Väärin kukitettu

Jouluamaryllis eli jaloritarinkukka eli Hippeastrum avasi väärästä säilönnästä huolimatta neljä kukkaa. Yritin noudattaa annettuja ohjeita ja lakkasin kastelemasta sitä pari kuukautta sitten, kun toin sen pihalta sisälle. Luulin nimittäin, että ennen viileään vimeistä pitäisi odottaa lehtien kuivumista. Kun jäljellä oli vain kolme-neljä lehteä, se yllättäen alkoikin tehdä nuppua. Mitään kylmä-/pimeäkäsittelyä en siis tehnyt.

Itse asiassa opin vasta nyt, ettei tämä amaryllis mikään Amaryllis olekaan, vaan tuota Hippeastrum-sukua.  Sekaannus on johtunut siitä, että tämän koristekasvin alkuperämaa oli päässyt unohtumaan ja luultiin sen olevan Etelä-Afrikasta. Kiistelyä jatkui puoli vuosistaa ! Tämä kasvi on kuitenkin Etelä-Amerikasta ja sen pitäisi kukkiakseen 'kärsiä' kuiva ja kylmä kausi alkuperänsä mukaan. ehkä tästä lajikkeesta on sitten aikojen saatossa kadonnut tuo tarve. Tosin viime vuonna sipuli teki kahteen varteen yhteensä kymmenen kukkaa, kuva alla.

Melkein kaikki puutarhakasvithan, viherkasveista puhumattakaan, ovat kotosin jostain kaukaa, mutta tänne saapuneet useimmiten Euroopan (Englannin) kautta. Pintaraapaisulla totesin omassa pihassamme olevan perennoja mm. Kiinasta, Armeniasta, Iranista, Kanadasta,eri vuoristoalueilta Euroopasta ja Karpaateilta, Kaukasukselta ja Altai-vuorilta (alkuperäislajin kotipaikka). Koska useimpia puutarhan koristekasveja on jalostettu parisataa vuotta, lienee selviö, että alkuperäisvaatimukset ovat muuttuneet. Siihenhän jalostuksella on pyritty kestävyyden kannalta. Olisikin mielenkiintoista piirtää oman pihan maailmankartta. T. HennaMar

Joulupukin säkkiin

Seinöjoen messuilta ostamani kankaat muuntuivat paidoiksi. Lentokonekankaasta ompelin molemmille pojille. L.A.P.-paidan koristelin tähtikankaalla ja tunnuskirjaimilla. Monsieur F.F. sai paitaansa taskun ja heijastavan tähden. Koska kangasta oli vain puoli metriä, tein kumpaankin paitaan hihat velourista. Kokeilin hihansuiden kääntöön helppoa menetelmää, jossa vain käännetään hihansuu kolminkerroin ja vedetään saumurilla. Tuohon nukkakankaaseen se uppoaa hyvin ja on helppo ja nopea tehdä. Lentokone on miehen lapsuuden aikainen. 

Toimeliaan valitsemaa kangasta oli vain 60 cm, joten tein paidan tällä kertaa vain hänelle. Mademoisellen joululahja on jo valmistuksessa sekin. Vaikka kaikissa paidoissa oli haasteena pieni kangasmäärä, hyvin ne sittenkin onnistuivat ja mikä parasta, kankaasta jäi vain olemattomia tilkkuja.

Kuvassa näkyvät ompeluapulaiseni ikäjärjestyksessä. Tuon Husqvarna Vikingin tilasin joskus Ruotsista ja se taitaa olla minun elämässäni neljäs sähköompelukone. Nykyisin huollatan koneet säännöllisesti, mutta aiemmin se aina jäi enkä muutenkaan tainnut kohdella edelleisiä hyvin, kun ne kaikki ajan mittan menivät rikki. Tuo tilaaminen harmitti jälkeenpäin, kun kuulin Huskylock-saumurin ostaessani, että paikallinen liike siihen aikaan huolsi heiltä hankitut koneet ilmaiseksi. Saumurin hankin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, peittarin taas, kun pojalleni opettajakoulutuksen käsitöissä tehtiin edullinen tarjous. Peittarin kanssa alku oli todella takkuamista, mutta huollossa ilmeni, että vika ei ollut koneen. Olin  vahingossa ajanut joskus nuppineulan päältä ja pienen pieni nuppineulan pään muru aina välillä jumitti koneen. Onneksi se löytyi huollossa. Kuten joskus kirjoitin peittari on kätevä myös harsintaan,koska silmukkaketju on helppo purkaa.  Se myös selviää paksuistakin kankaista nikottelematta. Koneen vapaa varsi on liian paksu, mutta onneksi lapsenlasten vaatteetkin ovat yhä isompia ja aina voi muuttaa työjärjestystä. Kaikki koneet ovat jatkuvasti käytössä, onneksi on oma ompeluhuone. t. HennaMar

Talvikylvön yritystä taas

Kokeilin taas talvikylvöä omilla siemenillä. Toistaiseksi kylvöni eivät ole paljon tulosta tuottaneet. Ainoastaan Jouluruusu, Helleborus,  jonka siemeniä viime talvena työnsi kohopenkkiin, iti ja sain kolme taimea, jotka kesän olivat purkissa. Nyt ne on sijoitettu tuohon emokasvin vierelle. Toivottavasti kasvavat vielä ensi vuonnakin. Muutoin kyllä itse kylväytyvät perennat ja kaksivuotiset leviävät osin hillittömästi kuten Tumma tähtiputki, jota alkaa olla joka maassa. Toisaalta helppohan niitä on kitkeä, nykyisin kun jo tunnistaa pienet siementaimet useimmiten.

Siinä niitä nyt sitten on, toivoa ensi kesälle. Kylvin Paratiisililjaa, Paradisea liliastrum ,jota minulla on ollut parikymmentä vuotta, mutta joka ei ole tehnyt siementaimia ainakaan niin, että olisin huomannut. Toista on samaan aikaan kylvetyn Punaisen konnamarjan kanssa, jonka siementaimia löytyy ympäri pihaa. Toisessa rivissä on Sormivaleangervoa, Rodgersia aesculifolia, josta en oikein tiedä, milloin sen siemenet ovat kypsiä. Keräsin ne summan mutikassa ja nyt sitten odotetaan. Yrityän saada Punapäivänkakkaran, (Punapietaryrtin)  Tanacetum coccineum, elpymään. Ne hävisivät pihastamme 'tappotalvena' muutama vuosi sitten. Yksi kukka kuitenkin löytyi luultavasti naapurista harhautuneena ja laitoin sen siemenet kolmanteen riviin. Neljännessä on sitten Mustilasta viisi-kuusi vuotta sitten tuomani Lehtoängelmän kukkien siemeniä, Thalictrum aquilegiifolium.  Niiden kasvatus on vaatinut kärsivällistä odotusta, mutta ne ovat kukkineen jo parina kesänä (tosin keltaisena) ja koitan niitä lisätä, koska niitä on vain kapea rivi. Nyt olen tosin alkanut epäillä, että kyseessä onkin Keltaängelmä, Thalictrum flavum, eli olen saanut jotain muuta kuin mitä pussissa luki. Täytyy vielä tarkistaa, mitkä niiden erot ovat. Nyt jo kevättä odottaen t. HennaMar