Monet ihmiset tuntuvat kokevan useat muutokset stressaavina. Heille ei ehkä kannata suositella harrastukseksi puutarhaa, jossa muutoksia tapahtuu jatkuvasti. Itse pidän yleensä muutoksista ja siksi usein kasvatan mm. kesäkukat siemenistä asti sen sijaan että ostaisin 'valmiita' ruukkukukkia koristeeksi. Kasvun seuraaminen on hauskaa ja saa tunteen, että muka hallitsee muutosta, mutta kyllä näitä eri muutoslajeja tulee ja menee pihassamme:
- yllätysmuutokset kuten valkoisten sormustinkukkien ilmestyminen monen vuoden odottelun jälkeen, punaiset sain työkaverilta kauan sitten, valkoisten siemeniä olen kylvänyt muutamaan kertaan ilman tulosta yhtä pientä lukuun ottamatta, mutta tänä vuonna vihdoin
- odotetut muutokset kuten kaksivuotisten kukkien ilmestyminen milloin mihinkin pihan nurkkaan, näistä kirjoittelinkin aiemmin klik
- oudot muutokset kuten ison sireenin kuolema viime talvena
- asennemuutokset kuten se, että nykyisin leikatut marjakuuset näyttävät paremmilta kuin leikkaamattomat, aiemmin inhosin muotoleikkausta
- inhotut muutokset kuten voikukat, joita inhokkeja mies jahtaa vuodesta vuoteen, omassa pihassa niitä ei juuri olekaan, mutta ainahan naapureilta riittää siemeniä
- hallitut muutokset kuten kartiovalkokuusien ja tapionpöydän hidas kasvu ja muuttuminen korkeammiksi ja leveämmiksi, muutoin havukasvit ovatkin enemmän kuuluneet sarjaan kadotetut muutokset
- ilahduttavat muutokset kuten isotähtiputkien siementaimien ilmestyminen
- huolestuttavat muutokset kuten em. kasvin lehtien muuttuminen laikukkaan ruskeiksi ja kuihtuminen
- verhoavat muutokset kuten kiinanlaikkuköynnöksen kasvu kuistin katolle ja (mahdollinen) köynnöshortensian kasvu kuolleeseen marjaomenapuuhun, tulikuusamaa ensin yritettiin, mutta se meni jo
- pysäytettävät muutokset, en aiemmin uskonut, että kasvit voivat levitä hillittömästi kunnes ostin puutarhaliikkeestä huiskunauhuksena myydyn kasvin, joka ei oikeasti ole nauhus ollenkaan ja jonka mukuloita saimme kaivaa vuosikausia eri puolelta pihaa
- rakastetut muutokset kuten puutarhalemmikin leviäminen sinne tänne
- siirretyt muutokset kuten taponlehti, joka kaksi kertaa uudelleen siirrettynä alkoi kohota ja levitä
- siirretyt ei-muutokset kuten, että idänunikko siirrettiin toiseen paikkaan, jossa se kukkii niin kuin 'poistopaikassakin' samoin kävi sormivaleangervon kanssa
- taantuvat muutokset kuten keltavaleunikon väheneminen, aiemmin oli iso alue nyttemmin vain laikkuja, on muuten mehiläisten suosiossa , olen nähnyt yhdessä kukassa kolmekin yhtä aikaa
- muodonmuutokset kuten punaisen heisiangervon kasvu jättimonsteriksi, kun se siirrettiin uuteen paikkaan, sitä enne se kasvoi seitsemän vuotta pienenä, sievänä pensaana kuivassa rinteessä, alla kuvassa on toinen yksilö, puutarhurihan ei hevillä usko
- välttämättömät muutokset kuten savimaan jatkuva parantaminen, tämän hetken hiekka-ja maakasa pensaan alla
Mukava postaus, kiitos tästä. Sellaista jatkuvaa muutosta on puutarhurin elämä. Jos ei ole enää uutta rakennettavaa, pitää purkaa entinen ja toteuttaa jokin uusi suunnitelma. Eli niin kuin sanoit, kaikkihan ne ovat omanlaisiaan elämyksiä. - Mukavaa heinäkuun alkua.
VastaaPoistaKiitos, purkaminen ja uudelleen rakennus on tuttua meillekin. Kivaa kesän jatkoa sinne myös.
PoistaHieno postaus muutoksista! Meilläkin on jatkuvasti jollain nurkalla puutarhassa muutos meneillään. Tällä hetkellä muutokset ovat pääasiassa vielä uuden luomista, mutta toisinaan jo myös vanhan kohentamista aiempaa paremmaksi. Ihanaa heinäkuun alkua!
VastaaPoistaKiitos, aina löytyy kohennettavaa ja uutta kaipaavia nurkkia löytyy, onneksi. Ihanaa kesäaikaa Sinullekin.
PoistaTaistelen ukon kanssa pensaitten leikkausten kanssa. Just, kun minusta näyttää hienolta, pensasleikkuri surisee nurkissa katsomatta vuodenaikaa, eli riippumatta siitä, onko ko jutun leikkuuaika. Ihmeen vähän on onnistunut kasvillisuutta tappamaan.
VastaaPoistaLeikkaaminen taitaa ollakin se kaikkein vaikein muutostapa, ohjeetkin on usein ristiriitaisia. Onneksi kasvit ovat joustavia.
PoistaMulla taas tuli valkoinen sormustinkukka. Ennen oli vaal.punaisia, hävisivät toissa talvena. Olen iloinen kun pari kukkaa nousi keväällä pintaan.
VastaaPoistaMuutoksia on pakko tehdä, kun jotkut kasvavat liian suureksi.
Ehkä ne tulevat uudestaan, kukkien määrässä on meilläkin kovasti vaihtelua.
VastaaPoista