Multitaskausta

 

Olipahan hämmentävää katsella Ruotsi-Suomi-maaottelua paikan päällä. Sitä on niin tottunut television ohjattuihin kuvauksiin, joissa kaikki näytetään valmiiksi oikeassa järjestyksessä ja lähikuvia sopivasti, puhumattakaan hidastuksista. Tuolla stadionilla ei oikein tiennyt mihin päin olisi milloinkin katsonut. Olimme ihan ylhäällä ja toinen skriini oli melko kaukana toisessa päässä. Toisaalta olimme ihan maaliviivan kohdalla ja juoksujen loppuratkaisuja oli hauska seurata. Myös heittolajit näkyivät mahtavasti.

Kentän toisessa päässä olleet hyppylajit eivät oikein näkyneet ja oli vaikea yhdistää skriinin kuvaa ja todellista hetkeä, kun vielä piti päätäkin kääntää välillä. Ihan hukassa olimme, kun kolmekin lajia kerralla vedettiin radoilla. Ei siis multiajo ole meidän lajimme! Hämmentävältä tuntui myös valtavan kovaa soitettu musiikki ja lisäksi vieressäni istunut nainen oli opetellut niin kovan taputusääneen että hyvä ettei kuulokojeet lentäneet päästäni. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan hauska kokemus. Hauskoja olivat myös väliajan lasten ja nuorten kilpailut ja seurojen esittelyjuoksu. Paljon niitä seuratoimijoita näyttää kuitenkin olevan.

Junalla matkustettiin Tampereelle ja takaisin. Ratina on kyllä aivan kokonaan muuttunut, kuten muukin Tampere. Ihmispaljouden keskellä tuntui suunnistaminen kentälle vaikealta, vaikka kaupunki on tuttu opiskelu- ja työvuosilta.

Kotoa lähtiessä remontti oli kuvan vaiheessa, nyt jo paljon pidemmällä Rautakaupoissa ravaaminen on sekin hyvä keino saada päivän askeltavoite täyteen. Syysterveisin HennaMar