tiistai 21. syyskuuta 2021

Kesän viimeisiä ja uuden alkuja

 


Ompelin Mademoisellelle vielä toisetkin kesähousut, kun kaava oli nyt muokattu ja testattu. Lisäsin yläosaan vielä vähän korkeutta, että vyötärö yltää paikalleen. kangas on muistaakseni Eurokankaan. Lisäsin vähän väljyyttäkin ensi kesän käyttöä ajatellen. Kuvassa viimeisiä kukkasia kuistilta, viime yönä täällä oli pakkasta ensi kertaa, ainoastaan talon lähellä olevat ruukut säästyivät.

 
Viime vuoden talvikylvöt eivät oikein onnistuneet. Perennoista vain punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum) ja valkoinen(?)ritarinkukka (Delphinium) itivät kunnolla, mutta kiirehdin liikaa maahan istuttamista ja ne katosivat etenoiden tai muiden öttiäisten suuhun. Yleensä olenkin siemenestä kasvatettuja pitänyt yhden koko kesän ruukussa voimistumassa. 
Keräsin kuitenkin kesäkukkien siemeniä. Kesämalvikki (Lavatera trimestris) kukki hyvin ja siemeniäkin ehti kypsyä. Jännä miten erilaisia kasvien siemenkodat ovat, tämän malvikin siemenkodassa on eräänlainen kansi, jossa siemenet ovat kiinni. Ilmeisesti siemenet tippuvat, kun kansi alkaa aueta. 


Krassia keräsin ensi kertaa. Nuo vihreämmät ovat Salmon-lajikkeista, joiden  väritys oli todella kaunis, ruskeat on kerätty ihan perusvärisistä keltaisista ja oransseista.. Toki siemenistähän ei tiedä minkä värisiä tulee ja  itävätkö edes.


'Vaeltavien' kasvien siemeniä olen kyllä kylvänyt pihalle suoraan uusiin paikkoihin. Harmaamalvikin (Lavatera thuringiacaviisikulmaiset siemenkodat tuntuvat pysyvän tiukasti varressaan, ehkä niiden on tarkoitus pudota vasta hangelle? Näitä siemeniä keräsin miehen siskolle. Käenkukkaa keräsin tyttärelle ja sitä sekä malvaa ja myös keltaisia valeunikoita olen sirotellut sinne tänne, koska niiden kasvamista ja kukkimista on hauska seurata ja ne tulevat omia aikojaan sen kummempaa hoitoa kaipaamatta. Tänä vuonna ei sormustinkukkia ollut juuri nimeksikään ehkä ensi vuonna on taas niiden vuoro. Myös vaaleanpunainen akileijarypäs koivun alla teki vain vähän kukkia ja sinne kylvin keltaisten ja vaaleanpunaisten akileijojen siemeniä.


Tummaa pärskäjuurta en aio kerätä, vaikka niissä näyttää kyllä olevan siemeniä tsiljoonittain. Unikoiden annoin myös kylväytyä itse. Tuo peruspunainen kukki koko loppukesän, vaikka varret näyttivät jo lähes kuolleilta. Tänä vuonna oili myös illakoita runsaasti, itsestään kylväytyvillä saa tosiaan monenlaista vaihtelua pihaan. Syksytunnelmissa t. HennaMar


perjantai 10. syyskuuta 2021

Syksyn värejä

 


Kesän viimeiset orvokit ja Mademoisellen mekko yhdessä valitusta kankaasta. Vaaleanpunaiset sävyt eivät enää kiinnostaneet vaan sinisemmät kankaat. Kangas on Eurokankaasta, vaikutti vähän hauraalta, mutta en sitä kaupassa huomannut tarkistaa vaikka itse tätä ehdotin. Malli on sovitettu Princess Castle, johon lisäsin vähän leveyttä ja reilusti pituutta, helmaan vielä röyhelö. Voi olla että tuli liian pitkä, mutta paketin lähettänemme vasta syksymmällä.


Toki meillä täällä on jo ihan syksy. Tuntuu, että tänä vuonna kasveilla on ollut aikaa valmistautua talveen ja syksyn värit ovat erityisen voimakkaat.

Kesäkukista osa on jo siirretty kompostiin, mutta vielä paljon kukkiikin. Värit tosin hukkuvat noihin ruskan sävyihin. Lamoherukka om lähes tummanpunainen ja keltaisetkin sävyt erottuvat hyvin. 


Pikkuveljelle ompelin ihan peruspaidan suoraan BlaaBlaa-kaavalla muokkaamatta. Kangas on Lillestoffin ja tilattu jo aiemmin kesällä. Tähdet eivät aivan asettuneet kohdalleen, mutta en oikein usko että tähtien asennolla muutenkaan on merkitystä... Vielä tämä viikonloppu on luvattu lämmintä, joten täytyy nyt ulkoilla mahdollisimman paljon. Ruukkujen purkaminen alkanee ensi viikolla t. HennaMar

lauantai 28. elokuuta 2021

Kelloköynnös kukkii

 



Laskeskelin että puoliauenneita ja avonaisia kukkia on nyt noin tusinan verran ja nuppuja ainakin parikymmentä. En tiedä ehtivätkö kaikki kukkaan, mutta onhan sitä jo tässäkin. Kellokukan teriö on yhtenäinen ja putoaa hauskasti kokonaisena kuihtumatta, jolloin litteä siemenpohja jää näkyviin. Kukat kestävät kyllä melko kauan, mutta niinkuin usein puutarhassa kukat eivät ole se näkyvin osuus vaan kasvin kokonaisuus.

Köynnösruukut, kolme kappaletta, sijoitin kuistille ja puuvajan edustalle, jossa niillä periaatteessa oli tilaa kasvaa. Kuistin korkeus ei kuitenkaan oikein riittänyt, vaan köynnökset vaatisivat suoraa seinää tai pergolaa muutaman metrin päästäkseen riittävän ylös. Kukat muodostuvat latvoihin. Köynnös on hanakka tarttumaan mihin vain ja tässä se kasvaa laikkuköynnöksen kumppanina.


Luulen että luontaisella kasvupaikalla kasvin alaosa on varjossa, koska valkoiselle seinällä osa lehdistä punertui voimakkaasti. Puuvaja saisi olla metrin korkeampi niin kukinta olisi yhtenäisempi. Onhan tämä aivan uskomatonta kasvua, kun ajattelee kuinka ahtaassa kasvit ovat ruukuissa. Kuumina päivinä kastelin niitä kaksi kertaa päivässä. Parhaiten ne varmaan menestyisivät maahan istutettuina.

Pisimmät varret yltävät parvekkeen ohi katon rajaan asti. Ylhäällä kukkia ei oikein erota muutoin kuin katsomalla parvekkeelta alaspäin. Kiitollinen kasvatettava, mutta en tiedä laitanko näitä uudestaan ellen sitten keksi parempaa kasvupaikkaa. Saa sitten nähdä, miten tämän saa alas, kun syksy oikeasti saapuu. t. HennaMar


keskiviikko 25. elokuuta 2021

Kesävaatteita lastenlapsille

 

Kesän mittaan tapaamisia odotellessa ompelin kaikille lastenlapsille vaatteita. Tässä postauksessa vaatteet, joita en ole vielä blogannut. Mademoisellelle ompelin kukalliset housut joustavasta puuvillasatiinista. Halusin yrittää uudestaan, koska viime vuonna ompelemani housut olivat olleet liian pienet. Tein lisähaastetta itselleni valitsemalla capri-housujen kaavan, Mariposa Ottobre 3/2016, joita pidensin ensin pitkiksi housuiksi ja lisäämällä vielä pituutta mademoisellen kasvua tavoitellen. Lahkeiden pituus olikin juuri sopiva ja yläosa tyttären lähettämien ympärysmittojen mukainen, mutta en huomannut lisätä yläosaan korkeutta ja näistä tuli kylläkin sopivat lantiohousut. Eurokankaan satiini toistaa hauskasti puutarhan loppukesän kukkien värejä.


Loppukesällä kaikki lapset vierailivat ja viimeiseksi tavattiin kaikki herra L.A.P:n synttäreillä, jonne ompelin kauluspaidan toivottavasti kalamiestä miellyttävästä lokkiaiheisesta puuvillasta. Kaava on Lee Ottobre 1/2016, mutta en enää muista, mistä kankaan tilasin. Vaaleansinistä batistia tehosteeksi minulla oli ennestään. Kangas on puhdasta puuvillaa ja kuvio muistuttaa isänsä käyttämää kesäpaitaa. Tein kuitenkin pitkähihaisen, kun syntymäpäivä on loppukesästä.


Olen vaihteeksi halunnut kokeilla muutoinkin vähän haastavampia malleja, joita parhaiten olen löytänyt vanhoista Ottobren numeroista. Toimeliaan paita on ommeltu Kerry kukkatopin kaavalla, 3/2009, mutta lyhyempänä eli jätin helmakaitaleen pois. Olkapalat on rypytetty ompelukoneessa alapuolan kuminauhalla. Muokkasin hihat suuremmiksi nyt, kun puhvihihoja on paljon käytössä. Helma on tehty kiertopäärmeenä ja muutoin reunustin paidan väriin sopivalla vinoon leikatulla trikookankaalla. Rusettikoristeen tein anopin vanhan samettinapin ympärille kotoa löytyneistä nauhoista. Tätä en ole vielä nähnyt päällä, paita on ehkä vähän iso, mutta meneepä sitten ensi kesänä.


Mademoisella sai vielä vielä housujen pariksi pitkähihaisen paidan. Tämäkin on vanhemmasta lehdestä 4/2009. Malli on nimeltään Yoke striped T-paita. Ihan en kyllä tämän mallin ohjeita ymmärtänyt, mutta paidasta tuli juuri sopiva, joten tällä kaavalla teen varmaan toistekin. Jätin pois resorit kaula-aukosta ja käytin sen sijaan toista ohutta collegekangasta alakappaleina, joilla viimeistelin kaula-aukon.  Hihansuun viimeistelin ihan kuminauhakujalla. Kiva nähdä vaatteita lasten päällä, mademoiselle ihastui erityisesti tuohon silityskuvaperhoseen, joka on ollut laatikossa viimeisestä ulkomaan matkasta asti.


Nuorin serkku on 'perinyt' L.A.P:n vaatteita, jotka tyttäreni on onnistunut säilyttämään uuden veroisena useista pesuista huolimatta. Mutta tein vielä hänelle ihan uusiakin, pikeepaita ja velourhousut. Monsieur Ff pitää erityisesti pehmeistä kankaista. Relaxed Fit-kaavalla housuista tuli kyllä vähän liiankin rennot, ensi kerralla ompelen perushousukaavalla. Tilasin valmiin kauluksen Jaanan ompelimosta . Otin niitä useamman vastaisen varalle, kun olivat niin edullisia. Kankaat ovat Eurokankaasta. Paidan kaava on London trikoopaita, Ottobre 3/2009, ja paidasta tuli isohko, kuten usein vanhempien lehtien malleista. Silityskuva on taas pitkään laatikossa pyörineitä, enkä muista ostopaikkaa kuten en edellisten vaatteiden kankaistakaan, netin kautta kuitenkin. 

Seuraavaksi työstän esikoistyttären 'tilaustyön' eli froteepäällisiä pyykkikorien kansiin eli aivan jotain muuta. Syksy saapui samaa matkaa lasten kanssa ja pihan työt alkavat olla lopuillaan. t. HennaMar

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Pihan ja pään huoltoa

 

Pihamme vanha pihlaja on ollut huonossa kunnossa jo pari vuotta ja tänä vuonna se hädin tuskin teki lehdet, jotka sitten nopeasti kuivuivat kokoon. Vielä suurempi ongelma oli takapihan iso haapa, joka oli jo lahonnut jonkin aikaa ja viime talvena se sitten pudotti oikein ison oksan. Kutsuimme arboristin katsomaan ja hänkin totesi puun olevan vaarallinen. Pihassa katkaistiin siten pihlaja ja haapakin niin, että siitä jäi muutama metri linnuille ja ötököille. Käpytikka käy usein pihassa hakkaamassa lisä reikiä linnunpönttöihin. Lisäksi poistettiin männystä pari katon reunaan ulottuvaa oksaa ja siistittiin vanhempia jälkiä.

Arboristit hakettivat pienemmät oksat ja rungot pätkittiin. Kuvassa näkyy lahon eteneminen. Mies hakkasi puut polttopuiksi ja tulihan niistä puolitoista mottia. 

Pihlajasta tuli näin hauskan näköinen ja valo lisääntyi puutarhassa. 
Mukavaa aivovoimistelua saatiin viime viikolla, kun pitkästä aikaa tehtiin ruokaa vähän isommalle porukalle. Päivittäistavarat  olemme kohta puolitoista vuotta tilanneet netin kautta, mies käy hakemassa kassit kerran viikossa. Toimiihan se, mutta kyllä ruokavaihtoehdot kovasti kapenevat, uusia ideoita ja ajatuksia ei synny. En ole käynyt ruokakaupassa yli vuoteen.


Saimme toiset rokotukset kesäkuun lopussa ja uskaltauduimme viime sunnuntaina Tampereelle museokeskus Vapriikkiin tyttären perheen kanssa. Finlaysonin historiaosassa jäin miettimään, että miten ennen kudottujen kankaiden valmistusta mallisuunnittelu mahtoi tapahtua. Kovasti paksu oli ainakin kirja eri vuosien kankaista. Ostettiinko mallit jostain, vai purettiinko ostettuja paloja vai oliko tehtaalla suunnitteluosasto? 60- ja 70-luvullahan sitten painokankaiden suunnittelijoista tuli nimekkäitä. Hortoilimme myös jonkin aikaa keskustassa. Tarkkaan katsoessa kuvassa näkyy uuden areenan kulma. Kummasti näin pieni reissu energisoi; toki ilman viileneminenkin on auttanut, jaksaa taas pihassa puuhata. Niin ja kävin minä oikein kangaskaupassa ja eilen, ihanaa, kampaajalla.

Pari viikkoa sitten vierailukohteena oli arboretum Frick (kuva yllä), mutta silloin vielä polttava helle vaimensi innostusta. Nyt olen ompelemassa kaikille lastenlapsille jotakin, koska vierailuja on luvassa, niitä odotellen t. HennaMar


lauantai 3. heinäkuuta 2021

Mekko valmis

 

Kuvassa pihatarhuri iltakierroksella. Kuvasta näkyy pihamme varjoisuus, ilta-aurinko siivilöityy vain sieltä täältä metsikön takaa pihaan. Tänä kuumana kesänä se on kyllä ollut hyvä ominaisuus, mutta on vaikuttanut tietysti kasvien valintaan.

Mekon kuvissa taas näkyy valon vaikutus väreihin. Pihassamme parhaiten tulevat esiin vaaleat valkoiset ja keltaiset sävyt. Kohta on töyhtöangervojen kukinnat auki ja ne muodostavat vaaleat pilvet puutarhan reunamille. En loppujen lopuksi joutunut muuttamaan mekon kaavaa paljonkaan. Lyhensin reilusti, se oli ohjeissakin sanottu ja kavensin vähän yläosan etukappaletta. Tein jopa niskaan aukon nappilenkillä, vaikka sitä ei välttämättä tarvitse. Huolitteluun käytin ohjeistettua ala-varaa silitettävällä kovikkeella vahvistettuna. Taskujen ompelussa vähän takkuilin; niitä en tehnyt testikappaleeseen, mutta nekin ovat nyt paikoillaan.
Toisin kuin ompelukset, piha ei koskaan valmistu ja siellä riittää aina ihmeteltävääkin. Esimerkiksi harjaneilikat, jotka tekevät samaan kukkaterttuun erivärisiä kukkia ja purppuraheisiangervo, jossa yksi oksa vaihtaa väriä kesken kaiken. Kaksivuotisten harjaneilikoiden kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, koska ensimmäisen vuoden kasvut ovat lamoavia ruipeloita, joista ei uskoisi näin upeita kukkia tulevan. Purppuraheisiangervoja meillä oin kaksi ja kolme lisää on naapurissa. Mies onkin löytänyt pieniä taimia ja nyt niitä on kasvamassa kolme tontin takakulmassa.
Minulla oli viime vuonna paljon erilaisia unikoita sekä maassa että ruukuissa ja yllä olevat ovat viime vuoden 'satoa'. Tanskan lippu on vaihtunut Sveitsin lipuksi ja mustasta joutsenesta on tullut punamusta. Vaikka pihassa on vähän kesäkukille sopivia paikkoja, yritän aina kasvattaa kesäkukkia maassa ja ruukussa. Niiden kasvua on mukava seurata, vaikka se joskus hidasta onkin t. HennaMar
 




torstai 24. kesäkuuta 2021

Kaavan testaus

 

Sain vihdoin ommeltua testikappaleen StyleArc Hope-mekkokaavasta. Minulla ei ole aiemmin ollut tämän australialaisen yhtiön kaavoja, joten tein koekappaleen vanhasta lakanasta, joka oli sopivasti saatavilla. Tilasin kuitenkin kaavan tutulta toimittajalta Ruotsista: fagert.se.


Myös kaavoitus oli melko erikoinen eli raglanhiha-aukosta lähtevä 'kimonohiha'. Tänä vuonna näyttää olevan trendikästä puhvimaiset hihat. Myös kukkakuvioisia mekkoja on monenlaisia ja luulen, että tuo lakanamekko voisi mennä mukana ihan täydestä, vaikka haalistunut onkin. Toki aion seuraavaksi uskaltautua mekkokankaan leikkuuseen. Osoittautui  nimittäin, että kaavassa ei ole paljonkaan muuttamista pituutta lukuun ottamatta. Piirsin varalta 12 ja 14- tuumaiset ja niinkuin arvelinkin kokoni on jossain niiden välillä. 14-tuumaisesta kavennan vähän yläosaa. Kokeilin myös hihansuun jättämistä avoimeksi, mutta rypytetty on parempi. Englantilaiseen tapaan kaavaan oli varmiiksi piirrety saumanvarat ja itse asiassa se tuntui ihan kätevältä. Mekko oli muutenkin tosi helppo ommeltava.

Pihan kukkimisvauhti on hurja, kuva on noin viikon vanha ja nyt ollaan jo taas pidemmällä kukinnoissa. Erityisen ilahtuneita olemme siitä, että keltavale-unikot, Meconopsis cambrica, ovat palanneet useaan paikkaan; lastenlapset ovat ahkerasti levittäneet siemeniä. Kimalaiset ovat erityisesti ihastuneet näihin ja jatkuvasti näkee, kuinka kukat keinuvat, kun mehiläinen kiertää kukan sisässä. Olin muutoin väärässä akileijojen suhteen, keltaisia ilmestyi tänä vuonna useita ja myös aivan vaaleita lähes valkoisia on monta. Täytyypä kerätä niiden siemeniä syksymmällä.t. HennaMar