Marraskuun mm

 

Messutuliaisia. Olen jo aikomani joululahjaompelut melkein valmiiksi tehnyt, joten Tampereen käsityömessuilla katselin lähinnä jotain kivaa joulukoristeluun ja ompelujen viimeistelyyn. Kuvassa kurkisteleva kettu ja pienenpieni tonttu ovat uusia, muuta vanhoja matkamuistoja. En sentään vielä aloittanut joulukoristelua tosissaan. Ulkona edelleen leijonankidat kukkivat (18.11.) ja yhtään lunta ei ole vielä tullut. Tytär osti kauniin vakosamettimekon. Vakosametti oli minun nuoruudessani tosi suosittua ja minullakin oli äidin ompelema vihreä vakosamettitakki nk. maxitakki, josta olin kovin otettu

Mekkokangas. Oli taas valtavasti katsottavaa messuilla ja tarttuihan sieltä mukaan myös Kaisa Turtiaisen mekkokangas itselle. Tämän kankaan ja leijonakitojen kauniin värikirjon myötä voi jo varovasti unelmoida keväästä. 

Muutos syksysäässä. Viime yönä satoi sitten ensi kerran lunta.  Siirrytään talvisäähän t. HennaMar

Leuto lokakuu

 

Leijonankidat ovat kukkineet jo monta viikkoa. Lämmin lokakuu on pysäyttänyt syksyn etenemisen pitkäksi aikaa. Kukat näkyvät lasin takana kuistilla. Laatikossa on vielä joitakin siemeniä, mutta nyt on syyskylvöt tehty.  Lastenlapset puhdistivat unikoiden siemenet ja kylvin niistä puolet syyskylvönä. Osan säästin kuitenkin varalla kevääseen.  Laitoin myös kahta eri lajiketta malvoja, keväällä nähdään, miten onnistuvat kasvamaan siirrettyjen malvan alkujen kanssa. Myös viimeiset pikkusipulit uskalsin nyt laittaa maahan, kun ilma taitaa vihdoin kylmetä.

Puut ovat saaneet rauhassa valmistautua talveen ja ovat jo melkein lehdettömiä.

Kuten kuvasta näkyys luemme edelleen lehdet paperisina. Valitettavasti vain toiminnan keskittyminen on johtanut siihen, että lehdissä on samoja uutisia ja artikkeleita ja jopa mainokset toistuvat. Tuntuu, että sekä netti-, televisio- että paperiaineistot hankitaan samoista lähteistä ja toistuvat sitäkin kautta monta kertaa.  Ainoa syy kahteen lehteen viikonloppuisin on paikallisuutiset. Pitäisi olla myös vaihtoehto, jossa voisi tilata lehdet vain arkisin, koska varsinkin pitkät artikkelit ovat lehdissä samoja viikonloppuisin.  Kausivalot ajastimineen on asennettu ja helpottavat vähän aamun pimeyttä. Vähitellen mieli kääntyy jouluun. t. HennaMar

Paitakaavaa taas

 

Tällä kertaa tein uuden paidan käyttäen vanhaa puhki kulunutta paitaa kaavana (kuvassa valkopohjainen).  Purkaminen oli vähän hankalaa, koska kangas oli haurastunut käytössä ja halusin palat tietenkin kokonaisina.  Toisen hihan etukappaleineen jätin purkamatta, että voisin tarkistaa työjärjestystä. Muistelen jonkun joskus kirjoittaneen, että muotolaskoksen välys voidaan siirtää hihaan (?) ja näin ilmeisesti tässä oli, koska niitä ei paidassa ollut.  Helppo siis ommella ja käytössä hyväksi todettu. Hihahalkion tosin tein Ottobren blogin ohjeella, koska en jaksanut nyhertää pieniä osia auki.  Uusi kangas oli aavistuksen paksua, täytyisi taas 'opetella' hakemaan kankaat kaupasta nettitilauksen sijaan. Miehelle ompelin tutuilla kaavoilla trikooyöppärin ja trikoon ompelu on kyllä paljon helpompaa kuin kudotun kankaan, joka vaatii suurta tarkkuutta. Yleensä minulla on paha tapa liioitella saumanvaroissa ja se voi kostautua toisiinsa sopimattomina osina.

Lämmin syksy jatkuu ja leijonakidat ovat komeimmillaan vasta nyt. Nostimme ruukut ikkunan eteen takapihalta ja tuo takimmainenkin on avannut lisää nuppujaan.  Jonkin verran laitoin kevätkukkien sipuleita, mutta syksyn siemenkylvöt saavat vielä odottaa. Pihalla on ruska parhaimmillaan, mutta kohta riittää haravointia. t. HennaMar

Syyskuussa kolme kuvaa

Suurkrassi, salmatkustaja. Uuteen kukkamaahan oli livahtanut jossain välissä yksi krassin siemen. Tämän perusteella tusinan verran krassin siemeniä riittäisi kattamaan kaikki pihan kukkapenkit.

Siemenpankkeja. Olen kerännyt kesäkukkien siemeniä aina syksyisin ja nyt taidan tehdä miehen ehdotuksen mukaan eli kerätä unikkopellon siement talteen ja kylvää ne sitten myöhemmin uudestaan, kun kasvustot on poistettu. Noilla somniferum- suvun unikoilla on nimittäin tapana kasvaa sitä pienempinä, mitä tiheämmässä ne ovat, jollloin sormenkynnen kokosista kukinnoista ei ole paljon väriä tuomaan.

Satoakin saatiin muutaman tomaatin verran. Omenoita toki  riitti meilläkin. Omenahillosta on jo pari kertaa leivottu hillopitkoa ja osan veimme tyttärelle.

Ompelu ovat olleet tauolla lähes koko kesän, mutta vähitellen olen palaamassa ompelupöytäni ääreen. t. HennaMar

Elokuun eet

 Ensimmäinen unikko uudessa maassa, josta varasin ison osan 'unikkopelloksi' yksivuotisille. Aidan taakse on suunnitteilla vastaava malvamaa.

Erikoinen kukan väri, luonnossa lähes vihreä. Useissa blogeissa on ollut kuvia toinen toistaan kirkkaamista punaisista tsinnioista.  Esikasvattamistani vain kolme kasvoi täyteen mittaan ja niistäkin kaksi on omituisen keltavihreitä.

Ennätysmäärä omenasoseita pakkaseen. Meilläkin omenasato (ainoasta puusta) oli valtava ja mies pilppusi ahkerasti ainekset 48 sosepurkkiin ja vielä 2,5 kg omenahilloa. Jäi vieläkin pari ämpärillistä. t.HennaMar

Heinäkuun kolme Harmaata

Heinäkuussa taivas on useimmiten ollut Harmaa ja sadettakin on saatu, runsaasti

Ohotanmarunan Hopeiset lehdet ovat asettuneet hyvin uuteen kukkamaahan.

Lisää Hopeanharmaata on käenkukissa ja nukkapähkämöissä. Hopeapensas on vielä etsinnässä. t. HennaMar
 

Uutta kukkamaata

 

Puutarhamatkalla juttelimme tyttären kanssa, miten risteilevät polut toivat mielenkiintoa useissa näkemissämme pihoissa. Samaan aikaan mies oli katsellut jälleen kerran parvekkeelta kulunutta keskinurmikkoa omassa pihassamme. ja niinhän siinä sitten kävi, että päätimme luopua entisestä 'pelialueesta' keskellä pihaa. 

Pihaan muotoutui pitkänomainen maa, jossa tässä kuvassa oikeaan reunaan on jo istutettu punakoivu  (Betula pubescens f. rubra) ja neljä jaloangervoa. Punaisia koivuja näimme puutarhamatkalla ja kun sitten ilmeni, että tuo versio on Oulusta löytynyt mutaatio, halusin sellaisen uuteen maahan. Punainen lehdistö rikkonee melko tasaisen vihreätä taustaa ajan kanssa. Lisäksi halusimme vielä jotain hopean väristä. Etupihallamme on kolme Ohotan marunaa (Artemisia schmidtiana), jotka muodostavt kauniit pöyheät kasvustot. Niitä siis. Lähimmät löytyivät Rauman läheltä Vuorelan puutarhalta. Tämä olikin onnekas sattuma, koska pitkään käyttämämme Karimaan puutarha Kokemäellä on myyty ja toiminta loppunut(?). Nyt löytyi upea taimitarha, jossa on todella paljon perennoja yms. Matka on pitkähkö, mutta ei paljon pitempi kuin Kokemäelle.

Kuvassa viime vuonna uusittu hiekkalaatikon kukkamaa, johon löysin Vuorelasta kivan lisän: hiekkamaruna (Artemisia stelleriana ), joka viihtynee hiekkaisessa maassa. Nuo laukat olivat yllätys,koska en ollenkaan keväällä muistanut niitä laittaneeni. Hiekkamaruna kasvaa melko korkeaksi peittämään sopivasti laukkojen kellastuvat lehdet. Taimi odottaa vielä ruukussa syysistutusta.

Myöhemmin haimme vielä maahan muutaman kiven jakamaan alueen ja helpottamaan ylläpitoa. Mies teki myös matalan aidan polun viereen tukemaan harson alla kasvavaa unikkopeltoa!!! Tämä on varjoisen pihamme aurinkoisin paikka ja yritän siihen kasvattaa kesäkukkamaan. Muilta osin istutukset ovat vielä mietinnässä. Hopeapensas oli mielessä, mutta sallaista en ole löytänyt. Täytyy nyt miettiä rauhassa. t. HennaMar