Talvikylvöjä ja ompelua

 

Ompelin Mademoisellen jouluna valitsemasta kankaasta hameen ja liivin sekä tietysti hiuspannan. Olen kyllä muutakin ommellut, mutta heikoin tuloksin: itselleni ompelin aamutakin, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen.  Toki olen sitä käyttänyt, mutta jälki on surkeaa.  Tilasin päälikankaan netistä ja yllätyksekseni se oli VIHREÄ.  Vihreän tilasinkin, mutta en tajunnut värin räikeyttä.  Yritin tasoittaa lopputulosta pastellivärisellä kukkakankaalla vuoriksi, mutta en saanut kankaita sopimaan yhteen, vaan takki vetää suuntaan jos toiseenkin.  Olen kyllä sitä jo muutaman viikon käyttänyt, mutta kuvaa en viitsi laittaa tähän.  Sen sijaan alakuvassa on kaavakansio mademoisellen hameeksi, jonka tilasin tuttuun tapaan fagert.se.  Kaava vaikutti hyvältä,  toivottavasti sopii.  Liivin muokkasin jostakin vanhasta peruspuserokaavasta.  Löysin uuden tavan tehdä 'solmupanta' espanjalaisen  (?) Ulyanan video-ohjeella. Tosi helppo tehdä. Täytyy vaan ensi kerralla tehdä kapeammasta kaistaleesta.

Tämä Scämmit on minulle uusi tuttavuus. Ohjeet olivat sopivasti ranskan kielellä, joten tuli sitäkin harjoiteltua.

Ulos pakkaseen laitoin samalla tavalla kuin viime vuonna kylvökset:

 - Punainen keltavaleunikko ( ei siis unikko eikä keltainen!!) Meconopsis cambrica

- Armenian kurjenpolvi Geranium psilostemon 

Ensimmäisen siemenet olivat hädin tuskin nähtävää pölyä ja kurjenpolven pussissa  oli viisi siementä. Toivottavasti kuitenkin innostuvat itämään yhtä hyvin kuin viime vuonna.  Siemenet tilasin Korpikankaalta.

Niin ja ompelinhan myös pikkuveljelle hupparin, joka olisi sopinut ISOlle isoveljelle, jos sellainen olisi.  Laitoin sen komeroon, ehkä joskus kelpaa ja hankin uuden kankaan tavallista puseroa varten. Siitä kuva ehkä ensi kerralla. t. HennaMar

Puutarhamatka Pärnuun

 

Jälleen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Pari vuotta sitten olimme Viroon suunnatulla puutarhamatkalla (klik), mutta tällä kertaa yövyimme kaikki yöt Pärnussa.  Osa vierailemistamme paikoista oli tuttuja viime kerralta, kuten yllä olevan kuvan suuri puutarha ja arboretum.  Ei silti kyllä niissä voisi useamminkin vierailla taitavia istutuksia ihailemassa. 

Matkan upeimmaksi elämykseksi nousi mielestäni yllä oleva puutarha, jossa oli ihania istutusryhmiä vaikka kuinka. Alla olevassa kuvassa on tien vastaiselle reunalle istutettu villiviini. Hieno ratkaisu syvän ojan peittämiseksi. Varmaan erityisen upea syksyn väreissä.

Kasvilajeja oli tosi paljon, esimerkiksi monta erilaista veistoksellista laukkaa.

Valitettavasti laukat eivät oikein varjotontillamme menesty, mutta alla olevaa sinistä kukka ajattelin kokeilla seuraavaan talvikylvöön, jos löydän siemeniä.

Alla olevien kasvien nimet jäivät selvittämättä.  Nämä kasvoivat tuossa eka kuvan jättipenkissä. Täytyy selvitellä kuvien avulla.

Vaikutelmia (ja kuvia) tällaiselta matkalta saa niin paljon, että sulattelu ja mahdollinen ideointi omaan pihaan täytyy tehdä ajan kanssa.  Oli siellä sellaisiakin pihoja, jotka eivät omaa silmää miellyttäneet.  Esim. alla olevaa kuplaa en ehkä ostaisi.

Matka oli erinomaisesti järjestetty ja meillä oli opas koko ajan mukana. Ryhmä oli pienehkö 13 henkeä, mikä sekin oli kiva. t. HennaMar

Kylvöhommia

 

Taas on kasvivalo viritelty ja kesäköynnökset kylvetty.  Viime vuonna kävi niin, että kanariankrassi ei itänyt ollenkaan. Toivottavasti tänä vuonna onnistaa. Viikko sitten tein jo pari kylvöä  ulos Liisan kasvit -blogin ohjeiden mukaan. Minulla kävi nimittäin tuuri arpajaisissa ja voitin Mama's Garden -blogin arpajaissa perennan siemeniä. Rohtosormustinkukka ja Varjoasteri ovat minulle uusia tuttavuuksia. Kummatkin oli hyvin pakattu pusseihin nimilapuilla varustettuna ja siemeniä oli paljon. Siellä ne nyt odottavat kevättä puuvajan seinustalla.

Noissa yläkuvan purnukoissa on myös minulle uusia viljeltäviä, nimittäin Hyasinttipapu  (Lablab purpureus) ja Sinipunavaula (Asarina scandens). Pavut oli helppo kylvää, koska siemenet olivat hernekasvin tyyliin isoja, mutta sinipunavaulan siemenet olivat lähes näkymättömiä ja ne itävät vain valossa. Jälkimmäistä en paljon siis uskalla suoraan kastella, vaan yritän suihkutella varovasti.  Minulla on vielä kuten varmaan muillakin paljon siemeniä, mutta ilman toista valopistetä en uskalla niitä sisälle kylvää ainakaan ennen kevätpäiväntasausta.  Olen myös ommellut jonkin verran,  niistä sitten toiste. t. HennaMar

Toukokuun kolme

 

Taimikasvatus kasvivalolla sisällä ei oikein onnistunut. Aloitin liian varhain ja taimet rönsistyivät varsinkin kesäkukat. Siirsin taimet ulos ruukkuihin ennen toukokuun puolta väliä. Silloin yksi vähän aneeminen auringonkukka sentään kukki, tomaatit ja leijonankidat odottavat ulkona komistumistaan.

Kaavojen tuunausta. Ompelin itselleni vielä yhden paitapuseron. Tähän(kään) kaavaan en ollut oikein tyytyväinen. Puolihameen kaavalla olen jo tehnyt niin monta hametta, että sen ompeleminen on helppoa. Kaava on vähitellen muokkautunut Ottobren kaavasta ynnä aiempia tekeleitä mittaillen. Tein mustasta farkkukankaasta, koska farkku on vain käytössä ylivoimainen ja useimmiten päällä.

Talvikylvöön ensi syksylle toin nämä siemenet vierailulta esikoistyttären luona Saksassa. Viime vuoden talvikylvöt nimittäin onnistuivat yli odotusten. Kylvin siemenet tällä kertaa kasvilavaan, koska hyötykasvien kasvattajaksi minusta ei taida olla. Tulokset alla ja linkki postaukseen tässä.

• Palava rakkaus satoja taimia
• Ritarinkannus kymmeniä taimia
• Ranskan tulikukka kymmeniä
• Ranskan tulikukka kymmeniä
• Kyläkurjenpolvi yksi
• Perhoangervo 0 (Taas!)

Pärskäjuuresta en ole varma, koska pienet taimet näyttävät vähän oudoilta, täytyy odotella vielä ja varmistua lajikkeesta. Palavan rakkauden ja ritarinkannuksen taimia siirtelin jo ruukkuihin, samoin sen yhden ainokaisen kyläkurjenpolven. Koska siemenet olivat itse ja tyttären keräämiä kylvin  niitä aivan liikaa, kun en luottanut itämiseen. Osan taimista olen jo repinyt kompostiin ja nyt odotan ja katson, kasvavatko siirretyt vai siirränkö vielä lisää. Kesäkukkien siemenet ulos on vielä kylvämättä, kun yleensä olen aloittanut kesäkuun alussa.

Lisää puutarhaintoa lähden hakemaan puutarhamatkalta Ruotsiin. T. HennaMar

Talvikylvöt 2023

Tänä vuonna kylvin vain itse keräämiäni ja tyttäreni keräämiä siemeniä. Sain tyttäreltäni kesällä palavarakkaus (Lychnis chalcedonica)-siementaimen ja syksyllä kirjekuorellisen siemeniä. Oikealla kuvassa on ranskantulikukan (Verbascum chaixii) kukintoja. Näitä kasvatin pari vuotta ostosiemenistä ja nyt keräsin talteen omia. Tulikukka on siis kaksivuotinen ja tekee ensimmäisenä vuonna vain lehtiruusukkeen.

 Lisäksi laitoin ritarinkannuksen ja kyläkurjenpolven siemeniä. Ritarinkannukset olen jo aiemmin kasvattanut itse kerätyistä siemenistä ja ne ovat risteytymää ostolajeista. Kyläkurjenpolvesta en ole varma tuleeko siitä samaa lajiketta vai onko sekin risteytyvää laatua.  Perhoangervosta, kuvassa alimpana, en onnistunut viime vuonna saamaan taimia, mutta löysin maasta yhden itse kylväytyneen siementaimen, joten yritän vielä uudelleen. Perhoangervolla (Gillenia trifoliata) on myös upea syysväritys. 

Kuudentena kylvin tummapärskäjuurta (Veratrum nigrum), koska se ei mielestäni tänä vuonna ollut yhtä komeakasvuinen kuin aikaisempina vuosina. Eli toivon varakappaleita, jos entiset eivät keväällä nouse kunnolla. Kuva on parin vuoden takaa, kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, kuluu viitisen vuotta ennenkuin se alkaa näyttää hyvältä. Alkuperäiset siemenet ovat Mustilan puutarhalta. Osa näistä on kukkinut vaaleampana eli voivat olla risteytymiä alun perinkin.

Kukinto ei ole kummonenkaan, mutta lehdistö on todella upea varsinkin alkukesästä. Kylvin tällä kertaa lavaan, johon mies lisäsi säkillisen sisällä sulatettua multaa. Olen aiemmin saanut parempia tuloksia maahan kylvämällä kuin näin, mutta tämä oli helpoin tapa. Tänään oli onneksi aurinkoinen pakkaspäivä. Pitkä matka on kevääseen t. HennaMar

Kärsivällisyyttä !

 Joskus joku ompelu etenee huonosti ja kärsimättömänä tulee siirretyksi syrjään. Pellavaviskoosikankaasta oli tarkoitus ommella kaksiosainen asu kesäksi, mutta toukokuun jälkeen en ole sitä jatkanut. Kangas osoittautui vähän liian jäykäksi valitsemiini malleihin ja nyt en tiedä miten jatkaisin hameen kanssa. Yläosaa en ole edes vielä leikannut, täytyy senkin mallia vielä miettiä.

Pihalla sen sijaan on tullut mukavia tuloksia. Ritarinkannukset, joita olen kylvänyt sekä omia kerättyjä että tilattuja siemeniä kasvoivat (vihdoin) suuriksi ja kukkivat komeasti. Myös muita talvikylvöjä on tullut mukavasti eri vuosilta. Uusi kurjenpolvi osoittautui korkeaksi ja kukkii komeasti, tosin vain yksi kappale. Akileijatkin ovat vihdoin alkaneet monipuolistua väreiltään, kun violetteja lehtoakileijojen siemenkotia on ahkerasti kerätty pois. Ranskantulikukat kukkivat upeasti ja niitä aion jatkossakin laittaa, jos ne eivät itse leviä vaeltajakasveiksi.

Myös yllättäviä paluukukintoja on ilmestynyt. Arnikki, jonka lamoavaan kasvutapaan kyllästyin, kerättiin kokonaan pois alkuperäiseltä istutuspaikaltaan, mutta olikin siirtynyt päivänliljojen mukana uudelle alueelle. Vielä kun löytyisi hyvä ratkaisu tukemiseen. Liljojen lehdet kyllä tukevat niitä, mutta näin korkeaa kasvustoa eivät ihan tarpeeksi.  Ahkerasti on kylväytynyt uusiksi kasvustoiksi myös nukkapähkämö, jonka leikkasin keväällä pois perennapenkin reunasta.  akileijat tukevat sen varsistoa hyvin. Lähes kaikki perennat ovat kasvaneet tänä vuonna tavallista korkeammiksi ja kukkineet runsaasti. Sen sijaan kylmähkö kausi kesäkuun lopusta alkaen oli liikaa kesäkukille varjoisalla pihallamme. Niistä ei edes kuvia viitsi ottaa.

Yksi sipulililja kukkii kärsivällisesti vuodesta toiseen. Kaikki muut olemme poistaneet, koska liljakukon toukat söivät ne aina tyhjiksi. Tämä on yksinäisenä säästynyt ja tukeutuu kärhöön. Laitoimme pihaan uuden kaarituen ja ajattelin siihen laittaa keltaisen peruskärhön. Katsotaan, heinäkuussa ei oikein kannata istutella. Nyt  saa nauttia kukkivasta pihasta. T. HennaMar

Talvi lähenee

 

Tänä syksynä ruskan värit olivat erityisen kirkkaat perennoja myöten. Etualalla perhoangervo. Nyt pihasta ovat toki värit jo lähteneet.

Neiti Toimelias kuvasi järjestelmäkameralla minulle siemenkotia niistä kasveista, joita aion laitta talvikylvöön. Kuvassa on perhoangervon  (Gillenia trifoliata) siemeniä, jotka näyttävät yhtä keveän haurailta kuin sen kukat. Näitä pitäisi olla helppo lisätä, saa nähdä.

Huomattavasti jämäkämpi on Pärskäjuuren kukinto. Nämä olen alunperinkin kasvattanut Mustilan siemenistä ja laitan niitä lisää, koska pidän niiden komeista lehdistä ja selkeästä rakenteesta. Mustilan mukaan tämä on tumma lajike (Veratrum nigrum), mutta en tiedä ovatko ne ehkä risteytymiä, koska kukinnot ovat eri värisiä eri kasveissa. Tänä vuonna vain yhdessä oli kukintoja, joten varaudun lisäämään.

Yllä olevista malvat ja unikot laitan suoraan kukkamaahan ja kruunukärhön sekä iiriksen lavaan, jotta näen tuleeko niistä mitään. Samoin aion laittaa aiemmin keräämäni kehäkukat suoraan maahan, kunhan ilma vielä kylmenee. Kärhön taimia olen löytänyt pihasta, mutta en ole varma, ovatko ne lähteneet emokasvin latvoista juurtumalla ja iiristä taas olemme jakaneet. Kiva kuitenkin kokeilla. Muitakin kerättyjä ja ostettuja siemeniä on odottamassa lavakylvöjä. Ruusupavun ajattelin kuitenkin kylvää sisälle vasta keväällä.

 Seuraavasta kevästä haaveillen t. HennaMar

Esikkoja odotellessa

 

Tyttäreni toi minulle vähän erikoisemman esikon talvilomalla. Valkoiset kukat muuttuvat vähitellen violeteiksi. Myös lehdet ovat kiharammat kuin pihaesikoillani. Pihalla olen jakanut kirkuvan punaista esikkoa ja istutin sinne myös joku kevät keltaisen, joka yllättäen muuttui punaiseksi sekin. En tiedä vaikuttaako valo tai ravinteet, joita kasvihuoneilla käytetään. Aion kuitenkin istuttaa tämänkin keväällä maahan nähdäkseni menestyykö ulkona. Esikot tulevat lähes ensimmäisinä perennoista ja kukkivat pitkään.

Tilasin jälleen Korpikankaalta siemeniä. Mukana on myös pari perennaa, joille ajattelin kokeilla talvikylvöä. Sormustin- ja tulikukkaa voisi toki kokeilla kylvää suoraan maahankin. Tulikukkaa pihassa on peruskeltaisena, joka on itsestään ilmestynyt. Sormustinkukkia sain aikanaan työkaverilta ja niitä ilmestyy joka vuosi joskus enemmän joskus vähemmän. Valkoisia olen kylvänyt, mutta niitä on tullut vain noin yksi vuodessa. Heinää ajattelin kylvää ruukkuun. Ruukussa kasvatan myös revonhäntää ja kirjavaa kohtalonkukkaa kuten jo  monta vuotta. Omavaraisia meistä ei ainakaan minun viljelmilläni tule, niin huonosti ovat kasvilaatikkoviljelmät toimineet, mutta taas yritetään :-).

Toistaiseksi piha on vielä lumen ja jään vallassa. Ompelussa on ollut taukoa, kun postilähetykset tuntuvat jumittavan. Valoa nyt taas riittää. t. HennaMar

Kevättä kohti

 

Lueskelin helmikuun alussa Sutisen Heimojen Suomi-kirjan ja hämmästyin, miten tuttuja kaikki nuo tarinat olivat kansakouluajoilta. Aloitin koulun 1959 ja topeliaaninen henki vallitsi tuolloinkin vielä koulukirjoissa. Tarkkaan olen omaksunut kuvaukset suomalaisista heimoista, joita siis oikeasti ei ole olemassa, tarinat ja paikat ovat. Muistan jopa useampien maakuntalaulujen sanat... Lapsuuden varjot sotasuru ja -pelko ovat palanneet entistä synkempinä, niitä en kuitenkaan tässä harrastusblogissa käsittele.

TYttären perhe vieraili talvilomalla ja ompelin lastenlapsille paidat. Kankaat on tilattu Saksasta, Königreich der Stoffe. Paitojen kaavat ovat Ottobresta, keltaisen paidan hihakaavat piirsin uudelleen ja kaavakin on yhdistelmä aikuisen ja lapsen kaavasta. Sain vihdoin aikaiseksi toimitettua tyttärille netistä tulostamani mittataulukot lastenlasten mittamerkintöjä varten, jatkossa on  helpompi vailta oikeita kaavakokoja. Kävimme myös tyttären kanssa ostamassa kankaan kaavaan, jonka ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Mukava vaihteeksi tehdä jotain erilaista.

Tein vielä talven pakkasilla kylvöjä kotoa löytyneistä siemenpussien lopuista ja itse kerätyistä siemenistä. Ainoastaan orvokkipussi oli uusi, lahjaksi saatu, enkä kyllä tiedä olisiko niitä kuulunut kylvää ulos. Kovin kummoisia tuloksia en näistä odota, keväällä sen sitten näkee. Sisäkylvöjä en ole tehnyt, viime vuonna kasvatin kelloköynnöksiä, enkä halunnut nyt mitään niin pitkäaikaista (ja isoa). Kylvän vain valkoista Miinaköynnöstä, Ipomoea quamoclit, kesäköynnöksiksi. Ihmettelin vain, kun norjankielisessä ohjeessa esikasvatuksen pituudeksi oli annettu 3-4 viikkoa, muilla pohjoismaisilla kielillä myös suomeksi 4-8 viikkoa. Päätin vielä odotella huhtikuun alkuun.

Lumen sulaminen kestää tänä vuonna ja monin paikoin maata peittää paksu jääkerros. Voi olla, että talvituhoja tulee, mutta kevään saapuminen ilahduttaa yhtä kaikki. t. HennaMar

Talvikylvöt 2020-2021

Eilen tuli laitettua perennojen siemenet kasvilavaan, kun mies nosti ikäänkuin vihjeeksi taimimultasäkin sisälle.  Viimevuonna kylvin vähemmän lajeja, mutta nyt päätin kokeilla sekä omia, että ostettuja siemeniä

Tilatut siemenet, Impecta Fröhandel:

- kurjenpolvi Geranium pratense

- isopukinjuuri Pimpinella major

- sulkakellukka Geum triflorum

Kurjenpolvia on pihassa ennestään ja olen ne siemenestä aikanaan kasvattanut, mutta kylvämällä vasta keväällä ruukkuun. Kurjenpolvet kuuluvat englantilaisten puutarhaharrastajien suosikkeihin ja niitä on kuulemma noin kolmesataa lajia. Aiemmat kurjenpolvet ovat olleet verikurjenpolvia, tämä uusi on kyläkurjenpolvi. Kellukoista pihassa on ennestään tulikellukka taimenina ostettu ja ihan luonnon ojakellukka siemenistä kasvatettuna. Pukinjuuret sen sijaan ovat ihan uusi tuttavuus. 

Omasta pihasta kerättyinä laitoin turveruukkuihin:

- kurjenpolvi

- ritarinkannus

- paratiislilja

- punainen päivänkakkara

- karhunjuuri

- keijunkukka

- perhoangervo

- sormivaleangervo

Näistä viimeksi mainittua kylvin viime vuonnakin ilman tulosta ja epäilenkin, että sen kasvatus ei onnistu. Viime vuonna kylvin myös paratiisliljaa, joka iti hyvin, mutta taimet olivat kovin hentoisia maahan laitettaessa. Saa nähdä, kasvavatko ensi vuonna. Paratiisililjat on hankittu yli viisitoista vuotta sitten taimina, mutta siirsimme ne toissa vuonna ensimmäistä kertaa ja osa näytti kärsineen siirrosta, siksi siis lisäkylvöt. Myös valkoinen ritarinkannus on ollut pihassa vuosia ja yksi yksilö sinnittelee kiven välissä vuodesta vuoteen joskus tosi komeana, toisinaan vaatimattomammin. Verikurjenpolven siemenet keräsin uusimmista yksilöistä, joista osa kukki vaaleanpunaisean, vaikka siemenet on ostettu valkoista lajia. Punaista päivänkakkaraa kylvin ihan alkuvuosinamme ja se menestyi hyvin 'tappotalveen' asti. Onneksi naapurista(?) yksi kasvi oli itänyt meidän kukkamaalle ja keräsin siitä nyt siemeniä. Karhunjuuren siemenet on aikanaan tuotu Mustilasta ja nyt kahdeksan vuoden jälkeen niissä on kokoa ja paljon seimeniä. Punalehtisestä keijuangervosta pidän erityisesti, se kohoaa aina talven kuormituksen jälkeen kauniisti ylös ja on jonkin verran, hyvin maltillisesti myös tehnyt uusia taimia. Mikäli kylvö onnistuu, laitan niitä Tuurenpihlajan juurelle. perhoangervo on uusi istutus ja kukki vielä melko vähän. Nyt sitten odotetaan tuloksia keväällä. Hiukan jäi sellainen olo, että yksi erä siemenistä meni väärään ruukkuun eli jossain on kahta kasvia? Merkitsin ruukut puukylteillä, mutta en tainnut olla riittävän huolellinen. Toisaalta lähes kaikkien taimet luulen tunnistavani entisen perusteella.

Aiemmin syksyllä laitoin jonkin verran sipuleita lähinnä  uusiin ja uudelleen muokattuihin kukkamaihin. Pidän eniten pienistä sipulikasveista, joista oli tuollainen kuuden kasvin monipakkaus. Lisäksi laitoin orkideanarsissia lisää, yhden satsin lummetulpaaneja ja lisää krookuksia. 

Keräsin myös unikoiden ja kehäkukkien siemeniä, mutta ne laitan maahan vasta keväällä, jos on tarvis. Unikkohan kylväytyy kyllä ihan itsenäisesti. Näin marraskuun hämärissä on kiva muistaa, että uusi kevät koittaa t. HennaMar