perjantai 24. maaliskuuta 2017

Keltaista valoa



Tein tilkuista ja jemmakankaista sisarelleni tuliaiskassin. Olen siis yrittänyt päästä vanhoista kankaista tekemällä lahjakasseja ja -pusseja, mutta kyllä niitä on vieläkin ihan liian paljon. Toisaalta tein viime keväänä alla olevan verhon rappusiin kankaasta, jota olin jemmannut noin 30 vuotta. Keltainen on huhtikuun värini.


Kuva on vähän hämärä, koska halusin saada näkyviin valon siivilöitymisen kankaan läpi. Tällainen kankaaseen kudottu kuvio toimii verhoissa mielestäni parhaiten. Valon keltainen ilahduttaa edelleen eli ehkä tätä sittenkin kannatti säästellä. Ostin kankaan Arolan tehtaan myymälästä Toijalasta (nyk. Akaa). Arola oli suomalainen vaatevalmistaja, joka teki paljon poppanavaatteita, joista en tosin niin välittänyt. Ostin kuitenkin tehtaan myymälästä tavallisesta, tehtaan kutomasta kankaasta parikin jakkupukua ja mm. kesäleningin. Kaikki nuo tuli kyllä täysin loppuun käytettyä. On sääli, että tällaisella toiminnalla ei ollut mahdollisuuksia jatkua. Luulen, että nykyisinä aikoina tällaiselle liikeidealle löytyisi paremmin ostajakuntaa? Alla vielä kuva hulpiosta, jossa näkyy kudonnassa keltaisen ohella käytettyjä värejä.



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lintupaidat


Isosiskojen paidat valmistuivat. Näissä ei enää paljon sinistä ole, vaikka itse asiassa lintukuvioisen paidan pohjaväri on turkoosiin vivahtavaa sinistä. Paidoille sopisi nimeksi: Taistelevat linnut, niin paljon ongelmia oli tällä kertaa ompelussa. Tunne oli samanlainen kuin Keskeneräisten eräisten käsitöiden kuningattarella eli Päivä(t) idioottina (klik). Aina kun tulee korjattavaa, pitäisi jättää ompelut johonkin parempaan hetkeen. No nyt on tehty ja paketit voi lähettää.

On muuten kumma, miten täysin olen mennyt mukaan tyttöjen ja poikien väri- ja kuvamaailmaan, vaikka olenkin sitä jakoa inhonnut. Kun tyttäreni olivat pieniä, käytettiin lapsilla voimakkaita värejä ja pyrkimys oli mielestäni useimmilla silloin melko 'sukupuolettomiin' siis vain kaikille lapsille sopiviin, mukavin ja kivoihin vaatteisiin. Oli minulla vähän yritystä tyttärenpoikien kanssa, joille tein kukalliset housut, kun he vielä olivat ihan pieniä. Parivuotiaasta oli vielä hienoa, kun vaatteissa oli kukkia niin kuin äidilläkin. Nyt sellaisia olisi turha yrittää, nykyinen nelivuotias on erityisen tarkka vaatteistaan mukaan lukien jako tyttöjen ja poikien väreihin.

Puutarhassa on vielä puolitalvista. tänään juotiin jo ensimmäiset kuistikahvit, tosin seisten. Olisi mukava jo päästä kasvatustöihin, mutta koska minulla ei ole sopivia tiloja taimikasvatukselle, olen luopunut siementen esikasvatuksesta. Laitan kesäkukat suoraan ulos, joka rajoittaa​ valikoimaa. Käytän paljon ruukkuja. Kaksi daalia on tuotu ämpäreissään sisälle odottamaan kasvua, mutta ei niissäkään vielä mitään eloa näy.


Täytyy tyytyä katselemaan kuvia edellisiltä vuosilta. Alla kuva toisesta daaliasta.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Sinistä ja kirjavaa



Paidat pikkuveljille. Tarkoitus oli omalla sinistä tämän kuun värinä. Aika kirjavaa näyttää tulevan, mutta on näissä sinistäkin runsaasti, myös kevätvalon siniset varjot näkyvät tässä kuvassa. En tiedä tuosta ritariaiheesta, onko sitä vielä lasten kuvamaailmassa? Nuo digikankaat ovat hankalia ommella verrattuna tuohon raitapuuvillaan, joka oli tosi mukava ommeltava

Paitakaava Ottobre 6/2014: 32 muokattuna. Kankaat Tyylimekko. Myös isosiskojen lintukuvioisen paitakankaan tilasin samasta paikasta, mutta tuo raitakangas on ollut minulle useita vuosia, en muista , mistä ostettu. Aikanaan siitä ompelin pienet leggarit. 

torstai 9. maaliskuuta 2017

Korjailu jatkuu




Valitsin maaliskuun väriksi sinisen ja huhtikuulle keltaisen. Värejä miettiessäni ei mielessäni kyllä ollut mitään tällaista ompelemista. Ostin heräteostoksen Prismasta: pari pakkausta pyyhkeitä  ja vasta kotona huomasin, että ne olivat normaaleja käsipyyhkeitä pidempiä ja ripustuslenkki (vain 1 tietysti) oli ommeltu lyhyeen sivuun. Eiväthän nämä olleet sopia vessoihimme ja niinpä oli ommeltava 10 ripustuslenkkiä.

Muistin kyllä kouluajoilta, miten ripustuslenkki pyyhkeeseen ommellaan. Jouduin aikanaan koulun käsityötunnilla ompelemaan päärmeitä myöten käsin puolipellavaisen pyyhkeen. Lopputuloksena oli kaiken tuhertamisen jälkeen harmaaksi muuttuneella langalla ommeltu astiapyyhe. En vielä tänä päivänä pidä pellavasta luonnonvärisenä, minulle se näyttäytyy arkisen harmaana jopa likaisena. No nyt otin vahingon takaisin, kaikki ompeleet koneella silmämääräisesti sijoitettuna ja keltaisia ommellessa minulla oli jopa, hui kauhistus, alalanka erivärinen kuin päälilanka.

Onneksi tilanne on tässä suhteessa muuttunut aivan toiseksi. Lapsia kannustetaan aivan eri tavalla luovuuteen ja värien käyttöön. Esimerkkinä alla lastenlasten ja pojan tyttöystävän pyynnöstäni tekemä paperikukkakimppu. Ihania värejä katsottavaksi nyt, kun puutarhaan kukoistukseen on vielä niin kovin pitkä aika. Lainasin kirjastossa Paperikukkia-kirjan, jota on jo useammassakin blogissa arvioitu, ainakin Kaikki Paketissa ja Suvikukkasia .
Ohjeet olivat liian pitkiä ja vaativia lapsille, mutta hienoja ideoitahan niistä sai. En muuten lainatessani tiennyt, että kirja on ihan uusi, joskus onnestaa.


 
 
Paperikukat kestävät myös matkalaukkukuljetusta ja talven pimeyttä kuten alla oleva ulkomailla asuvan lapsenlapsen äitienpäiväkimppu. osoittaa.
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Korjailua

 


Joululahjamekon koristenauha irtosi jo parin käyttökerran jälkeen ja mekko jäi minulle korjattavaksi. Helmanauha oli mennyt halki suoran ommeljäljen kohdalta. Kiinnitin nyt siksakilla, minulla oli nauhaa vielä, koska olin ostanut sitä puntin Jättirätistä Raumalta. Eihän tuo iso asia ollut, mutta purkaminen on aina kurjaa.

Ompelin mekkoon silloin taakse tähtivetoketjun, mutta en älynnyt, että se oli liian lyhyt suunnittelemaani kohtaan ja jouduin sen loppuosaan applikoimaan pienen palan kangasta, koska vetoketjun pää olisi muutoin jäänyt rispautumaan. Halusin tehdä mekon ilman resoreita ja pääntiehen on ommeltu muotokaitale, joka vaatii avauskohdan. Muutoin pääntiestä tuli hyvä; samaa ei voi sanoa useinkaan ompelemista resoreista. Mekon kaava on Ottobren Peplum, jota vain jatkoin mekoksi, kaavaa käytin jo neljännen kerran, malli sopii hoikille tyttärentyttärilleni.

Toivomuksena tytöllä oli joululahjaksi koiramekko ja tilasin  kankaan Tyylimekosta. On hauska, miten nämä digipainatukset viehättävät lapsia. Itse jotenkin vierastan niitä, mutta se johtuu varmaankin siitä, että olen tottunut täysin toisenlaiseen kangasmaailmaan. Lapset haastavat mukavasti pois omalta mukavuusalueeltani.