Ompelumaniaa?

 

Tilasin yksivärisiä kankaita vaalentamaan Königsreichen kankaiden tummuutta ja ompelin toisen tyttären lapsille vaatteita pakettiin laitettavaksi. Nyt kun emme ole heitäkään tavanneet kuin pikaisesti, tuntuu että olen entistä enemmään ulkona lasten vaatteista. Tuo collegeliivin kaava on Ottobresta vuodelta 2013 ja voi olla, ettei tällaisia käytetä enää. L.A.P. nimesi liivin nimittäin 'gansteriliiviksi' ?! Tilasin kokeeksi uuden lasten/nuorten vaatteiden kaavalehden Katia Kangas-Mallasta ihan uusien ideoiden saamiseksi. Tuollaisen paksun vaatteen ompelu on aina yhtä hankalaa, mutta sain sen sitten lopuksi tehtyä.

Isosiskon puseroon tilasin meleerattua trikoota, joka väriltään nyt tällä kertaa osui oikeaan. Kankaan tuntu on kuitenkin vähän karhea ja epäilen sen kutittavan pitäjäänsä. Ompelin tuon alemman puseron, jossa on oranssi resori tummanpunaisesta trikoosta tarkoituksena, että sitä voisi käyttää kevyenä aluspaitana. Tuo kangas taas oli kuitenkin aivan liian napakkaa ja kovaa siihen tarkoitukseen, joten ompelin sitten vain pitkähihaisen puseron. Kaikki kaavat muokattu Ottobren kaavoista ja tuo kukkapusero niistä vanhemmista, joissa usein on mielenkiintoisia leikkauksia.

Samalla kun olen ommellut , olen katsellut, miten muut harrastelijaompelijat ompelevat ! Löysin sattumalta Areenasta harrastelijaompelijoille tarkoitetun ohjelman Suuri Ompelukisa (The Great British Sewing Bee, BBC). Areenasta löytyy kaudet 5 ja 6, jotka ovat vuosilta 2019 ja 2020. Ohjelman jaksoissa on aina kolme tehtävää: ensin ommellaan paikan päällä jaetusta kaavasta, johon myös kankaat valitaan kisapaikan hyllystä, toisena ommellaan tuunaustehtävä ja kolmantena on sitten kotona etukäteen tiedossa ollut vaate, johon tuodaan kaava ja kankaat. Tuo kolmas ompelu sovitettan elävälle mallille.On mielenkiintoista nähdä, miten osallistujat valitsevat kankaita ja miten he toteuttavat työnsä. Kyseessä on kilpailu, jonka finaali ratkaistaan kolmen kesken, mutta aika kivasti formaatti toimii ompelusta kiinnostuneille katsojille, ainakin minulle. Katsoin viidennen kauden lähes putkeen, kun sen löysin. Tuunaustehtävistä mielenkiintoisin oli se, jossa tuotiin ommeltavaksi edellisiltä kerroilta jääneitä tilkkuja. Kuulemma harrastelijoiden kankaista noin 30 % menee hukkaan.

Kelloköynnökset on nyt kaikki ruukuissa ja niitä on yhteensä 16, kun tänä aamuna yllättäen ilmestyi vielä yksi. Ahtaasti ovat, täytynee osa siirtää maahan, jos kesään selviävät. Tein norjalaisen Minun puutarhani-ohjelman ohjeilla eli liotin siemenet vedessä ja inhan limaisia niistä tulikin, joten joissakin on ollut kaksi tai kolmekin yhdessä. Siemenet neuvottiin asettamaan pystyyn, mikä oli vähän ongelmallista sammalnapeilla, koska ne ovat niin tiiviitä, mutta minulla on tuntuma , että lähes kaikki siemenet itivät. Tarkkaa lukumäärää siemenpussin sisällöstä en muista. Tuosta norjalaisesta ohjelmasta pidän kovasti, koska siinä esitellään ihmisten oikeita, omia puutarhoita, joihin tehdään jotain pientä muutosta. Olen kyllästynyt ohjelmiin, joissa pihalle tullaan viiden työkoneen ja tonnien multa-maakuormien kanssa. Puutarha on kestolaji. t. HennaMar

Kelloköynnös ja postipaketti

 

Sammalnapit toimivat hyvin ja taimilla on jo nyt hyvät juuret. Kotelo osoittautui kuitenkin liian matalaksi köynnöksille ja siirsin jo osan turveruukkuihin. Taimimultapussi oli ulkoina ja se täytyi ensin sulattaa. Niinkuin kaikki esikasvattavat tietävät nyt alkaa ne vaikeat vaiheet. Seuraavaksi siirrän kasvit potteineen saviruukkuihin, joihin voi laittaa tukikeppejä. Jossain blogissa oli ohje, että köynnöksen voi aina uudelleen kääntää alas ja se kasvaa taas ylös. Kasvi siirretään sitten aikanaan ulos tukikeppisyheröineen kaikkineen. En nyt juuri löydä tuota ohjetta, mutta kuva on selvänä mielessäni. Näin teen, jos siis taimet säilyvät hengissä. Nyt on ainakin jotain seurattavaa tapahtumattomassa olemisessa.

Ensimmäiset paidat valmistuivat ja paketti lähti kohti Brysseliä. Belgiassa muuten rokotekutsuja lähetettiin postilla ja vain murto-osa kutsutuista saapui paikalle. Oman kokemuksemme perusteella emme ihmettele, missä lienevät kirjeeet. Mademoisellen lintukankaasta jäi aivan pienet palat kangasta, mutta se riitti kuitenkin helmaröyhelöönkin. Moinsieur Ff:n paitaan laitoin punaiset hihat, koska pienikuvioisia autoja oli sen verran vaikea sovittaa. Kangasta jäi näin johonkin toiseen paitaan. Sellaisen virheen tein,että ompeluinnossani unohdin esipestä kankaat. Toivottavasti eivät hirveästi kutistu, toki koot ovat melko väljiä. Seuraavaksi toisen sisarusparin kankaat vuoroon. Kasvua seurailleen t. HennaMar