Ompelun digiloikka?

 

Tilasin itselleni joululahjaksi uuden ompelukoneen ja saumurin hyvissä ajoin ennen joulua!  Ompelin niillä jo joitakin joululahjoja. Kuten kuvassa näkyy ompelukone on nyt sitten digimallia.  En kyllä oikein tiedä, onko digitoinnista varsinaisesti hyötyä.  Onneksi ei ole kuitenkaan hipaisumalli, vaan saa ihan oikeasti valita säädöt nappuloista.  Muutoin kyllä tässä on useita ominaisuuksia, jotka helpottavat ompelutyötä kuten automaattilopetus ja langan katkaisu napista.  Ompelemistani vaatteista on usein langat roikkuneet pitkään.  Myös sauman aloitus onnistuu ilman poljinta, jota voi kuitenkin käyttää ja hyvä niin.  Vanha ompelukoneeni ei oikein jaksanut (enää) paksumpia kankaita.  Seuraavaksi aionkin ommella teddytrikoota, josta uusi koneeni selvinnee helposti.

Saumurissa ei ole oikeastaan mitään uutta, en uskaltanut ostaa sellaista kallista ilma-automatiikka-konetta, jossa on automaattilangoitus, vaan päädyin ihan perussaumuriin.  Vanhan saumurin huollatan ja korjautan vielä, poikani lupasi ottaa sen. Tilasin uudet terät EBay:stä, tilaus oli helppo ja toimitus nopea. Kuulen sitten koneliikkeessä, olivatko terät oikeat, kun huolto valmistuu.  Saumuroin vanhalla 18 vuotta, vaatemäärää en ole laskenut.

Nyt kelpaa taas ommella, myös Mademoisellen uusi mekkokangas tuli joulun aikaan ostettua. Jouluna kaikki kolme lasta kävivät perheineen ja mikäs sen hauskempaa. Tosin sitä lunta ei sitten saatu ennen kuin viimeisenä lähtöaamuna.

Kepler torkkuu joululahjatyynyllä. 

Seuraavaksi siis kankaat pesuun ja uusien ompelujen pariin. t. HennaMar

Näkymä kotini ikkunasta

 

Kaksi viikkoa sitten pihamme oli kauniin luminen, mutta nyt on jälleen kaikki tumman harmaata.

Tämä kuva taas on pesuhuoneestamme, jossa nykyisin huollan vaatteita.  Ostin nimittäin vaatehöyrystimen siinä toivossa, että se nopeuttaisi silitystä.  No ei ainakaan vielä ja samalla oma vaatimustaso on laskenut harjoittelun varjolla :-). Nämä paidat höyrytin aamulla ja täytyy sanoa, että kaipaan vanhoja silitysrutiineja eli että silitin aina sunnuntaisin ja samalla kuuntelin viikon musiikkiohjelman.  Tykästyin kovasti JP Sillanpään ohjelmaan; Pekka Laineen ohjelmat ovat ehkä vähän liian sofistikoituneita meikäläisen musiikkimaulle.  Mikään ei tietystikään estä kuuntelua pesuhuoneessa, mutta sinne ei oikein voi antaa pyykkien kasautua ja on parempi hoitaa höyrytys pienissä erissä.  Onneksi remontin yhteydessä tuli asennettua riittävästi ripustintankoja, vaikka osa niistä on niin korkealla, että silittäessä on käytettävä paksupohjaisia kenkiä !

Toivotaan, että jouluksi saadaan lunta lapsenlapsien iloksi. t. HennaMar

Portteja

 

Kerrankin ajoissa Kristiina K:n haasteeseen.  Kuvan portti on Frankfurtin kiinalaisesta puutarhasta, jonka ovat rakentaneet kiinalaiset työntekijät sieltä tuoduista materiaaleista.  Kiinalaisissa puutarhoissa on tyypillisesti muurien sisään rakennettuja pienoismaisemia sekä paviljonkirakennuksia.  Niin tuossakin puutarhassa, jossa pienelle alueelle on rakennettu monipuolisesti katsottavaa. Valitettavasti avajaiset olivat samaan aikaan kuin Tiananmenin aukion tapahtumat, joten puutarhan yllä on synkkä muisto.

Tämä portti taas edustaa aivan toisenlaista tyyliä. Portti on osa Hessenin prinssin suvun linnarakennuksia, joiden ympärillä on muodollinen puutarha ja englantilaistyyppinen maisemapuisto. Linna sijaitsee upealla paikalla korkealla mäellä ja suuret puut luovat rauhallisen tunnelman.  Ei tullut täältä Suomen kuningasta ja perhe ei enää asu tuolla, vaan ylläpito on osavaltiolla ja linnassa toimii mm. museo.  Kesämatkan kuvia t. HennaMar

Viimeksi lukemani kirjat

 

Taas vastaan haasteeseen myöhässä. Ehkä syksyinen ilma saa ajatuksetkin laahustamaan.  

Molemmat yllä olevat kirjat kertovat osittain isän varjossa elämisestä.  Vaikka feodaalilaitos oli jo laista poistettu, kasvatettiin Etsuko samurai-oppien mukaan.  Hän sai vieläpä poikien kasvatuksen ratsastusta ja taistelulajeja lukuun ottamatta.  Syynä oli, että hän oli siis samurain tytär ja lisäksi syntyi napanuora kaulan ympärillä, jonka uskottiin merkitsevän, että hänestä tulee buddhapapitar.  Myöhemmin Etsuko joutui avioliittoon Yhdysvaltoihin muuttaneen veljen ystävän kanssa ja muutti sinne.  Kirja kertoo jännästi eroista näiden kahden kulttuurin välillä. Etsuko muutti välillä takaisin kotiin Japaniin lastensa kanssa, mutta päätti lopulta muuttaa pysyvästi Yhdysvaltoihin.

Annikki Paasikiven tarina kulkee päinvastaiseen suuntaan. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknisestä korkeakoulusta, toimi Kajaanin kaupunginarkkitehtinä ja arkkitehtitomistossa. Myöhemmin hän toimi Kansainliiton virkailijana ja toisen maailmansodan aikana Tanskassa auttaen suomalaislasten sijoittamisessa Finlands hjelpen avustusjärjestössä. Sodan jälkeen hän kuitenkin palasi Suomeen ja muutti isänsä ja tämän uuden puolison kotiin. Hän sai suhteidensa avulla paikan Yleisradiossa esitelmäosastolla Kotona-ohjelmissa. Kun J.K. Paasikivi valittiin presidentiksi, myös Annikki muutti mukana ja toimi isänsä ja Allin apuna Linnan tapahtumissa.

Isän asema ja rooli määrittivät siis kummankin tyttären kohtaloa.  Kumpaisenkin kuolinvuosi on 1950 eli elämäntarinat kertovat aikakauden tavoista.

t. HennaMar

I

Ruotsalaista designia

 Olimme jälleen 'syyslomalla' Tukholmassa ja kävimme ensimmäistä kertaa Tukholman kaupungintalolla.  Rakennus on valmistunut 1925 eli on sata vuotta vanha ja rakennettu kansallisromanttiseen tyyliin, jossa rakennus ja sisustus ovat yhtä kokonaisuutta. Vau! Ei voi muuta sanoa.  Kuvassa oleva tekstiiliverho on tietenkin sekin sinne varta vasten kudottu.  

Hankimme hiljattain uuden ruokapöydän ja tarkoitus oli ostaa jokin ikoninen Josef Frank-kangas pieneksi pöytäliinaksi. Jos oli ero Suomen ja Ruotsin välillä suuri sata vuotta sitten, mitä ylellisyyteen tulee, niin kyllä on eroa vieläkin.  Nuo painetut puuvillakankaat maksoivat moninkertaisesti esim. Marimekon kankaiden hinnan, joita tähän asti olen pitänyt hintavina. Niinpä suunnistimme jälleen Gudrun Sjöden- liikkeeseen.  Yhtiö on kuitenkin näköjään lopettamassa kodin tuotteiden valmistamisen samoin kankaiden ja kaupasta löytyi yksi ainoa kangaspakka. Väri ja kuvio olivat kuitenkin mieleiset ja lopputulos on tuossa alakuvassa.

Kansallisromantiikassa pyrittiin kuvaamaan oman maan ja kansan historiaa yli-ihannoivan tyyliin ja vähän kyllä ihmetyttää, miten roomalainen sotilas liittyy Ruotsin historiaan.

Hotellimme oli jälleen Vanhan kaupungin alueella, tällä kertaa kävelykadulla, jossa riitti väkeä kuin markkinoilla, kuten siskoni totesi. Niinpä löytyy kahviloita ja ravintoloita mukavasti kävelyetäisyydellä. Siitä huolimatta tuntien kävely tuntui kyllä jaloissa, mutta kivaa oli silti. 

 Uusi liina toistaa pihan värejä, jopa monet perennat ovat saaneet ruskan värityksen. Kohta on aika istuttaa syysipulit, mutta vielä on kovin märkää. Syysterveisin t. HennaMar

Ompelun oppia

 

Mademoisellen hame valmistui hänen valitsemastaan kankaasta. Näitä on kiva ja helppo ommella, kun olen jo tehnyt useita.  Sovelsin tähän jostain vanhasta Sömnads magasin-lehdestä löytynyttä mallia. 

Myös pikkuveljen paita valmistui nopeasti Ottobren peruskaavasta (jälleen yhtä kokoa isommasta !). Kangas, joka on joustocollegea, on Nappinjasta . 

Sen sijaan tyttären paitojen kohdalla takkusin ompelussa oikein kunnolla. Enpä arvannut, että silkkisatiini on noin vaikea ommeltava.  Olen aiemminkin ommellut silkistä, eikö se tuntunut kovin vaikealta. Kaavana käytin tyttären mukaani antamaa loppuun käytettyä paitaa, jonka purin osiksi.  Löysin vielä videonkin tuon etuosan laskosten tekoon, videossa laskokset syntyivät tuosta vain ommellessa taittaen.  Itse sekä neuloitin että harsin laskokset, mutta silti ne karkasivat aina alta.  Kangasta oli reilusti, joten tein ensimmäisen perään heti toisen.  Nyt niissä kummassakin erilaiset virheet... Takaosa ja hihat tehtiin onneksi trikoosta.  Tästä opin, etten koskaan osta silkkisatiinia kankaaksi !

Kuten lasten vaatekuvista näkyy, syksyn värit ovat jo pihassa. Vielä on tiedossa Tukholman reissu ja sitten on aika odottaa ensi lumia. t. HennaMar

Pehmeä valo

 

Syksyisen usvan pehmeä valo saa hämähäkkien kudelmat hohtamaan.