torstai 27. elokuuta 2020

Panttereita ja kiehkuroita

 


Ompelin huppareita kotona olleista kankaista, mutta muuta myös uusista kankaista. Pantterikangas on aikanaan matkalta tuotua ja ompelin siitä silloin samistelupaidat keskimmäisen tyttären lapsille. Loppukankaasta tein nyt hupparin nuorimmalle lapsenlapselle. Lisäsin vain keltaisesta velourista hupun, koska siihen kangas ei enää riittänyt. En muuten tiennyt että pantteri ja leopardi viittaavaat samaan eläimeen, kun etsin tietoa, mitä eläintä digipainatus esittää. Mademoisellen huppari on Noshin kankaasta, joka oli jokusen vuoden ollut kangasrekissä odottamassa. Tämä kangas, jossa lankojen paksuus vaihtelee ei kyllä ole parhaita ideoita: esipesussa kangas vinoutui ja kun olen ommellut samasta kankaasta kuviollisena paidan itselleni, se reikiintyi nopeasti. Mekkohupparin kaava on Banana Sweet, Ottobre 4/2014, jolla joskus olen tehnyt molemmille tytöille hupparin. Kaavan viimeinen koko on 134 cm, mutta koska Mademoiselle on kovin kapoinen, lisäsin lähinnä vain pituutta. Muutoinkin tuntuu, että kaavat ovat vanhemmissa lehdissä väljemmiksi mitoitettuja. Monsieur Ff:n hupparin kaava on lehdestä 4/2013, Beagle Boy koko 110 cm ja taitaa olla aika iso pojalle. Toisaalta vanhemmssa lehdissä on usein enemmän kokoja kaavoissa, josta on nyt apua, kun lastenlapset ovat venyneeet. Kiemuraiset koristeet ovat anopin pyyhepitsejä peritystä varastosta. Hupun vuorikin on vanhasta trikootilkusta. 


Housuihin tilasin kankaan Eurokankaan alennusmyynnistä. Olen huomannut, että minun ei kannata innostua alennuskankaista, koska niistä on useammankin kerran tullut hutiostos. Kuvio ei minusta näyttänyt ollenkaan noin isolta kangaskuvassa ja epäröin koko ompelua. Housut on muokattu Ottobren kaavoista joihin lisäsin sivunauhan. Epäilen, että Mademoiselle ei hyväksy tälläistä leveämpää hippimallia, mutta tehty mikä tehty.

Herra L.A.P. täytti vuosia ja ompelin hänelle paneelikankaasta paidan. Myös tässä hihat ovat jäännöskankaasta. Kangas on samaa sarjaa kuin messuilta syksyllä tyttären kanssa valittu (klik) Tänä vuonna ei sitten varmaan messuilla kai missään.

Ompeluhuoneeni on menossa remonttiin kalusteiden osalta. Nykyisin sinne on lähinnä koottu muutoin jo käytöstä hylättyjä huonekaluja. Hyvin toimiva se on ollut nytkin ompeluihini, muutostarvetta on lähinnä vierashuonekäyttöön. Muutakin remonttia on kotiin tulossa, niistä myöhemmin t. HennaMar


torstai 13. elokuuta 2020

Pihlajia

 Tänä vuonna pihassa on pääasiassa siirretty ja kierrätetty kasveja ympäriinsä. Yhden uuden pihlajan kuitenkin hankimme, koska ihastuimme sen ulkonäköön keväisessä Vihertietokeskuksessa. Tuurenpihlaja sai paikan, kun kummituksena koko kesän ollut, lehdetön kilsepensas poistettiin. Pensaalla oli ikää jo ehkä 40 vuotta, joka on kai koristepensaille paljon, eikä se ole kukkinut moneen vuoteen. kilsepensaan kukat tuoksuvat muuten yllättävän hyviltä, vaikka niitä tuskin huomaa.


Pihassamme on alusta asti ollut yksi iso pihlaja, alakuvassa vasemmalla ylhäällä, joka voi vähän huonosti ehkä siksi, että olemme poistaneet osan oksarungoista, jotka ovat ulottuneet naapurin puolelle. Pihlajia kasvaa myös runsaasti takapihan metsikössä ja ilmeisesti linnut levittävät niitä, koskapa uusia taimia putkahtaa jatkuvasti esiin kukkamaista. Useimmiten ne ovat epäsopivissa paikoissa ja olen niitä siirrellyt metsikköön (alin kuva). Ehkäpä sinne joskus kasvaa metsälehto, metsäkorven sijaan. Mies on sinne siirtänyt viimeksi myös pari tammen taimea, jotka ovat kulkeutuneet pihaan varmaan oravien tuomina. Joitakin puun alkuja olemme jättäneet, kun ne ovat sopineet kohtaansa ja yksi niistä on jo korkeahko ja teki ensimmäiset marjat tänä vuonna. Halusimme tuosta yksilöstä runkopuun (keskikuvassa vasemmalla) ja olemme jatkuvasti poistaneet alimpia oksia. Hyvin se silti on kasvanut. Myös muutama muu alku on merkitty kepeillä ja seuraamme niiden kasvua. Yksirunkoisille on yleensä aina kukkamaiden reunoilla tilaa, mutta pihlaja usein pensastuu monirunkoiseksi. Mistähän mahtaa johtua, että useimmat yllätystaimet ilmestyvät yleensä kukkapenkkien reunoille kiven syrjiin, josta niitä on vaikea ottaa siirtoon. Kilsepensaan juuren oli mies pariin kertaan kivettänyt ja siellä kasvoi valtavasti lehtosinilatvaa ja sormustinkukkia, siksi säästimme sen poiston loppukesään. Pitäsiköhän kukkamaihin istuttaa kiviä aina kasvien kanssa? Viikonlopuksi odotellaan vielä elokuun lämpimiä, mutta yöt ovat jo kylmiä. Kylmän elokuun takia kasvien siemenet ovat kypsyneet kovin hitaasti ja vielä on talvikylvöä varten vasta vähän saanut kerättyä. Pihlajan alle ja muuallekin kaipaan uusia perennoja. Toivotaan, että talvikylvöt onnistuu. t. HennaMar