Puolimatkassa?

 

No ei todellakaan. Pesuhuoneen ja saunan remontti ei ole vielä alkanut, mutta ompeluhuoneen muutos on valmis. Tyttären vanha hylly vaihdettiin umpinaisiin laatikkohyllyihin, joihin voi piilottaa tavarat pölyltä ja katseilta piiloon. Tosin kankaat eivät sinne mahtuneet, mutta kyllä muulta tavaralta tyhjentyneisiin laatikoihin :-). Muutama matalampi hylly jätettiin avoimeksi ja niihin sijoitin aina ompelussa tarvittavia tarvikkeita. Muutoksessa pöytä siirtyi ikkunan eteen, joka tietysti on paras paikka ompeluun. 

Valkoiset kiiltävät kaapin ovet myös  valaisevat huonetta. Vanhasta hyllystöstä säilytettiin klaffipöydän osuus edelleen mainioksi lisätasoksi.  

Väritys muuntui vähän yllättäen syksyyn sopivaksi. Ruudullisen peiton ja tyynyt ompelin olohuoneen vanhoista verhoista, harmaat tyynyn päälliset ovat uusia. Harmaa sävy seinästä 'rauhoittamaan' kokonaisuutta. Tosin mun mielestä ompeluhuoneessa saa olla kirjavaa. 

Vanha matto sai paikan hallista. Väri on aikanaan valittu perintöarkun mukaan ja värimaailma on sama kuin peitossa. Arkku sai nyt väistyä takavasemmalle postimerkkihyllyn(!) tieltä ja viedään alakertaan joskus sitten, kun remontti valmistuu. Kuvassa näkyy myös halliin sijoitettu kornikokoelma eli matkoilta olemme aina ostaneet pienen mielestämme typerimmän matkamuiston. Saa nähdä jos ja milloin taas päästään matkalle. Toivotaan, että toinen aalto on viimeinen t. HennaMar

Välitilassa

 

Keväälle suunniteltu saunan, pesutilojen, vessan ja eteisen remontti alkanee vihdoin ensi viikolla. Mies on jo sovitusti purkanut remontin tieltä pois laitettavia kuten saunan lauteet, ovia ja sisäkattoja. Meillä oli tarkoitus keväällä matkustaa remontin alta pois joksikin aikaa nuorimman lapsenlapsen syntymäpäivän tienoilla ainakin lattian purun ja uudelleen valun ajaksi, mutta nyt sitten yritetään uudestaan niin, että pyöritään kotinurkissa. Remonttiliikkeen omistaja lupasi, että meille laitetaan väliaikainen suihku päätyvarastoon. Toki voimme tarvittaessa mennä toisten lasten luo, jos oikein alkaan ahdistaa.

Ja tietenkin sitten päätettiin uudistaa yläkerrassa ompeluhuoneeni lähes samaan aikaan. Itse asiassa Ikeasta tilattujen kaappien yms. piti tulla jo viime viikon perjantaina, mutta ilmeisesti tuhannet muutkin suomalaiset olivat päättänyt aloittaa sisäremontin nyt, kun puutarhoissakaan ei juuri ole tekemistä. Ikean toimitukset olivat ruuhkautuneet niin pahasti, että siellä laitettiin asiakaspalvelut kokonaan kiinni pariksi päiväksi ja toimituksemme myöhästyi muutaman päivän. Nyt ompelutavarat on siirrelty sinne tänne ja mies ahertaa kokoamisten kanssa. 

Myöskään tilaamani kukkasipulit eivät ole tulleet, joten niitäkin odottelen. Pandemian takia ei voi oikein käydäkään missään, joten nyt sitten vain ollaan.

Välihuuto!

Viimeisenä tehtyä ompelutyötä varten käväisin hakemassa paikallisesta Eurokankaasta resoria palan. Ja mitä ihmettä ?! nyt on sitten keksitty lisätä resoreihinkin elastaania. En ymmärrä, miksi sitä on eritoten joustavkasi kudottuun kankaaseen tarvetta lisätä. Tulee mieleen, että kaipa tuo 5% lähes ilmaista (?) tekokuitua on laitettu vain hintasyistä. Edelleenkään tietääkseni kuitujen erottaminen kierrätyksessä ei ole teknisesti mahdollista.

Juuri nyt odotellaan myös syysmyrskyn alkamista, täytynee laittaa takkaan tuli, jos sähköt menevät. t. HennaMar

Panttereita ja kiehkuroita

 

Ompelin huppareita kotona olleista kankaista, mutta muuta myös uusista kankaista. Pantterikangas on aikanaan matkalta tuotua ja ompelin siitä silloin samistelupaidat keskimmäisen tyttären lapsille. Loppukankaasta tein nyt hupparin nuorimmalle lapsenlapselle. Lisäsin vain keltaisesta velourista hupun, koska siihen kangas ei enää riittänyt. En muuten tiennyt että pantteri ja leopardi viittaavaat samaan eläimeen, kun etsin tietoa, mitä eläintä digipainatus esittää. Mademoisellen huppari on Noshin kankaasta, joka oli jokusen vuoden ollut kangasrekissä odottamassa. Tämä kangas, jossa lankojen paksuus vaihtelee ei kyllä ole parhaita ideoita: esipesussa kangas vinoutui ja kun olen ommellut samasta kankaasta kuviollisena paidan itselleni, se reikiintyi nopeasti. Mekkohupparin kaava on Banana Sweet, Ottobre 4/2014, jolla joskus olen tehnyt molemmille tytöille hupparin. Kaavan viimeinen koko on 134 cm, mutta koska Mademoiselle on kovin kapoinen, lisäsin lähinnä vain pituutta. Muutoinkin tuntuu, että kaavat ovat vanhemmissa lehdissä väljemmiksi mitoitettuja. Monsieur Ff:n hupparin kaava on lehdestä 4/2013, Beagle Boy koko 110 cm ja taitaa olla aika iso pojalle. Toisaalta vanhemmssa lehdissä on usein enemmän kokoja kaavoissa, josta on nyt apua, kun lastenlapset ovat venyneeet. Kiemuraiset koristeet ovat anopin pyyhepitsejä peritystä varastosta. Hupun vuorikin on vanhasta trikootilkusta. 

Housuihin tilasin kankaan Eurokankaan alennusmyynnistä. Olen huomannut, että minun ei kannata innostua alennuskankaista, koska niistä on useammankin kerran tullut hutiostos. Kuvio ei minusta näyttänyt ollenkaan noin isolta kangaskuvassa ja epäröin koko ompelua. Housut on muokattu Ottobren kaavoista joihin lisäsin sivunauhan. Epäilen, että Mademoiselle ei hyväksy tälläistä leveämpää hippimallia, mutta tehty mikä tehty.

Herra L.A.P. täytti vuosia ja ompelin hänelle paneelikankaasta paidan. Myös tässä hihat ovat jäännöskankaasta. Kangas on samaa sarjaa kuin messuilta syksyllä tyttären kanssa valittu (klik) Tänä vuonna ei sitten varmaan messuilla kai missään.

Ompeluhuoneeni on menossa remonttiin kalusteiden osalta. Nykyisin sinne on lähinnä koottu muutoin jo käytöstä hylättyjä huonekaluja. Hyvin toimiva se on ollut nytkin ompeluihini, muutostarvetta on lähinnä vierashuonekäyttöön. Muutakin remonttia on kotiin tulossa, niistä myöhemmin t. HennaMar

Pihlajia

 Tänä vuonna pihassa on pääasiassa siirretty ja kierrätetty kasveja ympäriinsä. Yhden uuden pihlajan kuitenkin hankimme, koska ihastuimme sen ulkonäköön keväisessä Vihertietokeskuksessa. Tuurenpihlaja sai paikan, kun kummituksena koko kesän ollut, lehdetön kilsepensas poistettiin. Pensaalla oli ikää jo ehkä 40 vuotta, joka on kai koristepensaille paljon, eikä se ole kukkinut moneen vuoteen. kilsepensaan kukat tuoksuvat muuten yllättävän hyviltä, vaikka niitä tuskin huomaa.

Pihassamme on alusta asti ollut yksi iso pihlaja, alakuvassa vasemmalla ylhäällä, joka voi vähän huonosti ehkä siksi, että olemme poistaneet osan oksarungoista, jotka ovat ulottuneet naapurin puolelle. Pihlajia kasvaa myös runsaasti takapihan metsikössä ja ilmeisesti linnut levittävät niitä, koskapa uusia taimia putkahtaa jatkuvasti esiin kukkamaista. Useimmiten ne ovat epäsopivissa paikoissa ja olen niitä siirrellyt metsikköön (alin kuva). Ehkäpä sinne joskus kasvaa metsälehto, metsäkorven sijaan. Mies on sinne siirtänyt viimeksi myös pari tammen taimea, jotka ovat kulkeutuneet pihaan varmaan oravien tuomina. Joitakin puun alkuja olemme jättäneet, kun ne ovat sopineet kohtaansa ja yksi niistä on jo korkeahko ja teki ensimmäiset marjat tänä vuonna. Halusimme tuosta yksilöstä runkopuun (keskikuvassa vasemmalla) ja olemme jatkuvasti poistaneet alimpia oksia. Hyvin se silti on kasvanut. Myös muutama muu alku on merkitty kepeillä ja seuraamme niiden kasvua. Yksirunkoisille on yleensä aina kukkamaiden reunoilla tilaa, mutta pihlaja usein pensastuu monirunkoiseksi. Mistähän mahtaa johtua, että useimmat yllätystaimet ilmestyvät yleensä kukkapenkkien reunoille kiven syrjiin, josta niitä on vaikea ottaa siirtoon. Kilsepensaan juuren oli mies pariin kertaan kivettänyt ja siellä kasvoi valtavasti lehtosinilatvaa ja sormustinkukkia, siksi säästimme sen poiston loppukesään. Pitäsiköhän kukkamaihin istuttaa kiviä aina kasvien kanssa? Viikonlopuksi odotellaan vielä elokuun lämpimiä, mutta yöt ovat jo kylmiä. Kylmän elokuun takia kasvien siemenet ovat kypsyneet kovin hitaasti ja vielä on talvikylvöä varten vasta vähän saanut kerättyä. Pihlajan alle ja muuallekin kaipaan uusia perennoja. Toivotaan, että talvikylvöt onnistuu. t. HennaMar 

Paluu joustaviin

Mademoiselle sai ruusuisen taskutunikan ja Monsieur Ff palomiespaidan. Ruusukangas on Tyylimekosta otettu muun tilauksen ohessa ja paneelikankaan tilasin jo keväällä, koska se on niin aiheeltaan sopiva. Onnekseni kankaat olivat kotona ja pääsin heti aloittamaan luovuttuani pellavaviskoosimekkojen ompelusta.

Tunikamekko on Climbing Flower ja paita ihan Ottobren peruskaavalla. Kuvassa ei näy, mutta hihassa on parsittu palkeenkieli kuten palomiehelle sopii. (leikkasin vahingossa reiän viimeistelyssä.)

Toiselle sisarusparille ompelin jäännöskankaista kesäpaidat.  Peittarikin alkaa olla hallinnassa ja reunustaminen ei enää ole yhtä tuskaista kuin aiemmin. Uskaltauduin siis ompelemaan hihattoman paidan Ottobren kaavalla HotStop. Resoritkin löytyivät kotoa kaikkiin vaatteisiin samoin pitsien pätkät. Vielä sentään saatiin lämpöisiä kesäpäiviä t. HennaMar

Unikot ja valeunikko

Keräsin viime kesänä paljon unikkojen siemeniä ja niitä oli minulla edellisiltäkin vuosilta. Keväällä muokkasimme aurinkoisen paikan uusiksi ja laitoin siihen noita siemeniä. Laitoin niitä myös varjoisaan paikkaan, johon tehtiin uusi kukkamaa puupinon paikalle. Pihalta kaadetut ja hakatut puut on nyt käytetty.

Odotus olisi, että unikon kukkia olisi kaiken kirjavia, mutta yllättäen Danish Flag ja Schwarze Schwan osoittautuivat elinvoimaisimmiksi ja pysyivät alkuperäisen värisinä. Heinäkuu on luonnollisesti ollut huono kesäkukille, koska sade on piiskannut niitä aika lailla, mutta hauska näitä on seurata.

Yläkuva on varjoisalta paikalta. Unikkohan on siitä jännä, että mitä vähemmän tilaa ja valoa sitä pienempänä se kasvaa ja kukkii pienen pienillä kukilla. Tiesin kyllä, että tämä ei ole oikea paikka kesäkukille, mutta juuri sillä hetkellä, kun mies valmisti maan, minulla ei sattunut olemaan muita siemeniä. Laitoin myös siemeniä liikaa, kun olin epävarma itämisestä. Myös tässä Tanskan lippu  ja Musta Joutsen ovat voittaneet. Unikko on siinä mielessä vaativa, että se yleensä pystyy itämään vain 'tyhjiin' kohtiin pihalla eli kaikkialle, missä maata on avattu. 

Kiertolaiseksi on kaksivuotisten lailla siirtynyt myös keltainen valeunikko, jota aikanaan oili iso alue keskipihalla. Toisaalta on ihan kiva, kun sen keltaiset kukat lositavat siellä täällä lyhdyn lailla hämärässä. Lastenlapset tykkäävät ravistella siemenkotia ja levitellä siemeniä pihalle ja se näköjään pystyy itämään myös toisten kasvein väleihin. Sinistä valeunikkoa en ole saanut itämään. 

Mitään ommeltua ei ole ollut esittelyssä pitkään aikaan. Olen yrittänyt ommella tytöille pellavaviskoosista, mutta kangas osoittautui kutittavaksi ja vaati vuoren. Vuoren kanssa taas leningistä tuli painava ja sitä paitsi vaikka sovitin kahdesti ihan liian leveä. Hautasin tekeleen kaappiin ja siirryn kohti helpompia haasteita.

Ihana, kun vaihteeksi aurinko taas paistaa t. HennaMar

Kadotettu puutarha

Vierailimme viime viikonloppuna Rapolan harjulla Voipaalan kartanolla. Kartanolla on aikanaan ollut barokkipuutarha, josta valitettavasti on jäljellä vain kehykset ja hedelmäpuut. Puutarhassa ei ollut kuin muutama pioni ja pihan reunoilla kasvavat varjoliljat, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. Kaiketi edes ne voisi kerätä ja siirtää johonkin barokkiruuduista. Rapolan harjuhan on upea paikka lehtometsineen ja lähellä on myös Ritvalan kylä, joka on nimetty vuoden kyläksi 2017. Uskoisin, että myös puutarhaa ylläpitämällä vierailijoiden määrä kasvaisi historiallisella kartanomiljööllä. Lehtomaa ja vanhat puutarha-alueet ansaitsisivat puutarhan. Kurja nähdä hukkaan heitetyt mahdollisuudet.

Nämä sormustinkukat ovat omasta pihasta. Olen joskus laittanut pussillisen valkoista sormustinkukkaa ja aina joskuus yksi tai kaksi kasvaa esiin. Risteytymät tuovat myös mukavasti vaihtelua sormustinkukkien väreihin. Nämäkin ehkä kasvaisivat tuossa 'barokkipuutarhassa 'ihan itsestään !

t. HennaMar

P.S. Kilpikierto virkistyi ja on nyt hyvässä kasvussa.