Puutarhamatka Pärnuun

 

Jälleen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Pari vuotta sitten olimme Viroon suunnatulla puutarhamatkalla (klik), mutta tällä kertaa yövyimme kaikki yöt Pärnussa.  Osa vierailemistamme paikoista oli tuttuja viime kerralta, kuten yllä olevan kuvan suuri puutarha ja arboretum.  Ei silti kyllä niissä voisi useamminkin vierailla taitavia istutuksia ihailemassa. 

Matkan upeimmaksi elämykseksi nousi mielestäni yllä oleva puutarha, jossa oli ihania istutusryhmiä vaikka kuinka. Alla olevassa kuvassa on tien vastaiselle reunalle istutettu villiviini. Hieno ratkaisu syvän ojan peittämiseksi. Varmaan erityisen upea syksyn väreissä.

Kasvilajeja oli tosi paljon, esimerkiksi monta erilaista veistoksellista laukkaa.

Valitettavasti laukat eivät oikein varjotontillamme menesty, mutta alla olevaa sinistä kukka ajattelin kokeilla seuraavaan talvikylvöön, jos löydän siemeniä.

Alla olevien kasvien nimet jäivät selvittämättä.  Nämä kasvoivat tuossa eka kuvan jättipenkissä. Täytyy selvitellä kuvien avulla.

Vaikutelmia (ja kuvia) tällaiselta matkalta saa niin paljon, että sulattelu ja mahdollinen ideointi omaan pihaan täytyy tehdä ajan kanssa.  Oli siellä sellaisiakin pihoja, jotka eivät omaa silmää miellyttäneet.  Esim. alla olevaa kuplaa en ehkä ostaisi.

Matka oli erinomaisesti järjestetty ja meillä oli opas koko ajan mukana. Ryhmä oli pienehkö 13 henkeä, mikä sekin oli kiva. t. HennaMar

Talvikylvöstä ja housupuku

 Siellä ne nyt ovat Mama's gardenista voittamani siemenien pienet taimet, varjoasteri ja monivuotinen sormustinkukka.  Käytin Liisan kasvit-blogin ohjetta talvikylvöön ja hyvin toimi. Ainoa ongelma oli, etten merkinnyt purkkeja, kun niitä oli vain kaksi ja luulin muistavani kummassa on mitäkin.  Joten vielä en tiedä, mitä noista pienistä kasvaa, mutta näyttäisi siltä, että taaempana kuvassa ovat asterit. Saa nähdä. Tilaa löytyi mukavasti, kun mies raivasi (toivon mukaan) vihoviimeisen tuoksuvatukan etupihalta ja muokkasi ja kunnosti maan.

Pitkään työn alla ollut kevyt housupuku valmistui.  Kaavat, jotka yllättäen eivät tarvinneet varsinaista sovittamista, olivat Ottobre Woman- numerosta 2/2021. Takki Worker Look ja housut Gardener. Toki muokkasin kaavoja itselleni mieluisammiksi eli takki on pidempi, hihat lyhyemmät ja minun pituudelleni housuista tuli täyspitkät. Jätin sekä takista että housuista taskut pois ja tiedän, että sitä tulen vielä katumaan. Ehkä jossain vaiheessa väkerrän takkiin sivusaumataskut.

On ollut ilo seurata puutarhan runsasta kasvua tänä keväänä ! t. HennaMar

Kaatunut, vinossa

 

Yleensä kasvit pyrkivät ylöspäin valoon tai jos ne kasvavat maata myöten, syynä on juurtumisversojen muodostus. Mahonia on tästä kuitenkin poikkeus. Se kasvaa aina vinoon ja usein aivan kaatuneena.  Se lisääntyy kuitenkin siemenillä, joten mitään syytä tällaiseen kasvutapaan ei tunnu olevan. Parhaillaan mahonia kukkii kirkkaan keltaisin kukin, joiden tuoksu muistuttaa kieloa, mutta on voimakkaampi.

Hyvä talvi kasveille 2024-5

 

Nyt ei pihatarhurikaan voi valittaa, leuto talvi oli kasvien kannalta hyvä, eikä kadonneita lajeja näyttäisi olevan. Lämmin jakso herätti pihan eloon. Pikkusipulit, puut, pensaat, perennat nousevat maasta elinvoimaisina. Viime päivinä on saatu reilusti sadettakin.

Kirsikkaluumut kukkivat ensi kertaa paljon, saa nähdä, saadaanko tänä vuonna enemmän luumuja kuin viime vuonna, jolloin niitä tuli yksi kumpaakin.

Kävimme pari viikkoa sitten Raumalla Vuorelan taimimyymälässä ja toimme sieltä kallionauhusta etupihan kulmaan, jonka mies uudisti. Silloin oli vielä niin kylmää, että taimet eivät olleet vielä ulkona, mutta miehen pyynnöstä puutarhuri ystävällisesti haki meille taimet kasvihuoneelta. Ja laitoinpa myös yhden tilatun pionin juurakon, kun neljä vuotta sitten kylvämäni Kuolanpionin siemenet eivät ole itäneet. 

Liberty-paita valmistui ja nyt on työn alla kevyt housupuku, jonka jakku on jo ommeltu. Mukava vaihteeksi ommella jotain erilaista. Näistä bloggaan myöhemmin ja samalla talvikylvöjen onnistumisesta. Nyt nautitaan viileästä vihreydestä t. HennaMar

Ompeluja ja kevään odotusta

 

Sain maademoisellen jouluna valitseman kankaan viimein ommeltua mekoksi. Oli taas vaikeuksia kaavan kanssa, sillä kangas olikin joustocollegea eikä trikoota, joten suunnittelemani frillamekko olisi ollut liian painava. Halusin kuitenkin ommella pitkän mekon, koska jouluksi ompelin käytännöllisemmän tunikan, ja tiedän , että neiti rakastaa pitkiä mekkoja. Lopulta yhdistelin kaksi kaavaa, mekko on Ottobre Woman-lehden koon 34 pienennös ja frillan piirsin Ommellisen Hulmuhelma-kaavan avulla.  Helmakappaleen alosa on siis täysympyrä.  Tilasin kaavan, mutta en ole sillä vielä mitään muuta tehnyt.  En oikein tiedä, tulenko silitysominaisuutta käyttämään , mutta ehkä myöhemmin.  Kevyemmästä kankaasta siitä varmaan saa hulmuavan mekon. Tässä frillan reunustin satiinivinonauhalla, että sain siihen vielä vähän tukea ulospäin.  (Kuva on vähän huono, mutta parempaakaan ei nyt ole ja mekko on jo lähetetty saajalleen)

Pikkuveljelle jatkoin pingviini-teemaa uudella paidalla. Siirtokuvan tilasin Poppanavakasta ja se ei ollutkaan ihan samaa materiaalia kuin aiemmin tilaamani, mutta sain sen kiinnitettyä ja toivottavasti pysyy pesussakin.  Mukana ei ollut ohjetta käsittelyjärjestyksestä. 

Viljelmistä puolet kasvaa vauhdilla, hyasinttipavut itivät nopeasti, mutta sinipunavaulaan on tullut pari vaivaista alkua, jotka mieheni arvion mukaan ovat rikkaruohoja... Kivasti alkaa jo olla valoa ulkona, joten voisi laittaa jotain muuta, jolleivät nuo vaulat tuosta kummene.  Seuraavaksi aloin ommella kesämekkoa Tampereen käsityömessuilta  jo syksyllä ostamani kankaasta, vaan eipä sille ihan heti ole tarvettakaan.  Kesken ompelun loppui iso saumurilankarulla ! Sitä ei muistaakseni ole ennen tapahtunut, rullat kun ovat niin valtavia. t. HennaMar

Kylvöhommia

 

Taas on kasvivalo viritelty ja kesäköynnökset kylvetty.  Viime vuonna kävi niin, että kanariankrassi ei itänyt ollenkaan. Toivottavasti tänä vuonna onnistaa. Viikko sitten tein jo pari kylvöä  ulos Liisan kasvit -blogin ohjeiden mukaan. Minulla kävi nimittäin tuuri arpajaisissa ja voitin Mama's Garden -blogin arpajaissa perennan siemeniä. Rohtosormustinkukka ja Varjoasteri ovat minulle uusia tuttavuuksia. Kummatkin oli hyvin pakattu pusseihin nimilapuilla varustettuna ja siemeniä oli paljon. Siellä ne nyt odottavat kevättä puuvajan seinustalla.

Noissa yläkuvan purnukoissa on myös minulle uusia viljeltäviä, nimittäin Hyasinttipapu  (Lablab purpureus) ja Sinipunavaula (Asarina scandens). Pavut oli helppo kylvää, koska siemenet olivat hernekasvin tyyliin isoja, mutta sinipunavaulan siemenet olivat lähes näkymättömiä ja ne itävät vain valossa. Jälkimmäistä en paljon siis uskalla suoraan kastella, vaan yritän suihkutella varovasti.  Minulla on vielä kuten varmaan muillakin paljon siemeniä, mutta ilman toista valopistetä en uskalla niitä sisälle kylvää ainakaan ennen kevätpäiväntasausta.  Olen myös ommellut jonkin verran,  niistä sitten toiste. t. HennaMar

Leuto lokakuu

 

Leijonankidat ovat kukkineet jo monta viikkoa. Lämmin lokakuu on pysäyttänyt syksyn etenemisen pitkäksi aikaa. Kukat näkyvät lasin takana kuistilla. Laatikossa on vielä joitakin siemeniä, mutta nyt on syyskylvöt tehty.  Lastenlapset puhdistivat unikoiden siemenet ja kylvin niistä puolet syyskylvönä. Osan säästin kuitenkin varalla kevääseen.  Laitoin myös kahta eri lajiketta malvoja, keväällä nähdään, miten onnistuvat kasvamaan siirrettyjen malvan alkujen kanssa. Myös viimeiset pikkusipulit uskalsin nyt laittaa maahan, kun ilma taitaa vihdoin kylmetä.

Puut ovat saaneet rauhassa valmistautua talveen ja ovat jo melkein lehdettömiä.

Kuten kuvasta näkyys luemme edelleen lehdet paperisina. Valitettavasti vain toiminnan keskittyminen on johtanut siihen, että lehdissä on samoja uutisia ja artikkeleita ja jopa mainokset toistuvat. Tuntuu, että sekä netti-, televisio- että paperiaineistot hankitaan samoista lähteistä ja toistuvat sitäkin kautta monta kertaa.  Ainoa syy kahteen lehteen viikonloppuisin on paikallisuutiset. Pitäisi olla myös vaihtoehto, jossa voisi tilata lehdet vain arkisin, koska varsinkin pitkät artikkelit ovat lehdissä samoja viikonloppuisin.  Kausivalot ajastimineen on asennettu ja helpottavat vähän aamun pimeyttä. Vähitellen mieli kääntyy jouluun. t. HennaMar

Syyskuussa kolme kuvaa

Suurkrassi, salmatkustaja. Uuteen kukkamaahan oli livahtanut jossain välissä yksi krassin siemen. Tämän perusteella tusinan verran krassin siemeniä riittäisi kattamaan kaikki pihan kukkapenkit.

Siemenpankkeja. Olen kerännyt kesäkukkien siemeniä aina syksyisin ja nyt taidan tehdä miehen ehdotuksen mukaan eli kerätä unikkopellon siement talteen ja kylvää ne sitten myöhemmin uudestaan, kun kasvustot on poistettu. Noilla somniferum- suvun unikoilla on nimittäin tapana kasvaa sitä pienempinä, mitä tiheämmässä ne ovat, jollloin sormenkynnen kokosista kukinnoista ei ole paljon väriä tuomaan.

Satoakin saatiin muutaman tomaatin verran. Omenoita toki  riitti meilläkin. Omenahillosta on jo pari kertaa leivottu hillopitkoa ja osan veimme tyttärelle.

Ompelu ovat olleet tauolla lähes koko kesän, mutta vähitellen olen palaamassa ompelupöytäni ääreen. t. HennaMar

Elokuun eet

 Ensimmäinen unikko uudessa maassa, josta varasin ison osan 'unikkopelloksi' yksivuotisille. Aidan taakse on suunnitteilla vastaava malvamaa.

Erikoinen kukan väri, luonnossa lähes vihreä. Useissa blogeissa on ollut kuvia toinen toistaan kirkkaamista punaisista tsinnioista.  Esikasvattamistani vain kolme kasvoi täyteen mittaan ja niistäkin kaksi on omituisen keltavihreitä.

Ennätysmäärä omenasoseita pakkaseen. Meilläkin omenasato (ainoasta puusta) oli valtava ja mies pilppusi ahkerasti ainekset 48 sosepurkkiin ja vielä 2,5 kg omenahilloa. Jäi vieläkin pari ämpärillistä. t.HennaMar

Heinäkuun kolme Harmaata

Heinäkuussa taivas on useimmiten ollut Harmaa ja sadettakin on saatu, runsaasti

Ohotanmarunan Hopeiset lehdet ovat asettuneet hyvin uuteen kukkamaahan.

Lisää Hopeanharmaata on käenkukissa ja nukkapähkämöissä. Hopeapensas on vielä etsinnässä. t. HennaMar
 

Uutta kukkamaata

 

Puutarhamatkalla juttelimme tyttären kanssa, miten risteilevät polut toivat mielenkiintoa useissa näkemissämme pihoissa. Samaan aikaan mies oli katsellut jälleen kerran parvekkeelta kulunutta keskinurmikkoa omassa pihassamme. ja niinhän siinä sitten kävi, että päätimme luopua entisestä 'pelialueesta' keskellä pihaa. 

Pihaan muotoutui pitkänomainen maa, jossa tässä kuvassa oikeaan reunaan on jo istutettu punakoivu  (Betula pubescens f. rubra) ja neljä jaloangervoa. Punaisia koivuja näimme puutarhamatkalla ja kun sitten ilmeni, että tuo versio on Oulusta löytynyt mutaatio, halusin sellaisen uuteen maahan. Punainen lehdistö rikkonee melko tasaisen vihreätä taustaa ajan kanssa. Lisäksi halusimme vielä jotain hopean väristä. Etupihallamme on kolme Ohotan marunaa (Artemisia schmidtiana), jotka muodostavt kauniit pöyheät kasvustot. Niitä siis. Lähimmät löytyivät Rauman läheltä Vuorelan puutarhalta. Tämä olikin onnekas sattuma, koska pitkään käyttämämme Karimaan puutarha Kokemäellä on myyty ja toiminta loppunut(?). Nyt löytyi upea taimitarha, jossa on todella paljon perennoja yms. Matka on pitkähkö, mutta ei paljon pitempi kuin Kokemäelle.

Kuvassa viime vuonna uusittu hiekkalaatikon kukkamaa, johon löysin Vuorelasta kivan lisän: hiekkamaruna (Artemisia stelleriana ), joka viihtynee hiekkaisessa maassa. Nuo laukat olivat yllätys,koska en ollenkaan keväällä muistanut niitä laittaneeni. Hiekkamaruna kasvaa melko korkeaksi peittämään sopivasti laukkojen kellastuvat lehdet. Taimi odottaa vielä ruukussa syysistutusta.

Myöhemmin haimme vielä maahan muutaman kiven jakamaan alueen ja helpottamaan ylläpitoa. Mies teki myös matalan aidan polun viereen tukemaan harson alla kasvavaa unikkopeltoa!!! Tämä on varjoisen pihamme aurinkoisin paikka ja yritän siihen kasvattaa kesäkukkamaan. Muilta osin istutukset ovat vielä mietinnässä. Hopeapensas oli mielessä, mutta sallaista en ole löytänyt. Täytyy nyt miettiä rauhassa. t. HennaMar

Toukokuun kolme

 

Taimikasvatus kasvivalolla sisällä ei oikein onnistunut. Aloitin liian varhain ja taimet rönsistyivät varsinkin kesäkukat. Siirsin taimet ulos ruukkuihin ennen toukokuun puolta väliä. Silloin yksi vähän aneeminen auringonkukka sentään kukki, tomaatit ja leijonankidat odottavat ulkona komistumistaan.

Kaavojen tuunausta. Ompelin itselleni vielä yhden paitapuseron. Tähän(kään) kaavaan en ollut oikein tyytyväinen. Puolihameen kaavalla olen jo tehnyt niin monta hametta, että sen ompeleminen on helppoa. Kaava on vähitellen muokkautunut Ottobren kaavasta ynnä aiempia tekeleitä mittaillen. Tein mustasta farkkukankaasta, koska farkku on vain käytössä ylivoimainen ja useimmiten päällä.

Talvikylvöön ensi syksylle toin nämä siemenet vierailulta esikoistyttären luona Saksassa. Viime vuoden talvikylvöt nimittäin onnistuivat yli odotusten. Kylvin siemenet tällä kertaa kasvilavaan, koska hyötykasvien kasvattajaksi minusta ei taida olla. Tulokset alla ja linkki postaukseen tässä.

• Palava rakkaus satoja taimia
• Ritarinkannus kymmeniä taimia
• Ranskan tulikukka kymmeniä
• Ranskan tulikukka kymmeniä
• Kyläkurjenpolvi yksi
• Perhoangervo 0 (Taas!)

Pärskäjuuresta en ole varma, koska pienet taimet näyttävät vähän oudoilta, täytyy odotella vielä ja varmistua lajikkeesta. Palavan rakkauden ja ritarinkannuksen taimia siirtelin jo ruukkuihin, samoin sen yhden ainokaisen kyläkurjenpolven. Koska siemenet olivat itse ja tyttären keräämiä kylvin  niitä aivan liikaa, kun en luottanut itämiseen. Osan taimista olen jo repinyt kompostiin ja nyt odotan ja katson, kasvavatko siirretyt vai siirränkö vielä lisää. Kesäkukkien siemenet ulos on vielä kylvämättä, kun yleensä olen aloittanut kesäkuun alussa.

Lisää puutarhaintoa lähden hakemaan puutarhamatkalta Ruotsiin. T. HennaMar

Kuusi kuvaa kesästä

 

Jatkuva harmaus väsyttää ja päätinkin vaihteeksi tehdä postauksen aiheesta, joka kiertää tuolla blogien puutarhapuolella eli kuusi kuvaa viime kesältä.  Kesän värjeä kaivataan taas. Teimme varaslähdön viime kesään vierailemalla tyttären luon Saksassa, josta ensimmäinen kuva on. 

Kauniita katsottavia riitti Virossakin, jossa kävin kesäkuussa toisen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Nämä komeat kuunliljat kasvoivat maalais-/ metsäpuutarhan ojan reunalla. Kuunliljoja näki kyllä muuallakin runsaasti. 

Tämä kuva on jo sitten omasta pihasta. Vanha, aika kärsineen näköinen koristeomenapuu ilahduttaa edelleen valtavalla kukinnalla joka vuosi. Sininen ja valkoinen.

Viime kesän ilonaihe oli preeriangervojen ihana kukinta. Nämä ovat olleet pihatarhassa vuosikymmeniä, hengissä, mutta aika surkeina. Nyt jostain syystä osui niillekin oikeanlainen kesäsää.

 Meren ja taivaan sinisyyttä Kylmäpihlajassa, jossa vierailimme tuttavien kanssa.

Pihassa ilahduttivat myös itse kasvatetut ritarinkannukset. Taustalla töyhtöangervon röyhyt. Tuntuipa hyvältä selailla viime kesän kukkakuvia. 

t. HennaMar

Talvikylvöt 2023

Tänä vuonna kylvin vain itse keräämiäni ja tyttäreni keräämiä siemeniä. Sain tyttäreltäni kesällä palavarakkaus (Lychnis chalcedonica)-siementaimen ja syksyllä kirjekuorellisen siemeniä. Oikealla kuvassa on ranskantulikukan (Verbascum chaixii) kukintoja. Näitä kasvatin pari vuotta ostosiemenistä ja nyt keräsin talteen omia. Tulikukka on siis kaksivuotinen ja tekee ensimmäisenä vuonna vain lehtiruusukkeen.

 Lisäksi laitoin ritarinkannuksen ja kyläkurjenpolven siemeniä. Ritarinkannukset olen jo aiemmin kasvattanut itse kerätyistä siemenistä ja ne ovat risteytymää ostolajeista. Kyläkurjenpolvesta en ole varma tuleeko siitä samaa lajiketta vai onko sekin risteytyvää laatua.  Perhoangervosta, kuvassa alimpana, en onnistunut viime vuonna saamaan taimia, mutta löysin maasta yhden itse kylväytyneen siementaimen, joten yritän vielä uudelleen. Perhoangervolla (Gillenia trifoliata) on myös upea syysväritys. 

Kuudentena kylvin tummapärskäjuurta (Veratrum nigrum), koska se ei mielestäni tänä vuonna ollut yhtä komeakasvuinen kuin aikaisempina vuosina. Eli toivon varakappaleita, jos entiset eivät keväällä nouse kunnolla. Kuva on parin vuoden takaa, kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, kuluu viitisen vuotta ennenkuin se alkaa näyttää hyvältä. Alkuperäiset siemenet ovat Mustilan puutarhalta. Osa näistä on kukkinut vaaleampana eli voivat olla risteytymiä alun perinkin.

Kukinto ei ole kummonenkaan, mutta lehdistö on todella upea varsinkin alkukesästä. Kylvin tällä kertaa lavaan, johon mies lisäsi säkillisen sisällä sulatettua multaa. Olen aiemmin saanut parempia tuloksia maahan kylvämällä kuin näin, mutta tämä oli helpoin tapa. Tänään oli onneksi aurinkoinen pakkaspäivä. Pitkä matka on kevääseen t. HennaMar

Nostalgiaretkiä

 Kävimme Raumalla melkein kaksi kertaa peräkkäin. Ensin Mustan pitsin päivillä ja sitten majakkareissulla. Tässä iässä lähes kaikista vierailuista tutuilla paikoilla tulee enemmän tai vähemmän nostalginen olo ja paljon kerroksellisuutta muistoista. Pitsipäivillä oli käynnissä Avoimet pihat -tapahtuma ja pihoissa myytiin monenlaista tavaraa. Lähinnä näytti siltä, että niillä oli kyllä vain nostalgia-arvo,  mutta olihan niitä hauska katsella. Kävimme myös Naulamäessä, jossa miehen isä on lapsena asunut kolmisukupolvisessa huushollissa niinkuin silloin taisi usein olla tapana. Isän ollessa merillä isomummu piti jöötä neljälle pojalle.

Pari viikkoa myöhemmin vierailimme Kylmäpihlajassa ystävien kanssa. Olin jo miltei unohtanut, miten meri kohisee avomeren äärellä. Meillä oli aikanaan isän rakentama mökki Rihtniemessä ja sieltä muistaa kohinan mökille saavuttaessa. Oleskelun aikan siihen ei enää kinnittänyt huomiota. Sen sijaan haurun eli rakkolevän hajun muistin kyllä. Olimme aikanaan pojan kanssa yötä majakassa silloin, kun se oli juuri avattu. Nyt toimintaa on laajennettu pienillä mökkkeröillä muutoin saari tietysti oli yhtä lumoava kuin ennenkin. Avomeren äärellä on ihan oma tunnelmansa. 

Viime viikonloppuna vierailimme Turussa sukulaisia tapaamassa ja yövyimme taas tutusti Wiklundin hotellissa. Turun tori on vihdoin valmis ja näytti näin upealta kattoterassilta. Turussa minulla on aina sellainen hassu tunne, että tunnen kaupungin, vaikka en ole siellä koskaan asunut. Turku on kuitenkin äitini koulukaupunki ja siellä aikoinaan vierailtiin ahkerasti setiä, tätejä ja serkkuja tapaamassa. Niinpä, kun kuulen turkulaisia kadunnimä ja paikkoja ne tuntuvat tutuilta, vaikka oikeasti en edes tiedä, missä ne sijaitsevat.

Tapasimme ensi kertaa pojan ja hänen tyttöystävänsä uuden koiranpennun. Nyt heillä on sitten kaksi bordercollieta. Ihanan tuntuinen rotu ainakin niin hyvin koulutettuna kuin Nobel ja eiköhän Kepler seuraa perässä. Kävimme koirien kanssa Kuralan Kylämäessä, joka on museoitu alue Turun reunalla. Rakennukset muistuttivat kovasti äitini kotitaloa, joka on Paattisilla. Tuon aidan takana on perinnepuutarha, josta tuli vähän surullinen olo, kun huomasin, että monet isoäitien perinnekasvit ovat mykyisin vieraslajeiksi luokiteltu. Onhan tietysti niin, että vain kaikkein elinovoimaisimmat puutarhakasvit ovat helposti siirtyneet sukupolvesta toiseen. Alue oli laaja ja kävimme vain osassa talojen museo- näyttelyistä mm. katsomassa hääpukuja 40-50-luvulta.

 Nostalgiatunnelmissa t. HennaMar

Kärsivällisyyttä !

 Joskus joku ompelu etenee huonosti ja kärsimättömänä tulee siirretyksi syrjään. Pellavaviskoosikankaasta oli tarkoitus ommella kaksiosainen asu kesäksi, mutta toukokuun jälkeen en ole sitä jatkanut. Kangas osoittautui vähän liian jäykäksi valitsemiini malleihin ja nyt en tiedä miten jatkaisin hameen kanssa. Yläosaa en ole edes vielä leikannut, täytyy senkin mallia vielä miettiä.

Pihalla sen sijaan on tullut mukavia tuloksia. Ritarinkannukset, joita olen kylvänyt sekä omia kerättyjä että tilattuja siemeniä kasvoivat (vihdoin) suuriksi ja kukkivat komeasti. Myös muita talvikylvöjä on tullut mukavasti eri vuosilta. Uusi kurjenpolvi osoittautui korkeaksi ja kukkii komeasti, tosin vain yksi kappale. Akileijatkin ovat vihdoin alkaneet monipuolistua väreiltään, kun violetteja lehtoakileijojen siemenkotia on ahkerasti kerätty pois. Ranskantulikukat kukkivat upeasti ja niitä aion jatkossakin laittaa, jos ne eivät itse leviä vaeltajakasveiksi.

Myös yllättäviä paluukukintoja on ilmestynyt. Arnikki, jonka lamoavaan kasvutapaan kyllästyin, kerättiin kokonaan pois alkuperäiseltä istutuspaikaltaan, mutta olikin siirtynyt päivänliljojen mukana uudelle alueelle. Vielä kun löytyisi hyvä ratkaisu tukemiseen. Liljojen lehdet kyllä tukevat niitä, mutta näin korkeaa kasvustoa eivät ihan tarpeeksi.  Ahkerasti on kylväytynyt uusiksi kasvustoiksi myös nukkapähkämö, jonka leikkasin keväällä pois perennapenkin reunasta.  akileijat tukevat sen varsistoa hyvin. Lähes kaikki perennat ovat kasvaneet tänä vuonna tavallista korkeammiksi ja kukkineet runsaasti. Sen sijaan kylmähkö kausi kesäkuun lopusta alkaen oli liikaa kesäkukille varjoisalla pihallamme. Niistä ei edes kuvia viitsi ottaa.

Yksi sipulililja kukkii kärsivällisesti vuodesta toiseen. Kaikki muut olemme poistaneet, koska liljakukon toukat söivät ne aina tyhjiksi. Tämä on yksinäisenä säästynyt ja tukeutuu kärhöön. Laitoimme pihaan uuden kaarituen ja ajattelin siihen laittaa keltaisen peruskärhön. Katsotaan, heinäkuussa ei oikein kannata istutella. Nyt  saa nauttia kukkivasta pihasta. T. HennaMar