Ompelua kaavoista

 

Ompelin itselleni Burdan kaavalla 6187 kevyen kesäpaidan tai niin oli tarkoitus. Tilasin kankaan Kangastukulta Hyvinkäältä ja siinä kävi niin, että tilaamani ohuehko salmiakkikuvioinen puuvillakangas olikin loppunut ja he lähettivät kohteliaasti viestin, että voiko korvata jollain. Vastasin, että ruutukangas käy ja korvauskangas onkin periaatteesa ihan kiva, mutta tähän kaavaan vähän liian paksu ja jäykkä. Ompelin kuitenkin ja lisäsin hihoihin anopin virkkaamat pitsit. Nuo jättisuuret hihat näyttävät edelleen minun silmiini oudolta, vaikka niitä nyt suositaan. Kaava oli hyvä ja helppo ommeltava kuten Burdan kaavat lähes aina. Joustamattomien ompeluun valitsen usein valmiskaavan, koska niissä mitoitus on tarkempaa. Toimittajana oli Fagert, josta yleensä kaavat tilaan. Hyvinkään liikkeeseen päädyin, kun luin jostain, että heillä on hyvä valikoima joustamattomia ja niin olikin.

Myös tyttären mekko valmistui vihdoin. Olen jokusen vaatteen ommellut Named-kaavoilla ja minusta ne eivät ole hyviä. Mitoitus on outo ja tarkoitettu kai yli 180 cm mannekiineille? Onneksi tytär kävi sovittamassa täällä ja koko perhe oli mukana. Kankaan tyttäreni valitsi paikallisesta Eurokankaasta, se on pellavaviskoosia, jota on hyvä ommella ja joka ei kauheasti edes rypisty. Väri on tuollainen vihreähkö eli vaihtuu valossa. Tämän tyyppisiä värejä on nyt paljon pihatarhassa, kun  lehdet puhkeavat. Varsinkin puiden lehdet tulevat mitä erilaisimmissa vihreän sävyissä. Meillä päin oli muutama lämmin päivä ja se teki ihmeitä pihalle kuten joka kevät ja puutarhurin tapaan nyt sitten kaivataan vettä, kun saatiin aurinkoa. t. HennaMar

Hävikkiä ja lisäystä pihatarhassa

 Taas on se aika vuodesta, kun tarkastellaan talvituhoja ja toisaalta ilahdutaan uudesta kasvusta. Posliinihyasintti on taas vallannut uusia alueita ja saa sen vapaasti tehdä, koska kukittuaan se katoaa muiden kasvien alle . Tänä vuonna osa on vielä erityisen kookkaita. Luulen, että nämä leviävät kompostin kautta siemenistä. Omat talvikylvöni taisivat taas epäonnistua, ainoastaan kolmessa potissa on taimia, mutta en vielä tiedä, mitä ne ovat.

Joskus taas kasvatus onnistuu paremmin kuin toivoisikaan. Kylvin joskus idänunikon siemeniä keskelle pihaa, kun en muistanut, että se kuihtuu aina heti kukinnan jälkeen. Tuon alemmassa kuvassa olevan yksilön olen siirtänyt pois jo kolme kertaa, mutt edelleen se näyttäisi olevan elinvoimainen ja aidan viereen siirretyt kasvavat myös. Lisäksi näitä on takimmaiseen penkkiin kylvettynä, jonne ne toki sopivat. Tänä vuonna lähes kaikki lasten kanssa istuttamamme sekapussin krookukset olivat valkoisia ja jälleen keltaiset ovat pienempiä kuin muut. Kuvissa näkyvät Scillat ovat tullet pihaamme jostain muualta karanneina.

Isoin harmi talven jälkeen on ollut huomata, että Tuuren pihlajan suojaus ei ollut riittävä ja siitä on huolellisesti nakerreltu (jänis?) kuorta pois parinkymmenen sentin matkala. Muiden kasvien suhteen ollaan vielä odottavalla kannalla. Osa pernnoista näyttäisi jäävän pienemmiksi kuin yleensä esimerkiksi pieni särkynyt sydän, mutta vielä se ehtii kasvaa. Ihmetykseksemme yhtään malvan alkua ei ole ilmestynyt, vaikka niitä on ollut pihassa vuosikausia runsaasti, mutta täytynee vain olla kärsivällinen.

Esikon jakaminen näyttää jälleen onnistuneen hyvin. Viime vuonna istutetut luumu- ja omenapuut näyttäisivät olevan kunnossa, joten vielä tappioita ei näytä olevan paljon. Olen kevään ensimmäiset siemenkylvöt tehnyt jo ulos ruukkuihinkin ja suojannut ne harsoilla. Tyttären leningin ompelin valmiiksi, joustamattoman ompeluni on hidasta, joten muuta en ole nyt tehnyt. Olemme myös matkustelleet lähikaupungeissa ja kesällä on tarkoitus matkustaa Saksaan. Oma elo valkenee, vaikka maailmalla näyttää synkältä. t. HennaMar