Vaaleanpunaista puutarhassa

Kanadian angervon hörhelöt ovat viimein avautuneet. Aikoinaan, kun aloittelimme nykyistä puutarhaamme, halusin pihaan vaaleanpuniasi ja valkoisia kukkia, vaikka kumpikaan ei muutoin ole lempivärini. Kanadianangervo tuli tuolloin valittua kukintonsa takia ja on loistava esimerkki siitä, että useimmiten koko kasvin muoto (habitus) on paljon tärkeämpi kuin kukka. Kasvi on koko kesän näkyvissä, kukka vain hetken. Olemme tämän jo parikin kertaa siirtänet ja poistaneet, mutta kukkii edelleen ja onhan se röyhy kaunis.

Monesti paljon vaatimattomammat kasvit ilahduttavat pitempään esimerkiksi malva, jota aikoinaan kylvin, mutta en kyllä enää tiedä, ovatko nykyiset niiden vai jostain muualta tulleiden jälkeläisiä (kylvin sekä harmaamalvikkia että kiiltomalvaa). Valitettavasti maahamme on pesiytynyt joku pistiäinen(?), jonka toukat paikka paikoin syö malvat melkein kokonaan. Taimet voi siirtää keväällä aikaisin ruukkuun valvontaan ja kun multa on puhdasta, se kukkii myös kauniisti ruukussa. Se myös pysyy pystyssä korkeanakin ja sen on annettu levitä aina uusiin paikkoihin.

 Kuvassa oleva leimu on esimerkki ostoksesta, jossa kukka ei ole väriltään sitä, mitä on luvattu. Ensimmäisten jaloangervojen kohdalla kävi niin, että kuuden ostetun vaaleanpunaisen sijaan, kukoisti viisi valkoista ja yksi punainen !

Akileijoihin ei myöskään koskaan kyllästy, olen yrittänyt varjella pihalta löytyneitä vaaleanpunaisia ja itse kylvämiäni keltaisia, mutta kukathan tulevat, miten haluavat.  Enäähän ne eivät kuki ja yritän poistaa väärän värisiä siemenkotia... Viimeisistä kukinnoista nauttien t. HennaMar