sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Väriyhdistelmät


Tuija kirjoitti blogissaan (klik) siitä, miten eri tavoin sisustuksessa käytetään värejä, huonekaluja ja koriste-esineitä. Minulla on usein sama tunne, että en oikein itse osaa yhdistellä erilaisia tai eri värisiä kohteita. Tein yllä olevat kukka-asetelmat Marttojen kukkaillassa ja kyllä nämä omani vaikuttivat kovin vaatimattomilta monien muiden runsaisiin ja värikkäisiin asetelmiin verrattuna. Sama juttu kankaiden kanssa, en oikein osaa yhdistellä eri kankaita, enkä ainakaan eri kuoseja. Yhdistelmä kuviollinen kangas yhdistettynä yksiväriseen vielä jotenkin menettelee, mutta enemmän on usein liikaa.

Yritin jälleen kerran käyttää ylimääräisiä kankaita pois yhdistellen tilkuista, mutta kävi niin kuin yläkuvassa näkyy: harmaaseen yhdistetty kahta(!) eri kuviollista kangasta tarkoin erotettuna. En yleensä raaski rikkoa kuvioitakaan. Ompelin kangasräkkiin uuden päällisen näistä, edellisessä olin revitellyt peräti ompelemalla harmaita vakosamettipaloja eri suuntiin ja reunustaen ne harmaalla koristenauhalla (!). Eipä taida tulla leppäkerttuun edes pilkkuja. Aiemmin joululahjojen suojuksiin ja tyynynpäällisiä olen ommellut myös tilkkutöinä useammilla väreillä. Nyt tuli kangasroskikseenkin vain farkkukangasta yhdistettynä kukalliseen kankaaseen ('sallittu yhdistelmä'). Kuvassa näkyvän keinutuolin peiton ompelin, kun minulla oli mallina Tallinnasta ostettu peitto ja käytin suunnilleen samoja yhdistelmiä ja tilkkukokoja. Vuosi väriterapiaa on sikäli ollut kiva haaste ja ohjenuora, vaikka vähän olen lipsunutkin kuukausiohjelmasta.


 Ompeluhuoneessa on värejä sikin sokin, ihan tarkoituksellakin, kun olen kerännyt sinne erilaisia purkkeja, joihin tallettaa tarvikkeita. Täälläpäin on vielä vähän ruskan värejäkin jäljellä, värikästä loppusyksyä t. HennaMar  

maanantai 9. lokakuuta 2017

Vaarallisia kankaita ?


Ollaan taas tulossa vuodenaikaan, jolloin kuvien ottaminen sisällä on hankalaa. Jonkinmoinen kuva viimeisistä ompeluista alempana. Housut on ommeltu jäämäpaloista, ainoastaan tähtikuvioisen hain Eurokankaasta. Ommellessani näitä mietin sitä valtavaa muutosta, joka on tapahtunut sekä vaatteissa että materiaaleissa. Sain ensimmäiset tekokuituiset hiihtohousut oppikoulun alaluokalla. Ne olivat jotain kovaa, mutta luonnon kankaisiin verrattuna hyvin joustavaa kangasta ja niissä oli vauhtiviivat sivulla. Siihen aikaan oli vielä suositus, että tytöt pukevat housut vain liikuntapäivinä! Hiihtohousuihin ei lumi tarttunut ja ne suojasivat myös nilkat, koska jalan alta kulki kumi(?)nauha. Olivat siis paljon käyttökelpoisemmat kuin aikaisemmat vaatteet.

Olemmeko nyt kuitenkin maksamassa kovan hinnan kaikesta sitä mukavuudesta, jota uudet materiaalit ovat tuoneet mukanaan. Ekologisten kankaiden valinta on vaikeaa, nykyisin jopa luomupuuvillaisiin joustokankaisiin lisätään elastaania, joka lienee polyuretaanijohdannainen. Puhumattakaan kaikista mahdollisista sekoitekankaista, joita on ihana ommella ja mukava pitää. Pitäisikö kankaisiin saada merkintä Tämä kangas/vaate voi vaarantaa planeettasi? Tarkoitan mikromuoveja, joista viime aikoina on paljon uutisoitu. Vaatteista noita muoveja irronnee eniten fleece-kankaista tai näin olen ainakin jostain lukenut. Mutta onko olemassa tutkimuksia siitä, mitkä muovit irtoavat helpommin ja miten valmistustekniikka vaikuttaa. Aikoinaan olin huomaavinani, että polyesteri-puuvillapidoista lähti ennemminkin puuvilla kulumalla. Ja onko eroa erilaisten tekokuitujen välillä? Merkinnät, joita olen vaatteissa nähnyt viittaavat yleensä tuotteen turvallisuuteen käyttäjälleen ( ei sisällä käyttäjälle vaarallisia kemikaaleja).

Kännykkäkamerani teho ei oikein riitä sisätiloissa, mutta alla jonkinmoinen kuva viimeisimmistä ompeluista:


 
 
Pojan housukaavat ovat Ottobre 1/2014. Vanhemmissa lehdissä, ennen vuotta 2010 käytetään vielä melko paljon kudottuja kankaita, usein puuvillaa.
Nykyisin ne ovat poikkeuksia ja silloinkin suositellaan jotain joustavaa.  Onkohan joku suunnitellut pyykinpesukoneita, jotka suodattavat mikromuoveja pois, tuskinpa. Tarvikkeet Napista ja nauhasta, muovia nekin. Täytyy toivoa Esko Valtaojan tapaan, että tämäkin ihmisen luoma ongelma löytää ratkaisunsa!
 
Sadepäiväterveisin HennaMar
 


maanantai 2. lokakuuta 2017

Tuoksuja puutarhaan?


Pihassamme ei ole ruusuja toisaalta, koska varjoisa metsäpiha ei ole niille paras kasvuympäristö ja toisaalta siksi, että ruusut eivät mielestämme ole kasveina kauniita. Toisinaan mietin, että olisi mukava saada kuitenkin enemmän tuoksuja puutarhaan ja miellän kukkien tuoksut yleensä ruusuihin. Lainasin kirjastosta Kirsi Tuomisen kirjan Tuoksuva puutarha ja parveke saadakseni lisätietoa tuoksuvista puutarhakasveista. Jotkin esitellyistä kasveista toki olen tunnistanut kuten tietenkin syreeni, pikkujasmike ja kielot. Myös mahonia, joka kukkii alkukesästä tulee huomioitua samoin (marja)omenapuut. Myöhemmin kesällä kukkivan kilsepensaan tuoksun olen myös tunnistanut. Pensas ei ole kuitenkaan muutamaan vuoteen kukkinut, johtuneeko siitä, että se on jo iäkäs (noin 30v).


Jotkin kasveista olivat tuttuja, mutta tuoksuvaksi määrittely yllätys. Esimerkiksi vierekkäin kasvavien hopeahärkin ja ohotanmarunan tuoksuja en ole juuri huomannut. Kirjan mukaan ne kuuluvat eri tuoksuperheisiin, joita on kuvattu kaikkiaan seitsemän, näistä pihassamme tutuin on yrttinen tuoksuperhe. Ostan yleensä keväisin tutulta luottopuutarhurilta useita yrttejä ja niiden tuoksu tulvahtavat ilmoille aina käyttöön leikatessa. Tosin yrtissä täytyy olla muutakin kuin tuoksu, esim. curry-yrtti tuoksui kyllä mausteiselta, mutta ei maistunut miltään.

Pihassa on joitakin kasveja, jotka eivät omaan nenääni tuoksu kirjan luetteloista poiketen. Näitä ovat esimerkiksi päivänlilja, lehtosinilatva ja malva, kyseessä voi toki olla lajiominaisuus. Illakon tuoksua en myöskään ole huomannut, en sitten tiedä olenko aina väärään aikaan pihalla? Pistävä tuoksu on mm. pihlajalla ja leimukukilla. Ja tuoksu, josta en todellakaan pidä on tuoksukurjenpolven, joka puolestani voisi olla nimeltään haisukurjenpolvi.


Aina ei kasvin kukkien tarvitse olla tuoksuvia tai huomiota herättävän värisiä. Kuvan purppurakeijunkukka Heuchera micrantha 'Palace Purple', on aina syksyisin yhtä hellyttävä pienen pienine kukkineen, joita täytyisi melkein katsoa suurennuslasilla. Kuvassa näkyy myös yksi 'tuoksuja', josta en pidä, nimittäin mänty joka tiputtele saavikaupalla neulasia joka vuosi. Mäntypuut voisivat pysyä mäntymetsissä, savimaalla ne ovat rumia rötisköjä, kaatolupaa emme tälle puulle kuitenkaan saneet. Ensi kesänä koetan muistaa haistella uusia tulokkaitta kuten lännenkimikkiä, jos se ehtii kukkaan, ja väriminttua. Muita tuoksun osalta huomiotta jääneitä ovat laikkuköynnös, paratiisililja, karhunjuuri ja harjaneilikka. Myös kesäkukkia valitessa koetan muistaa tuoksut.



Onko tiedossanne muita hyviä vinkkejä tuoksuihin? Toivotaan ensi kesälle paljon aurinkoisia, tuoksuvia päiviä. T. HennaMar