Uusiotulokkaita

 Tämä keltakannusruoho on tullut sekasiemenpussissa, jonka muutama vuosi sitten ostin Brysselistä supermarketista. Siemenpussissa oli kesäkukkia ja tuloksena olikin tiheästi kukkiva maapala koivun kannon juuressa. Tuossa pusssissa oli mukana keltakannusruohoa, joka sitten on siementänyt kiven koloihin kannon kohdalla. Keltakannusruoho ((Linaria vulgaris) kuuluu uusiin tulokaslajeihin, joiden tuloaika Suomeen lienee tapahtunut 200-400 vuotta sitten. Toisaalta joissakin artikkeleissa se katsotaan ihan luonnonkasviksi eli tämä laji tuskin aiheuttaa vieraslajiongelmaa.

Paljon uusia lajeja lienee saapunut laivojen mukana ja myöhemmin niitä on tuotu paljonkin, kun puutarhaharrastus vahvistui meilläkin. Laivapaidan nuorimmalle lapsenlapselle oli tarkoitus valmistua ennen heidän lomamatkaansa, mutta kesäflunssa vei puhtia ompelusta. Kangas on viskoosi Eurokankaan positomyynnistä ja jälleen kerran petyin, viskoosi on vähän turhan ohut ja löysä tarkkaan ompeluun. Toisaalta oli kiva koostaa palapelinomaisesti vähän monimutkaisempi työ.

Myös tämä unikko (tulppaaniunikko?) on jäänne tuosta sekapussista. Mukana oli myös ihan tuttuja kesäkukkia kuten ruiskaunokkia ja kissankelloja, joita edellen kasvaa tuon paikan kohdalla. Ovatko tuotuja vai ihan tästä läheltä levinneitä, vaikea sanoa.

Myös preeriaangervo (Filipendula rubra) taitaa olla noita tahallaan tuotuja puutarhakaseveja. Tänä vuonna ne ovat korkeampia kuin koskaan ja ovat pysyneet pystyssä, koska ne kasvavat akileijojen ja vuorikaunokin kanssa yhdessä. Tuo hamekankaan 'vieraslaji' taitaa kuulua sarjaan ei-sitä-koskaan-ollutkaan. Yksisarviset ja sateenkaaret kuuluvat edelleen Mademoisellen mieliaiheisiin. Kankaan hän valitsi itse. Käsityöpuuvilla on vähän painavaa, joten en tehnyt hameesta ihan nilkkapituista, mutta ainakin röyhelöosa on muhkea. Olipa kiva saada pitkästä aikaa valmista aikaiseksi ja kankaitakin on odottamassa seuraavaa inspiraatiota. t. HennaMar

Vierailulla Saksassa

 

Vierailtiin ensimmäistä kertaa tyttären kodissa Saksassa. Mentiin lentäen, vaikka olemme sitä viime vuosina yrittäneet välttää. Kokemus oli se sama, lentomatka ei ole mukava, tulee tunne, että on paketti, jota lievästi vastentahtoisesti kuskataan paikasta toiseen. Pikkukentältä lähtemällä vältimme Vantaan jonotuksen, mutta olipa sitä jonoa riittävästi Frankfurtissa. Jatkossa toivon mukaan taas siis maata pitkin.

Syntymäpäivälahjaksi Mademoisellelle ompelin paidan ja pitkän puolihameen, jonka kyllä olisi voinut tehdä pitemmäksikin (kasvua, kasvua). Yhdistelin joustavaa ja joustamatonta,  saa nähdä toimiiko käytännössä. Hameen ompelin yhdistäen eri kaavoja. Tummempi kangas on Nappinjasta. Paitakankaat tilasin aiemmin, enkä ole ihan varma, oliko toimittaja Fabriking. Halusin tuohon voikukkapaitaan vähän ilmavammat hihat ja tilasin Puuhakaspajan  (toimittaja Mereen ) erillisenä saatavan hihakaavapaketin, josta löytyy monta eri mallia peruspaitaan liitettäväksi. Näitä tulee varmasti käytettyä, kun erilaiset puhvihihat ovat taas muodissa.

Varsinaiset puutarhavierailut jäivät tekemättä, sillä helleaalto osui juuri tuonne, mutta olipa tyttären ruukkuistutuksissa paljon katsottavaa. Lämpötila huiteli päivisin jopa 36:n tienoilla ja illatkaan eivät oikein tuoneet helpotusta. Onneksi tyttären perheen asunnolla ja hotellissa oli kummassakin kunnon ilmastointi. Parina aamupäivänä kävimme sentään pikkukaupungin keskustassa ja tietenkin myös kangaskaupassa, josta Mademoiselle sai valita kankaan. Yhdessäolo pitkästä aikaa oli toki mukavaa ja juteltavaa riitti. Juhannukseksi on Suomeenkin luvattu helteitä, mutta toivottavasti pohjoismaalaisittain. T.HennaMar

Ompelua kaavoista

 

Ompelin itselleni Burdan kaavalla 6187 kevyen kesäpaidan tai niin oli tarkoitus. Tilasin kankaan Kangastukulta Hyvinkäältä ja siinä kävi niin, että tilaamani ohuehko salmiakkikuvioinen puuvillakangas olikin loppunut ja he lähettivät kohteliaasti viestin, että voiko korvata jollain. Vastasin, että ruutukangas käy ja korvauskangas onkin periaatteesa ihan kiva, mutta tähän kaavaan vähän liian paksu ja jäykkä. Ompelin kuitenkin ja lisäsin hihoihin anopin virkkaamat pitsit. Nuo jättisuuret hihat näyttävät edelleen minun silmiini oudolta, vaikka niitä nyt suositaan. Kaava oli hyvä ja helppo ommeltava kuten Burdan kaavat lähes aina. Joustamattomien ompeluun valitsen usein valmiskaavan, koska niissä mitoitus on tarkempaa. Toimittajana oli Fagert, josta yleensä kaavat tilaan. Hyvinkään liikkeeseen päädyin, kun luin jostain, että heillä on hyvä valikoima joustamattomia ja niin olikin.

Myös tyttären mekko valmistui vihdoin. Olen jokusen vaatteen ommellut Named-kaavoilla ja minusta ne eivät ole hyviä. Mitoitus on outo ja tarkoitettu kai yli 180 cm mannekiineille? Onneksi tytär kävi sovittamassa täällä ja koko perhe oli mukana. Kankaan tyttäreni valitsi paikallisesta Eurokankaasta, se on pellavaviskoosia, jota on hyvä ommella ja joka ei kauheasti edes rypisty. Väri on tuollainen vihreähkö eli vaihtuu valossa. Tämän tyyppisiä värejä on nyt paljon pihatarhassa, kun  lehdet puhkeavat. Varsinkin puiden lehdet tulevat mitä erilaisimmissa vihreän sävyissä. Meillä päin oli muutama lämmin päivä ja se teki ihmeitä pihalle kuten joka kevät ja puutarhurin tapaan nyt sitten kaivataan vettä, kun saatiin aurinkoa. t. HennaMar

Hävikkiä ja lisäystä pihatarhassa

 Taas on se aika vuodesta, kun tarkastellaan talvituhoja ja toisaalta ilahdutaan uudesta kasvusta. Posliinihyasintti on taas vallannut uusia alueita ja saa sen vapaasti tehdä, koska kukittuaan se katoaa muiden kasvien alle . Tänä vuonna osa on vielä erityisen kookkaita. Luulen, että nämä leviävät kompostin kautta siemenistä. Omat talvikylvöni taisivat taas epäonnistua, ainoastaan kolmessa potissa on taimia, mutta en vielä tiedä, mitä ne ovat.

Joskus taas kasvatus onnistuu paremmin kuin toivoisikaan. Kylvin joskus idänunikon siemeniä keskelle pihaa, kun en muistanut, että se kuihtuu aina heti kukinnan jälkeen. Tuon alemmassa kuvassa olevan yksilön olen siirtänyt pois jo kolme kertaa, mutt edelleen se näyttäisi olevan elinvoimainen ja aidan viereen siirretyt kasvavat myös. Lisäksi näitä on takimmaiseen penkkiin kylvettynä, jonne ne toki sopivat. Tänä vuonna lähes kaikki lasten kanssa istuttamamme sekapussin krookukset olivat valkoisia ja jälleen keltaiset ovat pienempiä kuin muut. Kuvissa näkyvät Scillat ovat tullet pihaamme jostain muualta karanneina.

Isoin harmi talven jälkeen on ollut huomata, että Tuuren pihlajan suojaus ei ollut riittävä ja siitä on huolellisesti nakerreltu (jänis?) kuorta pois parinkymmenen sentin matkala. Muiden kasvien suhteen ollaan vielä odottavalla kannalla. Osa pernnoista näyttäisi jäävän pienemmiksi kuin yleensä esimerkiksi pieni särkynyt sydän, mutta vielä se ehtii kasvaa. Ihmetykseksemme yhtään malvan alkua ei ole ilmestynyt, vaikka niitä on ollut pihassa vuosikausia runsaasti, mutta täytynee vain olla kärsivällinen.

Esikon jakaminen näyttää jälleen onnistuneen hyvin. Viime vuonna istutetut luumu- ja omenapuut näyttäisivät olevan kunnossa, joten vielä tappioita ei näytä olevan paljon. Olen kevään ensimmäiset siemenkylvöt tehnyt jo ulos ruukkuihinkin ja suojannut ne harsoilla. Tyttären leningin ompelin valmiiksi, joustamattoman ompeluni on hidasta, joten muuta en ole nyt tehnyt. Olemme myös matkustelleet lähikaupungeissa ja kesällä on tarkoitus matkustaa Saksaan. Oma elo valkenee, vaikka maailmalla näyttää synkältä. t. HennaMar

Kevät etenee

 

Tänään tuntuu pitkästä aikaa siltä, että kevät sentään tulee. Kuva on otettu pari viikkoa sitten ja lumitilanne on ollut tuollainen tai lunta on ollut enemmän näiden viikkojen ajan. Eilen sentään huomattiin raparperin versoja, mitään muuta ei vielä erotu. Ompelin Königreichen kankaista pakettiin kesävaatteita lapsenlapsille. Tuo sateenkaarikangas näytti vähän valjulta ja yöpukumaiselta luonnossa, joten lisäsin siihen kotoa löytyneestä ryhdikkäästä, keltaisesta trikoosta osia. Kaava on jälleen oma sovellus Ottobren kaavoista. Kaavoja on nyt helpompi soveltaa, kun sain tyttäriltä mittataulukot, jotka löysin netin ompelusivuilta. Tosin taulukossa ei ollut pään ympärystä, jota tarvitsin pantaa varten. Nyt lukuja on helppo päivittää.

Pikkuveljelle peruspaita ja Ninja-myssy Ainoa:n kaavalla. Tein päähineen kaksinkertaisena tilkuista, mutta voi olla , että se on liian kuuma tai ahdas, jolloin vuorin voi leikata pois. Ei kai tämä ihan 'oikeaoppinen' ole, mutta kelvannee leikkeihin. Lasten kanssa saa tutustua usein aivan uusiin asioihin. Selailin aihetta ja löysin jopa Ninja-koulutuksen Japanista, tosin se taitaaa nykyisin olla enemmän historian opiskelua.

Toisen tyttären lapsilta saatiin postissa toivottu ja odotettu päivitys piirustuskokoelmaan pakastimen ovessa. Nyt onkin tiedossa sukulaistapaamisia kolmena viikonloppuna, sekin lisää valoa elämään. t. HennaMar

Esikkoja odotellessa

 

Tyttäreni toi minulle vähän erikoisemman esikon talvilomalla. Valkoiset kukat muuttuvat vähitellen violeteiksi. Myös lehdet ovat kiharammat kuin pihaesikoillani. Pihalla olen jakanut kirkuvan punaista esikkoa ja istutin sinne myös joku kevät keltaisen, joka yllättäen muuttui punaiseksi sekin. En tiedä vaikuttaako valo tai ravinteet, joita kasvihuoneilla käytetään. Aion kuitenkin istuttaa tämänkin keväällä maahan nähdäkseni menestyykö ulkona. Esikot tulevat lähes ensimmäisinä perennoista ja kukkivat pitkään.

Tilasin jälleen Korpikankaalta siemeniä. Mukana on myös pari perennaa, joille ajattelin kokeilla talvikylvöä. Sormustin- ja tulikukkaa voisi toki kokeilla kylvää suoraan maahankin. Tulikukkaa pihassa on peruskeltaisena, joka on itsestään ilmestynyt. Sormustinkukkia sain aikanaan työkaverilta ja niitä ilmestyy joka vuosi joskus enemmän joskus vähemmän. Valkoisia olen kylvänyt, mutta niitä on tullut vain noin yksi vuodessa. Heinää ajattelin kylvää ruukkuun. Ruukussa kasvatan myös revonhäntää ja kirjavaa kohtalonkukkaa kuten jo  monta vuotta. Omavaraisia meistä ei ainakaan minun viljelmilläni tule, niin huonosti ovat kasvilaatikkoviljelmät toimineet, mutta taas yritetään :-).

Toistaiseksi piha on vielä lumen ja jään vallassa. Ompelussa on ollut taukoa, kun postilähetykset tuntuvat jumittavan. Valoa nyt taas riittää. t. HennaMar

Kevättä kohti

 

Lueskelin helmikuun alussa Sutisen Heimojen Suomi-kirjan ja hämmästyin, miten tuttuja kaikki nuo tarinat olivat kansakouluajoilta. Aloitin koulun 1959 ja topeliaaninen henki vallitsi tuolloinkin vielä koulukirjoissa. Tarkkaan olen omaksunut kuvaukset suomalaisista heimoista, joita siis oikeasti ei ole olemassa, tarinat ja paikat ovat. Muistan jopa useampien maakuntalaulujen sanat... Lapsuuden varjot sotasuru ja -pelko ovat palanneet entistä synkempinä, niitä en kuitenkaan tässä harrastusblogissa käsittele.

TYttären perhe vieraili talvilomalla ja ompelin lastenlapsille paidat. Kankaat on tilattu Saksasta, Königreich der Stoffe. Paitojen kaavat ovat Ottobresta, keltaisen paidan hihakaavat piirsin uudelleen ja kaavakin on yhdistelmä aikuisen ja lapsen kaavasta. Sain vihdoin aikaiseksi toimitettua tyttärille netistä tulostamani mittataulukot lastenlasten mittamerkintöjä varten, jatkossa on  helpompi vailta oikeita kaavakokoja. Kävimme myös tyttären kanssa ostamassa kankaan kaavaan, jonka ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Mukava vaihteeksi tehdä jotain erilaista.

Tein vielä talven pakkasilla kylvöjä kotoa löytyneistä siemenpussien lopuista ja itse kerätyistä siemenistä. Ainoastaan orvokkipussi oli uusi, lahjaksi saatu, enkä kyllä tiedä olisiko niitä kuulunut kylvää ulos. Kovin kummoisia tuloksia en näistä odota, keväällä sen sitten näkee. Sisäkylvöjä en ole tehnyt, viime vuonna kasvatin kelloköynnöksiä, enkä halunnut nyt mitään niin pitkäaikaista (ja isoa). Kylvän vain valkoista Miinaköynnöstä, Ipomoea quamoclit, kesäköynnöksiksi. Ihmettelin vain, kun norjankielisessä ohjeessa esikasvatuksen pituudeksi oli annettu 3-4 viikkoa, muilla pohjoismaisilla kielillä myös suomeksi 4-8 viikkoa. Päätin vielä odotella huhtikuun alkuun.

Lumen sulaminen kestää tänä vuonna ja monin paikoin maata peittää paksu jääkerros. Voi olla, että talvituhoja tulee, mutta kevään saapuminen ilahduttaa yhtä kaikki. t. HennaMar