Kon - Tiki vai -Mari

 

Olen joskus nuorena lukenut Thor Heyrdahlin kirjan purjehduksesta balsapuisella lautalla Polynesiasta Peruun. Mieleeni on jäänyt lautan varustuksesta pinnoitteeet, joita laitettiin useamman laatusia, jotta pienen pienellä kävelymatkalla olisi mahdollisimman paljon vaihtelua. Ehkä samasta syystä pidän kuvan kirjojen tapaisista historiakirjoista, jotka koostuvat pienistä osittain satunnaisista muistoista. Myös kotona minusta on kiva, että esillä on sekalaisiakin kokoelmia esineitä, joista minulla on muistoja. KonMarin ajatus siitä, että tavaroiden tulee ilahduttaa sopii silti siihenkin.

Oheisen verhon laitan keväisin rappusten ikkunaan, kun kevätaurinko alkaa paistaa. Kangas on ostettu Toijalasta Arolan loppuunmyynnistä ehkä 80-luvulla. Nykyisin ei enää kankaita juuri Suomessa valmisteta ja Nansonkin valmistus on siirtynyt muualle. Luen nykyisin mielenkiinnolla Hesarin palstaa 50 vuotta sitten, jossa tekstit on valittu siis tuolta 70-luvulta. Hämmentävää, mitä muistaa ja mitä on unohtanut. Olen itse asiassa nähnyt tuon balsalautan museossa lapsena, mutta mieleeni on jäänyt vain lautalle tehty taivaansininen 'aaltoileva' alusta .

Kasvilamppu saapui aika piankin edellisen postauksen jälkeen ja laitoimme lastenlasten kanssa siemenet kasvamaan. Tomaatit olivat pettymys, koska pussissa oli vain viisi siementä, joista kaksi iti. Huomasin jälkeen päin, että pussissa lukeekin, että annoksesta tulee 2-3 taimea eli ei voi oikein valittaakkaan. Talvea riittää vielä, mutta vihreä piristää. t. HennaMar

Kerroksia

 Vino pino kankaita. Mitäpä muutakaan sitä pakollisella ompelutauolla tekisi kuin tilaisi kankaita?! No nyt on sitten trikoot lastenlasten kaksiosaisiin yöpukuihin joulua varten (!) ja vielä pari ylimääräistä puuvillaa ensi kesään (?). Saumuri tuli kuntoon eikä siinä mitään pahempaa ollutkaan tapahtunut kuten pelkäsin. 

On ollut aikaa myös lueskella, kirjaston varaussysteemin kautta saa usein tilattua uusimpia kirjoja. Me halusimme kaiken on kirja 80-luvusta, otsikko on minusta vähän outo. Totta on, että myös meidän elintaso nousi huimasti noina vuosina, mutta tunne oli pikemminkin hämmästyneen onnellinen kaikista uusista asioista. Elimme noina vuosina perheen 'markkinavuosia'. Termin lainasin Pekka Saurin uusimmasta kirjasta, koska se hyvin kuvaa muutosvauhtia. Siirryimme opiskelun jälkeen työmarkkinoille, asuntomarkkinoille, kulutustavaramarkkinoille ja myös matkustelusta ulkomaille tuli kesäloman vakiokuvio. Kirjan alussa on vuosilista eri vuosien tapahtumista. Niin tuttuja kuten aiheittain jaotetut kuvauksetkin, että välillä kirjaa lukeissa mietti, että miksi itsestään selvyyksistä kirjoitetaan. Vähän niin kuin lukisi omaelämäkerran taustoja. Ainoa meille vieraaksi jäänyt oli citykulttuurin nousu. Valitsimme toisin eli asuimme pienellä paikkakunnalla, jossa ainoat markkinat olivat torilla lauantaisin. Sieltä ostimme lasten kanssa arpoja ;-). Kirjalle miinusta huonosta grafiikasta, vaaleanruskea fontti ei todellakaan ole mukavaa luettavaa täydentävissä teksteissä.

Puutarhan ruska on tänä vuonna erityisen upea. Monesti kasvit kaatuvat ja lakastuvat huomaamattomasti, mutta tänä vuonna perennat ovat pysyneet ylväästi pystyssä lehtivihreää kerätessään ja pihaan muodostuu värikerroksia. Kuvan leimukukka tosin vasta kukkii. Tämä on taas niitä yllätyksiä. Olen joskus ostanut lohenvärisiski kuvattuja syysleimuja, jotka olivatkin aniliininpunaisia ja myöhemmin ostin valkoisia. Oisko tuo nyt sitten risteytymä vai lieneekö osa valkosista vihdoin kukkiessaan sekavärisiä. Näiden paikkaa on siirretty niin monesti, etten osaa sanoa. t. HennaMar

Kevättä kohti

 

Lueskelin helmikuun alussa Sutisen Heimojen Suomi-kirjan ja hämmästyin, miten tuttuja kaikki nuo tarinat olivat kansakouluajoilta. Aloitin koulun 1959 ja topeliaaninen henki vallitsi tuolloinkin vielä koulukirjoissa. Tarkkaan olen omaksunut kuvaukset suomalaisista heimoista, joita siis oikeasti ei ole olemassa, tarinat ja paikat ovat. Muistan jopa useampien maakuntalaulujen sanat... Lapsuuden varjot sotasuru ja -pelko ovat palanneet entistä synkempinä, niitä en kuitenkaan tässä harrastusblogissa käsittele.

TYttären perhe vieraili talvilomalla ja ompelin lastenlapsille paidat. Kankaat on tilattu Saksasta, Königreich der Stoffe. Paitojen kaavat ovat Ottobresta, keltaisen paidan hihakaavat piirsin uudelleen ja kaavakin on yhdistelmä aikuisen ja lapsen kaavasta. Sain vihdoin aikaiseksi toimitettua tyttärille netistä tulostamani mittataulukot lastenlasten mittamerkintöjä varten, jatkossa on  helpompi vailta oikeita kaavakokoja. Kävimme myös tyttären kanssa ostamassa kankaan kaavaan, jonka ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Mukava vaihteeksi tehdä jotain erilaista.

Tein vielä talven pakkasilla kylvöjä kotoa löytyneistä siemenpussien lopuista ja itse kerätyistä siemenistä. Ainoastaan orvokkipussi oli uusi, lahjaksi saatu, enkä kyllä tiedä olisiko niitä kuulunut kylvää ulos. Kovin kummoisia tuloksia en näistä odota, keväällä sen sitten näkee. Sisäkylvöjä en ole tehnyt, viime vuonna kasvatin kelloköynnöksiä, enkä halunnut nyt mitään niin pitkäaikaista (ja isoa). Kylvän vain valkoista Miinaköynnöstä, Ipomoea quamoclit, kesäköynnöksiksi. Ihmettelin vain, kun norjankielisessä ohjeessa esikasvatuksen pituudeksi oli annettu 3-4 viikkoa, muilla pohjoismaisilla kielillä myös suomeksi 4-8 viikkoa. Päätin vielä odotella huhtikuun alkuun.

Lumen sulaminen kestää tänä vuonna ja monin paikoin maata peittää paksu jääkerros. Voi olla, että talvituhoja tulee, mutta kevään saapuminen ilahduttaa yhtä kaikki. t. HennaMar

Palapaidat valmiina

Ompelin jäännöspaloista paidat muokaten taas Ottobren peruskaavoja. Itse asiassa oli ihan hauska etsiä sopivia yhdistelmiä ja sovitella kankaita kaavoille. Tämän lintukankaan on suunnitellut tai tuottanut Megan blue fabrics, joka näyttäisi olevan osa isompaa hollantilaista yhtiötä Burtex Textil,  jonka oma merkki tämä Megan ilmeisesti on. Sivustoilta en saanut selvää, onko vain design heiltä ja missä kankaat tuotetaan. Flaamin kielen taitoni ei ole hääppöinen, kangas on kyllä ostettu ihan paikalliselta Nuikkinen Oy:ltä. Tein tästä muutama vuosi sitten peplum-tunikan ja nyt tällaisen röyhelöversion.

Hiharöyhelöissä olevan linnun piirsin yllä olevan kirjan mallikuvasta, jota joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten käytin painaessani verhokangasta Toijalassa. Ostin kirjan itselleni anopilta saadulla rahalahjalla, kun aikanaan valmistuin TTKK:sta. On vaikea tajuta nykyään, kuinka valtava merkitys tämän tapaisilla kirjoilla oli idealähteinä vielä 1900-luvun lopulla. Kirja on amerikkalaisen käsitytöntekijän koostama eikä kukaan kai enää tänä päivänä kuvittelisi tekevänsä kirjaa, johon olisi koottu kauneimmat kirjontamallit 'kaikkialta maailmasta'. Pelkästään yhden ainoan käsityötekniikan sovellusten  kuvamäärä somessa on mieletön ja ideoita löytyy. Kirja on kyllä edelleen ihan käypä; vain suunnittelijan  tekemät omat mallit eri maiden käsitöiden pohjalta ovat osin vähän outoja.

Toisen paidan tekeminen oli vähän haastavampaa kuva-aiheen takia. En halunnut rivillistä päättömiä tiikereitä ainakaan etumukseen. Siksipä tuo raita. Edellisellä kerralla yhdistyn kankaan keltaraitaiseen kankaaseen , klik, mutta sitä ei ollut enää riittävästi. Hyvin sopi turkoosin sävytkin. Tänä syksynä pihan ruska on monipuolinen ja värejä riittää. Kasvit jotka usein pudottavat lehtensä vihreinä ovat saaneet keltaisen sävyjä kuten ensimmäisen kuvan pihasyreeni. 
t. HennaMar

Tuoksuja puutarhaan?

Pihassamme ei ole ruusuja toisaalta, koska varjoisa metsäpiha ei ole niille paras kasvuympäristö ja toisaalta siksi, että ruusut eivät mielestämme ole kasveina kauniita. Toisinaan mietin, että olisi mukava saada kuitenkin enemmän tuoksuja puutarhaan ja miellän kukkien tuoksut yleensä ruusuihin. Lainasin kirjastosta Kirsi Tuomisen kirjan Tuoksuva puutarha ja parveke saadakseni lisätietoa tuoksuvista puutarhakasveista. Jotkin esitellyistä kasveista toki olen tunnistanut kuten tietenkin syreeni, pikkujasmike ja kielot. Myös mahonia, joka kukkii alkukesästä tulee huomioitua samoin (marja)omenapuut. Myöhemmin kesällä kukkivan kilsepensaan tuoksun olen myös tunnistanut. Pensas ei ole kuitenkaan muutamaan vuoteen kukkinut, johtuneeko siitä, että se on jo iäkäs (noin 30v).

Jotkin kasveista olivat tuttuja, mutta tuoksuvaksi määrittely yllätys. Esimerkiksi vierekkäin kasvavien hopeahärkin ja ohotanmarunan tuoksuja en ole juuri huomannut. Kirjan mukaan ne kuuluvat eri tuoksuperheisiin, joita on kuvattu kaikkiaan seitsemän, näistä pihassamme tutuin on yrttinen tuoksuperhe. Ostan yleensä keväisin tutulta luottopuutarhurilta useita yrttejä ja niiden tuoksu tulvahtavat ilmoille aina käyttöön leikatessa. Tosin yrtissä täytyy olla muutakin kuin tuoksu, esim. curry-yrtti tuoksui kyllä mausteiselta, mutta ei maistunut miltään.

Pihassa on joitakin kasveja, jotka eivät omaan nenääni tuoksu kirjan luetteloista poiketen. Näitä ovat esimerkiksi päivänlilja, lehtosinilatva ja malva, kyseessä voi toki olla lajiominaisuus. Illakon tuoksua en myöskään ole huomannut, en sitten tiedä olenko aina väärään aikaan pihalla? Pistävä tuoksu on mm. pihlajalla ja leimukukilla. Ja tuoksu, josta en todellakaan pidä on tuoksukurjenpolven, joka puolestani voisi olla nimeltään haisukurjenpolvi.

Aina ei kasvin kukkien tarvitse olla tuoksuvia tai huomiota herättävän värisiä. Kuvan purppurakeijunkukka Heuchera micrantha 'Palace Purple', on aina syksyisin yhtä hellyttävä pienen pienine kukkineen, joita täytyisi melkein katsoa suurennuslasilla. Kuvassa näkyy myös yksi 'tuoksuja', josta en pidä, nimittäin mänty joka tiputtele saavikaupalla neulasia joka vuosi. Mäntypuut voisivat pysyä mäntymetsissä, savimaalla ne ovat rumia rötisköjä, kaatolupaa emme tälle puulle kuitenkaan saneet. Ensi kesänä koetan muistaa haistella uusia tulokkaitta kuten lännenkimikkiä, jos se ehtii kukkaan, ja väriminttua. Muita tuoksun osalta huomiotta jääneitä ovat laikkuköynnös, paratiisililja, karhunjuuri ja harjaneilikka. Myös kesäkukkia valitessa koetan muistaa tuoksut.

Onko tiedossanne muita hyviä vinkkejä tuoksuihin? Toivotaan ensi kesälle paljon aurinkoisia, tuoksuvia päiviä. T. HennaMar