Puun ja kuoren välissä! Pihatarhurin ikiongelma on kasvien erilainen elinvoima. Puutarhaan usein haluaa 'vaikeita' kasveja, vaikka 'helppojakin', joilla täyttää piha, löytyy kyllä. Kielosta on tullut meille kasvi, jota joudumme raivaamaan pois. Annamme sen kasvaa pikkumetsän puolella, mutta piha-alueelta yritämme poistaa. Kuten kuvasta näkyy rönsykavu on uskomattoman sitkeätä. Toinen hankala maan alla kulkeva on meillä tuoksuvatukka, jota emme ole itse laittaneet. Sen maanalaiset varret yltävät helposti jopa metriin. Vastaava pensas on kuulemma kilsepensas, mutta meillä se on pysynyt paikallaan. Johtuu ehkä siitä, että se on ajellun nurmikon keskellä. Pensaalla on jo ikää ja vain yksi kunnon varsi, toivoisimme siis sen leviävän.
Maan alla voimakkaasti kasvavat ovat todella salakavalia. Yksi, jota jouduimme poistamaan monta vuotta oli meille Huiskunauhuksena myyty, joka ei siis oikeasti ole nauhus, vaan on tieteelliseltä nimeltään Sinacalia tangutica. Kaunis pystyssä kasvava kukka, mutta se tekee maan alle jonkinlaisia juurimukuloita, joita saa kaivaa ylös syvältäkin. Toki siemenestä kasvavat voivat nekin olla tosi kavalia. Meille pääsi vaihdossa ukonhattujen joukossa vuohenkello ja sen siementaimia löytyy vuodesta vuoteen. Päästin sen nimittäin kerran kukkimaan, kun luulin Pisamakelloksi kuten ilmeisesti Paula Ritanen-Närhi tässä artikkelissa. Surukseni luin, että kaihonkukka kuuluisi pahasti leviäviin. Se on meillä uusi ja kovasti olemme odottaneet sen tuuheutumista.
Olemme sitä myös laittaneet useampaan kohtaan, saa nähdä kuinka käy. Kaksivuotiset saavat meillä kasvaa (klik). Yritämme kuitenkin välttää niidenkin leviämistä takametsikköön. Siemenestä leviävistä hankala on myös konnanmarja, jota myyjän suoisituksesta laitoin kerran paikkaan, johon lumet putoavat talvella. Se kasvaakin komeasti ja kauneinta ovat punaiset marjat, kyseessä siis Punakonnanmarja (Actaea erythrocarpa). Siemenet eivät tunnu tuhoutuvan ulkokompostissa ja siementaimia saa jatkuvasti olla nyppimässä. Konnanmarjaa kasvaa myös luonnossa, ei tosin punaista, joten täytyy aika ajoin tarkistaa tontin rajat. Hyvä puoli on, että nykyisin tunnistamme pienetkin taimet. Isoa kasvustoa on vaikea poistaa.
Maan laadulla on tietenkin suuri merkitys ja mies levittää kompostimultaa joka kevät uuden kerroksen kukkamaihin. Lähes joka vuosi laitetaan uusi kukkapenkki tai puretaan jokin vanha ja tämä näkyy hauskasti perennoissa. Esim. ukonhattu on parannetun maan puolella jo tuplasti korkeampi kuin alempana rinteessä. Jotkin siemenkasveista vaativat itääkseen uutta maata tai ainakin tyhjää tilaa. Ne voivat myös itää liiallisesti kuten unikot. Liian tiheässä ne kasvat pienemmiksi ja pienemmiksi ja tekevät silti kukkaa. Itsepintainen siemenestä kasvatettu on Idän unikko, Papaver orientale, jonka olen siirtänyt keskipenkistä kolme kertaa ja edelleen se tulee: molemmissa paikoissa. Päinvastainen on Preeria-angervo, Filipendula rubra, jonka olemme monesti uskoneet hävinneen, mutta joka aina ilmestyy uudelleen jostain, mutta ei sieltä mihin se on laitettu.
Uskollisesti paikallaan kukkivat narsissit, joiden jakamisessa en ole onnistunut. Nyt on taas se aika, kun kaikki kasvit pursuavat elnivoimaa ja ihana niin. t. HennaMar
En tiedä johtuneeko tuosta äitienpäiväkimpusta, että kirjosieppo on valinnut vakiopartiointipaikakseen olohuoneen ikkunalaudan. Kenties se näkee siinä kilpailijan tai mahdollisen puolison. Tai ehkä se vain ihailee peilikuvaansa? Välillä se nousee ihan ikkunan viereen. Kirjosieppohan on vähän sellainen pihan räyhähenki, joka kiusaa jo pesänsä rakentaneita lintuja ja saattaa omia pöntön itselleen. Pihassamme on kirjosieppo ollut jo useana vuonna ja luin, että vanhin tunnettu yksilö on ollut kymmenen vuotta, joten ehkä tämä on sama yksilö. Joka tapauksessa, kun tiaiset tekevät pesänsä pönttöihin, tiedämme odottaa ärhentelijän saapumista. ainakin yhtenä keväänä se taisi omia kaksikin pönttöä puolisoilleen.
Tänä vuonna on lintuja ollut runsaasti, johtuneeko vähentyneestä liikenteestä. Jopa peippopariskuntakin on tainnut rakentaa pesänsä marjakuuseen etupihalle ja kirjosieppo käy tietenkin niitäkin härnäämässä. Kevätsipulien kukinnot alkavat hiipua ja nyt ovat aukeamassa mm. valkovuokot. t. HennaMar
Tyhjensin taas kangasvarastoja ja ompelin pojille kesäpaidat. Oranssi paita on ommeltu miehen vuonna 2000 jalkopallomatkalta tuomasta Alankomaiden virallisesta paidasta. Oranssi on herra L.A.P.:n mieliväri ja punainen taas monsieur Ff:n, joien niistä perusosat. Valmiissa paidassa oli paljon painatuksia, joten tähtipaneeli on myös selkäpuolella. Kaavana on Ottobren Cacao Bean. Käytin valmiit hihat pienentäen ja helman käännöksen, muuten kaavan mukaan. Punaisessa paidassa tähtiä on hihoissa ja edessä. Pallomerkki löytyi laatikoista.
Moni muukin pihatarhuri on todennut, että leuto ja märkä talvi sopi sipulikasveille. Meillä erityisesti skillat ja posliinihyasintit ovat lisääntyneet valtavasti ja kasvit ovat myös tosi kookkaita. Hyasinttien makea tuoksu tuntuu jo parin metrin päähän ja pihassa on vieraillut paljon perhosia, joiden talvehtiminen on myös onnistunut leutona talvena.
Nyt kun tytöt ovat kasvamassa pois lastenvaatekokoisista vaatteista, tilasin Hellinin Girl TriP- kaavakirjan ja pyysin kommentteja mieluisista vaatteista kuvan perusteella. Hihaton mekko, joka tosin kuvassa on housuhaalari oli molempien mieleen. Ompelen siis kesämekot ja tilasin ensimmäistä kertaa kangasta Virosta: Abakhan toimitti kankaan nopeasti ja tarkoitus olisi huomenna päästä aloittamaan. Tai jos ilma vielä tuosta lämpenee, niin aloitan miehen kanssa kukkaruukkuihin kylvämisen. Talvikylvöistä ei taida taaskaan tulla mitään, mutta odottelen vielä pari viikkoa. t. HennaMar
