus heräisi ja voisi tehdä karsintaa kiinnostuksen mukaan.

Parempia messuja odotellen t. HennaMar

Kasvun aikaa

 

Pikkuveli saavuttaa kohta isonsiskon koon. Ompeleminen malleja tapaamatta alkaa olla vähän työlästä. Tunika taitaa olla vähän iso ja paita jämpti eli tasapainossa kuitenkin ollaan :-). Nämä paidat ynnä pari kirjaa lähtivät postilla syyslomalaisille (toimitus olikin tosi nopea; tiistaina lähtenyt paketti perillä jo keskiviikkona!). Tunika on ommeltu Ommellisen Lacepath-kankaasta ja ahvenpaidan kangas Kangaskapinasta. L.A.P. tykkää käydä yhdessä Tuffan kanssa veneellä kalassa. Muistan itsekin pitäneeni kalaretkistä lapsena ja aina jotain saatiin ainakin mato-ongella. Luettavaksi lähti tietenkin kirja kaloista ja Toimeliaalle uutuuskirja Kirjoita kivasti käsin, jonka kanssa voi opetella tyylikkäitä kirjaimia. 

Pihalla sen sijaan kasvun aika on ohi, viime yönä oli ensimmäiset pakkaset. Keräsin loput krassin kukat eilen illalla ystäviltä saatuun pieneen Aalto-maljakkoon, johon niiden lyhyet varret riittivät. 

 Auringonkukkia tuli lopulta niin paljon, että täytyi ottaa ämpäritkin käyttöön. Ensi vuonna täytyy muistaa laittaa auringonkukat kasvamaan niin päin ,etteivät kaikki kukat kurkkaa naapuriin. Muutenkin on aika koostaa muistilistaa ensi kesää varten. Olen mm. kerännyt aika paljon perennojen siemeniä, palaan niihin taas talvikylvön yhteydessä. t. HennaMar

 

Varjoelämää

 

Remontti alkoi ja samaan aikaan syksyn pimeys ja kuihtuminen ulkona. Puolet alakerrasta on pois käytöstä ja lopuissa on kaikkea tavaraa ympäriinsä. Keräsin viimeisiä kukkia maljakkoon ikkunan taa.

Remontoitava osa on ympäröity muoveilla ja työ alkoi tietysti purkuhommilla. Pahin meteli on jo onneksi ohi ja pöly on laskeutunut. Mikä ihaninta, mitään ylimääräistä kosteutta tms ei löytynyt ja työ jatkui välittömästi uusien pintojen rakentamisella. Eilen valettiin lattia uusien lämpökaapelien päälle saunan ja pesuhuoneen osalta. 

Olen vetäytynyt pääosin ompeluhuoneeseen. Kaikille neljälle lapsenlapselle on jo jotain valmista. Nyt en sitten oiken tiedä, siirränkö toimitukset jouluun vai miten. Syyslomalla Toimeilias ja L.A.P. ovat yleensä tulleet meille pariksi kolmeksi päväksi, mutta nyt se täytynee jättää. Ei ainakaan junalla voi tulla. Esikoisen lapset olemme viimeksi nähneet jouluna eikä matkasta Belgiaan ole mitään aika-arviota. Meidänhän piti sinne matkustaa ainakin osaksi aikaa remontin tieltä. Rakennuttaja teetätti meille väliaikaisen suihkun päätyvarastoon, johon mennään ulkokautta. Meneehän se näinkin, mutta lapsia on kova ikävä. Vapaaehtoistyötä lukumumminakaan ei voi tehdä. Kuntosalilla olen vielä käynyt, mutta sekin on lopettamassa. Toisaalta se on ollut hyvä, eipä ole ollut muita kävijöitä kanssani samaan aikaan. 

Syyskimikki ehti tänä vuonna kukkia kunnolla. Varjon kasvitkin voivat olla kauniita. Tällä hetkellä kuitenkin syksyn pimeän tulo ahdistaa eikä tilannettakaan voi valoisaksi sanoa. Eilen oli onneksi aurinkoinen syyspäivä ja oltiin kävelylenkillä mieltä piristämässä. t. HennaMar

Puolimatkassa?

 

No ei todellakaan. Pesuhuoneen ja saunan remontti ei ole vielä alkanut, mutta ompeluhuoneen muutos on valmis. Tyttären vanha hylly vaihdettiin umpinaisiin laatikkohyllyihin, joihin voi piilottaa tavarat pölyltä ja katseilta piiloon. Tosin kankaat eivät sinne mahtuneet, mutta kyllä muulta tavaralta tyhjentyneisiin laatikoihin :-). Muutama matalampi hylly jätettiin avoimeksi ja niihin sijoitin aina ompelussa tarvittavia tarvikkeita. Muutoksessa pöytä siirtyi ikkunan eteen, joka tietysti on paras paikka ompeluun. 

Valkoiset kiiltävät kaapin ovet myös  valaisevat huonetta. Vanhasta hyllystöstä säilytettiin klaffipöydän osuus edelleen mainioksi lisätasoksi.  

Väritys muuntui vähän yllättäen syksyyn sopivaksi. Ruudullisen peiton ja tyynyt ompelin olohuoneen vanhoista verhoista, harmaat tyynyn päälliset ovat uusia. Harmaa sävy seinästä 'rauhoittamaan' kokonaisuutta. Tosin mun mielestä ompeluhuoneessa saa olla kirjavaa. 

Vanha matto sai paikan hallista. Väri on aikanaan valittu perintöarkun mukaan ja värimaailma on sama kuin peitossa. Arkku sai nyt väistyä takavasemmalle postimerkkihyllyn(!) tieltä ja viedään alakertaan joskus sitten, kun remontti valmistuu. Kuvassa näkyy myös halliin sijoitettu kornikokoelma eli matkoilta olemme aina ostaneet pienen mielestämme typerimmän matkamuiston. Saa nähdä jos ja milloin taas päästään matkalle. Toivotaan, että toinen aalto on viimeinen t. HennaMar

Välitilassa

 

Keväälle suunniteltu saunan, pesutilojen, vessan ja eteisen remontti alkanee vihdoin ensi viikolla. Mies on jo sovitusti purkanut remontin tieltä pois laitettavia kuten saunan lauteet, ovia ja sisäkattoja. Meillä oli tarkoitus keväällä matkustaa remontin alta pois joksikin aikaa nuorimman lapsenlapsen syntymäpäivän tienoilla ainakin lattian purun ja uudelleen valun ajaksi, mutta nyt sitten yritetään uudestaan niin, että pyöritään kotinurkissa. Remonttiliikkeen omistaja lupasi, että meille laitetaan väliaikainen suihku päätyvarastoon. Toki voimme tarvittaessa mennä toisten lasten luo, jos oikein alkaan ahdistaa.

Ja tietenkin sitten päätettiin uudistaa yläkerrassa ompeluhuoneeni lähes samaan aikaan. Itse asiassa Ikeasta tilattujen kaappien yms. piti tulla jo viime viikon perjantaina, mutta ilmeisesti tuhannet muutkin suomalaiset olivat päättänyt aloittaa sisäremontin nyt, kun puutarhoissakaan ei juuri ole tekemistä. Ikean toimitukset olivat ruuhkautuneet niin pahasti, että siellä laitettiin asiakaspalvelut kokonaan kiinni pariksi päiväksi ja toimituksemme myöhästyi muutaman päivän. Nyt ompelutavarat on siirrelty sinne tänne ja mies ahertaa kokoamisten kanssa. 

Myöskään tilaamani kukkasipulit eivät ole tulleet, joten niitäkin odottelen. Pandemian takia ei voi oikein käydäkään missään, joten nyt sitten vain ollaan.

Välihuuto!

Viimeisenä tehtyä ompelutyötä varten käväisin hakemassa paikallisesta Eurokankaasta resoria palan. Ja mitä ihmettä ?! nyt on sitten keksitty lisätä resoreihinkin elastaania. En ymmärrä, miksi sitä on eritoten joustavkasi kudottuun kankaaseen tarvetta lisätä. Tulee mieleen, että kaipa tuo 5% lähes ilmaista (?) tekokuitua on laitettu vain hintasyistä. Edelleenkään tietääkseni kuitujen erottaminen kierrätyksessä ei ole teknisesti mahdollista.

Juuri nyt odotellaan myös syysmyrskyn alkamista, täytynee laittaa takkaan tuli, jos sähköt menevät. t. HennaMar

Panttereita ja kiehkuroita

 

Ompelin huppareita kotona olleista kankaista, mutta muuta myös uusista kankaista. Pantterikangas on aikanaan matkalta tuotua ja ompelin siitä silloin samistelupaidat keskimmäisen tyttären lapsille. Loppukankaasta tein nyt hupparin nuorimmalle lapsenlapselle. Lisäsin vain keltaisesta velourista hupun, koska siihen kangas ei enää riittänyt. En muuten tiennyt että pantteri ja leopardi viittaavaat samaan eläimeen, kun etsin tietoa, mitä eläintä digipainatus esittää. Mademoisellen huppari on Noshin kankaasta, joka oli jokusen vuoden ollut kangasrekissä odottamassa. Tämä kangas, jossa lankojen paksuus vaihtelee ei kyllä ole parhaita ideoita: esipesussa kangas vinoutui ja kun olen ommellut samasta kankaasta kuviollisena paidan itselleni, se reikiintyi nopeasti. Mekkohupparin kaava on Banana Sweet, Ottobre 4/2014, jolla joskus olen tehnyt molemmille tytöille hupparin. Kaavan viimeinen koko on 134 cm, mutta koska Mademoiselle on kovin kapoinen, lisäsin lähinnä vain pituutta. Muutoinkin tuntuu, että kaavat ovat vanhemmissa lehdissä väljemmiksi mitoitettuja. Monsieur Ff:n hupparin kaava on lehdestä 4/2013, Beagle Boy koko 110 cm ja taitaa olla aika iso pojalle. Toisaalta vanhemmssa lehdissä on usein enemmän kokoja kaavoissa, josta on nyt apua, kun lastenlapset ovat venyneeet. Kiemuraiset koristeet ovat anopin pyyhepitsejä peritystä varastosta. Hupun vuorikin on vanhasta trikootilkusta. 

Housuihin tilasin kankaan Eurokankaan alennusmyynnistä. Olen huomannut, että minun ei kannata innostua alennuskankaista, koska niistä on useammankin kerran tullut hutiostos. Kuvio ei minusta näyttänyt ollenkaan noin isolta kangaskuvassa ja epäröin koko ompelua. Housut on muokattu Ottobren kaavoista joihin lisäsin sivunauhan. Epäilen, että Mademoiselle ei hyväksy tälläistä leveämpää hippimallia, mutta tehty mikä tehty.

Herra L.A.P. täytti vuosia ja ompelin hänelle paneelikankaasta paidan. Myös tässä hihat ovat jäännöskankaasta. Kangas on samaa sarjaa kuin messuilta syksyllä tyttären kanssa valittu (klik) Tänä vuonna ei sitten varmaan messuilla kai missään.

Ompeluhuoneeni on menossa remonttiin kalusteiden osalta. Nykyisin sinne on lähinnä koottu muutoin jo käytöstä hylättyjä huonekaluja. Hyvin toimiva se on ollut nytkin ompeluihini, muutostarvetta on lähinnä vierashuonekäyttöön. Muutakin remonttia on kotiin tulossa, niistä myöhemmin t. HennaMar

Pihlajia

 Tänä vuonna pihassa on pääasiassa siirretty ja kierrätetty kasveja ympäriinsä. Yhden uuden pihlajan kuitenkin hankimme, koska ihastuimme sen ulkonäköön keväisessä Vihertietokeskuksessa. Tuurenpihlaja sai paikan, kun kummituksena koko kesän ollut, lehdetön kilsepensas poistettiin. Pensaalla oli ikää jo ehkä 40 vuotta, joka on kai koristepensaille paljon, eikä se ole kukkinut moneen vuoteen. kilsepensaan kukat tuoksuvat muuten yllättävän hyviltä, vaikka niitä tuskin huomaa.

Pihassamme on alusta asti ollut yksi iso pihlaja, alakuvassa vasemmalla ylhäällä, joka voi vähän huonosti ehkä siksi, että olemme poistaneet osan oksarungoista, jotka ovat ulottuneet naapurin puolelle. Pihlajia kasvaa myös runsaasti takapihan metsikössä ja ilmeisesti linnut levittävät niitä, koskapa uusia taimia putkahtaa jatkuvasti esiin kukkamaista. Useimmiten ne ovat epäsopivissa paikoissa ja olen niitä siirrellyt metsikköön (alin kuva). Ehkäpä sinne joskus kasvaa metsälehto, metsäkorven sijaan. Mies on sinne siirtänyt viimeksi myös pari tammen taimea, jotka ovat kulkeutuneet pihaan varmaan oravien tuomina. Joitakin puun alkuja olemme jättäneet, kun ne ovat sopineet kohtaansa ja yksi niistä on jo korkeahko ja teki ensimmäiset marjat tänä vuonna. Halusimme tuosta yksilöstä runkopuun (keskikuvassa vasemmalla) ja olemme jatkuvasti poistaneet alimpia oksia. Hyvin se silti on kasvanut. Myös muutama muu alku on merkitty kepeillä ja seuraamme niiden kasvua. Yksirunkoisille on yleensä aina kukkamaiden reunoilla tilaa, mutta pihlaja usein pensastuu monirunkoiseksi. Mistähän mahtaa johtua, että useimmat yllätystaimet ilmestyvät yleensä kukkapenkkien reunoille kiven syrjiin, josta niitä on vaikea ottaa siirtoon. Kilsepensaan juuren oli mies pariin kertaan kivettänyt ja siellä kasvoi valtavasti lehtosinilatvaa ja sormustinkukkia, siksi säästimme sen poiston loppukesään. Pitäsiköhän kukkamaihin istuttaa kiviä aina kasvien kanssa? Viikonlopuksi odotellaan vielä elokuun lämpimiä, mutta yöt ovat jo kylmiä. Kylmän elokuun takia kasvien siemenet ovat kypsyneet kovin hitaasti ja vielä on talvikylvöä varten vasta vähän saanut kerättyä. Pihlajan alle ja muuallekin kaipaan uusia perennoja. Toivotaan, että talvikylvöt onnistuu. t. HennaMar 

Paluu joustaviin

Mademoiselle sai ruusuisen taskutunikan ja Monsieur Ff palomiespaidan. Ruusukangas on Tyylimekosta otettu muun tilauksen ohessa ja paneelikankaan tilasin jo keväällä, koska se on niin aiheeltaan sopiva. Onnekseni kankaat olivat kotona ja pääsin heti aloittamaan luovuttuani pellavaviskoosimekkojen ompelusta.

Tunikamekko on Climbing Flower ja paita ihan Ottobren peruskaavalla. Kuvassa ei näy, mutta hihassa on parsittu palkeenkieli kuten palomiehelle sopii. (leikkasin vahingossa reiän viimeistelyssä.)

Toiselle sisarusparille ompelin jäännöskankaista kesäpaidat.  Peittarikin alkaa olla hallinnassa ja reunustaminen ei enää ole yhtä tuskaista kuin aiemmin. Uskaltauduin siis ompelemaan hihattoman paidan Ottobren kaavalla HotStop. Resoritkin löytyivät kotoa kaikkiin vaatteisiin samoin pitsien pätkät. Vielä sentään saatiin lämpöisiä kesäpäiviä t. HennaMar

Unikot ja valeunikko

Keräsin viime kesänä paljon unikkojen siemeniä ja niitä oli minulla edellisiltäkin vuosilta. Keväällä muokkasimme aurinkoisen paikan uusiksi ja laitoin siihen noita siemeniä. Laitoin niitä myös varjoisaan paikkaan, johon tehtiin uusi kukkamaa puupinon paikalle. Pihalta kaadetut ja hakatut puut on nyt käytetty.

Odotus olisi, että unikon kukkia olisi kaiken kirjavia, mutta yllättäen Danish Flag ja Schwarze Schwan osoittautuivat elinvoimaisimmiksi ja pysyivät alkuperäisen värisinä. Heinäkuu on luonnollisesti ollut huono kesäkukille, koska sade on piiskannut niitä aika lailla, mutta hauska näitä on seurata.

Yläkuva on varjoisalta paikalta. Unikkohan on siitä jännä, että mitä vähemmän tilaa ja valoa sitä pienempänä se kasvaa ja kukkii pienen pienillä kukilla. Tiesin kyllä, että tämä ei ole oikea paikka kesäkukille, mutta juuri sillä hetkellä, kun mies valmisti maan, minulla ei sattunut olemaan muita siemeniä. Laitoin myös siemeniä liikaa, kun olin epävarma itämisestä. Myös tässä Tanskan lippu  ja Musta Joutsen ovat voittaneet. Unikko on siinä mielessä vaativa, että se yleensä pystyy itämään vain 'tyhjiin' kohtiin pihalla eli kaikkialle, missä maata on avattu. 

Kiertolaiseksi on kaksivuotisten lailla siirtynyt myös keltainen valeunikko, jota aikanaan oili iso alue keskipihalla. Toisaalta on ihan kiva, kun sen keltaiset kukat lositavat siellä täällä lyhdyn lailla hämärässä. Lastenlapset tykkäävät ravistella siemenkotia ja levitellä siemeniä pihalle ja se näköjään pystyy itämään myös toisten kasvein väleihin. Sinistä valeunikkoa en ole saanut itämään. 

Mitään ommeltua ei ole ollut esittelyssä pitkään aikaan. Olen yrittänyt ommella tytöille pellavaviskoosista, mutta kangas osoittautui kutittavaksi ja vaati vuoren. Vuoren kanssa taas leningistä tuli painava ja sitä paitsi vaikka sovitin kahdesti ihan liian leveä. Hautasin tekeleen kaappiin ja siirryn kohti helpompia haasteita.

Ihana, kun vaihteeksi aurinko taas paistaa t. HennaMar

Kadotettu puutarha

Vierailimme viime viikonloppuna Rapolan harjulla Voipaalan kartanolla. Kartanolla on aikanaan ollut barokkipuutarha, josta valitettavasti on jäljellä vain kehykset ja hedelmäpuut. Puutarhassa ei ollut kuin muutama pioni ja pihan reunoilla kasvavat varjoliljat, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. Kaiketi edes ne voisi kerätä ja siirtää johonkin barokkiruuduista. Rapolan harjuhan on upea paikka lehtometsineen ja lähellä on myös Ritvalan kylä, joka on nimetty vuoden kyläksi 2017. Uskoisin, että myös puutarhaa ylläpitämällä vierailijoiden määrä kasvaisi historiallisella kartanomiljööllä. Lehtomaa ja vanhat puutarha-alueet ansaitsisivat puutarhan. Kurja nähdä hukkaan heitetyt mahdollisuudet.

Nämä sormustinkukat ovat omasta pihasta. Olen joskus laittanut pussillisen valkoista sormustinkukkaa ja aina joskuus yksi tai kaksi kasvaa esiin. Risteytymät tuovat myös mukavasti vaihtelua sormustinkukkien väreihin. Nämäkin ehkä kasvaisivat tuossa 'barokkipuutarhassa 'ihan itsestään !

t. HennaMar

P.S. Kilpikierto virkistyi ja on nyt hyvässä kasvussa. 

Luonnonkukkien päivä

Tämän vuoden teemakasvi on pihlaja. Niitä meillä ilmestyy usein kukkapenkkeihin. Ilmeisesti linnut kuljettavat niitä takametsiköstä. 

Osa on saanut kasvaakin. Tästä yksilöstä halusimme korkean ja kapean. Se kukkiiki jo toista kertaa. 

Viime kesänä aloin siirtää taimia tontin rajalle. Ehkä meillä vielä joskus on pihlajakujanne. Tuhatkaunosta näkee taimien koon, mutta yksi talvi on jo takana.  

Hyvää luonnonkukkien päivää! T. HennaMar 

Talvikylvön ja vesitalven tuloksia

Viime talven jatkuvat vesisateet ja puuttuva lumi vaurioitti meillä puuvartisia kasveja. Kuvan kummitus on kilsepensas, joka oli täällä jo muuttaessamme. Sillä on ikää jo ainakin 35 vuotta eli onhan se voinut kuihtua vanhuuttaan, mutta epäilen, että savimaassa ollut vesi on tukahduttanut juuria. Kuvassa näkyvä pienempi, valkoiseksi välähtänyt 'kummitus' on kirjosieppo lennähtämässä pönttöönsä.

Kuvissa on lähes samanikäiset vuohenkuusamat. Itse asiassa tuo kuihtunut on vuoden vanhempi kuin alakuvan tiarellojen takana kukoistava. Hyvin säilynyt on rinteessä eli siinä ei varmaan vesi ole maannut juuristossa. Muita kärsineitä ovat valkoinen syreeni ja paatsamaköynnös. Sen sijaan köynnöshortensia voi todella hyvin ja kärhöt kohtalaisesti. Vesitalven jälkeen lähes kaikki perennat ja varsinkin kaksivuotiset kukat ovat kasvaneet suorastaan jättikokoon. Pitkästä aikaa illakkoa on taas useassa paikassa.  Mielestäni myös kukinnat ovat aikaisessa, mikä voi johtu lämpöisistä kesäpäivistä.

Yllättäen havupuut kuitenkin ilmesesti pitävät lumettomasta talvesta? Ainakin kaikkien havujen vuosikasvut ovat todella suuria. Kuvassa Kääpiöserbiankuusi. Atsaleasta ei tiedä, kun se on meillä enemmän tai vähemmän kitunut jo vuosia, paikkaakin on vaihdettu jo kolmesti.

Siinä niitä nyt on talveksi kylvettyjä:

• punapäivänkakkaroita iti kaksi, joka on kyllä vähän, koska olen niitä alun perinkin siemenistä kasvattanut ja nyt uusi yritys toi kehnon tuloksen
• lehto- (kelta?-)ängelmiä iti noin pari sataa, osa on vielä ruukuissa osa seillä täällä maahan koulittuina. Tosin emotaimetkin (kylvetty 6 vuotta sitten) ovat nyt tuuhentuneet selvästi.
• paratiisililjat itivät myös hyvin ja se onkin tarpeen, koska siirsimme ne viime vuonna pihan etuosaan keittiön ikkunan alle. Viidellä emokasvilla on ikää jo 17 vuotta ja siirrossa yksi niistä otti ja kuoli, yksi on tehnyt valtavast nuppuja ja kolme jöröttää...
• niin ja sormivaleangervoista ei yksikään itänyt niinkuin vähän etukäteen arvelin. Onneksi pihasta löytyi jälleen muualle siirretyn paikalta ilmeisesti juuren palasta kasvanut yksilö. Näitä kai pitäisi sitten lisätä jakamalla?
• kuvassa on myös keväällä kylvettyjä tuulinunikkoja, meillä ei kannata sisälle kylvää, valo ei riitä. Sen sijaan itse kerätyt unikon siement, jotka kylvin suoraan maahan, pursuavat kasvua.

Simenistä kasvattaminen on hidasta, on ainakin ollut Elimäeltä Mustilan arboretumista tuomieni osalta, mutta toisaalta on hauska seurata, miten pienen piensitä taimista kasvaa suuria.

Villapaju piti myös lumettomasta talvesta, vaikka taitaa pohjoisen kasvi olla ja onneksi viime vuonna istutettu höyhenpensas on kunnossa. Kasvilaatikkoon kylvin nyt kesävihanneksia, joita en kyllä yleensä saa onnistumaan. Kasvua seuraten t. HennaMar

Kukkia, kukkia

Virosta tilaamani (klik) trikoo osoittautui hieman paksummaksi ja tummemmaksi kuin kuvasta arvioin. Yllä olevassa koosteessa näkyy hyvin valon vaikutus väreihin. Ompelin tytöille leningit ja tukkapantoja yms. Vielä jäi kangasta omaankiin puseroon. Valitettavasti kaavavalinta ei onnistunut. Tytöt ovat jo siinä iässä, että lasten kaavojen sopivuus alkaa olla ohi, mutta toisaalta aikuisten kirjasta valitsemani kaava osoittautui aivan liian suureksi. No saipa Toimelias hyvät naurut 😂. Vahingosta viisaastuneena tilasin kaavakaupasta Fagert teini-ikäisille sovitettuja kaavoja. Tarkoitus on ommella keveämmät kesämekot puuvillaviskoosista.

Pihalla kukkia avautuu ja sulkeutuu hengästyttävää vauhtia. Ylllä oleva kuva on noin viikon vanha ja alla näkyy tulppaanien tilanne nyt.

No onneksi uusia kukkia aukeaa koko ajan lisää, pihakierroksia täytyy tehdä useita päivässä.

Tälle viikolle on luvassa kesän lämpöisiä päiviä ja viime viikon lopun sademyrsky on muisto vain t. HennaMar.

P.S. Hiukan on takkuista on tämä uuden bloggausversion käyttö enkä ainakan vielä ole hoksannut mitään erinomaista uutuutta. Tuntuu, että yhä vastentahtoisempi olen opettelemaan uusia versioita.