Kangaspaloja yhdistellen

Aikaisemmin, kun ompelin vähemmän ja harvemmin, tulin ostaneeksi usein liikaa kangasta kohteisiin. Tuota työkonekangasta ostin myös siksi, että digitaalipainatukset tuntuivat alkuun tosi hienoilta. Olen ommellut jo kummallekin tyttärenpojalle tästä ja vielä oli kangasta jäljellä pari isohkoa palaa. Sen sijaan olen  huomannut, että yksivärisiä kannattaa tilata reilusti, koska ne ovat aina paremmin yhdisteltävissä. Tuo oranssi onkin herra L.A.P:n kangasväritoivomuksesta. Tämä paita on pienemmälle serkkupojalle ja nyt liioittelu on tainnut siirtyä vaatteisiin eli taas liian iso koko. Muutoin mielestäni Ottobren paitakaavoja yhdistellen tuli ihan hauska, syksyn väreihin sopiva paita. Silitystarra on erään ompelutarvikeliikkeen loppuun myynnistä

Isosisko sai oman paitani ompelusta jääneestä palasta mekon, kaava on Climbing Flower Ottobre 6/2014. Jatkoin ja levensin helmaa ja laitoin taakse kuminauhan vyötärölle, alkuperäisessä mallissa takakappale oli yhtenäinen, mutta siihen ei tuo puuvillankukka(?)-kangas riittänyt. Valitettavasti en muista, mistä tuon kankaan tilasin ja kenen tuottama se on. On nimittäin pysynyt muuttumattomana jo pari-kolme vuotta, eikä edes sisällä tuota nykysin joka kankaaseen tungettua elastaania. Vaaleanpunainen trikoosametti on Eurokankaasta.

Mielestäni ei aikuisten eikä isompien lasten vaatteisiin tarvita elastaania, vaan laadukkaan trikookankaan myötäily riittää. En nykyisin juurikaan osta kankaita, ellei mielessäni ole ainakin melko selkeää ajatusta ommeltavasta vaatekappaleesta, mutta vielä niitä paloja ja kankaitakin riittää. t. HennaMar

Väriteema

Aikanaan, kun tämän talon pihaa aloin hoitaa, minulla oli ajatus yhtenäisestä väriteemasta. No enempi teema on sen mukaan, mitkä kasvit ovat pärjänneet varjoisassa savimaassa ja hoidossani. Mutta näin syksyn aikaan pihahan näyttää noudattavan väriteemaa. Punaista...
... ja vihreää.

 

ja nythän alkuperäinen teemaväri vaaleanpunainen näyttää jo vähän oudolta. Ei ihme, että syksyisin pukeudummekin tummin väreihin. t HennaMar

Multitaskausta

 

Olipahan hämmentävää katsella Ruotsi-Suomi-maaottelua paikan päällä. Sitä on niin tottunut television ohjattuihin kuvauksiin, joissa kaikki näytetään valmiiksi oikeassa järjestyksessä ja lähikuvia sopivasti, puhumattakaan hidastuksista. Tuolla stadionilla ei oikein tiennyt mihin päin olisi milloinkin katsonut. Olimme ihan ylhäällä ja toinen skriini oli melko kaukana toisessa päässä. Toisaalta olimme ihan maaliviivan kohdalla ja juoksujen loppuratkaisuja oli hauska seurata. Myös heittolajit näkyivät mahtavasti.

Kentän toisessa päässä olleet hyppylajit eivät oikein näkyneet ja oli vaikea yhdistää skriinin kuvaa ja todellista hetkeä, kun vielä piti päätäkin kääntää välillä. Ihan hukassa olimme, kun kolmekin lajia kerralla vedettiin radoilla. Ei siis multiajo ole meidän lajimme! Hämmentävältä tuntui myös valtavan kovaa soitettu musiikki ja lisäksi vieressäni istunut nainen oli opetellut niin kovan taputusääneen että hyvä ettei kuulokojeet lentäneet päästäni. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan hauska kokemus. Hauskoja olivat myös väliajan lasten ja nuorten kilpailut ja seurojen esittelyjuoksu. Paljon niitä seuratoimijoita näyttää kuitenkin olevan.

Junalla matkustettiin Tampereelle ja takaisin. Ratina on kyllä aivan kokonaan muuttunut, kuten muukin Tampere. Ihmispaljouden keskellä tuntui suunnistaminen kentälle vaikealta, vaikka kaupunki on tuttu opiskelu- ja työvuosilta.

Kotoa lähtiessä remontti oli kuvan vaiheessa, nyt jo paljon pidemmällä Rautakaupoissa ravaaminen on sekin hyvä keino saada päivän askeltavoite täyteen. Syysterveisin HennaMar