torstai 24. kesäkuuta 2021

Kaavan testaus

 

Sain vihdoin ommeltua testikappaleen StyleArc Hope-mekkokaavasta. Minulla ei ole aiemmin ollut tämän australialaisen yhtiön kaavoja, joten tein koekappaleen vanhasta lakanasta, joka oli sopivasti saatavilla. Tilasin kuitenkin kaavan tutulta toimittajalta Ruotsista: fagert.se.


Myös kaavoitus oli melko erikoinen eli raglanhiha-aukosta lähtevä 'kimonohiha'. Tänä vuonna näyttää olevan trendikästä puhvimaiset hihat. Myös kukkakuvioisia mekkoja on monenlaisia ja luulen, että tuo lakanamekko voisi mennä mukana ihan täydestä, vaikka haalistunut onkin. Toki aion seuraavaksi uskaltautua mekkokankaan leikkuuseen. Osoittautui  nimittäin, että kaavassa ei ole paljonkaan muuttamista pituutta lukuun ottamatta. Piirsin varalta 12 ja 14- tuumaiset ja niinkuin arvelinkin kokoni on jossain niiden välillä. 14-tuumaisesta kavennan vähän yläosaa. Kokeilin myös hihansuun jättämistä avoimeksi, mutta rypytetty on parempi. Englantilaiseen tapaan kaavaan oli varmiiksi piirrety saumanvarat ja itse asiassa se tuntui ihan kätevältä. Mekko oli muutenkin tosi helppo ommeltava.

Pihan kukkimisvauhti on hurja, kuva on noin viikon vanha ja nyt ollaan jo taas pidemmällä kukinnoissa. Erityisen ilahtuneita olemme siitä, että keltavale-unikot, Meconopsis cambrica, ovat palanneet useaan paikkaan; lastenlapset ovat ahkerasti levittäneet siemeniä. Kimalaiset ovat erityisesti ihastuneet näihin ja jatkuvasti näkee, kuinka kukat keinuvat, kun mehiläinen kiertää kukan sisässä. Olin muutoin väärässä akileijojen suhteen, keltaisia ilmestyi tänä vuonna useita ja myös aivan vaaleita lähes valkoisia on monta. Täytyypä kerätä niiden siemeniä syksymmällä.t. HennaMar



tiistai 15. kesäkuuta 2021

20 kysymystä kesästä

Jasminin haaste blogista jasukuvaa. Kevyt kesäharjoitus.

Mekko vai housupuku?
- mekko olisi kiva, käytännössä farkut lähes aina
Shortsit vai hame?
 -hame
Lippis vai lierihattu?
- rakastan hattuja
Pehmis vai jäätelöpallo?
- pehmis
Herneet vai mansikat?
- mansikat, herneet eivät sovi
Palju vai poreallas vai järvivesi?
- meri on paras
Grilliherkut vai kesäkeitto?
- kesäkeitto on yäk (lämmin maito) 
Mökki vai teltta?
- ei oikein kumpikaan
Varjo vai auringonpaiste?
- varjo 
Kesäsade vai kesätuuli?
- sade pihalle, yöllä
Lavatanssit vai festarit?
- ei kumpikaan 
Roadtrip vai riippumatto?
- molemmat
Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut?
- aikaiset aamut
Ravintola vai picnic?
- molemmat
Päivä rannalla vai huvipuistossa?
- ei kumpikaan
Matkailu kotimaassa vai ulkomailla?
- jälleen molemmat
Trampoliini vai löhötuoli?
- eikä kumpikaan
Sandaalit vai tennarit?
- tennarit, jalkoihini ei tahdo sopivia sandaaleja löytyä
Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä?
- ilman paitsi meikkivoide ja aurinkorasva
Kukkien istuttaminen vai kasvimaan lannoitus
- kukkia, kukkia

Kesäterveisin HennaMar 


lauantai 12. kesäkuuta 2021

Kadonneista oppia


Sain haasteen Kadonneista oppia Annelta (Annen Allakka) Kiitos Anne ja kiitos erityisesti Puutarhaelon Riitalle, joka laittoi haasteen liikkeelle. Olen näitä kyllä lueskellut ja kiva päästä mukaan. Kirjoitan tätä lähinnä siitä näkökulmasta, että mistä olen itse eniten oppia saanut. Olen blogissani useammankin kerran kertonut menetetyistä kasvilajikkeista ja otin tähän vähän erilaisen näkökulman.

Kasvin hankinta

Kasvihoukutuksia löytyy kaikkialta kesäaikaan, mutta kokemuksista viisastuneena olen keskittänyt hankinnat paikallisiin taimitarhoihin ja niissäkin pääasiassa niiden itse viljelemiin lajikkeisiin. Valitettavasti  nykyinen 'hovihankkijamme' Karimaaan puutarha Kokemäellä on tänä vuonna siirtänyt taimimyyntinsä Sasky:n asfalttipihalle. Tähän asti taimimyynti on tapahtunut Verner Viitasaaren perinnepuutarhan suojassa ja joka vuosi puutarhaa ovat opiskeliijat kohentaneet lisää. Eli käynneistä on ollut iloa sekä puutarhan seuraamisessa että kestävien kasvien hankinnassa. Tätä ennen ostin taimia Siikaisissa olevalta taimitarhalta, mutta sen tilannetta en tiedä. Olen karvaasti oppinut, että varsinkin ketjujen kesäisissä taimimyymälöissä voidaan myydä jopa täysin alueelleemm sopimattomia kasveja, jotka on kasvatettu missä tahansa. Pelkään nykyään myös mm. espanjansiruetanan leviämistä. Näin jo muutama vuosi sitten minkälaista jälkeä ne tekevät puutarhassa Tanskassa. 

 Yllä olevat kuvat liittyvät tähän siten, että olen oppinut tarkastelemaan ostamiani taimia tarkemmin. Ihan ensimmäinen koristeomenapuu, jonka ostin, oli ympätty 'villiomenan' juureen, tällainen kasvihan on kerralla menetetty, jos se kuolee. Punaisena kukkiva marjaomenapuu on ostettu Siikaisista ja on omajuurinen. Se paleltui alkuvaiheessa yhtenä talvena kokonaan, mutta juuresta kasvoi kaksirunkoinen komea puu. Tuo ensimmäisen kuvan koristeomenapuun ranka kuuluu valitettavasti suureen joukkoon kasveja, joiden menehtymisen syytä en tiedä enkä siis ole voinut oppia ottaa. Rungon ja telineen varassa kasvaa nyt Köynnöshortensia. Köynnösten kasvattamisessa minulla on ollut eniten epäonnea ja siksi alemman kuvan kärhöt ovat kruunu- ja viinikärhäjä, jaloihin lajeihin en tuossa vaiheessa uskaltanut panostaa.

Katoava maa

Olimme oppineet aiemmin hoitamistamme pihatarhoista, että puhdas maa on kaikkien istutusten paras perusta. Nyt vuosien mittaan tällä savipihalla olemme oppineet, että maan lisääminen ja kunnostus on jatkuvaa työtä. Ilman jatkuvaa lisäystä,  savi nousee vähitellen esiin vallitsevaksi. Olemme käyttäneet sekä ostettua (puhdistettua) maata, hiekkaa , pussimultaa ja tärkeintä eli miehen joka kevät levittämää kompostia.

Siemenistä kasvatus

Mitä enemmän kasvattaa itse kasveja siemenistä, sitä paremmin oppii tuntemaan eri kasvien ulkomuodon pieninä taimina. Näin voi jo keväällä tunnistaa mahdolliset uudet alkajat ja kasvilisäys on tältä osin ilmaista, eivätkä siemenetkään ole kalliita. Erityisesti pidämme kaksivuotisista vaeltajista, jotka saavat lähes vapaasti kasvaa siellä, mihin ilmestyvät. Kuvassa on perenna Mustilan siemenistä eli Pärskäjuuri, tumma tai vaalea, vielä ei tiedä kumpi, koska ensimmäistä kertaa kukinto tulossa. Toki kasvin arkkitehtoninen olemus on upea sellaisenaan, mutta kesti vuosia ennenkuin ne alkoivat erottua edukseen.


Värien valinta

Väreistä olen kai oppinut ennenkaikkea sen, etten niitä juurikaan pysty hallitsemaan. Kuvassa akileijoja tältä vuodelta. Alunperin pihalla oli vaaleanpunaisia ja lisäsin itse violetteja, josta seurasi se, että violettien määrä vain lisääntyy. Toissa vuonna keräsimme lastenlasten kanssa kaikki violetit pois, josta seurauksena akileijat ovat entistä tummempia (vasemmalla)? Oikealla kukkia tyttäreni pihaltamme keräämistä ja kasvattamista, mukana jopa yksi vaaleanpunakeltainen. Keltaiset, joita yritin kasvattaa ovat jo meiltä kadonneet väriä jättämättä. Joskus myös ihan valmiina ostetut yllättävät kuten jaloangervot: ostin kuusi vaaleanpunaista ja sain yhden punaisen ja viisi valkoista! Nykyisin kiinnitän enemmän huomiota kasviin kokonaisuudessaan sekä lehtien sävyihin. Kukinta on niin lyhyt aika, vaikka toki ihana.


Kadotettavat

Loppuun vielä esimerkki kasveista, jotka siirsimme ja mies 'vangitsi' puukehikoin. Kyseessä ovat konnan- ja neidontatar. Kumpikin tuntuu leviävän hillittömästri juuriversoin, vaikka oiln varta vasten etukäteen selvittänyt, että nämä eivät kuuluneet vältettäviin sukujensa edustajiin. Ei siis koskaan enää mitään, jonka nimessä on t-a-t-a-r.!

Lukemistani muista blogeista huomasin kuinka sattumanvaraista yksittäisten kasvilajikkeiden menestyminen usein on. Listoilla oli toki meiltäkin kadonneita, mutta myös sellaisia, jotka meillä ovat menestyneet. Armeliaasti kadonneet kataoavat myos pihatarhurin muistista ja löytyy uutta kokeiltavaa t. HennaMar




keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Sinivoittoista

 

Toisin kuin tulppaaneista, tiedän varmasti, mistä nämä Tiibetinkoirankielet eli Kesälemmikit (Cynoclossum amabile) ovat pihaan tulleet. Sain nimittäin vuosia sitten kaksi pussillista siemeniä siskoltani ja sen jälkeen ne ovat kaksivuotisina vaeltaneet ja myös lisääntyneet kaikkialle pihaan.Eniten on sinisiä , joitakin valkoisia ja joskus vaaleanpunaisia. Ei haittaa yhtään, päinvastoin, nämä sopivat kaikkien kasvien seuraan ja ne on helppo poimia kokonaisina pois, kun kukinta on ohi. Oisko tämä nyt sitten sitä dynaamista puutarhasuunnittelua (?), ainakin tarhuri pysyy liikkeessä...


Myös ommelluissa vaatteissa on paljon sinistä. Tämä kietaismekko on ommeltu Ottobre Woman-kaavasta muokaten, toivottavasti on sopiva. Valkoinen oli niin voimakkaasti läpinäkyvä, että laitoin mekkoon kokovuoren. Pikkuveljelle ompelin laatikkopaidan, jonka selkäosa on yksivärinen sinininen. Vanhassa Ottobressa oli hauskasti sama kaava sekä pienemmässä että isommassa koossa. Ompelin pienemmän koon viime kerralla serkkupojalle. Tällainen laatikkomalli on toivon mukaan viileämpi kesäkuumalla, joka meille on jo saapunut. 


Keväinen kosteus on suorastaan röyhäyttänyt kaikki kasvit. Onneksi näin, sillä talvikylvöistä ei tullut oikein mitään, ainoastaan punapäivänkakkarat ja ritarinkannukset itivät enemmän.(klik). En tiedä , mikä oli vikana aika, paikka vai multa vai joku muu? Ostamistani perennojen siemenistä iti vain verikurjenpolvi: yksi ainoa! Itse kerätyistä en saanut ainuttakaan paratiisililjaa, vaikka viime vuonna niitä tuli parikymmentä ja karhunjuuria tuli kaksi. Huomasin nyt, että karhunjuuri oli itse pitänyt huolen lisääntymisestä ja pieniä taimia on kukkamaassa ja poluilla kymmenkunta.


 Ja kyllähän se taimettaminen onnistuu, kun on oikeat otteet. Mies laittoi uuden omenapuun tukikepiksi viime vuonna vanhasta puusta leikatun oksan ja nyt siitä on kasvamassa viisi uutta versoa, vaikka keppi oli ollut vajassa vuoden. Taitaa olla niinkuin norjalaisessa puutarhaohjelmassa sanottiin eli että elävää omenapuuta ei leikkaamalla saa tapettua. Puutarhan vehreydestä nautitaan nyt, viis hyttysistä! t. HennaMar