Aillakointia

Ailakit, illakot ja monet muutkin yksi- ja kaksivuotiset kukat saavat kasvaa pihassamme melko vapaasti. Niitä on helppo poimia pois, jos on tarvetta, nyt kun olemme oppineet tunnistamaan pienet taimet. samoin ne voi poistaa sitä mukaan, kun ne ovat kukkineet ja jättää vain joitakin siementäviä kasveja. Kukkien ja eri kasvilajien runsaus vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna erityisen hyvin ovat tulleet ailakit. Ostin joskus muutama vuosi sitten valkoisen lajin siemeniä, mutta ne ovat lähes tyystin kadonneet. Yhden vaivaisen löysin aidan raosta ja osa kukkivista on vaaleanpunaisia. Sen sijaan lehtosinilatvoista , vaeltajia nekin, suuri osa on tänä vuonna valkoisia. 

Monet näistä kukkakasveista kukkivat todella pitkään ja on yllättävää, miten vähän kotimaisista kasveista on jalostettu puutarhalajeja. Lähes kaikki puutarhakukat ovat tuttuja mm. englantilaisista puutarhoista. Joitakin vuosia sitten myyntiin tuli tikankontteja suomalaisen kehittelyjen tuloksena ja jossain blogissa olen niitä nähnyt. Itselle ei ole toistaiseksi tullut paikallisissa taimimyymälöissä vastaan.

Muita paikasta toiseen vaeltavia ovat pihassamme mm. kaksivuotiset sormustinkukat, jotka ovat vähentyneet kovasti. Unikot, jotka näköjään vaativat tyhjän multapaikan tulevat uusiin tai tyhjennettyihin kukkapenkkeihin joukoittain. Oudosti ne itävät niin tiuhaan, että ilman harvennusta minikokoisisiksi jäävistä ei ole kukkinaan ja siementämään kunnolla. Muutamia malvoja nostetaan joka vuosi ruukkuihin, koska muutoin toukat syövät ne. Ketunleivät ovat tulleet vasta viime vuosina samoin oravanmarjat. Punainen onnen apila (?) on näyttävä väriläiskä missä vain. Jostain ilmestyneitä ukontulikukkia on tänä vuonna erityisen runsaasti samoin puutarhalemmikkejä ja käenkukkaa. Kaksivuotisista sormustinkukan ohella ehkä kaunein kukinta on samettineilikalla, joka kasvina ei kyllä ole kummoinenkaan ja on joskus vaikea saada talvehtimaan se toinen vuosi.

Piha on siis jatkuvassa muutoksessa ja hyvä niin. t. HennaMar