Hävikkiä ja lisäystä pihatarhassa

 Taas on se aika vuodesta, kun tarkastellaan talvituhoja ja toisaalta ilahdutaan uudesta kasvusta. Posliinihyasintti on taas vallannut uusia alueita ja saa sen vapaasti tehdä, koska kukittuaan se katoaa muiden kasvien alle . Tänä vuonna osa on vielä erityisen kookkaita. Luulen, että nämä leviävät kompostin kautta siemenistä. Omat talvikylvöni taisivat taas epäonnistua, ainoastaan kolmessa potissa on taimia, mutta en vielä tiedä, mitä ne ovat.

Joskus taas kasvatus onnistuu paremmin kuin toivoisikaan. Kylvin joskus idänunikon siemeniä keskelle pihaa, kun en muistanut, että se kuihtuu aina heti kukinnan jälkeen. Tuon alemmassa kuvassa olevan yksilön olen siirtänyt pois jo kolme kertaa, mutt edelleen se näyttäisi olevan elinvoimainen ja aidan viereen siirretyt kasvavat myös. Lisäksi näitä on takimmaiseen penkkiin kylvettynä, jonne ne toki sopivat. Tänä vuonna lähes kaikki lasten kanssa istuttamamme sekapussin krookukset olivat valkoisia ja jälleen keltaiset ovat pienempiä kuin muut. Kuvissa näkyvät Scillat ovat tullet pihaamme jostain muualta karanneina.

Isoin harmi talven jälkeen on ollut huomata, että Tuuren pihlajan suojaus ei ollut riittävä ja siitä on huolellisesti nakerreltu (jänis?) kuorta pois parinkymmenen sentin matkala. Muiden kasvien suhteen ollaan vielä odottavalla kannalla. Osa pernnoista näyttäisi jäävän pienemmiksi kuin yleensä esimerkiksi pieni särkynyt sydän, mutta vielä se ehtii kasvaa. Ihmetykseksemme yhtään malvan alkua ei ole ilmestynyt, vaikka niitä on ollut pihassa vuosikausia runsaasti, mutta täytynee vain olla kärsivällinen.

Esikon jakaminen näyttää jälleen onnistuneen hyvin. Viime vuonna istutetut luumu- ja omenapuut näyttäisivät olevan kunnossa, joten vielä tappioita ei näytä olevan paljon. Olen kevään ensimmäiset siemenkylvöt tehnyt jo ulos ruukkuihinkin ja suojannut ne harsoilla. Tyttären leningin ompelin valmiiksi, joustamattoman ompeluni on hidasta, joten muuta en ole nyt tehnyt. Olemme myös matkustelleet lähikaupungeissa ja kesällä on tarkoitus matkustaa Saksaan. Oma elo valkenee, vaikka maailmalla näyttää synkältä. t. HennaMar

Kevät etenee

 

Tänään tuntuu pitkästä aikaa siltä, että kevät sentään tulee. Kuva on otettu pari viikkoa sitten ja lumitilanne on ollut tuollainen tai lunta on ollut enemmän näiden viikkojen ajan. Eilen sentään huomattiin raparperin versoja, mitään muuta ei vielä erotu. Ompelin Königreichen kankaista pakettiin kesävaatteita lapsenlapsille. Tuo sateenkaarikangas näytti vähän valjulta ja yöpukumaiselta luonnossa, joten lisäsin siihen kotoa löytyneestä ryhdikkäästä, keltaisesta trikoosta osia. Kaava on jälleen oma sovellus Ottobren kaavoista. Kaavoja on nyt helpompi soveltaa, kun sain tyttäriltä mittataulukot, jotka löysin netin ompelusivuilta. Tosin taulukossa ei ollut pään ympärystä, jota tarvitsin pantaa varten. Nyt lukuja on helppo päivittää.

Pikkuveljelle peruspaita ja Ninja-myssy Ainoa:n kaavalla. Tein päähineen kaksinkertaisena tilkuista, mutta voi olla , että se on liian kuuma tai ahdas, jolloin vuorin voi leikata pois. Ei kai tämä ihan 'oikeaoppinen' ole, mutta kelvannee leikkeihin. Lasten kanssa saa tutustua usein aivan uusiin asioihin. Selailin aihetta ja löysin jopa Ninja-koulutuksen Japanista, tosin se taitaaa nykyisin olla enemmän historian opiskelua.

Toisen tyttären lapsilta saatiin postissa toivottu ja odotettu päivitys piirustuskokoelmaan pakastimen ovessa. Nyt onkin tiedossa sukulaistapaamisia kolmena viikonloppuna, sekin lisää valoa elämään. t. HennaMar

Esikkoja odotellessa

 

Tyttäreni toi minulle vähän erikoisemman esikon talvilomalla. Valkoiset kukat muuttuvat vähitellen violeteiksi. Myös lehdet ovat kiharammat kuin pihaesikoillani. Pihalla olen jakanut kirkuvan punaista esikkoa ja istutin sinne myös joku kevät keltaisen, joka yllättäen muuttui punaiseksi sekin. En tiedä vaikuttaako valo tai ravinteet, joita kasvihuoneilla käytetään. Aion kuitenkin istuttaa tämänkin keväällä maahan nähdäkseni menestyykö ulkona. Esikot tulevat lähes ensimmäisinä perennoista ja kukkivat pitkään.

Tilasin jälleen Korpikankaalta siemeniä. Mukana on myös pari perennaa, joille ajattelin kokeilla talvikylvöä. Sormustin- ja tulikukkaa voisi toki kokeilla kylvää suoraan maahankin. Tulikukkaa pihassa on peruskeltaisena, joka on itsestään ilmestynyt. Sormustinkukkia sain aikanaan työkaverilta ja niitä ilmestyy joka vuosi joskus enemmän joskus vähemmän. Valkoisia olen kylvänyt, mutta niitä on tullut vain noin yksi vuodessa. Heinää ajattelin kylvää ruukkuun. Ruukussa kasvatan myös revonhäntää ja kirjavaa kohtalonkukkaa kuten jo  monta vuotta. Omavaraisia meistä ei ainakaan minun viljelmilläni tule, niin huonosti ovat kasvilaatikkoviljelmät toimineet, mutta taas yritetään :-).

Toistaiseksi piha on vielä lumen ja jään vallassa. Ompelussa on ollut taukoa, kun postilähetykset tuntuvat jumittavan. Valoa nyt taas riittää. t. HennaMar

Kevättä kohti

 

Lueskelin helmikuun alussa Sutisen Heimojen Suomi-kirjan ja hämmästyin, miten tuttuja kaikki nuo tarinat olivat kansakouluajoilta. Aloitin koulun 1959 ja topeliaaninen henki vallitsi tuolloinkin vielä koulukirjoissa. Tarkkaan olen omaksunut kuvaukset suomalaisista heimoista, joita siis oikeasti ei ole olemassa, tarinat ja paikat ovat. Muistan jopa useampien maakuntalaulujen sanat... Lapsuuden varjot sotasuru ja -pelko ovat palanneet entistä synkempinä, niitä en kuitenkaan tässä harrastusblogissa käsittele.

TYttären perhe vieraili talvilomalla ja ompelin lastenlapsille paidat. Kankaat on tilattu Saksasta, Königreich der Stoffe. Paitojen kaavat ovat Ottobresta, keltaisen paidan hihakaavat piirsin uudelleen ja kaavakin on yhdistelmä aikuisen ja lapsen kaavasta. Sain vihdoin aikaiseksi toimitettua tyttärille netistä tulostamani mittataulukot lastenlasten mittamerkintöjä varten, jatkossa on  helpompi vailta oikeita kaavakokoja. Kävimme myös tyttären kanssa ostamassa kankaan kaavaan, jonka ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Mukava vaihteeksi tehdä jotain erilaista.

Tein vielä talven pakkasilla kylvöjä kotoa löytyneistä siemenpussien lopuista ja itse kerätyistä siemenistä. Ainoastaan orvokkipussi oli uusi, lahjaksi saatu, enkä kyllä tiedä olisiko niitä kuulunut kylvää ulos. Kovin kummoisia tuloksia en näistä odota, keväällä sen sitten näkee. Sisäkylvöjä en ole tehnyt, viime vuonna kasvatin kelloköynnöksiä, enkä halunnut nyt mitään niin pitkäaikaista (ja isoa). Kylvän vain valkoista Miinaköynnöstä, Ipomoea quamoclit, kesäköynnöksiksi. Ihmettelin vain, kun norjankielisessä ohjeessa esikasvatuksen pituudeksi oli annettu 3-4 viikkoa, muilla pohjoismaisilla kielillä myös suomeksi 4-8 viikkoa. Päätin vielä odotella huhtikuun alkuun.

Lumen sulaminen kestää tänä vuonna ja monin paikoin maata peittää paksu jääkerros. Voi olla, että talvituhoja tulee, mutta kevään saapuminen ilahduttaa yhtä kaikki. t. HennaMar

Kympin paitapusero

 

Tilasin Eurokankaan Vitosen päiviltä myös puuvillakangasta pari metriä ja ompelin itselleni paitapuseron. Kaavan yhdistelin Ottobren kaavoista ja paidasta tulikin juuri sellainen kuin halusin. No, kaulus ei ole ihan sitä, mitä kuvittelin, mutta muuten ja on mukava päällä. Toivon mukaan kestää yhtä kauan kuin yli parikymmentä vuotta sitten ostamani vihreä puuvillainen paitapusero. Ehkä vähempikin kestävyys riittäisi ;-). Tämä 100 % puuvillakangas on keskipaksua ja sellaista vähän karheaa. Pesin kankaan ennen ompelua eikä se pahemmin rypistynyt (kuvassa näyttää ryppyiseltä, laiska kuvaajan asettelu). Joskus halvoissa kankaissa on jokin viimeistely, joka pesussa häviää ja tuloksena on rättimäinen kangas. Näin on mielestäni erityisesti viskooseissa.  Napit löytyivät kotoa. Mies osti joskus muutama vuosi sitten hyvää hyvyyttään kirpparilta kaksi lasipurkkia nappeja. Värejä on tasan kaksi, koko kaikissa sama ja yhteensä niitä lienee muutama sata kpl. Vihreä, tuollainen himmeähkö sammaleen vihreä on toki lempivärini, mutta ehkä ihan kaikille ei löydy käyttöä.

Kuvasin paidan perintökeinutuolissa, joita meillä on kaksi. Ylen Aarrepaja-ohjelmasta opin, että malli on Ballerina, suunnittelija Esko Pajamies. Tuolit ovat kokeneet kovia mm. koiranpennun pureskelua. Alunperin ne olivat musta ja valkoinen, mutta yläkerran remontissa saivat vaaleansinisen värin. Kuten korjausohjelmassakin todettiin, ne on ilmeisesti osattu tehdä todella hyvin, yksikään pinnoista tai muista liitoksista ei ole näissäkään löystynyt. Kestävät varmaan ainakin toiset kuusikymmentä vuotta.

Nyt on taas tulpaaniaika ja tilasin ruokakaupasta 15 kpl:n sekakimpun, tosin siinä kyllä oli vain 14. Kaunis joka tapauksessa. En ole vielä aloittanut taimikasvatusta ja talvikylvötkin ovat tekemättä. Saas nähdä saanko aikaiseksi, pihalla on nyt kyllä lunta reilusti ja taas suojasäätä. Seuraavaksi ajattelin jo suunnitella kesävaatteita ja tilata kesäkukkien siemeniä. Iloista kevään odotusta ! t. HennaMar

Valtteri kävi täälläkin

 

Täällä rannikolla tosin lauantain sade tuli alas vesiräntänä ja lumi alkoi kertyä vasta yöllä. Sitä enemmän lumi sitten tarttui puiden ja pensaiden oksiin ja jopa pressuun takapihalla. Outo talvi, kun lämpötila vaihtelee hurjasti koko ajan.

Olen ommellut laatikoissani olleista kankaista. Mademoisellelle tein bomberjakun puuvillakankaasta, jonka olin oikeastaan tilannut kauluspaitaan, mutta kangas osoittautui liian paksuksi siihen tarkoitukseen. Lisäksi ompelin puolihameen aikanaan leggingseihin varaamaani kankaasta, koskapa neiti on pikku hiljaa siirtymässä pinkkimaailmasta muihin väreihin. Näin puoilihameena tuo ehkä vielä menee, koska hän pitää kaikesta liehuvasta ja värikin oli tuohon takkiin sointuva.

No itse asiassa takin vuoren jouduin tilaamaan, se on Eurokankaan Vitosen päiviltä ja tilasin myös pikkuveljen hupparikankaan Majapuulta. Monsieur Ff kun  on enemmänkin ollut Herr Dino viime aikoina. Olipa muuten mukava joustocollege ommeltavaksi , niissäkin huomaa iso ja eroja ommeltaessa. Kaikki muut kankaat ja tarvikkeet siis kotoa löytyneitä. Kaikki vaatteet on tehty Ottobren kaavoja enemmän tai vähemmän muokaten. Noitten collegehousujen ohjetta en kyllä ymmärtänyt, siinä oli sellaiset ihmeelliset jatko-osat taskujen yläosissa, enkä vieläkään tiedä, miten ne olisi pitänyt ommella. Kaava oli Juggler OB 4/2015 enkä suosittele vai oletteko kenties ommelleet ohjeet ymmärtäen? Housuissa ja puolihameissa käytän aina nappikuminauhaa, koska vaatteet lähetetään pakettina, joten vyötärön ompelu on aina muutoinkin vähän hankalampaa.

Pimeys alkaa vähitellen hellittää, mutta ei oikein voi puhua talven selän taittumisesta, kun talvea ei ole oikein ollutkaan. Hyvä kuitenkin, että ihan kohta ollaan helmikuussa. t. HennaMar

Uudelle vuodelle

 

Keräilin vähän yhteen kuvaan viime vuoden ompeluja mielessäni mahdollinen Make Nine suunnitelma vuodelle 2022. Päädyin kuitenkin siihen, että jatkan entiseen tapaan eli ompelen sen mukaan kuin ideoita ja intoa löytyy. Toki syntymäpäivät yms. rytmittänevät tekemistä edelleen, mutta en aio niitäkään kovin pitkälle miettiä. Ompelin välipäivinä Toimeliaalle neulepaidan, mutta muutoin ei tarkempia suunnitelmia vielä ole. Edelleen hankaluuksia tuottaa tilaaminen, kun kankaita ei voi edeltä käsin testata sormituntumalla. Esimerkiksi tuo neulekangas oli oikeasti aika karmea ommeltava, koska se venyi joka suuntaan erityisesti pituussuunnassa.

Amaryllis intoutui kukkimaan vasta joulun jälkeen. Joulu meni kivoissa tunnelmissa, kun poika oli tyttöystävineen meillä ja innostunutta 'lapsen' osaa hoiti heidän koiransa Nobel. On hauska seurata, miten innokkaasti Nobel on mukana kaikessa ja toki sai myös omia lahjoja. Ostamamme pallolelu tosin hajosi heti ensi käsittelyssä, mutta eipä se leikkiä haitannut. Tapanina vierailimme  tyttären perheen luona.

Tein syksyllä lapsille kuvakirjan omista ja yhteisesti jaetuista kuvista vuoden 2019 joulusta 2020( ei vaan )2021 kesään. Kirjaa tehdessäni kuvittelin, että siitä tulee muistio omituisesta, päättyneestä ajanjaksosta. No sama omituisuus jatkuu edelleen. Minusta on aina tuntunut, että tammikuu kestää kahden kuukauden ajan eikä tämä vuosi varmaankaan tee poikkeusta. Siksikin haluan säilyttää ilon ja innostuksen uusista ompeluaiheista. Valoisampia aikoja odotellen t. HennaMar