Olen joskus nuorena lukenut Thor Heyrdahlin kirjan purjehduksesta balsapuisella lautalla Polynesiasta Peruun. Mieleeni on jäänyt lautan varustuksesta pinnoitteeet, joita laitettiin useamman laatusia, jotta pienen pienellä kävelymatkalla olisi mahdollisimman paljon vaihtelua. Ehkä samasta syystä pidän kuvan kirjojen tapaisista historiakirjoista, jotka koostuvat pienistä osittain satunnaisista muistoista. Myös kotona minusta on kiva, että esillä on sekalaisiakin kokoelmia esineitä, joista minulla on muistoja. KonMarin ajatus siitä, että tavaroiden tulee ilahduttaa sopii silti siihenkin.
Oheisen verhon laitan keväisin rappusten ikkunaan, kun kevätaurinko alkaa paistaa. Kangas on ostettu Toijalasta Arolan loppuunmyynnistä ehkä 80-luvulla. Nykyisin ei enää kankaita juuri Suomessa valmisteta ja Nansonkin valmistus on siirtynyt muualle. Luen nykyisin mielenkiinnolla Hesarin palstaa 50 vuotta sitten, jossa tekstit on valittu siis tuolta 70-luvulta. Hämmentävää, mitä muistaa ja mitä on unohtanut. Olen itse asiassa nähnyt tuon balsalautan museossa lapsena, mutta mieleeni on jäänyt vain lautalle tehty taivaansininen 'aaltoileva' alusta .
Kasvilamppu saapui aika piankin edellisen postauksen jälkeen ja laitoimme lastenlasten kanssa siemenet kasvamaan. Tomaatit olivat pettymys, koska pussissa oli vain viisi siementä, joista kaksi iti. Huomasin jälkeen päin, että pussissa lukeekin, että annoksesta tulee 2-3 taimea eli ei voi oikein valittaakkaan. Talvea riittää vielä, mutta vihreä piristää. t. HennaMar
