Vielä kesäpuuhia

 

Ompelin vielä pari T-paitaa: miehelle ja tyttärnepojalle. Rantakivikkokangas on Eurokankaan, mutta pyöräkankaan hankintapaikka en muista. Minusta on kivampi, että T-paidan kankaassa on jokin kuvio, niin samojen kaavojen toisto ei tunnu niin tylsältä. Eihän näiden ompelussa tosin kauaa mene, kun kaavat oli jo valmiina. Pojan paitakaava Ottobren Dirty.

Oma 'kesäpuku' on edelleen vaiheessa, ompelin yläosaa varten koekappaleen, josta yritän sovittaa jakun kaavaa. Hame odottaa edelleen mahdollisia korjauksia.

Käytiin tuttavapariskunnan lähettämän viestin innoittamana sienimetsässä ja saatiin lähes ämpärillinen kanttarelleja. Omenasoseet ja samaisten tuttavien aiemmin tuliasiksi tuomat mustikat on pakastettu. Pakastin on nyt sopivasti täynnä.

Tänä vuonna uskalsin kokeilla orvokkien alasleikkuuta heinäkuussa ja ne lähtivätkin komeasti uuteen kasvuun. Talvikylvöjen siemenetkin on jo kerätty ja puutarha painumassa syksyn väreihin. t. HennaMar

Nostalgiaretkiä

 Kävimme Raumalla melkein kaksi kertaa peräkkäin. Ensin Mustan pitsin päivillä ja sitten majakkareissulla. Tässä iässä lähes kaikista vierailuista tutuilla paikoilla tulee enemmän tai vähemmän nostalginen olo ja paljon kerroksellisuutta muistoista. Pitsipäivillä oli käynnissä Avoimet pihat -tapahtuma ja pihoissa myytiin monenlaista tavaraa. Lähinnä näytti siltä, että niillä oli kyllä vain nostalgia-arvo,  mutta olihan niitä hauska katsella. Kävimme myös Naulamäessä, jossa miehen isä on lapsena asunut kolmisukupolvisessa huushollissa niinkuin silloin taisi usein olla tapana. Isän ollessa merillä isomummu piti jöötä neljälle pojalle.

Pari viikkoa myöhemmin vierailimme Kylmäpihlajassa ystävien kanssa. Olin jo miltei unohtanut, miten meri kohisee avomeren äärellä. Meillä oli aikanaan isän rakentama mökki Rihtniemessä ja sieltä muistaa kohinan mökille saavuttaessa. Oleskelun aikan siihen ei enää kinnittänyt huomiota. Sen sijaan haurun eli rakkolevän hajun muistin kyllä. Olimme aikanaan pojan kanssa yötä majakassa silloin, kun se oli juuri avattu. Nyt toimintaa on laajennettu pienillä mökkkeröillä muutoin saari tietysti oli yhtä lumoava kuin ennenkin. Avomeren äärellä on ihan oma tunnelmansa. 

Viime viikonloppuna vierailimme Turussa sukulaisia tapaamassa ja yövyimme taas tutusti Wiklundin hotellissa. Turun tori on vihdoin valmis ja näytti näin upealta kattoterassilta. Turussa minulla on aina sellainen hassu tunne, että tunnen kaupungin, vaikka en ole siellä koskaan asunut. Turku on kuitenkin äitini koulukaupunki ja siellä aikoinaan vierailtiin ahkerasti setiä, tätejä ja serkkuja tapaamassa. Niinpä, kun kuulen turkulaisia kadunnimä ja paikkoja ne tuntuvat tutuilta, vaikka oikeasti en edes tiedä, missä ne sijaitsevat.

Tapasimme ensi kertaa pojan ja hänen tyttöystävänsä uuden koiranpennun. Nyt heillä on sitten kaksi bordercollieta. Ihanan tuntuinen rotu ainakin niin hyvin koulutettuna kuin Nobel ja eiköhän Kepler seuraa perässä. Kävimme koirien kanssa Kuralan Kylämäessä, joka on museoitu alue Turun reunalla. Rakennukset muistuttivat kovasti äitini kotitaloa, joka on Paattisilla. Tuon aidan takana on perinnepuutarha, josta tuli vähän surullinen olo, kun huomasin, että monet isoäitien perinnekasvit ovat mykyisin vieraslajeiksi luokiteltu. Onhan tietysti niin, että vain kaikkein elinovoimaisimmat puutarhakasvit ovat helposti siirtyneet sukupolvesta toiseen. Alue oli laaja ja kävimme vain osassa talojen museo- näyttelyistä mm. katsomassa hääpukuja 40-50-luvulta.

 Nostalgiatunnelmissa t. HennaMar

Kärsivällisyyttä !

 Joskus joku ompelu etenee huonosti ja kärsimättömänä tulee siirretyksi syrjään. Pellavaviskoosikankaasta oli tarkoitus ommella kaksiosainen asu kesäksi, mutta toukokuun jälkeen en ole sitä jatkanut. Kangas osoittautui vähän liian jäykäksi valitsemiini malleihin ja nyt en tiedä miten jatkaisin hameen kanssa. Yläosaa en ole edes vielä leikannut, täytyy senkin mallia vielä miettiä.

Pihalla sen sijaan on tullut mukavia tuloksia. Ritarinkannukset, joita olen kylvänyt sekä omia kerättyjä että tilattuja siemeniä kasvoivat (vihdoin) suuriksi ja kukkivat komeasti. Myös muita talvikylvöjä on tullut mukavasti eri vuosilta. Uusi kurjenpolvi osoittautui korkeaksi ja kukkii komeasti, tosin vain yksi kappale. Akileijatkin ovat vihdoin alkaneet monipuolistua väreiltään, kun violetteja lehtoakileijojen siemenkotia on ahkerasti kerätty pois. Ranskantulikukat kukkivat upeasti ja niitä aion jatkossakin laittaa, jos ne eivät itse leviä vaeltajakasveiksi.

Myös yllättäviä paluukukintoja on ilmestynyt. Arnikki, jonka lamoavaan kasvutapaan kyllästyin, kerättiin kokonaan pois alkuperäiseltä istutuspaikaltaan, mutta olikin siirtynyt päivänliljojen mukana uudelle alueelle. Vielä kun löytyisi hyvä ratkaisu tukemiseen. Liljojen lehdet kyllä tukevat niitä, mutta näin korkeaa kasvustoa eivät ihan tarpeeksi.  Ahkerasti on kylväytynyt uusiksi kasvustoiksi myös nukkapähkämö, jonka leikkasin keväällä pois perennapenkin reunasta.  akileijat tukevat sen varsistoa hyvin. Lähes kaikki perennat ovat kasvaneet tänä vuonna tavallista korkeammiksi ja kukkineet runsaasti. Sen sijaan kylmähkö kausi kesäkuun lopusta alkaen oli liikaa kesäkukille varjoisalla pihallamme. Niistä ei edes kuvia viitsi ottaa.

Yksi sipulililja kukkii kärsivällisesti vuodesta toiseen. Kaikki muut olemme poistaneet, koska liljakukon toukat söivät ne aina tyhjiksi. Tämä on yksinäisenä säästynyt ja tukeutuu kärhöön. Laitoimme pihaan uuden kaarituen ja ajattelin siihen laittaa keltaisen peruskärhön. Katsotaan, heinäkuussa ei oikein kannata istutella. Nyt  saa nauttia kukkivasta pihasta. T. HennaMar

Puutarhamatkalla Virossa

 

Päästiin vihdoin tyttären kanssa kauan suunnitellulle puutarhamatkalle Länsi-Viroon. Nähtiin toinen toistaan upeampia pihoja ja puutarhoja. Kohteet oli valmismatkalle mukavasti valittu hyvin erilaisiksi. Tässä päällimmäisiä mieleen jääneitä asioita, joita tuo kuva yllä tuo hyvin esiin. Istutuspenkit olivat kaikkialla suuria ja niissä oli monipuolisesti kasveja, paljon oli käytetty havuja ja kuunliljoja kuten kuvassa. Myös heiniä oli käytetty kukkien kanssa yhteisissä penkeissä. Mieleen jäivät myös saniaiset, joita aiomme istuttaa miehen tekemään uusimpaan kukkapenkkiin.

Kuvan uusi istutuspenkki oli kyllä suurimmasta päästä. Pohjaksi oli ajettu suuri määrä melko soraista maata, johon oli laitettu kiviä ja valtava määrä kasveja oli istutettu 'dyynin' molemmille puolille. Tuossa puutarhassa taisi olla suurin kasvivalikoima, tuhansia lajeja.  Tontille kasvatettiin myös arboretumia ja kuulemma pelkästään tammia ja leppiä oli yli 30 lajia. Enpä tiennyt niitä niin paljon olevankaan.

Kävimme myös pienemmissä kaupunkipuutarhoissa. Yllä kuva Totoro-malliin leikatusta havusta. Kärhöjä näimme itse asiassa aika vähän, mutta tuossa pihassa niitä oli useampia.

Kuva on englantilaistyyppisestä puutarhasta, johon parin hehtaarin alueelle oli rakennettu useita kymmeniä 'huoneita', jotka kaikki olivat erilaisia. Ei ihme, että puutarhaa kuulemma vuokrattiin tapahtumiin esim. häihin. Tuohon puutarhaan oli myös aloitettu arboretum, jinka puut olivat vielä pieniä.

Vierailimme myös usealla taimitarhalla, yllä oleva japanilaisportti oli pionitarhasta. Tarha oli melko uusi, mutta siitä muotoutuu varmaan ajan mittaan näyttävä. Kävimme myös yrttitarhassa ja ihan perustaimimyymälöissä. Emme ostaneet kasveja, koska niitä olisi ollut vaikea kuljettaa kotiin asti. Siemeniä ei tähän aikaan valitettavasti ollut missään myynnissä.

Lopuksi vielä kuvia maalaispuutarhasta, , jossa vanha emäntä otti meidät vastaan kansallispuvussa ja tarjosi mehua je leivonnaisia kukkasin koristellulta pöydältä. Mukanamme oli koko ajan eestiläinen opas, joka puhui erinomaisesti suomen kieltä. Hieno matka, ideoita omaankiin pihaan tuli paljon, saa sitten nähdä, mitä tulee toteutettua. Alla vielä hauska idea viinimarjoille. t. HennaMar

Luonnonkukkien päivä

 Luonnonkukkien päivää vietetään pohjoismaissa tänä sunnuntaina, 18. kesäkuuta. Luonnonkukkia löytyy myös pihastamme, osa itse tulleita ja osa siemeninä levitettyjä.

Kielo, oravanmarja ja nurmitädyke. Näitä kaikkia riittää välillä kiusaksi asti ja olemme rajoittaneet niiden leviämistä.  Metsätähtiä, joita ei kuvaan sattunut, on siellä täällä.

Valkoisen ailakin siemeniä laitoin, punaisina tulivat. Illakkoja olen myös saanut siemeninä ja tänä vuonna niitä on valtavasti. Ukon tulikukka on tullut ihan itse, mutta kevätinnunherneen(?) olen siirtänyt takametsästä .

Saniaisia olemme laittaneet taimina, mutta tämä kallioimarre(?) on vain päättänyt kasvaa kuistilla poistamisyrirtyksistä välittämättä.  Hyvän heikin hierakka on myös saapunut itse, emmekä ole sitä raskineet poistaa komean rakenteen vuoksi, saa nähdä kuinka isoksi kasvaa. Ahomansikkaa on monessakin paikassa.

Siniängelmä, karhujuuri ja tumma pärskäjuuri ovat Mustilan siemenistä. Lisäksi on yksi itänyt taimi Mongolian vaahteraa. Kalliokielot eivät itäneet, vaikka tavallisia on paljon. Luonnonkukat ovat usein yhtä hauskoja seurattavia kuin puutarhakukat, joita myös kasvatan siemenistä. t. HennaMar

Sinistä ja punaista

 

Lastenlasten pakettiin vaatteita ynnä muuta, kohta on Mademoisellen syntymäpäivä ja jotain myös pikkuveljelle.

Puutarha alkaa olla parhaimmillaan. Menossa on sininen kausi lemmikkien myötä, mutta myös valkoista ja punaista riittää. Talven jälkeen yllättäen pihassa on todella paljon itse siementäneistä ailakkeja ja illakkoja. Illakkojen luulin jo kadonneen, mutta nyt niitä on ympäri talon. Myä akileijat ovat lisääntyneet runsaasti, samoin konnanmarjat (nämä aina). Jasmike-pensas, joka oli pitkään jo ollut risuinen,leikattiin pois ja siinä kulmassa kasvaa nyt erityisen 

paljon näitä siemenkukkia. Akileijat näyttävät kyllä olevan pääasiassa violetteja, vaaleanpunaista ei ainakaan vielä ole yhtään. Violetin sävyissä on toki vähän eroja ja kukkien kannuksista näkee, että ne ovat risteytymiä. Kaikki kukat käy näin alkukesästä ;-). t.HennaMar

Saksan tuomisia

Olipa taas mukava vierailu Tyttären perheessä kesäisessä Saksassa. Perinteistä Mademoisellen mekkokangasta ei tällä kerta saatu yhdessä ostettua, koska pikkukaupungin ainoa kangaskauppa oli kiinni. Tilasimme sitten yhdessä Mainelakeuden kankaan (Usva Pink) nettikuvan perusteella Jyväskylän kangaskaupasta ja toimitus oli perillä ennen paluutamme. Siemeniä ostimme Frankfurtin kauppahallista ja Palmgartenin myymälästä. Palmgarten on suuri kasvitieteellisen puutarhan alue Frankfurtissa ja komea nähtävyys. Vierailumme osui sammakoiden kosioaikaan ja kyllä niistä ääntä lähtikin. Kehäkukkia kauppahallista on kahta sorttia, koska miehen mielestä en vielä koskaan ole onnistunut kasvattamaan yhtä muhkeita kuin hänen mammallaan. Hän siis valitsi nämä lajikkeet, joten saa nähdä. Siemenpusseissa oli runsaasti itävyysaikaa, joten laitan osan maahan vasta ensi vuonna.

Palatessamme puutarha oli vihertynyt muutamassa päivässä kesään. Kuvan orvokit ovat yllätys. Laitoin toissa vuonna siemeniä talvikylvöön, koska sain niitä lahjaksi MLL:lta. Viime vuonna tuli pari pientä kukkaa, mutta nyt ne olivat näin upeita. En ole aikaisemmin kokeillut, koska en uskonut niiden itävän! Viime talven kylvöistä on tähän mennessä pussikylvöistä itäneet juuri tarhaorvokki sekä tuoksukaunokki; itse kerätyistä siemenistä punapäivänkakkara ja akileija. Vielä on itämättömiä 12 kappaletta, joten ehkä vielä jotain ilmestyy! Tämä on parasta aikaa pihatarhurille. t. HennaMar