Hävikkiä ja lisäystä pihatarhassa

 Taas on se aika vuodesta, kun tarkastellaan talvituhoja ja toisaalta ilahdutaan uudesta kasvusta. Posliinihyasintti on taas vallannut uusia alueita ja saa sen vapaasti tehdä, koska kukittuaan se katoaa muiden kasvien alle . Tänä vuonna osa on vielä erityisen kookkaita. Luulen, että nämä leviävät kompostin kautta siemenistä. Omat talvikylvöni taisivat taas epäonnistua, ainoastaan kolmessa potissa on taimia, mutta en vielä tiedä, mitä ne ovat.

Joskus taas kasvatus onnistuu paremmin kuin toivoisikaan. Kylvin joskus idänunikon siemeniä keskelle pihaa, kun en muistanut, että se kuihtuu aina heti kukinnan jälkeen. Tuon alemmassa kuvassa olevan yksilön olen siirtänyt pois jo kolme kertaa, mutt edelleen se näyttäisi olevan elinvoimainen ja aidan viereen siirretyt kasvavat myös. Lisäksi näitä on takimmaiseen penkkiin kylvettynä, jonne ne toki sopivat. Tänä vuonna lähes kaikki lasten kanssa istuttamamme sekapussin krookukset olivat valkoisia ja jälleen keltaiset ovat pienempiä kuin muut. Kuvissa näkyvät Scillat ovat tullet pihaamme jostain muualta karanneina.

Isoin harmi talven jälkeen on ollut huomata, että Tuuren pihlajan suojaus ei ollut riittävä ja siitä on huolellisesti nakerreltu (jänis?) kuorta pois parinkymmenen sentin matkala. Muiden kasvien suhteen ollaan vielä odottavalla kannalla. Osa pernnoista näyttäisi jäävän pienemmiksi kuin yleensä esimerkiksi pieni särkynyt sydän, mutta vielä se ehtii kasvaa. Ihmetykseksemme yhtään malvan alkua ei ole ilmestynyt, vaikka niitä on ollut pihassa vuosikausia runsaasti, mutta täytynee vain olla kärsivällinen.

Esikon jakaminen näyttää jälleen onnistuneen hyvin. Viime vuonna istutetut luumu- ja omenapuut näyttäisivät olevan kunnossa, joten vielä tappioita ei näytä olevan paljon. Olen kevään ensimmäiset siemenkylvöt tehnyt jo ulos ruukkuihinkin ja suojannut ne harsoilla. Tyttären leningin ompelin valmiiksi, joustamattoman ompeluni on hidasta, joten muuta en ole nyt tehnyt. Olemme myös matkustelleet lähikaupungeissa ja kesällä on tarkoitus matkustaa Saksaan. Oma elo valkenee, vaikka maailmalla näyttää synkältä. t. HennaMar

Talvikylvöt 2020-2021

Eilen tuli laitettua perennojen siemenet kasvilavaan, kun mies nosti ikäänkuin vihjeeksi taimimultasäkin sisälle.  Viimevuonna kylvin vähemmän lajeja, mutta nyt päätin kokeilla sekä omia, että ostettuja siemeniä

Tilatut siemenet, Impecta Fröhandel:

- kurjenpolvi Geranium pratense

- isopukinjuuri Pimpinella major

- sulkakellukka Geum triflorum

Kurjenpolvia on pihassa ennestään ja olen ne siemenestä aikanaan kasvattanut, mutta kylvämällä vasta keväällä ruukkuun. Kurjenpolvet kuuluvat englantilaisten puutarhaharrastajien suosikkeihin ja niitä on kuulemma noin kolmesataa lajia. Aiemmat kurjenpolvet ovat olleet verikurjenpolvia, tämä uusi on kyläkurjenpolvi. Kellukoista pihassa on ennestään tulikellukka taimenina ostettu ja ihan luonnon ojakellukka siemenistä kasvatettuna. Pukinjuuret sen sijaan ovat ihan uusi tuttavuus. 

Omasta pihasta kerättyinä laitoin turveruukkuihin:

- kurjenpolvi

- ritarinkannus

- paratiislilja

- punainen päivänkakkara

- karhunjuuri

- keijunkukka

- perhoangervo

- sormivaleangervo

Näistä viimeksi mainittua kylvin viime vuonnakin ilman tulosta ja epäilenkin, että sen kasvatus ei onnistu. Viime vuonna kylvin myös paratiisliljaa, joka iti hyvin, mutta taimet olivat kovin hentoisia maahan laitettaessa. Saa nähdä, kasvavatko ensi vuonna. Paratiisililjat on hankittu yli viisitoista vuotta sitten taimina, mutta siirsimme ne toissa vuonna ensimmäistä kertaa ja osa näytti kärsineen siirrosta, siksi siis lisäkylvöt. Myös valkoinen ritarinkannus on ollut pihassa vuosia ja yksi yksilö sinnittelee kiven välissä vuodesta vuoteen joskus tosi komeana, toisinaan vaatimattomammin. Verikurjenpolven siemenet keräsin uusimmista yksilöistä, joista osa kukki vaaleanpunaisean, vaikka siemenet on ostettu valkoista lajia. Punaista päivänkakkaraa kylvin ihan alkuvuosinamme ja se menestyi hyvin 'tappotalveen' asti. Onneksi naapurista(?) yksi kasvi oli itänyt meidän kukkamaalle ja keräsin siitä nyt siemeniä. Karhunjuuren siemenet on aikanaan tuotu Mustilasta ja nyt kahdeksan vuoden jälkeen niissä on kokoa ja paljon seimeniä. Punalehtisestä keijuangervosta pidän erityisesti, se kohoaa aina talven kuormituksen jälkeen kauniisti ylös ja on jonkin verran, hyvin maltillisesti myös tehnyt uusia taimia. Mikäli kylvö onnistuu, laitan niitä Tuurenpihlajan juurelle. perhoangervo on uusi istutus ja kukki vielä melko vähän. Nyt sitten odotetaan tuloksia keväällä. Hiukan jäi sellainen olo, että yksi erä siemenistä meni väärään ruukkuun eli jossain on kahta kasvia? Merkitsin ruukut puukylteillä, mutta en tainnut olla riittävän huolellinen. Toisaalta lähes kaikkien taimet luulen tunnistavani entisen perusteella.

Aiemmin syksyllä laitoin jonkin verran sipuleita lähinnä  uusiin ja uudelleen muokattuihin kukkamaihin. Pidän eniten pienistä sipulikasveista, joista oli tuollainen kuuden kasvin monipakkaus. Lisäksi laitoin orkideanarsissia lisää, yhden satsin lummetulpaaneja ja lisää krookuksia. 

Keräsin myös unikoiden ja kehäkukkien siemeniä, mutta ne laitan maahan vasta keväällä, jos on tarvis. Unikkohan kylväytyy kyllä ihan itsenäisesti. Näin marraskuun hämärissä on kiva muistaa, että uusi kevät koittaa t. HennaMar

Lempivärejä

Aiheet muuttuvat, mutta lempivärit pysyvät! Tyttäreni toi minulle pääsiäisenä keltaisia tulppaaneja kuten viime vuonna. Tällä kertaa kukat olivat vähän vaaleampia ja sointuivat täydellisesti Etelä-Ranskasta kauan sitten ostettuun pöytäliinaan. Viime vuoden keltainen taas toisti Marimekon pöytäliinakankaan sävyä. Iirikset olivat kasvaneet jo aika lailla yli pihassamme ja mies kaivoi ne pyynnöstäni ylös. Jaoin niitä osin käsin ja loput mies halkaisi lapiolla. Kasveista riitti pariin omaan maahan ja vielä naapureillekin. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Luulen, että jaoin osan vähän liiankin pieneksi, saa nähdä. Kuvissa tuo jakaminen näyttää aina siistiltä ja helpolta, mutta tosiasiassa noitten valtavien juurimöttien käsittely on kaikkea muuta.

Tyttärentytär yhteistuumin isänsä kanssa tuunasi pyynnöstäni perintönä saatuun kukkapylvääseen lempivärejäni huoneen värejä mukaillen. En taida raaskia laittaa kukkia tuohon päälle, vaan asetan köynnöskasvin alempaan tasoon. Ompelin samalla kaavalla kuin Lumikello-paidan toisenkin kesäpaidan. Kangas on Poppanavakan tilkkutyökankaita, johon ihastuin välittömästi. Kangas on Fresh Eggs (:-o) by Dan DiPaolo, valmistaja Clothworks. Nuo perinteiset kankaat ovat hankalia vaatteisiin sovitettuna, koska kangas on kapeaa ja paljon jäi epämääräisiä tilkkuja. Taas sorruin liian leveisiin saumanvaroihin ja paidasta ei tullut yhtä hyvin istuva kuin edellinen, mutta kelpaa. Värit ovat niin mahtavia, 14 väriä, joista noin puolet keltaisen sävyjä.

Muita lempivärejä nuorimmalle lapsenlapselle, turkoosia ja toiset kesähousut vihreää. Collegehousujen kaava on Relaxed Fit, perusshortsit ovat vanhemmasta Ottobren lehdestä 3/3009, malli Bert. Molemmat kokoa 104. Silityskuvat muistaakseni Porin Nappi ja Nauha, vihreä kangas, vähän joustava puuvillakangas, on paikallisesta Eurokankaasta ja turkoosi muistaakseni Kagaskapinasta.

Ensimmäiset ruukkuistutuksetkin on jo laitettu. Minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia keväällä istutettavista sipuleista ja mukuloista, mutta ostin kuitenkin pari pakkausta keltaisia freesioita ja valkoisia lukkililjoja. Pihassa tapahtuu nyt koko ajan ja mieli tekisi laittaa enemmän ruukkujakin, mutta tulossa on taas kylmiä öitä. Kevätvalosta nauttien t. HennaMar