Vähän jouluvalmisteluja

 

Kävin tekemässä joulukukkaistutuksen paikallisen kukkakauppiaan järjestämänä. Käytössäni oli vanha kori, johon tein (toivon mukaan) kestävän istutuksen. Katajan ja jouluruusun yritän säilyttää kevääseen puutarhaa varten.

Mademoisellen hame messukankaista valmistui, mutta ostin siihen kuitenkin vielä ykaiväristä kangasta, kun kuviokangasta oli vähän vähän. Punainen puuvilla-kangas on Nuikkinen Oy:ltä ja kaava on mukailtu Ottobre:sta. Hame on jo paketissa odottamassa.

Lämmittävää liiviä en sen sijaan uskalla pakata, vaan annan sen lahjapussissa evästyksellä, että tarkistetaan ja korjataan istuvuus tyttären perheen ollessa täällä. Epäilen, että liivi on liian väljä, mutta tein sen niin, että jakosaumoja on helppo korjata ja niinkuin ehkä kuvasta näkyy lankojakin roikkuu vielä helmasta. Kaavan otin vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä ja malli oli nimeltään ratsastusliivi niinkuin oli toivottu. Jos tarkkaan katsotte kuvioita, huomaatte ehkä hevosen pään kukkien joukossa :-). t. HennaMar

Käsityömessuilla, taas

Olimme tyttären ja tyttärentyttären kanssa jälleen käsityömessuilla yhdessä. Tämä on jo meille perinne ja tälläkin kertaa katsottavaa riitti tunneiksi. Ehdimme kiertää kaikki hallit, mutta emme katsoa mitään näytöksiä. Ei ihme,että näiden messujen kerrotaan olevan suurimmat Euroopassa. Tuntuu, että messuilla saisi helposti kulumaan kaksikin päivää, niin paljon kaikkea käsityöhön liittyvää oli esillä. Taitavia käsityöihmisiä riittää täällä Suomessa.

Suunnitelmissani ei ollut paljon ommeltavia tällä kertaa ja ostinkin vain hamekankaita Mademoisellelle. Omaksikin yllätyksekseni ostin sen sijaan itselleni laukun (Aanmaa Oy) ja lakin (Ainamuoti Oy, https://www.hattu.fi/)). Tytär osti totuttuun tapaan joulukorttiainekset ja kumpikin lisäksi lankoja. 

Sain sentään ommeltua miehen paidan, vaikka ompelut ovat olleet tauolla. Jospa nyt uusien kankaiden kanssa innostuisin. t. HennaMar

Talvikylvöt 2023

Tänä vuonna kylvin vain itse keräämiäni ja tyttäreni keräämiä siemeniä. Sain tyttäreltäni kesällä palavarakkaus (Lychnis chalcedonica)-siementaimen ja syksyllä kirjekuorellisen siemeniä. Oikealla kuvassa on ranskantulikukan (Verbascum chaixii) kukintoja. Näitä kasvatin pari vuotta ostosiemenistä ja nyt keräsin talteen omia. Tulikukka on siis kaksivuotinen ja tekee ensimmäisenä vuonna vain lehtiruusukkeen.

 Lisäksi laitoin ritarinkannuksen ja kyläkurjenpolven siemeniä. Ritarinkannukset olen jo aiemmin kasvattanut itse kerätyistä siemenistä ja ne ovat risteytymää ostolajeista. Kyläkurjenpolvesta en ole varma tuleeko siitä samaa lajiketta vai onko sekin risteytyvää laatua.  Perhoangervosta, kuvassa alimpana, en onnistunut viime vuonna saamaan taimia, mutta löysin maasta yhden itse kylväytyneen siementaimen, joten yritän vielä uudelleen. Perhoangervolla (Gillenia trifoliata) on myös upea syysväritys. 

Kuudentena kylvin tummapärskäjuurta (Veratrum nigrum), koska se ei mielestäni tänä vuonna ollut yhtä komeakasvuinen kuin aikaisempina vuosina. Eli toivon varakappaleita, jos entiset eivät keväällä nouse kunnolla. Kuva on parin vuoden takaa, kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, kuluu viitisen vuotta ennenkuin se alkaa näyttää hyvältä. Alkuperäiset siemenet ovat Mustilan puutarhalta. Osa näistä on kukkinut vaaleampana eli voivat olla risteytymiä alun perinkin.

Kukinto ei ole kummonenkaan, mutta lehdistö on todella upea varsinkin alkukesästä. Kylvin tällä kertaa lavaan, johon mies lisäsi säkillisen sisällä sulatettua multaa. Olen aiemmin saanut parempia tuloksia maahan kylvämällä kuin näin, mutta tämä oli helpoin tapa. Tänään oli onneksi aurinkoinen pakkaspäivä. Pitkä matka on kevääseen t. HennaMar

Jatkoaikaa kesälle.

 Teimme lokakuun alussa vielä pienen matkan Tukholmaan. Syyskuun lämpimät olivat jo menneet, mutta ihan kohtalaiset kulkukelit oli turisteille. Kävimme jopa kolmessa museossa. Garden-näyttely Nationali:ssa oli vähän pettymys, koska se oli koostettu pääosin vanhoista puutarhasuunnitelmista, jotka olivat palatsiluokkaa. Sen sijaan ruotsalainen astiadesign-kiinnosti, varsinkin, kun se oli järjestetty vuosikymmenten mukaan. Nykyään monet astiavalmistajat kuuluvat samoille omistajille ja erot aiempina vuosikymmeninä ovat suuremmat.  

 Kuvan koristetyynyliina on ostettu Medelhavets-museesta, jossa oli laajat teemat Egyptistä ja Kyprokselta. Tilkkutyynyliina on ilmeisesti tehty paperitekniikalla ja minun silmiin näyttää egyptiläiseltä papyrys- ja lintuaiheiltaan. Valitettavasti valmistusmaamerkinnät puuttuivat. Tietysti kävin myös kangaskaupassa, vaikka sitä ei meinnanut löytyä. Ostin miehelle T-paitakankaan ja itselle paitapusero-kankaan. Toivottavasti saan ompelujumin ohitettua. Liinan ostin Gudrun Sjödeniltä piristämään tummaksi maalattuja huonekaluja. Terrakottan ja viininpunaisen sävyt sopivat mielestäni syksyyn.

Hotellimme oli Skeppsbro:lla, josta oli sopivan lyhyt kävelymatka joka puolelle keskustaan.  Kävimme myös turistiveneajelulla, josta kuva alla.

Kotiin palatessa keinutti vähän, mutta yllättävän vähän tuulet tuntuivat suurella laivalla, joka tosin heti seuraavalla viikolla rysäytti laituriin. Valitettavasti toimme 'tuliaisina' flunssan ja vasta tänään jaksoimme valmistella pihaa syksyyn. Vielä jäi viisi ruukkua kesäkukkia. Loppuviikolle on luvattu pakkasta, joten kai ne on tyhjennettävä. Tämän vuoden kasvukesä on ohi, mutta laitoin ensi vuotta varten vähän kukkasipuleita maahan. Talvikylvöt teen vasta myöhemmin. t. HennaMar

Vielä kesäpuuhia

 

Ompelin vielä pari T-paitaa: miehelle ja tyttärnepojalle. Rantakivikkokangas on Eurokankaan, mutta pyöräkankaan hankintapaikka en muista. Minusta on kivampi, että T-paidan kankaassa on jokin kuvio, niin samojen kaavojen toisto ei tunnu niin tylsältä. Eihän näiden ompelussa tosin kauaa mene, kun kaavat oli jo valmiina. Pojan paitakaava Ottobren Dirty.

Oma 'kesäpuku' on edelleen vaiheessa, ompelin yläosaa varten koekappaleen, josta yritän sovittaa jakun kaavaa. Hame odottaa edelleen mahdollisia korjauksia.

Käytiin tuttavapariskunnan lähettämän viestin innoittamana sienimetsässä ja saatiin lähes ämpärillinen kanttarelleja. Omenasoseet ja samaisten tuttavien aiemmin tuliasiksi tuomat mustikat on pakastettu. Pakastin on nyt sopivasti täynnä.

Tänä vuonna uskalsin kokeilla orvokkien alasleikkuuta heinäkuussa ja ne lähtivätkin komeasti uuteen kasvuun. Talvikylvöjen siemenetkin on jo kerätty ja puutarha painumassa syksyn väreihin. t. HennaMar

Nostalgiaretkiä

 Kävimme Raumalla melkein kaksi kertaa peräkkäin. Ensin Mustan pitsin päivillä ja sitten majakkareissulla. Tässä iässä lähes kaikista vierailuista tutuilla paikoilla tulee enemmän tai vähemmän nostalginen olo ja paljon kerroksellisuutta muistoista. Pitsipäivillä oli käynnissä Avoimet pihat -tapahtuma ja pihoissa myytiin monenlaista tavaraa. Lähinnä näytti siltä, että niillä oli kyllä vain nostalgia-arvo,  mutta olihan niitä hauska katsella. Kävimme myös Naulamäessä, jossa miehen isä on lapsena asunut kolmisukupolvisessa huushollissa niinkuin silloin taisi usein olla tapana. Isän ollessa merillä isomummu piti jöötä neljälle pojalle.

Pari viikkoa myöhemmin vierailimme Kylmäpihlajassa ystävien kanssa. Olin jo miltei unohtanut, miten meri kohisee avomeren äärellä. Meillä oli aikanaan isän rakentama mökki Rihtniemessä ja sieltä muistaa kohinan mökille saavuttaessa. Oleskelun aikan siihen ei enää kinnittänyt huomiota. Sen sijaan haurun eli rakkolevän hajun muistin kyllä. Olimme aikanaan pojan kanssa yötä majakassa silloin, kun se oli juuri avattu. Nyt toimintaa on laajennettu pienillä mökkkeröillä muutoin saari tietysti oli yhtä lumoava kuin ennenkin. Avomeren äärellä on ihan oma tunnelmansa. 

Viime viikonloppuna vierailimme Turussa sukulaisia tapaamassa ja yövyimme taas tutusti Wiklundin hotellissa. Turun tori on vihdoin valmis ja näytti näin upealta kattoterassilta. Turussa minulla on aina sellainen hassu tunne, että tunnen kaupungin, vaikka en ole siellä koskaan asunut. Turku on kuitenkin äitini koulukaupunki ja siellä aikoinaan vierailtiin ahkerasti setiä, tätejä ja serkkuja tapaamassa. Niinpä, kun kuulen turkulaisia kadunnimä ja paikkoja ne tuntuvat tutuilta, vaikka oikeasti en edes tiedä, missä ne sijaitsevat.

Tapasimme ensi kertaa pojan ja hänen tyttöystävänsä uuden koiranpennun. Nyt heillä on sitten kaksi bordercollieta. Ihanan tuntuinen rotu ainakin niin hyvin koulutettuna kuin Nobel ja eiköhän Kepler seuraa perässä. Kävimme koirien kanssa Kuralan Kylämäessä, joka on museoitu alue Turun reunalla. Rakennukset muistuttivat kovasti äitini kotitaloa, joka on Paattisilla. Tuon aidan takana on perinnepuutarha, josta tuli vähän surullinen olo, kun huomasin, että monet isoäitien perinnekasvit ovat mykyisin vieraslajeiksi luokiteltu. Onhan tietysti niin, että vain kaikkein elinovoimaisimmat puutarhakasvit ovat helposti siirtyneet sukupolvesta toiseen. Alue oli laaja ja kävimme vain osassa talojen museo- näyttelyistä mm. katsomassa hääpukuja 40-50-luvulta.

 Nostalgiatunnelmissa t. HennaMar

Kärsivällisyyttä !

 Joskus joku ompelu etenee huonosti ja kärsimättömänä tulee siirretyksi syrjään. Pellavaviskoosikankaasta oli tarkoitus ommella kaksiosainen asu kesäksi, mutta toukokuun jälkeen en ole sitä jatkanut. Kangas osoittautui vähän liian jäykäksi valitsemiini malleihin ja nyt en tiedä miten jatkaisin hameen kanssa. Yläosaa en ole edes vielä leikannut, täytyy senkin mallia vielä miettiä.

Pihalla sen sijaan on tullut mukavia tuloksia. Ritarinkannukset, joita olen kylvänyt sekä omia kerättyjä että tilattuja siemeniä kasvoivat (vihdoin) suuriksi ja kukkivat komeasti. Myös muita talvikylvöjä on tullut mukavasti eri vuosilta. Uusi kurjenpolvi osoittautui korkeaksi ja kukkii komeasti, tosin vain yksi kappale. Akileijatkin ovat vihdoin alkaneet monipuolistua väreiltään, kun violetteja lehtoakileijojen siemenkotia on ahkerasti kerätty pois. Ranskantulikukat kukkivat upeasti ja niitä aion jatkossakin laittaa, jos ne eivät itse leviä vaeltajakasveiksi.

Myös yllättäviä paluukukintoja on ilmestynyt. Arnikki, jonka lamoavaan kasvutapaan kyllästyin, kerättiin kokonaan pois alkuperäiseltä istutuspaikaltaan, mutta olikin siirtynyt päivänliljojen mukana uudelle alueelle. Vielä kun löytyisi hyvä ratkaisu tukemiseen. Liljojen lehdet kyllä tukevat niitä, mutta näin korkeaa kasvustoa eivät ihan tarpeeksi.  Ahkerasti on kylväytynyt uusiksi kasvustoiksi myös nukkapähkämö, jonka leikkasin keväällä pois perennapenkin reunasta.  akileijat tukevat sen varsistoa hyvin. Lähes kaikki perennat ovat kasvaneet tänä vuonna tavallista korkeammiksi ja kukkineet runsaasti. Sen sijaan kylmähkö kausi kesäkuun lopusta alkaen oli liikaa kesäkukille varjoisalla pihallamme. Niistä ei edes kuvia viitsi ottaa.

Yksi sipulililja kukkii kärsivällisesti vuodesta toiseen. Kaikki muut olemme poistaneet, koska liljakukon toukat söivät ne aina tyhjiksi. Tämä on yksinäisenä säästynyt ja tukeutuu kärhöön. Laitoimme pihaan uuden kaarituen ja ajattelin siihen laittaa keltaisen peruskärhön. Katsotaan, heinäkuussa ei oikein kannata istutella. Nyt  saa nauttia kukkivasta pihasta. T. HennaMar

Puutarhamatkalla Virossa

 

Päästiin vihdoin tyttären kanssa kauan suunnitellulle puutarhamatkalle Länsi-Viroon. Nähtiin toinen toistaan upeampia pihoja ja puutarhoja. Kohteet oli valmismatkalle mukavasti valittu hyvin erilaisiksi. Tässä päällimmäisiä mieleen jääneitä asioita, joita tuo kuva yllä tuo hyvin esiin. Istutuspenkit olivat kaikkialla suuria ja niissä oli monipuolisesti kasveja, paljon oli käytetty havuja ja kuunliljoja kuten kuvassa. Myös heiniä oli käytetty kukkien kanssa yhteisissä penkeissä. Mieleen jäivät myös saniaiset, joita aiomme istuttaa miehen tekemään uusimpaan kukkapenkkiin.

Kuvan uusi istutuspenkki oli kyllä suurimmasta päästä. Pohjaksi oli ajettu suuri määrä melko soraista maata, johon oli laitettu kiviä ja valtava määrä kasveja oli istutettu 'dyynin' molemmille puolille. Tuossa puutarhassa taisi olla suurin kasvivalikoima, tuhansia lajeja.  Tontille kasvatettiin myös arboretumia ja kuulemma pelkästään tammia ja leppiä oli yli 30 lajia. Enpä tiennyt niitä niin paljon olevankaan.

Kävimme myös pienemmissä kaupunkipuutarhoissa. Yllä kuva Totoro-malliin leikatusta havusta. Kärhöjä näimme itse asiassa aika vähän, mutta tuossa pihassa niitä oli useampia.

Kuva on englantilaistyyppisestä puutarhasta, johon parin hehtaarin alueelle oli rakennettu useita kymmeniä 'huoneita', jotka kaikki olivat erilaisia. Ei ihme, että puutarhaa kuulemma vuokrattiin tapahtumiin esim. häihin. Tuohon puutarhaan oli myös aloitettu arboretum, jinka puut olivat vielä pieniä.

Vierailimme myös usealla taimitarhalla, yllä oleva japanilaisportti oli pionitarhasta. Tarha oli melko uusi, mutta siitä muotoutuu varmaan ajan mittaan näyttävä. Kävimme myös yrttitarhassa ja ihan perustaimimyymälöissä. Emme ostaneet kasveja, koska niitä olisi ollut vaikea kuljettaa kotiin asti. Siemeniä ei tähän aikaan valitettavasti ollut missään myynnissä.

Lopuksi vielä kuvia maalaispuutarhasta, , jossa vanha emäntä otti meidät vastaan kansallispuvussa ja tarjosi mehua je leivonnaisia kukkasin koristellulta pöydältä. Mukanamme oli koko ajan eestiläinen opas, joka puhui erinomaisesti suomen kieltä. Hieno matka, ideoita omaankiin pihaan tuli paljon, saa sitten nähdä, mitä tulee toteutettua. Alla vielä hauska idea viinimarjoille. t. HennaMar

Luonnonkukkien päivä

 Luonnonkukkien päivää vietetään pohjoismaissa tänä sunnuntaina, 18. kesäkuuta. Luonnonkukkia löytyy myös pihastamme, osa itse tulleita ja osa siemeninä levitettyjä.

Kielo, oravanmarja ja nurmitädyke. Näitä kaikkia riittää välillä kiusaksi asti ja olemme rajoittaneet niiden leviämistä.  Metsätähtiä, joita ei kuvaan sattunut, on siellä täällä.

Valkoisen ailakin siemeniä laitoin, punaisina tulivat. Illakkoja olen myös saanut siemeninä ja tänä vuonna niitä on valtavasti. Ukon tulikukka on tullut ihan itse, mutta kevätinnunherneen(?) olen siirtänyt takametsästä .

Saniaisia olemme laittaneet taimina, mutta tämä kallioimarre(?) on vain päättänyt kasvaa kuistilla poistamisyrirtyksistä välittämättä.  Hyvän heikin hierakka on myös saapunut itse, emmekä ole sitä raskineet poistaa komean rakenteen vuoksi, saa nähdä kuinka isoksi kasvaa. Ahomansikkaa on monessakin paikassa.

Siniängelmä, karhujuuri ja tumma pärskäjuuri ovat Mustilan siemenistä. Lisäksi on yksi itänyt taimi Mongolian vaahteraa. Kalliokielot eivät itäneet, vaikka tavallisia on paljon. Luonnonkukat ovat usein yhtä hauskoja seurattavia kuin puutarhakukat, joita myös kasvatan siemenistä. t. HennaMar

Sinistä ja punaista

 

Lastenlasten pakettiin vaatteita ynnä muuta, kohta on Mademoisellen syntymäpäivä ja jotain myös pikkuveljelle.

Puutarha alkaa olla parhaimmillaan. Menossa on sininen kausi lemmikkien myötä, mutta myös valkoista ja punaista riittää. Talven jälkeen yllättäen pihassa on todella paljon itse siementäneistä ailakkeja ja illakkoja. Illakkojen luulin jo kadonneen, mutta nyt niitä on ympäri talon. Myä akileijat ovat lisääntyneet runsaasti, samoin konnanmarjat (nämä aina). Jasmike-pensas, joka oli pitkään jo ollut risuinen,leikattiin pois ja siinä kulmassa kasvaa nyt erityisen 

paljon näitä siemenkukkia. Akileijat näyttävät kyllä olevan pääasiassa violetteja, vaaleanpunaista ei ainakaan vielä ole yhtään. Violetin sävyissä on toki vähän eroja ja kukkien kannuksista näkee, että ne ovat risteytymiä. Kaikki kukat käy näin alkukesästä ;-). t.HennaMar

Saksan tuomisia

Olipa taas mukava vierailu Tyttären perheessä kesäisessä Saksassa. Perinteistä Mademoisellen mekkokangasta ei tällä kerta saatu yhdessä ostettua, koska pikkukaupungin ainoa kangaskauppa oli kiinni. Tilasimme sitten yhdessä Mainelakeuden kankaan (Usva Pink) nettikuvan perusteella Jyväskylän kangaskaupasta ja toimitus oli perillä ennen paluutamme. Siemeniä ostimme Frankfurtin kauppahallista ja Palmgartenin myymälästä. Palmgarten on suuri kasvitieteellisen puutarhan alue Frankfurtissa ja komea nähtävyys. Vierailumme osui sammakoiden kosioaikaan ja kyllä niistä ääntä lähtikin. Kehäkukkia kauppahallista on kahta sorttia, koska miehen mielestä en vielä koskaan ole onnistunut kasvattamaan yhtä muhkeita kuin hänen mammallaan. Hän siis valitsi nämä lajikkeet, joten saa nähdä. Siemenpusseissa oli runsaasti itävyysaikaa, joten laitan osan maahan vasta ensi vuonna.

Palatessamme puutarha oli vihertynyt muutamassa päivässä kesään. Kuvan orvokit ovat yllätys. Laitoin toissa vuonna siemeniä talvikylvöön, koska sain niitä lahjaksi MLL:lta. Viime vuonna tuli pari pientä kukkaa, mutta nyt ne olivat näin upeita. En ole aikaisemmin kokeillut, koska en uskonut niiden itävän! Viime talven kylvöistä on tähän mennessä pussikylvöistä itäneet juuri tarhaorvokki sekä tuoksukaunokki; itse kerätyistä siemenistä punapäivänkakkara ja akileija. Vielä on itämättömiä 12 kappaletta, joten ehkä vielä jotain ilmestyy! Tämä on parasta aikaa pihatarhurille. t. HennaMar

Paitoja, paitoja

 

Ompelin pääsiäisen aikoihin kaikille lastenlapsille paidat. Pääsiäistä vietettiinkin yhdessä Kangasalan lasten kanssa. Paidat lähetin kuitenkin jo etukäteen pakettina. Paitakankaat tilasin Kangas-Mallalta. Pyöräkangas (Streetstylel) oli ok, mutta paidan tein liian isolla koolla, mennee vuoden päästä? En oikein pitänyt yksivärisen collegekankaan kovantuntuisesta laadusta (Maike). Resorin väri oli kyllä tarkkaan sovitettu. Kaavat jälleen Ottobren sovelluksia. 

Lintutarra on Sala-Design-tuotantoa. Isompikokoisista silityskuvista tarjonta tuntuu olevan niukka tai sitten en ole osannut hakea. Kaupunkimme kirjastossa ei myöskään ole ollut tarrojen tulostinta, jossei sitten viime aikoina ole hankittu. Täytyykin käydä seuraavalla käynnillä tarkistamassa.

Mademoisellen Kultaunikko on Myllymuksuilta tilattu. Koska valkoinen trikoo on läpinäkyvää, tein siihen alustopin Eurokankaan yksivärisestä trikoosta, jonka väri ei ollut ihan oikea, mutta muuta oranssia ei ollut. Kävin paikallisessa Nappinja:ssa Kangasrieha-päivänä ja ostin tuon rengaskankaan sieltä. Kovin vähän on vaihtoehtoja pojille, olen niin monta dinosaurus-paitaa jo tehnyt, että päätin, että tällä kertaa pitää löytyä jokin muu aihe. Kuvista näkyy, että paitojen ompelun aikoihin pihassa oli vielä lunta. En voinut aiemmin blogata, kun yhteys kännykkääni ei tominut; läppäri korjattiin paikallisessa pajassa ja toiminee ainakin seuraavaan Windows-päivitykseen asti. Paidat on tarkoitus viedä tuliaisina toukokuussa.

Nyt sentään krookukset jo kukkivat ja olemme saaneet nauttia aurinkoisista kevätpäivistä. Tänään hain orvokit ruukkuistutukseen. Mukavaa aurinkoista kevättä sinnekin t. HennaMar

Kon - Tiki vai -Mari

 

Olen joskus nuorena lukenut Thor Heyrdahlin kirjan purjehduksesta balsapuisella lautalla Polynesiasta Peruun. Mieleeni on jäänyt lautan varustuksesta pinnoitteeet, joita laitettiin useamman laatusia, jotta pienen pienellä kävelymatkalla olisi mahdollisimman paljon vaihtelua. Ehkä samasta syystä pidän kuvan kirjojen tapaisista historiakirjoista, jotka koostuvat pienistä osittain satunnaisista muistoista. Myös kotona minusta on kiva, että esillä on sekalaisiakin kokoelmia esineitä, joista minulla on muistoja. KonMarin ajatus siitä, että tavaroiden tulee ilahduttaa sopii silti siihenkin.

Oheisen verhon laitan keväisin rappusten ikkunaan, kun kevätaurinko alkaa paistaa. Kangas on ostettu Toijalasta Arolan loppuunmyynnistä ehkä 80-luvulla. Nykyisin ei enää kankaita juuri Suomessa valmisteta ja Nansonkin valmistus on siirtynyt muualle. Luen nykyisin mielenkiinnolla Hesarin palstaa 50 vuotta sitten, jossa tekstit on valittu siis tuolta 70-luvulta. Hämmentävää, mitä muistaa ja mitä on unohtanut. Olen itse asiassa nähnyt tuon balsalautan museossa lapsena, mutta mieleeni on jäänyt vain lautalle tehty taivaansininen 'aaltoileva' alusta .

Kasvilamppu saapui aika piankin edellisen postauksen jälkeen ja laitoimme lastenlasten kanssa siemenet kasvamaan. Tomaatit olivat pettymys, koska pussissa oli vain viisi siementä, joista kaksi iti. Huomasin jälkeen päin, että pussissa lukeekin, että annoksesta tulee 2-3 taimea eli ei voi oikein valittaakkaan. Talvea riittää vielä, mutta vihreä piristää. t. HennaMar

Kesäköynnös?

 

Tarkoitus oli kylvää kesäköynnöksiä ja amppelitomaatti, mutta eipä se nyt sitten kannata. Nimittäin kyllästyneenä pimeään tilasin Kivikangas Oy:ltä kasvilampun telineineen ja paketti jäi nyt sitten postilakon alle, saa nähdä milloin tulee.

Tyttären luona Saksassa kukkivat jo krookukset ja tuli tunne, että olisi kuitenkin mukava katsella jotain kasvavaa pitkän kevään aikana. Keisarinlangan esikasvatusajaksi suositellaan maalis-, huhtikuuta eli ehkä ehdin vielä. Ainakin elämänlangan (sen kesäkukkaversion) siemenet ovat aina itäneet hyvin, mutta kukkineet vasta loppukesästä. Usein puuvajan puolelella, johon ne tunkeutuvat seinän raoista.Tomaatteja en ole  aikoihin kokeillut, kun pihakin on varjoisa, mutta ehkä tuollainen amppeliversio toimisi.

Puuvillapaita on jo valmis. Ohut kangas näyttää ryppyiseltä kuvassa, mutta on kyllä silitetty moneen kertaan. Vielä on hiomista kaavassa ja ompelussakin, mutta ehkä jo seuraava kauluspaitaversio on täydellinen (tuskin ;-)).

 Toimituksia odotellen t. HennaMar