Joulukuun J-kuvat

 

Jaloritarikannukset, joita amarylliksiksi (virheellisesti) kutsutaan ovat näyttävimpiä joulun ajan kukkasista. Vasemmanpuoleiset kera ruusujen toi tyttäreni tuliaisiksi. Oikeanpuoleisen ostin sipulina paikallisesta kukkakaupasta.  Varsi jäi tässä lyhyeksi, mutta kukat ovat sitten sitä suurempia. Kukinta on vähän aikaisessa, mutta toinen varsi on tulossa ja näyttää kasvavan enemmän korkeutta.

Jugendarkkitehtuuri yhden suomalaisen arkkitehdin suunnittelussa. Estlander suunnitteli lähinnä asuinkerrostaloja ja monia niistä voi vielä nähdä Helsingissä. Kirjassa on käsitelty arkkitehtuurisuuntausten syntyä ja katoamista laajasti ja siitä käy ilmi, miten paljon vaikutteita omaksuttiin jo tuolloin yli maiden rajojen. Yhtenä esimerkkinä on myös mainittu taiteilijayhdyskunnan rakennus Darmstadtissa, jossa kävimme viime kesänä. Toisaalta suunnittelussa käytettiin kotimaan historiallisia rakennuksia innoittajina kuten tässä Olavinlinnaa. 1900-luvun alussa alettiin vasta suunnitella taloja sisätiloista lähtien, siihen asti julkisivu oli onnistumisen tärkein kriteeri!! Kirjassa on tietysti upea kuvitus ja mukana myös pohjapiirroksia asunnoista.

Jäännöspaloja. Ompelin vielä joitakin vaatteita joululahjoiksi, mutta lähinnä olen karsinut kangasvarastoja. Olemme vieneet taas muutaman laatikollisen isompia kangaspaloja Konttiin. Kuvan ruskeasta tweed-kankaasta ompelin molemmille tyttärentyttärille aikanaan liivihameet. Kangas on ostettu Brysselin keskustan kangaskaupasta ja muistan vieläkin, miten hyvä ommeltava se oli. Tuntui, että kangas myötäilee ompelijan pyrkimyksiä koneella. Tuloksen kannalta olis siis hyvä satsata laadukkaisiin materiaaleihin, mitä en aina itsekään muista. 

Nuoremman tyttären perhe koosti 'tonttukylän' eteisen koristeeksi.  Nyt on joulun odotuksen aika. T. HennaMar

Kukkia, kukkia

Virosta tilaamani (klik) trikoo osoittautui hieman paksummaksi ja tummemmaksi kuin kuvasta arvioin. Yllä olevassa koosteessa näkyy hyvin valon vaikutus väreihin. Ompelin tytöille leningit ja tukkapantoja yms. Vielä jäi kangasta omaankiin puseroon. Valitettavasti kaavavalinta ei onnistunut. Tytöt ovat jo siinä iässä, että lasten kaavojen sopivuus alkaa olla ohi, mutta toisaalta aikuisten kirjasta valitsemani kaava osoittautui aivan liian suureksi. No saipa Toimelias hyvät naurut 😂. Vahingosta viisaastuneena tilasin kaavakaupasta Fagert teini-ikäisille sovitettuja kaavoja. Tarkoitus on ommella keveämmät kesämekot puuvillaviskoosista.

Pihalla kukkia avautuu ja sulkeutuu hengästyttävää vauhtia. Ylllä oleva kuva on noin viikon vanha ja alla näkyy tulppaanien tilanne nyt.

No onneksi uusia kukkia aukeaa koko ajan lisää, pihakierroksia täytyy tehdä useita päivässä.

Tälle viikolle on luvassa kesän lämpöisiä päiviä ja viime viikon lopun sademyrsky on muisto vain t. HennaMar.

P.S. Hiukan on takkuista on tämä uuden bloggausversion käyttö enkä ainakan vielä ole hoksannut mitään erinomaista uutuutta. Tuntuu, että yhä vastentahtoisempi olen opettelemaan uusia versioita.

Väärin kukitettu

Jouluamaryllis eli jaloritarinkukka eli Hippeastrum avasi väärästä säilönnästä huolimatta neljä kukkaa. Yritin noudattaa annettuja ohjeita ja lakkasin kastelemasta sitä pari kuukautta sitten, kun toin sen pihalta sisälle. Luulin nimittäin, että ennen viileään vimeistä pitäisi odottaa lehtien kuivumista. Kun jäljellä oli vain kolme-neljä lehteä, se yllättäen alkoikin tehdä nuppua. Mitään kylmä-/pimeäkäsittelyä en siis tehnyt.

Itse asiassa opin vasta nyt, ettei tämä amaryllis mikään Amaryllis olekaan, vaan tuota Hippeastrum-sukua.  Sekaannus on johtunut siitä, että tämän koristekasvin alkuperämaa oli päässyt unohtumaan ja luultiin sen olevan Etelä-Afrikasta. Kiistelyä jatkui puoli vuosistaa ! Tämä kasvi on kuitenkin Etelä-Amerikasta ja sen pitäisi kukkiakseen 'kärsiä' kuiva ja kylmä kausi alkuperänsä mukaan. ehkä tästä lajikkeesta on sitten aikojen saatossa kadonnut tuo tarve. Tosin viime vuonna sipuli teki kahteen varteen yhteensä kymmenen kukkaa, kuva alla.

Melkein kaikki puutarhakasvithan, viherkasveista puhumattakaan, ovat kotosin jostain kaukaa, mutta tänne saapuneet useimmiten Euroopan (Englannin) kautta. Pintaraapaisulla totesin omassa pihassamme olevan perennoja mm. Kiinasta, Armeniasta, Iranista, Kanadasta,eri vuoristoalueilta Euroopasta ja Karpaateilta, Kaukasukselta ja Altai-vuorilta (alkuperäislajin kotipaikka). Koska useimpia puutarhan koristekasveja on jalostettu parisataa vuotta, lienee selviö, että alkuperäisvaatimukset ovat muuttuneet. Siihenhän jalostuksella on pyritty kestävyyden kannalta. Olisikin mielenkiintoista piirtää oman pihan maailmankartta. T. HennaMar

Värin vaihtoa?

Kerättiin lastenlasten kanssa saavillinen sinivioletteja akileijoja pois. Toiveena on, että akileijoihin tulisi enemmän värivaihteluita. Pihalla on keltaisia jakoakileijoja ja vaaleanpuniasia tavallisia, jotka olivat jo tänne muuttaessmme. Kasvavat koivun juurella, missä oikein mikään muu kasvi ei jaksa ja kukkivat yleensä runsaasti. Olen itse kylvänyt ihan alussa tuota violettia ja se tuntuu olevan dominoiva muihin nähden. Joitakin risetytymiä on, mutta toivon niitä lisää ja niinpä keräsimme nuo pois ennen siementämistä. 

Olen myös kylvänyt valkoisia sormustinkukkia, mutta valkoisia on tullut vain pari kappaletta. Jonkin verran on vaaleampia joukossa. Sormustinkukilla tuo voimakas punainen, jota olen monta vuotta sitten saanut silloiselta työkaveriltani tuntuu olevan voimakkain. Samoin on ollut ailakilla, jota kylvin valkoisena, mutta jota nykyisin on lähinnä peruspunaisena ja joitakin vähän vaaleampia. Sen sijaan lehtosinilatvaan tulee säännölliseti valkoisia ja sinisiä vaihdellen vuosittain. Sekin pihan alkuperäiskasveja.

Yksi- ja kaksivuotisilla nuo risteytymien tulokset näkee nopeasti kuten harjaneilikallakin. Näissäkin suunta on selvästi menossa tuohon violetin punaiseen. Nämä ovat siitä hankalia, että ovat tosi onnettoman näköisiä eka talven jälkeen roikkuen mikä minnekin, mutta kummasti ne aina vaan kohenevat ja kukkivat kauan. Tänä kesänä, kun perhosia on vähän, harjaneilikoissa olen nähnyt useitakin  kerralla. Täytynee siis pitää  näistä huolta edelleen.

Monivuotisella tähtiputkella, joka siementää voimakkasti, suunta näyttää olevan juuri päinvastainen. Se palannee alkuperäiseen (?) vaaleaan kukintoon vähitellen. Heinäkuu on ollut niin kylmä, että kesäkukkien alut eivät ole jaksaneet kasvaa. Edellisinä vuosina kylvettyjä unikoita on sentään tullut. Perusväriä vaaleanpunaista on ollut hyvin vähän, mutta kirkkaanpunaisia ja hauskoja hyvin tummia 'mörköunikkoja' tuli tänä vuonna taas monta. En ole ihan varma, mitkä unikot pystyvät risteytymään. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat pysyneet omassa kuosissaan. Kaikki kesäkukat eivät siis taida tänä vuonna ehtiä, mutta onneksi perennat ovat olleet komeita lumisen talven jälkeen. 

t HennaMar

Keltaista kesään, sisällä ja ulkona

Kuin varkain suunnittelematta keltaista väriä tulee hankittua sekä sisälle että pihatarhaan. Maton, jonka on kutonut Terttu Pesonen, ostin kesäkuussa Kristiinankaupungin Avoimien Porttien päivänä , koska sen iloinen keltainen mielestäni täydentää keittiömme valko-musta-harmaa-sisustusta. Olemme käyneet ennenkin Kristiinakaupungissa ja viime kerralla jäi kaivelemaan, kun en ostanut mattoa ja nyt sen sitten tein. Arka väri keittiöön, mutta ei haittaa. Keltaisella täydensin myös asuani 70-vuotisjuhliin Turkuun.

Kaksiosaisen puvun kangas on Jätti-Rätistä ja vähän hipahtava,mikä kait sopii muistelujuhliin. Kangas on mielestäni batistia, mutta JättiRätin tapaan siitä puuttui kaikki merkinnät. On jännä, miten tuollainen tiiviisti kudottu puuville ei oikeastaan edes rypisty ja on keveänä ihana kangas kesään. Puseron ostin valmiina aikataulusyistä. Ompeleminen takkusi tällä kertaa, mikä kyllä ei ollut kankaan vika. Hame syntyi helposti kokeilemalla sopivia laskoksia peruskaavaan, mutta jakkuun en lopultakaan ollut tyytyväinen. Vaatteeet vuorasin myös puuvillalla. Jakun kaava Ottobre 5/2012, Misty Monday. Pidin kaavasta, mutta valitisn liian ison koon. Alemmasta kuvasta näkyy, etten sitä sentään vinoon ommellut, vaan seison kuvassa ilme, jakku (ja naama?) vinossa.

Pihaan keltaista on vuosien kuluessa ilmestynyt lisää, vaikkei se alunperin suunnitelmiin kuulunutkaan. Onneksi pihan laitto ei aina suju suunnitelmien mukaan. Katso esim Jatkuva muutos ja Aillakointia. Keltaisen valeunikon siemeniä hankin joskus, kun sininen ei onnistunut. Sitä oli joskus suuri alue, mutta nyt se on siirtynyt vaeltajien joukkoon. Yksivuotisena onkin kaksivuotisia helpompi. Arnikki oli ensimmäisiä ostetuja perennoja, en pidä siitä, koska se ei pysy pystyssä, mutta aina sitä jonnekin  ilmestyy. Maksaruohoa oli täällä ennestään ja kun mies siirsi sitä kuivalle etupihalle, se alkoi menestysä.

Keltaisesta akileijasta pidän erityisesti, eikä minua haittaa risteytyminenkään. Pienen keltaisen 'peruskukan' nimen olen unohtanut, mutta sekin saa yksivuotisena vaeltaa. Tänä vuonna ostin orvokitkin keltaisena, paljon ei ollut valinnan varaa, kun olimme matkoilla toukokuussa. Kauniita, vaikka kuistilla aina kääntävätkin kasvonsa pihaan päin. Tässä näitä tämän hetken kukkijoita ja muutakin keltaista löytyy. t HennaMar

Talvikylvöjä

Kylvettiin lastenlasten kanssa kukkien siemeniä kevättä odottamaan. Kaikkien näiden kukkien siementen pitäisi olla pakkasjaksoa vaativia/sietäviä, joten ne ehkä itävät keväällä. Kaikki siemenet ovat vanhoista pusseista eli sekin voi vaikuttaa itämiseen. Lisäksi oli vielä itse kerättyjä unikon ja kehäkukan siemeniä. Tämä on siis samalla vähän erilainen vastaus Mehukekkrit KÄSSÄVUOSI2018 jämäkuu-haasteeseen, käsillä tekemistä tämäkin. Laitoin viime vuonnakin siemeniä pieniin purkkeihin, mutta orava kaivoi ne kaikki auki. Tällä kertaa noudatin Sonja Lummen neuvoa ja käärin turveruukut vielä harson sisään. Purkit mies laittoi kasvimaalaatikkoon ja päälle vielä muutama klapi oravia estämään. Keväällä sitten nähdään, mikä oli tulos. Koululainen kirjoiti vielä kunnon etiketit, ettei tarvitse sitten taas muistella purkkien sisältöä.

Täällä pihassa ne nyt odottavat lasten lumilinnan vartioinnissa kevättä. Onneksi oli vierailun aikana pari päivää lunta. Nyt lunta on taas vähän tullut, ehkä se tällä kertaa jonkun aikaa pysyy. Aurinkoa odotellen t. HennaMar

Alla vielä kuva 'mörköunikosta' ja kehäkukista viime kesältä

Väriyhdistelmät

Tuija kirjoitti blogissaan (klik) siitä, miten eri tavoin sisustuksessa käytetään värejä, huonekaluja ja koriste-esineitä. Minulla on usein sama tunne, että en oikein itse osaa yhdistellä erilaisia tai eri värisiä kohteita. Tein yllä olevat kukka-asetelmat Marttojen kukkaillassa ja kyllä nämä omani vaikuttivat kovin vaatimattomilta monien muiden runsaisiin ja värikkäisiin asetelmiin verrattuna. Sama juttu kankaiden kanssa, en oikein osaa yhdistellä eri kankaita, enkä ainakaan eri kuoseja. Yhdistelmä kuviollinen kangas yhdistettynä yksiväriseen vielä jotenkin menettelee, mutta enemmän on usein liikaa.

Yritin jälleen kerran käyttää ylimääräisiä kankaita pois yhdistellen tilkuista, mutta kävi niin kuin yläkuvassa näkyy: harmaaseen yhdistetty kahta(!) eri kuviollista kangasta tarkoin erotettuna. En yleensä raaski rikkoa kuvioitakaan. Ompelin kangasräkkiin uuden päällisen näistä, edellisessä olin revitellyt peräti ompelemalla harmaita vakosamettipaloja eri suuntiin ja reunustaen ne harmaalla koristenauhalla (!). Eipä taida tulla leppäkerttuun edes pilkkuja. Aiemmin joululahjojen suojuksiin ja tyynynpäällisiä olen ommellut myös tilkkutöinä useammilla väreillä. Nyt tuli kangasroskikseenkin vain farkkukangasta yhdistettynä kukalliseen kankaaseen ('sallittu yhdistelmä'). Kuvassa näkyvän keinutuolin peiton ompelin, kun minulla oli mallina Tallinnasta ostettu peitto ja käytin suunnilleen samoja yhdistelmiä ja tilkkukokoja. Vuosi väriterapiaa on sikäli ollut kiva haaste ja ohjenuora, vaikka vähän olen lipsunutkin kuukausiohjelmasta.

 Ompeluhuoneessa on värejä sikin sokin, ihan tarkoituksellakin, kun olen kerännyt sinne erilaisia purkkeja, joihin tallettaa tarvikkeita. Täälläpäin on vielä vähän ruskan värejäkin jäljellä, värikästä loppusyksyä t. HennaMar