Aina ei mene...

 

ämpäriin tai paremminkin ämpäristä pois. Ensimmäinen lyhty oli liian vähän aikaa pakkasessa, samoin toinen, kolmas halkesi ja neljäs taas oli liian kauan ulkona. Mutta kauniilta ne silti näyttävät iltahämärissä. Tänä vuonna lumiset päivät osuivat juuri joulun aikaan ja sain takin kuvatuksi.

 Aikaa kului, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tilasin ensin Fabermixin kaavan, mutta mielestäni paksu kangas ei siihen oikein soveltunut ja niinpä tilasin fagert.se-palvelusta Burda-kaavan 6486. Muokkasin kaavaa kevättakin ompelusta oppineena itselleni sopivaksi. Kangas on Alghero ja ostettu Jättirätistä. Siellähän ei kankaissa ole mitään merkintöjä, mutta koska kyseessä oli pakan loppu löysin pahvista kankaan nimen ja kankaan netistä saksalaisen kangaskaupan kuvastosta. Kankaassa on päälipuolella tweed-kuvio ja yksivärinen sisäosa. Vuori on tikkikankaasta ja se samoin kuin tekoturkis, joka on Eurokankaasta, oli yllättävän helppo ommeltava. Paksu päälikangas sen sijaan välillä tuskastutti. En ehkä olisi ottanut tätä kangasta, jos olisin ostaessani tiennyt, että siinä on kolmannes akryyliä, joka helposti nyppyyntyy, mutta eipä tällaisella paksulla takilla kauhean paljon ole käyttöä meillä. Lumi on taas sulamassa.

Amaryllisten kukinta osui myös sopivasti joulun aikaan, tosin ilman omaa osuuttani. En jostain syystä ole saanut sipuleita kesätettyä (? onko tällainen sana olemassa talvettaminen ainakin on?) seuraavaan vuoteen. Niinpä ostin uudet ja nämä matalampana sorttina pysyivät hyvin pystyssä.

Vuoden loppu lähestyy ja teen ehkä seuraavaksi koosteen tämän vuoden ompeluista. Mukavaa hämärän aikaa t. HennaMar

Kolmas kerta toden sanoo?

Innostuin kokeilemaan nipsukukkaron tekemistä, kun tyttäreni niitä minulle käsityömessuilla näytti. Tämä on ensimmäinen versio, jonka kokoaminen oli ensin ongelmallista ja kehys vähän kärsi. Sain hyvän vinkin  työkalusta Irenen vanhasta käsityö- ja askarteluideat- blogista ja kävimme elämämme ensimmäistä kertaa (vaikka meillä tekninen koulutus onkin) Motonetin myymälässä mieheni kanssa ja työkalua on nyt kokeiltu kahteen pussukkaan. Pitsi on anopin jäämistöä, niitä on vielä runsaasti, näitä värillisiä tosin vähemmän. Olen lueskellut ohjeita useammastakin blogista, mutta parhaan työjärjestyksen löysin mielestäni täältä (klik). Tässä Lappeklipp-blogissa en ole aiemmin käynytkään. En ole tosin vielä kokeillut, koska kolmanteen pussukkaan hain materiaalit vasta tällä viikolla. Huomenna sitten uuteen yritykseen.

Ja takkikin on valmis (TADAA...) ! se on vielä kuvaamatta, koska päätin odottaa lumikuvia ja lunta ei ole näkynyt. Kuvat on otettu 28.11. jolloin oli sen verran lunta, että mies pääsi kerran kolaamaan. Kävi siis samoin kuin kevättakin valmistumisessa, joka viivytti (?) kevään tuloa, mutta saatiin kunnon kesä. Kunnon talvea odotellen terveisin HennaMar

Aagotin tapaan

Löysin kirjastosta Aagot Jungin muistelmakirjan. Hänen puutarhaohjelmiaan tuli televisiossa silloin, kun olin vielä melko uusi ja osaamaton puutarhan hoidossa. Mieleeni jäi , että hän löysi ja teki haastatteluja mielenkiintoisista ihmisistä ja heidän puutarhoistaan ja että kukin ohjelma toi esiin puutarhojen erityispiirteet ja niiden hyväksi vuosia jatkuneen uurastuksen. Nykyään kaikkialle ulottuva kilpailu ja instant-henki eivät silloin olleet läsnä. Joitakin asioita olen myös koettanut noudattaa omassa pihatarhassani. Sinisten valeunikkojen viljely ei ole onnistunut, vaikka eräässä ohjelmassa vanhahko mies esitteli kuinka helppoa niiden viljely on! Sen sijaan neuvo hiekan käyttämisestä kasveja istuttaessa on koko ajan ollut käytössä nykyisellä, satakuntalaisella savimaallamme. Ja oikeasti maa on nyt hyvässä kunnossa kiitos miehen aherruksen ja lukemattomien hiekka-, maa- ja kompostilisäyksien. Nyt uskallan jo ajatella vaativampien kasvien istuttamista varsinkin, kun takametsän karsiminen toi valoa pihaamme. Tein pitkän listan tuon kirjan perusteella mahdollisista uusita kasveista:

Merikaali Crambe maritima
Rantavehnä Kenya racemosus
Maruna Artemisia canaescens
Japanilainen hopehalikka mertensia asiatia
Hapsijukka Yuca filamentos
Valehortensia Schitzophragma hydrangeois
Likusteria Ligustrum vulgare
Tiukukärhö Clematis x Diversifikation eriostemen'
Köynnösruusu Rosa Helenae
Kanadanselja Sambucus canadensis
Kevätruusuleinikki Adonis vernalis
Tillipioni Paenoia tenuifolia
Kuolan pioni Paeonia anomala
Koristekastikka Calamagrostis x acutiflora ' Karla Foesters '
Vanamo Linnea Borealis
Kanukka Cornus 'Eddie's white wonder'
Spirula kirsikkaluumu

 

Listassa on jopa yksi ruusu ja pari pionia, joita en ole aiemmin edes harkinnut. Tuskinpa nuo kaikki tulevat hankintaan ja saaneekokaan niitä, mutta ainakin on ensi kesälle taas paljon uusia ideoita. Täytyy vielä yksitellen käydä näitä läpi, nykyisin, kun lähes kaikki kasvit on löydettävissä, ainakin nettikuvauksina.

Tällaisia on aikaa miettiä, kun ompelu on tauolla flunssan takia. Takki edistyi noin pitkälle viime viikolla, vielä on hankaliakin kohta jäljellä, mutta ehkäpä valmistuu ennen joulua. Kävin myös Kädentaito-messuilla tyttären ja tyttärentyttären kanssa, ostin pari kangasta ja sain sieltäkin paljon uusia ideoita. Niistä enemmän, kunhan tuo Iso Takkiprojekti valmistuu t HennaMar.

Ompeluflow?

Ylläoleva Hardanger korjaus: englantilainen?)-leikekirjonta ei ole minun kirjomani (kuten ehkä arvaattekin). Otin talteen joitakin palasia mieheni isoäitien perinnöstä ajatellen mahdollista käyttöä  ja muutenkin ihan kunnioituksesta työmäärää kohti. Ensin olin vähän turhautunut ajatellessani työtä, mutta sitten oivalsin, että nämä käsityöt ovat heille varmasti olleet arjen luksusta. Suurin osa on nimittäin koristeena käytettyjä, mahdolliset kirjaillut arkivaatteet ovat jo kadonneet ajan saatossa. Uskon, että näiden tekeminen on ollut ilon ja ylpeyden aihe ja myös pakoa välillä karusta arkitodellisuudesta. Ja varmasti he ovat myös nauttineet itse tekemisestä.

Tuo kuvan liina sisältää kolme samanlaista kirjontaa ja yhdet hapsut eli se on varmaan riippunut jostain? Tämän laitoin esille, koska sille löytyi sopiva kapea seinän pala vaatehuoneeni vierestä. Jotenkin lohdullista huomata, että käsin huolellisesti ommellut reunasaumat ovat paikka paikoin mutkilla. On varmaan kiire ollut saada valmiiksi, kun mielenkiintoisin osa, kirjonta, on tehty. Valkoisia kirjontoja yritän käyttää tyttärentyttärien vaatteisiin, ehkä värjään ne ensin, ihan ilman kolhuja eivät nekään ole selvinneet.

Kuten kuvasta näkyy takin ompelu on alullaan. Minusta ei olisi kirjontatöihin puhumattakaan nypläyksestä. Mallikirjasta laskin kokonaista 76 nypläysmallia varmaan nekin miehen isoäidin tekemiä. Itse sekoaisin lankoihin varmaan heti alkuun kuten ompeluhuoneen kuvasta voinee päätellä. Tämä urakka jatkuu t. HennaMar

Syyslomaa

Ompelu on ollut tauolla eli ompelulomaa samalla, on ollut niin paljon muuta tekemistä. Myös inspiraatio/motivaatio on vähän kateissa, ostin nimittäin kankaat talvitakkia varten, enkä ole vielä uskaltanut sitä aloittaa. Olisinpa yhtä ahkera kuin lastenlapset, jotka hetkessä loihtivat taidenäyttelyn jääkaappimme. seinälle.

Kylvimme myös kesäkukkia uuteen 'niittyyn' ihan kokeiluna. Nämä ovat kaikki alennusmyyntituotteita tältä syksyltä paitsi tuo kosmoskukka ja silkkikukka (vasemmalla ylhäällä). Nuo kaksi pakettia on tuotu lomamatkalta jo monta vuotta sitten ja täytyy todeta, että mahtavat on nuo siemenmäärät noissa etelä-eurooppalaisissa pakkauksissa. Ne ovat myös itäneet vuodesta vuoteen ja kukkineet komeasti. Vaikka astiataimet pyrin aina ostamaan lähialueen taimistoista, siemenien kohdalla ei ole niin väliä. Ne ovat hauskoja ja keveitä matkamuistoja ja kuten pihatarhurit tietävät, kesäkukat ovat pääasiassa samoja kaikkialla Euroopan alueella. Saa nähdä itävätkö nämä, viime vuotinen  talvikylvön kokeilu meni pilalle, koska kylvimme siemenet turveruukkuihin, jotka sitten laitoin pohjareiättömään muoviastiaan. Jääklonttihan siitä syntyi.

Keräsimme myös viimeisiä kukkia ja tietysti haravoimme, vaikka herra L.A.P jo viime vuonna totesi, että 'Ei meillä vaan vieraat haravoi !' Hauskaa oli kuitenkin ja yksi taideteoskin syntyi kauniista lehdistä, teipillä, eihän sitä kuivumista jaksa Toimelias odotella. Kylvökartta jäi piirtämättä, kun lasten iloksi Nobel-koirakin saapui telmimään. Nyt on syksy lähes ohi, pakkasta tänään jo lähes 10 astetta, talvea odotellen t HennaMar

Palapaidat valmiina

Ompelin jäännöspaloista paidat muokaten taas Ottobren peruskaavoja. Itse asiassa oli ihan hauska etsiä sopivia yhdistelmiä ja sovitella kankaita kaavoille. Tämän lintukankaan on suunnitellut tai tuottanut Megan blue fabrics, joka näyttäisi olevan osa isompaa hollantilaista yhtiötä Burtex Textil,  jonka oma merkki tämä Megan ilmeisesti on. Sivustoilta en saanut selvää, onko vain design heiltä ja missä kankaat tuotetaan. Flaamin kielen taitoni ei ole hääppöinen, kangas on kyllä ostettu ihan paikalliselta Nuikkinen Oy:ltä. Tein tästä muutama vuosi sitten peplum-tunikan ja nyt tällaisen röyhelöversion.

Hiharöyhelöissä olevan linnun piirsin yllä olevan kirjan mallikuvasta, jota joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten käytin painaessani verhokangasta Toijalassa. Ostin kirjan itselleni anopilta saadulla rahalahjalla, kun aikanaan valmistuin TTKK:sta. On vaikea tajuta nykyään, kuinka valtava merkitys tämän tapaisilla kirjoilla oli idealähteinä vielä 1900-luvun lopulla. Kirja on amerikkalaisen käsitytöntekijän koostama eikä kukaan kai enää tänä päivänä kuvittelisi tekevänsä kirjaa, johon olisi koottu kauneimmat kirjontamallit 'kaikkialta maailmasta'. Pelkästään yhden ainoan käsityötekniikan sovellusten  kuvamäärä somessa on mieletön ja ideoita löytyy. Kirja on kyllä edelleen ihan käypä; vain suunnittelijan  tekemät omat mallit eri maiden käsitöiden pohjalta ovat osin vähän outoja.

Toisen paidan tekeminen oli vähän haastavampaa kuva-aiheen takia. En halunnut rivillistä päättömiä tiikereitä ainakaan etumukseen. Siksipä tuo raita. Edellisellä kerralla yhdistyn kankaan keltaraitaiseen kankaaseen , klik, mutta sitä ei ollut enää riittävästi. Hyvin sopi turkoosin sävytkin. Tänä syksynä pihan ruska on monipuolinen ja värejä riittää. Kasvit jotka usein pudottavat lehtensä vihreinä ovat saaneet keltaisen sävyjä kuten ensimmäisen kuvan pihasyreeni. 
t. HennaMar

Jämäpaloja

 Pihalla alkaa olla jo kovasti syksyistä. Keräilin viimeisiä kukkia maljakoihin. Olen samanlainen kuin moni muukin pihatarhuri eli en tahdo raaskia kerätä kukkia maljakoihin kesällä. Tässä on nyt viimeisiä kukkia ketokokeilusta sekä kirjavaa kohtalonkukkaa , Nemesia strumosa. En ymmärrä, miten näin kiitollinen kesäkukka on jäänyt aiemmin minulta huomaamatta. Kohtalonkukkia on vieläkin monessa ruukussa ja väreissä löytyy ja kylvin ne suoraan ulos. Ensi kesänä taas!

Yläkerran remontin yhteydessä otin ylijääneen vaatekorikon kankaiden säilytykseen ja sijoitin siihen isoimpia kangaspaloja. Useimmat ovat jääneet aiemmista ompeluista kuten tuo lintu- ja tiikerikangas. Kokeilen yhdistellä niistä paitoja nyt toiselle sisarusparille kuin aiemmin. Katsotaan onnistuuko.

 



 Myös orvokkiruukku on jo tyhjennetty, koska se oli jo niin ylikasvanut, maljakossa niistätkin viimeiset. Orvokithan kestävät kyllä pientä pakkasta. Yhdistelmä vihreä ruukku, oranssit orvokit on ollut suosikkini jo monta vuotta. Ensi kesänä jotain muuta, koska ruukku halkesi tyhjennettäessä. Ensi kesää varten olen jo istuttanut kukkasipuleita, perennoja on siirrelty ja vielä aion kokeilla talvikylvöjä. Ostimme myös helmiorapihlajan, Crataegus x mordenensis, Terran loppuunmyynnistä (-70%). Keväällä nähdään, miten se menestyy. t HennaMar

Kangaspaloja yhdistellen

Aikaisemmin, kun ompelin vähemmän ja harvemmin, tulin ostaneeksi usein liikaa kangasta kohteisiin. Tuota työkonekangasta ostin myös siksi, että digitaalipainatukset tuntuivat alkuun tosi hienoilta. Olen ommellut jo kummallekin tyttärenpojalle tästä ja vielä oli kangasta jäljellä pari isohkoa palaa. Sen sijaan olen  huomannut, että yksivärisiä kannattaa tilata reilusti, koska ne ovat aina paremmin yhdisteltävissä. Tuo oranssi onkin herra L.A.P:n kangasväritoivomuksesta. Tämä paita on pienemmälle serkkupojalle ja nyt liioittelu on tainnut siirtyä vaatteisiin eli taas liian iso koko. Muutoin mielestäni Ottobren paitakaavoja yhdistellen tuli ihan hauska, syksyn väreihin sopiva paita. Silitystarra on erään ompelutarvikeliikkeen loppuun myynnistä

Isosisko sai oman paitani ompelusta jääneestä palasta mekon, kaava on Climbing Flower Ottobre 6/2014. Jatkoin ja levensin helmaa ja laitoin taakse kuminauhan vyötärölle, alkuperäisessä mallissa takakappale oli yhtenäinen, mutta siihen ei tuo puuvillankukka(?)-kangas riittänyt. Valitettavasti en muista, mistä tuon kankaan tilasin ja kenen tuottama se on. On nimittäin pysynyt muuttumattomana jo pari-kolme vuotta, eikä edes sisällä tuota nykysin joka kankaaseen tungettua elastaania. Vaaleanpunainen trikoosametti on Eurokankaasta.

Mielestäni ei aikuisten eikä isompien lasten vaatteisiin tarvita elastaania, vaan laadukkaan trikookankaan myötäily riittää. En nykyisin juurikaan osta kankaita, ellei mielessäni ole ainakin melko selkeää ajatusta ommeltavasta vaatekappaleesta, mutta vielä niitä paloja ja kankaitakin riittää. t. HennaMar

Väriteema

Aikanaan, kun tämän talon pihaa aloin hoitaa, minulla oli ajatus yhtenäisestä väriteemasta. No enempi teema on sen mukaan, mitkä kasvit ovat pärjänneet varjoisassa savimaassa ja hoidossani. Mutta näin syksyn aikaan pihahan näyttää noudattavan väriteemaa. Punaista...
... ja vihreää.

 

ja nythän alkuperäinen teemaväri vaaleanpunainen näyttää jo vähän oudolta. Ei ihme, että syksyisin pukeudummekin tummin väreihin. t HennaMar

Multitaskausta

 

Olipahan hämmentävää katsella Ruotsi-Suomi-maaottelua paikan päällä. Sitä on niin tottunut television ohjattuihin kuvauksiin, joissa kaikki näytetään valmiiksi oikeassa järjestyksessä ja lähikuvia sopivasti, puhumattakaan hidastuksista. Tuolla stadionilla ei oikein tiennyt mihin päin olisi milloinkin katsonut. Olimme ihan ylhäällä ja toinen skriini oli melko kaukana toisessa päässä. Toisaalta olimme ihan maaliviivan kohdalla ja juoksujen loppuratkaisuja oli hauska seurata. Myös heittolajit näkyivät mahtavasti.

Kentän toisessa päässä olleet hyppylajit eivät oikein näkyneet ja oli vaikea yhdistää skriinin kuvaa ja todellista hetkeä, kun vielä piti päätäkin kääntää välillä. Ihan hukassa olimme, kun kolmekin lajia kerralla vedettiin radoilla. Ei siis multiajo ole meidän lajimme! Hämmentävältä tuntui myös valtavan kovaa soitettu musiikki ja lisäksi vieressäni istunut nainen oli opetellut niin kovan taputusääneen että hyvä ettei kuulokojeet lentäneet päästäni. Mutta olihan se kaiken kaikkiaan hauska kokemus. Hauskoja olivat myös väliajan lasten ja nuorten kilpailut ja seurojen esittelyjuoksu. Paljon niitä seuratoimijoita näyttää kuitenkin olevan.

Junalla matkustettiin Tampereelle ja takaisin. Ratina on kyllä aivan kokonaan muuttunut, kuten muukin Tampere. Ihmispaljouden keskellä tuntui suunnistaminen kentälle vaikealta, vaikka kaupunki on tuttu opiskelu- ja työvuosilta.

Kotoa lähtiessä remontti oli kuvan vaiheessa, nyt jo paljon pidemmällä Rautakaupoissa ravaaminen on sekin hyvä keino saada päivän askeltavoite täyteen. Syysterveisin HennaMar

UUdistamista ulkona ja sisällä

Pihassa uudistettiin nyt pari kohtaa kuten aiemmin suunnittelimme. Japanin siipipähkinä Pterocarya rhoifolia laitettiin kohtaan, jossa aiemmin kasvoi lipstikka. Se oli pari viime vuotta voinut huonosti ja tänä kesänä se kuihtui kokonaan. Halusimme tuohon kohtaan jotain korkeampaa nyt, kun kuuset ovat poissa ja risuinen metsikkö tonttimme takan näkyy pihaan. Tuo oikealla takana näkyvä saman muotoinen kasvi ei ole puu vaan Lännen kimikki, Cimicifuga racemosa var. cordifolia. Niitä istutimme tuohon viime vuonna kolme, mutta ne ovat selvästi kärsineet kuumasta, kuivasta kesästä. Sen sijaan punalehtinen Syyskimikki, Cimicifuga simplex ramosa, ei ollut moksiskaan. Tosin ne eivät tänäkään vuonna ehdi kukkia. Hämmentävästi syyskimikin nimellä myydään myös yhtä konnanmarjan sukua olevaa kasvia, mutta muistaakseni meidän oli tämä.

Mustamarjainen konnanmarja poistettiin tuosta ja tilalle laitettiin Kääpiösorvarinpensas, Euronymys nansu var. turkestanicus. Olin konnanmarjan sen itse kasvattanut siemenistä, mutta koska etupihalla oleva Punakonnanmarja Actaea erythrocarpa, on  niin kova leviämään, otettiin tämä pois, niin ei tarvitse jatkuvasti leikellä kukkavanoja. Etupihan konnanmarjat saavat olla, koska ne kasvavat paikassa, johon talvella kerätään lunta ja johon myös katolta putoaa jäistä lunta. Tuo multakohta pensaan kuvassa on valkovuokon kasvupaikka, ne kun katoavat jo aikaisin kesällä kuten laulussakin todetaan.

Ostimme edellisten lisäksi Karimaan puutarhasta, joka on luottopaikkamme, tämän Pikkupihlaja-angervon, Sorbaria sorbifolia 'Sem'. Toisin kuin tavanomaisempi iso lajike tämän ei pitäisi levitä hallitsemattomasti. Ainakin pari vuotta sitten ostamamme yksilö on pysynyt kiltisti paikallaan. Kukka&Kaali-bogiassa kerrottiin viimeksi Röyhkimyksestä, huomaa myös kommentit siinä!Meille pahin kokemus leviämisestä oli silloisen Agrimarketin nauhuksena myymä Huiskunauhus, joka ei oikeasti ole ollenkaan Ligularia-sukua vaan Sinacalia tangutica. Sääli, koska perenna on hyvin pystyssä pysyvä ja komea. Kaivoimme sen perunan näköisiä, pieniä juurimukuloita useita vuosia puutarhassa ennen kuin pääsimme siitä eroon.

Ompeleminen on tauolla, koska ompeluhuone toimii tällä hetkellä minulle 'pukeutumishuoneena'. Mies alkoi kunnostaa vaatekomeroa ja johonkin ne tavarat oli sijoitettava. Osa meni Konttiin kuten lankakerät ja osa ihan jätteisiin. En enää nivelrikon takia oikein pysty kutomaan ja ompeleminen tuntuu muutoinkin hauskemmalta. Haikealta tuntui luopuminen joistakin tavaroista, vaikka konmaritus onkin trendikästä, mutta nyt on sitten taas yksi kohde talosta perattu. Omakotitalossahan riittää aina uudistamiskohteita. Huomenna on myös tiedossa minulle ihan uusi asia, menen ensimmäistä kertaa aikuisiässä yleisurheilukisoihin nimittäin Suomi-Ruotsi-otteluun Ratinaan Tampereelle. Uutta kokemusta odotellen terveisin HennaMar

Kesän oppeja

Viimeiset grillatut makkarat ja ruisleivät on syöty ja kesävieraat lähteneet. On aika miettiä, mitä pihahommista kannattaa muistaa ensi kesänä.

Minikedon viljely onnistui yli odotusten ja aion vielä talven tulleen laittaa miehen valmiiksi täyttämään uuteen alueeseen kesäkukkien siemeniä odottamaan uutta kevättä. Viime vuonna laaditut kukkapenkit ylittivät myös odotukset, jotain on tullut opittua ja varmaan jatkossa uskalletaan rohkeammin uudistaa myös vanhoja penkkejä. Vihannesten viljely taas sujui vieläkin huonommin kuin ennen lukuun ottamatta miehen ämpäriperunoita. Edes salaatit ja porkkanat eivät kasvaneet kunnolla.  Minusta ei taida olla hyötyviljelijäksi tai (eikö niin?) kuuma kesä verotti. Huomasin kyllä, että jopa ruukkukukat kärsivät kuumuudesta meidän varjoisassa pihassa. Nyt esim. krassit ovat lähteneet hurjaan kasvuun, kun ilma viileni.

 

Uusi ruukussa kasvatettavakin löytyi eli yllä kuvassa kirjokohtalonkukka, Nemesia strumosa. Jostain syystä näitä en ole aiemmin viljellyt ja nytkin laitoin niitä lähinnä täydennykseksi eri ruukkuihin. Yllättäen ne kaikki itivät ja kukkivat kilpaa. Herra mustarastas perkasi unikko-/kehäkukkamaamme lähes kasvittomaksi ja laitoin saviruukussa olleita kohtalonkukkia siihen riveihin. Hyvin kasvoivat taipuen ruukusta ulos, alas ja ylös. Näitä ensi vuonna isoihin kiinalaisiin ruukkuihin ! Mukavia yllätyksiä muitakin: leppäkerttuja löytyi toinenkin ja yksi puhtaan valkoinen sormustinkukka, jossa ei edes kukkien sisällä ollut pilkkuja.  Huomasimme myös, että kärhöt pärjäävät pistiäisten kanssa , sen sijaan ampiaiset rajoittavat pihalla oloa. Niitä ei toivon mukaan ensi kesänä ole niin paljon.

 

 

Jotain ompelinkin, pöytäliinan. Tämä kangas on nimeltään MONTEROSSO, sarjasta Impressions de Nature France ja valmistaja STOF. Yritys on ranskalainen ja tuottaa kodin kankaita verhoista sisutukseen,  minulle uusi tuttavuus. Syysterveisin HennaMar



Lennokkaita kankaita

Superkissaa olisi täällä meilläpäin tarvittu noutamaan pilviä! Kesän sateet ovat kiertäneet pihamme ja koko kesänä tänään on vasta toisen kerran satanut kunnolla. Lisäksi on tullut pari ripausta, kun kaikki ukkoset sateineen ovat menneet muualle. Kuumuuden takia olen itse ollut kaikkea muuta kuin lennokas ja tämä kangas on tuotu jo keväällä matkoilta. Kangas on nimeltään Superhero ja tuotettu POPPY yhteenliittymälle joka tuottaa kankaita ainakin EU-markkinoille. Hahmo ei ole minulle tuttu, mutta olisiko jokin piirrettyjen sankari. Kaavana Ottobren peruskaava.

Serkkupojalle valmistui hupparicollege liito-oravakankaasta, jonka ostin Ommel2018-messuilta. Sekin siis jo pitkään konetta odotellut. L.A.P. ilmoitti  viimeksi tavatessamme, että hänen lempivärinsä on oranssi ja niinpä lisäsin takkiin runsaasti väriä. Oranssi joustocollege ja resorit ovat Eurokankaasta. Kaavan tein yhdistämällä Ottobren hupparikaavoja sopivasti. Vuorikangas, joka ei  näy kuvissa on myös POPPY-sarjaa nimeltään Camouflage.

 

Seuraavaksi haluan ehdottomasti ommella jotain joustamatonta. Elastaani tekee lasten kankaista todella hankalia ommella. Niinpä ostin Jätti-Rätistä pöytäliina- ja verhokankaat, niistä myöhemmin enemmän. En olisi uskonut, että sanon joskus näin, mutta nautitaan viileistä ilmoista! t. HennaMar

Punaista

Tämä Leena Renkon suunnittelema Kuplatytöt kangas oli pitkään kangasrekissäni odottamassa ompelua. Kuumuus on vienyt aloitteellisuuden vähän kaikessa. Kankaan tullessa oudoksuin ensin tuota punaisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmää, mutta kankaan tullessa esiin aina korin päällimmäisenä tajusin, että pihassahan minulla on juuri tällaisia yhdistelmiä enemmän tai vähemmän tarkoituksella. Tuo kuvan käenkukka taitaa olla punaisista ärtsyin, mutta vaaleanpunaisiakin löytyy paljon. erityisen paljon punaisen sävyjä on kaksivuotisissa kukissa.

Tänä vuonna uusia punaisia on ilmestynyt kesäkukkien myötä, yllä olevan nimeä en tiedä, koska pakkauksessa ei ollut listaa kasveista. Blogissa Pihapiian tontilla kyseltiin vähän samanlaisen, belgialaisen pakkauksen perään. Ihastuin erityisesti näiden pillikkeiden(?) hentoon viehätykseen. Vähän saman tyyppisiä näytti olevan Jaanankin pakkauksessa. Suomessa en muista nähneeni tämän tyyppisiä kasveja kesäkukkien siemenissä, enkä tälle nimeä löytänyt. Nuo kurkun näköiset nuput, joita ihmettelin viimeksi olivat tietysti unikkoja toinen toistaan kirkkaamman punaisia. Oli siinä ötököillä ihmettelemistä. Ja toden totta löysin pihalta yhden leppäkertunkin, joiden puutteen takia pakkauksen ostin. Paketin päällä oli kuva yhdestä leppäkertusta... niin kuin lasten toinen mummu totesi.

Mekko on tehty Ottobren 3/2018 kaavalla, mittasuhteet olivat mielestäni vähän oudot. Sen näkee sitten, kunhan mademoiselle tulee käymään, ainakin värit ovat hänelle mieluisat. Kankaan kuvissa olisi voinut olla mallina molemmat tyttärentyttäreni ja pojan koira ( pienempänä) :-).

Äkkiä laskien löysin pihastani 14 punaisella kukkivaa kasvia ja siinä ei ole vielä yksivuotiset mukana. Alla vielä kuva kesäköynnöksestä, joka jälleen toistaa
vaaleanpunaista. t. HennaMar

14 sinistä

Ompelin itsellenikin lippahuivin, tänä kesänä aurinko häikäisee kunnolla ! Kangas on Eurokankaan käsityökankaita, joissa on se hauska piirre, että niiden hulpiosta löytyy sekä kankaan nimi, valmistuttaja että värikoodit. En tiedä ovatko värimalit painatusta varten, vai miksi, mutta tästä kankaasta löytyy peräti 14 eri sinistä sekä valkoista ja hopeaa. Nimi Porcelain Paisley kuvaa hyvin kuvamaailmaa, suunnittelijaa ei ole mainittu, valmistuttajan pääkonttori on Kanadassa ja kankaat pääasiassa puuvillaa tilkkutöihin.

 

 Pihassamme on melko vähän sinisiä kukkia, siksi että niiden väri ei oikein erotu varjopaikoissa ja sen takia nämä yllätysruiskukat ilahduttivat puhtaan sinisellä värillään, ovat aurinkoisella etupihalla. Kyseessä on sekapakkaus siemeniä, jonka toimme Brysselin Supermarketista, näiden kasvien pitäisi houkutella leppäkerttuja ja muita koppakuoriaisia. Pakkauksessa oli vain maininta, että sisältää 24 eri kasvin siemeniä. On hauska seurata, mitä sieltä ilmestyy. Kuvassa oleva punainen pilkku on punapellava, päivänkakkaraa on myös, mutta muita en ole vielä tunnistanut.

 

 

Seuraavaksi odotellaan, mitä noista pienen kurkun näköisistä nupuista ilmestyy ! Ehdotin miehelle, että ensi kesäksi tehdään pieni ketopläntti kuivahkolle paikalle aidan viereen kuusista vapautuneelle alueelle. Pakkauksesta on vielä puolet jäljellä, sekoituksia saa ja itsekin voi poimia. Paikkakin on sen verran piilossa, että voi rauhassa kuivua kukinnan jälkeen.

Kuten kuvasta näkyy hiekkaa ja multaa on vielä jäljellä. Nautitaan auringosta, vaikka sadettakin kaivataan. t. HennaMar

Kuvittelun vaikeus

Ompeleiden ja puutarhan suunnittelussa tarvitaan hahmotusta, visiointia, näkökykyä tulevaisuuteen, miksi sitä nyt sitten haluaakin kutsua. Mitä enemmän ompelen sitä enemmän olen alkanut kiinnittää huomioni siihen, miten valmiit vaatteet on koostettu tasosta kolmiuloitteiseksi. Niinpä usein kaupoissa ja kaupungilla katselen vaatteita sillä suunnittelusilmällä. Ompelussa auttavat usein valmiit kaavat, mutta niidenkin avulla on vaikea kuvitella, miltä valmis vaate näyttää itsellä. Niinpä tällä kertaa menin siitä, mistä aita on matalampi eli siirsin valmiin puseron kaavaksi kopioimalla. Ei sekään kyllä niin helppoa ollut kuin voisi olettaa, vaikka malli on yksinkertainen. Valmis paita vasemmalla on merkkiä Tom Tailor ja kopioon hain kankaat Eurokankaasta. Valinta ei ihan onnistunut, etupuolen kangas oli vähän liian jäykkää eikä tunnu kivalta iholla. takaosan interlock-jersey on ihan ok. Jännitän edelleen leikkaamista ja usein teen varokeinona isot saumanvarat ja niinpä tästäkin tuli hieman liian iso. Kaava on nyt kyllä ihan käyttökelpoinen. Kummasti silmä tottuu paitaan, jossa etupuoli on ihan eri kangasta kuin takaosa, en olisi osannut tällaista kuvitella ilman
mallia.

Puutarhaankin voi yrittää katsoa mallia muiden toteutuksesta. Kävimme Avoimien puutarhojen päivänä tutustumassa Tupalan puutarhakerhon alueeseen. Alueella on 91 palstaa, jotka alun perin ovat olleet Rosenlewin työläisille varattuja viljelypalstoja. Huomasin taas, että kiinnitin huomioin yksityiskohtiin kokonaisuuksien sijasta. Toki, koska alue on tehty tasaiselle maalle joen varteen, palstat eivät eroa toisistaan alun perin ja muistuttavat edelleen toisiaan pihojen osalta varsinkin, kun kasveja on totta kai valittu ja vaihdettu yhdessä. Mökit ovat erilaisia, eri aikoihin rakennettuja. Toki kauniita suojaisia pihoja löytyi. Yksityiskohdista jäi mieleen palstojen erottelu niin että harvan puukehikon sisällä kasvoi vadelmaa ja myös korkeita perennoja. Kiva tapa tukea ja tuoda rakennetta. Kuvia en alueelta ottanut, yllä oleva kuva on omasta pihasta ja esimerkki vähemmän onnistuneesta tuesta. Tuossa keskellä kasvaa kaksi viini- ja kruunukärhöä. Tukea on jatkettu vetämällä naruja männyn oksaan. Suunnittelua vaikeuttaa pihassa kasvien koon ennakointi, niiden menestymiskyky, vuoden ajat yms. yms. Puutarhakasveja usein myydään myös pelkällä kukinnalla ja kuvat kokonaisista kasveista puuttuvat mainoksista. Pihamme pohjarakenne tuo onneksi vaihtelevuutta, jota aina emme itse osaa hakea. Tupalassa todettiin vierasohjeissa, että puutarha ei koskaan ole valmis. Onneksi ! t HennaMar