rakensi mies niiden paikalle kaksi kukkamaata ja penkin.
Pienempään maahan löytyi kasvit jo pihasta, mutta tuohon isompaan takana olevaan haettiin taas muutama uusi kasvi Karimaan puutarhasta. Uusia kasveja maassa ovat isokonnantatar, Bistorta officinalis, neidontatar, Fallopia japonica var.compacta sekä Tähkäkimikki, Actaea racemosa. Johdonmukaisesti (?) konnantatar on näistä sirompi ja kukkii jo pienin vaaleanpunasin tähkin ja neidontatar rotevampi ja leveämpi kasvutavaltaan. Tähkäkimikin lisäksi pihssamme on jo aiemmin istutettu tummalehtinen syyskimikki, Actea simplex Brunette, joka ei ihan kunnolla ehdi kukkaan viileässä pihassamme. Kasvutavaltaan kimikki on kuitenkin ylväs ja pysyy hyvin pystyssä, joten halusimme niitä lisää.
Ylimmäiseksi istutimme pari jaettua aniliininpunaista esikkoa ja niiden eteen tulee konnantatarten lisäksi vielä kesän heräteostos,vaaleankeltainen päivänlilja Hemerocallis Fragant Treasure, joka on vielä ruukussa. Keskelle siirsimme toissa kesänä siemenestä kasvattamani tarhaidänunikot, Papaver Orientalis L. jotka viime kesänä istutin keskelle pihaa maahan, joka nyt on myös uusittu. Luulen kyllä, että nämä eivät siirtoa kestä, niin vähän saimme juurta mukaan. On yllättävää, miten pitkä paalujuuri niillä jo oli. Edessä ja vähän keskelläkin on isotähtiputkea, Astranta major Rubra, tai oikeammin sen itsestään kylväytyneitä taimia. Isoimmat olivat ruukussa kesän, pienemmät löytyivät kaikki uusittavasta keskimaasta. Saa sitten nähdä, mitä on keväällä on jäljellä.
Pienempään maahan siirsimme niinikään Karimaan puutarhasta vuosi sitten ostamamme keltavuohenkuusaman, joka tuli istutettua liian ahtaaseen paikkaan. Sen edessä on kaksi kuunliljaa, Martta-vaihdosta saamani ja itsestään kylväytynyt sinikuunlilja, jonka lajipuhtaudesta ei tosin enää tiedä. Jostain syystä en saa kuunliljoja menestymään, paitsi nuo marttalaiset, ja sinistä on enää jäljellä vain yksi, mutta viime kesänä vielä kaksi eli ehkä on 'oikea' risteytymä. Edessä on tiarellaa, pihamme maanpeittokasveista kirjoitin aiemmin blogissani (klik). Päätimme rajoittaa kielon kasvua pihan kukkapenkkien suuntaan, metsään se saa rauhassa levitä.
Ensi kesän kukoistusta jo nyt odotellen t. HennaMar
maanantai 28. elokuuta 2017
lauantai 26. elokuuta 2017
Lippahuivit
Ompelin tyttärentyttärille lippahuivit. Ajankohta on ehkä vähän outo, mutta edellisten ompelusten jälkeen teki mieli ommella vielä jotain koristeellista. Sininen kangas on Eurokankaasta, kankaan nimi on a Spark of Happiness, valmistaja Yucatan(?). Keltaisen huivin tein kankaan lopusta, joka aikanaan jäi ommeltuani vauvalle leikkihaalarin, eikä ostopaikka ole muistissa. Kankaat ovat ilmeisesti jälleen noita yhdysvaltalaisia tilkkukankaita. Keltaisella ei ole nimeä vaan ainoastaan mallinumero 2627 kokoelmasta: Exotic Vacation by the Erlanger Group Ltd. Ryhmittymä näyttää löytyvän Etsy:n osoitteista. Vihreät nauhat voitin Silausta vailla-blogin arpajaisista, muut nauhat ja koristeet jäämiä omista varastoista. Tein mallin lähtökohtana viimeisimmän SK:n lippahuivin lippa. Näihin laitoin kuitenkin kuminauha- ja nappikiinnityksen, voi sitten sovitella tarpeen mukaan.
Syysterveisin HennaMar
keskiviikko 23. elokuuta 2017
Perusvaatteita koristaen
Syntymäpäiväpaita tunnuksella L.A.P. Tämän kankaan kirkas sininen oli mielestäni erityisen kaunis. Luomutrikoo on Majapuulta, nimi Polut, suunnittelija Terhi Pitkänen. Kaava on Ottobren peruskaava. Pidän tuon kuvion tavallaan realistisuudesta ja kuitenkin sadunomaisuudesta. En ole aivan vakuuttunut siitä, että kaikki lapsille suunnitellut kankaat vastaavat lapsen ajatusmaailmaa. Tarkoitan, etten aina pidä kankaista, jotka on piirretty kuten lapsi olisi piirtänyt. En itsekään osaa piirtää 'oikein', vaikka maailman näenkin aikuisen silmin. Tämän kankaan myötä voi kuvitella metsän eläinten kulkua ilman nallemaisia piirustuksia. Numerot löytyivät valmiina juniorin salibandyaikaisesta, käyttämättömästä paidasta, käänsin vain ysin kuutoseksi.
Voitin Silausta vailla-blogin arpajaisissa kortteja, nappeja ja nauhoja. Kortit ovat hauskoja väritettäviä ja yksi niistä lähti Suomen serkun värittämänä Belgiaan mademoisellelle, jolle tein jeggingsit Noshin kovasti kehutusta farkkucollegesta. Valitettavasti ainakin esipesussa kankaasta lähti väriä. Napit ovat tuosta arpajaispalkinnosta, resorin palat ja pitsi löytyivät kotivarastoista. Kaava Ottobre 1/2015. Nyt sitten vain odotellaan tietoa housujen sopivuudesta, toinen kangas on vielä odottamassa.
Syksyn harmaata vastaan väreillä ! t. HennaMar
maanantai 21. elokuuta 2017
Värihaaste terrakotta
Elokuun värini oli terrakotta. Ihan ei tämän kankaan pohjaväri sitä ole, mutta saa nyt kelvata. Itselle ompeleminen on aina kaikkein haasteellisinta ja kuvatkin ovat vähän huonoja. Puseron edessä näkyy ailakin siemenkotia ja auringonkukkakin sen kertoo, kesä taipuu jälleen syksyksi. Tällaisen viileän ja sateisen kesän jälkeen tuntee kyllä itsensä jollain lailla huijatuksi. "... on vastaus vain yksi, Lapin lyhyt kesä, sit aatellessa mieli apeutuu..." (Eino Leino) Kesä tuntui ehkä vielä lyhyemmältä lämpöisiä odotellessa, mutta onneksi sentään monenlaista ehdittiin ja tapahtui. Värihaastekin on edennyt kutakuinkin suunnitelluksi.
Kangas on Eurokankaasta ja kaava Burdan, tosin voimakkaasti muokattuna. Koristeet ja tarvikkeet, Porin Nauha ja Nappi. Muutakin olen taas ommellut, mutta palaan niihin seuraavassa blogissa.
Tänään aurinko paistaa t. HennaMar
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Vaaleanpunaista puutarhassa
Kanadian angervon hörhelöt ovat viimein avautuneet. Aikoinaan, kun aloittelimme nykyistä puutarhaamme, halusin pihaan vaaleanpuniasi ja valkoisia kukkia, vaikka kumpikaan ei muutoin ole lempivärini. Kanadianangervo tuli tuolloin valittua kukintonsa takia ja on loistava esimerkki siitä, että useimmiten koko kasvin muoto (habitus) on paljon tärkeämpi kuin kukka. Kasvi on koko kesän näkyvissä, kukka vain hetken. Olemme tämän jo parikin kertaa siirtänet ja poistaneet, mutta kukkii edelleen ja onhan se röyhy kaunis.
Monesti paljon vaatimattomammat kasvit ilahduttavat pitempään esimerkiksi malva, jota aikoinaan kylvin, mutta en kyllä enää tiedä, ovatko nykyiset niiden vai jostain muualta tulleiden jälkeläisiä (kylvin sekä harmaamalvikkia että kiiltomalvaa). Valitettavasti maahamme on pesiytynyt joku pistiäinen(?), jonka toukat paikka paikoin syö malvat melkein kokonaan. Taimet voi siirtää keväällä aikaisin ruukkuun valvontaan ja kun multa on puhdasta, se kukkii myös kauniisti ruukussa. Se myös pysyy pystyssä korkeanakin ja sen on annettu levitä aina uusiin paikkoihin.
Kuvassa oleva leimu on esimerkki ostoksesta, jossa kukka ei ole väriltään sitä, mitä on luvattu. Ensimmäisten jaloangervojen kohdalla kävi niin, että kuuden ostetun vaaleanpunaisen sijaan, kukoisti viisi valkoista ja yksi punainen !
Akileijoihin ei myöskään koskaan kyllästy, olen yrittänyt varjella pihalta löytyneitä vaaleanpunaisia ja itse kylvämiäni keltaisia, mutta kukathan tulevat, miten haluavat. Enäähän ne eivät kuki ja yritän poistaa väärän värisiä siemenkotia... Viimeisistä kukinnoista nauttien t. HennaMar
lauantai 12. elokuuta 2017
Raidallista
En tiedä, miten tulin valinneeksi raitavelourin keväällä. Yksi syy oli varmasti se, että tätä kangasta on harvoin saatavilla kuviollisena ja ehkä alkukesässä oli mielessä Ruotsin sukulaisten tulossa oleva vierailu. Nyt sitten lähdin kesän lopulla ja vierailujen jälkeen ompelemaan ja kyllä olikin järkyttävän vaikeaa kohdistaa noita osia. Kangasta olin kyllä ostanut JättiRätistä reilusti ja jouduinkin housun lahkeet leikkaamaan kahteen kertaan Raidoitus ei ole edes symmetrinen pituussuunnassa. No muutoin onnistui aika hyvin, mutta taskuissa silitin epähuomiossa kovikekankaan vuoren puolelle, josta tietysti seurasi se, että ommellessa päälliskangas venyi. Ehkä Petit Marin voi kulkea kädet taskuissa :-o ?
Taistelin taas paitsi raitojen kanssa myös vuorauksen kanssa. Ehkä osasyynä hankaluuksiin oli se, että Ottobre 1/2014, josta kaavat ovat, on minulla ranskan kielisenä. Tilaan joskus näitä lehtiä jälkikäteen, kun olen lukenut joistain blogeista mukavista toteutuksista ja harjoituksen vuoksi eri kielillä. Tämän lehden tilasin RelaxedFit-housukaavan takia, joka tosin olisi ehkä soveltunut paremmin, kun pojat olivat pienempiä. Myös hupparin kaava on tuosta lehdestä, mutta yritin itse päätellä ompelujärjestyksen, eikä se mennyt ihan putkeen. Mallissa ei ollut myöskään kokovuorta. Jälleen kerran Tosimummon ohje oli tarpeen, mutta silti jouduin ompelemaan alaosan vuorista käsin kiinni. Olen inhonnut käsin ompelemista siitä asti, kun kansakoulussa väännettiin harmaaksi tuhrautuneella langalla loppumattomia saumoja liinavaatteisiin. Tästä aiheesta on blogannut ainakin Cause2wear, joka on käynyt koulua monta vuotta myöhemmin, mutta tuo esiin saman turhautumisen tunteen. Nykyisin taitaa olla jo toisin?
Aika monta kuva olen tänä kesänä ottanut aurinkoisella pihamaalla, mutta oikeasti tänä kesänä on kyllä satanut melkein päivittäin. Elokuun lämpimiä iltoja odotellessa t. HennaMar
Trikoovuori ja sininen resori Eurokangas, vetoketju Porin Nauha ja Nappi, raitaresorit Majapuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)