lauantai 24. marraskuuta 2018

Aagotin tapaan

Löysin kirjastosta Aagot Jungin muistelmakirjan. Hänen puutarhaohjelmiaan tuli televisiossa silloin, kun olin vielä melko uusi ja osaamaton puutarhan hoidossa. Mieleeni jäi , että hän löysi ja teki haastatteluja mielenkiintoisista ihmisistä ja heidän puutarhoistaan ja että kukin ohjelma toi esiin puutarhojen erityispiirteet ja niiden hyväksi vuosia jatkuneen uurastuksen. Nykyään kaikkialle ulottuva kilpailu ja instant-henki eivät silloin olleet läsnä. Joitakin asioita olen myös koettanut noudattaa omassa pihatarhassani. Sinisten valeunikkojen viljely ei ole onnistunut, vaikka eräässä ohjelmassa vanhahko mies esitteli kuinka helppoa niiden viljely on! Sen sijaan neuvo hiekan käyttämisestä kasveja istuttaessa on koko ajan ollut käytössä nykyisellä, satakuntalaisella savimaallamme. Ja oikeasti maa on nyt hyvässä kunnossa kiitos miehen aherruksen ja lukemattomien hiekka-, maa- ja kompostilisäyksien. Nyt uskallan jo ajatella vaativampien kasvien istuttamista varsinkin, kun takametsän karsiminen toi valoa pihaamme. Tein pitkän listan tuon kirjan perusteella mahdollisista uusita kasveista:

Merikaali Crambe maritima
Rantavehnä Kenya racemosus
Maruna Artemisia canaescens
Japanilainen hopehalikka mertensia asiatia
Hapsijukka Yuca filamentos
Valehortensia Schitzophragma hydrangeois
Likusteria Ligustrum vulgare
Tiukukärhö Clematis x Diversifikation eriostemen'
Köynnösruusu Rosa Helenae
Kanadanselja Sambucus canadensis
Kevätruusuleinikki Adonis vernalis
Tillipioni Paenoia tenuifolia
Kuolan pioni Paeonia anomala
Koristekastikka Calamagrostis x acutiflora ' Karla Foesters '
Vanamo Linnea Borealis
Kanukka Cornus 'Eddie's white wonder'
Spirula kirsikkaluumu
 
Listassa on jopa yksi ruusu ja pari pionia, joita en ole aiemmin edes harkinnut. Tuskinpa nuo kaikki tulevat hankintaan ja saaneekokaan niitä, mutta ainakin on ensi kesälle taas paljon uusia ideoita. Täytyy vielä yksitellen käydä näitä läpi, nykyisin, kun lähes kaikki kasvit on löydettävissä, ainakin nettikuvauksina.

Tällaisia on aikaa miettiä, kun ompelu on tauolla flunssan takia. Takki edistyi noin pitkälle viime viikolla, vielä on hankaliakin kohta jäljellä, mutta ehkäpä valmistuu ennen joulua. Kävin myös Kädentaito-messuilla tyttären ja tyttärentyttären kanssa, ostin pari kangasta ja sain sieltäkin paljon uusia ideoita. Niistä enemmän, kunhan tuo Iso Takkiprojekti valmistuu t HennaMar.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Ompeluflow?


Ylläoleva Hardanger korjaus: englantilainen?)-leikekirjonta ei ole minun kirjomani (kuten ehkä arvaattekin). Otin talteen joitakin palasia mieheni isoäitien perinnöstä ajatellen mahdollista käyttöä  ja muutenkin ihan kunnioituksesta työmäärää kohti. Ensin olin vähän turhautunut ajatellessani työtä, mutta sitten oivalsin, että nämä käsityöt ovat heille varmasti olleet arjen luksusta. Suurin osa on nimittäin koristeena käytettyjä, mahdolliset kirjaillut arkivaatteet ovat jo kadonneet ajan saatossa. Uskon, että näiden tekeminen on ollut ilon ja ylpeyden aihe ja myös pakoa välillä karusta arkitodellisuudesta. Ja varmasti he ovat myös nauttineet itse tekemisestä.

Tuo kuvan liina sisältää kolme samanlaista kirjontaa ja yhdet hapsut eli se on varmaan riippunut jostain? Tämän laitoin esille, koska sille löytyi sopiva kapea seinän pala vaatehuoneeni vierestä. Jotenkin lohdullista huomata, että käsin huolellisesti ommellut reunasaumat ovat paikka paikoin mutkilla. On varmaan kiire ollut saada valmiiksi, kun mielenkiintoisin osa, kirjonta, on tehty. Valkoisia kirjontoja yritän käyttää tyttärentyttärien vaatteisiin, ehkä värjään ne ensin, ihan ilman kolhuja eivät nekään ole selvinneet.

Kuten kuvasta näkyy takin ompelu on alullaan. Minusta ei olisi kirjontatöihin puhumattakaan nypläyksestä. Mallikirjasta laskin kokonaista 76 nypläysmallia varmaan nekin miehen isoäidin tekemiä. Itse sekoaisin lankoihin varmaan heti alkuun kuten ompeluhuoneen kuvasta voinee päätellä. Tämä urakka jatkuu t. HennaMar