Kummallista pihalla

Niin kuin puutarhaihmiset varmaan heti huomasivat tämä kuva ei ole tältä vuodelta, vaan on esimerkki kaikesta siitä käsittämättömästä, jota pihassa tapahtuu. Kummallisuuksien lista vain laajenee vuosi vuodelta, kuten:

• Miksi lähes kaksikymmentä vuotta pihassa kasvaneet kukat noin vain häipyvät ( punapäivänkakkara)? Itse siemenestä kasvatettujen kasvien kuoleminen kirpaisee erityisesti.
• Miksi linnunpönttöjen lisäys toi pihaan käenpiian, joka tuhosi muiden pesät? Tästä ei Miljoona pönttöä -ohjelmassa varoitettu.
• Miksi neljä metriä pitkällä aidanvierustalla on yksi 15 cm pitkä pätkä, jossa vahva ansikkakaan ei menesty, vaan kuihtuu pois ? Yritetty on monta kertaa.
• Miksi kuisteille ostetuista ruukkuneilikoista yksi vain juroo nuppuisena ja muut kukkivat jatkuvasti?
• Miksi osa Mustilasta ostamistani siemenistä iti vasta parin kolmen vuoden päästä (tumma pärskäjuuri)? Itämättömiä siemeniä ei enää jaksa ihmetellä.
• Miksi kasvilavan harson alla on enemmän hyönteisiä kuin ilmassa?
• Miksi pistiäisiä on olemassa 1000 lajia kaikille mahdollisille kasveille ja miten juuri se yksi tuholainen löysi omaan pihaamme (kärhöpistiäinen) ?
• Miksi perennat näyttävät kukoistavan parhaiten reunakiven koloissa?
• Miksi orava tyhjensi kaikki ruukut, joihin olin laittanut siemeniä talven kylmäkäsittelyä varten?
• Miksi Darwin Apeldoorn tulppani on uudestaan alkanut leviämään ja kukkimaan vuosien kituutuksen jälkeen?
• Miksi kasvit eivät pysy paikallaan, vaan esimerkiksi kullero tunkee väkisin sen ainoan ison sinilehtisen kuuniljan paikalle, joka pihassa on säilynyt ?

Että tämmöisiä, näin äkkisiltään, lisääkin löytyisi. Eihän näihin vastauksia ole, mutta väkisinkin tulee pohdittua. Toisinaan tuntuu, että sisustaminen olisi paljon antoisampi harrastus. Paikalleen asetettu tuoli tahi maljakko pysy juuri siinä, mihin sen laittaa. Piha elää omaa elämäänsä.

Kesää odotellessa terveisin HennaMar

Kimaltavaa kokeilua

Neulenutut tytöille. Kokeilin neuloksen ompelemista Jättirätistä ostamallani halpiskankaalla. Kankaassa on pieniä kullanvärisiä hippusia luonnonvaalealla pohjalla. Olen toki ommellut erilaisia trikoita ja collegekankaita, mutta halusin testata, uskaltautuisinko ompelemaan ensi talveksi lämmittäviä vaatteita esim. merinoneuloksesta, joka on hintavaa. Kokeilun perusteella vastaus on kyllä, vaikka tuloksessa on paljon arvosteltavaakin. On mukava välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle oppiakseen jotain uutta. Kangas on aika kovaa ja ohutta, en tiedä, kestäneekö pesua, mutta ehkä nämä täydentävät kesäpukeutumista.

Kaavan teon soveltamalla Ottobren kaavoja, pitsi paikallisesta Nappi ja nauha-liikkeestä, muut tarvikkeet laatikoista.

Testausterveisin HennaMar

Täällä huutaa esikko !

En muista, mistä alun perin sain/ostin esikon, mutta se on muutaman vuoden ollut pihassa ja osoittautunut erinomaisen elinvoimaiseksi. Yleensä en välitä noin voimakkaan värisistä kukkasista, mutta näin kesän kynnyksellä tuntuu hyvältä nähdä tuo voima. Kukat avautuvat jo ennen kuin niissä on kunnolla varsia ja kohenevat sitten vähitellen melkein pyöreäksi puketiksi lehtireunoin. Olen jakanut tuota ja nyt meillä on jo viisi 'pukettia'. Suurimman niistä voi varmaan taas syksyllä jakaa. Tässä näkyy paikan merkitys, kolme kukassa ja kahdessa vasta hädin tuskin lehden alkuja.

Myös villitulppaaneissa on voimakkaita sävyjä, mutta jäljellä on enää keltainen lummetulppaani (?). Jouluruusu on sen sijaan kovasti paljon nöyrempi ja viime vuonna sen lehtiruodit olivat hädin tuskin kaksi senttiä, eivätkä kukat avautuneet kunnolla. Tänä vuonna se alkaa jo näyttää joltain, toivottavasti suotuisa kehitys jatkuu.

Terveisin HennaMar

Kielojen marssi

Kielot marssivat suorina riveinä kohti kesää. Myös oikeasti kielot ovat vähitellen levinneet lepän juurelta useita neliömetrejä. Kukat olivat täällä muuttaessamme ja annamme niiden rauhassa vallata metsän puoleista osaa tontista. Nyt kun kuusien alaoksia on valon takia osin poistettu myös oravanmarjat ovat aloittaneet marssinsa ja ne näyttävät leviävän vielä nopeammin kuin kielot. Tämä marssi on sallittu, kohti kesää vain.

Auringosta nauttien, terveisin
HennaMar

Vaikea vuori

Nyt kelpaa kesähelmoja heilutella auringossa.

Blogiotsikkoa miettiessäni, en ollut varma kuuluuko sanoa vuoraus vai vuoritus, verbi kuitenkin lienee vuorittaa. Yhtä vaikea kuin sana on myös tuo kokovuorin tekeminen aina. Yleensä en malta lukea ohjeita, vaikka erinomaisia sellaisia löytyy netistä esim. Tosimummolta. Viime vuonna ompelin tällä ohjeella takin (alakuva, pahoittelen epätarkkuutta) ja se onnistukin erinomaiset, kun maltoin vain seurata ohjeita. Vuoraan kesämekot yleensä ohuella puuvillalla, mielellään batistilla, jos sitä on. Sain ottaa anopin laatikoista jäljelle jääneitä kankaita ja sieltä löytyi onneksi paljon vuorikankaaksi sopivaa. Nyt ompelin mutu-tuntumalla eivätkä vuoret todellakaan ole siististi, mutta asiansa ajavat.

Muistan, että minulla oli joskus vuosikymmeniä sitten ohuesta batistista paitapuseroita, niitä ei juuri tarvinnut silitellä, eivätkä ne juuri rypistyneet. Siksi ilahduin kovasti, kun kerran Eurokankaassa yhdessä isossa laatikossa luki Batistia. Valitettavasti ne eivät kyllä olleet sellaisia, monet olivat kovinkin karkeaa lankaa ja osa lähes kokonaan keinokuitua.

Named-sivusto määrittelee näin: Batisti on erittäin hieno palttinasidoksinen kangas, jonka pääraaka-aineena on yleensä puuvillaa, pellavaa tai villaa. Batisti on pehmeää ja ilmavaa, ja sitä käytetään lähinnä paidoissa ja puseroissa. Batisti on stabiili ja helposti ommeltava kangas.

Kellohelman istutuksessa onneksi käytin Vikatikin julkaisemaa ohjetta tukikankaasta kaareviin reunoihin ja se todella toimi. Tämä mekko on toukokuuksi valitsemaani väriä eli violettia. Ja tosiaankin väriä löytyy nyt sipulikukista esim. heinätähdistä.

 



Kukkamekko

Viimeinenkin lapsen valitsema kangas valmistui puolikellohelmamekoksi. Kuvassa on vain puolet mekosta, koska kuvaus epäonnistui. Aurinko oli liian alhaalla, lisään paremman kuvan myöhemmin. Tämä kangas oli oikeasti amerikkalainen ja lajinsa upea edustaja. Kangas on V.I.P.-sarjaa painettu Cranstonvillage:ssa. Näitä kankaita näyttää myyvän useampikin nettimyymälä, enkä ihmettele. Kangas on sileää ja tiivistä, kuvaan on käytetty 14 väriä sekä kultaa jota on käytetty hyvin säästeliäästi vain korostamaan piirrosmaisuutta. Oiva lisä mihin tahansa tilkkutyöhön, jos kankaan raaskii pilkkoa.



Tein helman puolikelloksi takasaumalla, koska en halunnut rikkoa kuvioiden kaunista rytmitystä. Kukat on kuvattu elävästi 'mehiläisten vauhtiiviivoin' , alla kuvia vastaavista viivakukista puutarhassa tällä hetkellä. Koristeina helmassa myös matkalta tuotuja nauhoja (klik), vain helmareunus on ostettu paikallisesta liikkeestä.

Aika siirtyä vihdoin istutustöihin, terveisin

Hennamar





Autopaita

Seuraavaksi vuoroon pääsi lasten valitsemista kankaita kangas, josta 4-vuotiaan mukaan olisi pitänyt tehdä matto. Sitä en kuitenkaan uskaltanut luvata ja tein kankaasta kesäpaidan Ottobren Apple-kaavalla (3/2010). Kangas on luonnossa keltaisempi pohjaväriltään kuin, mitä kuvassa, joten tämä olisi käynyt värihaasteen keltaiseksi toteutukseksi. Jos siis olisi huhtikuu ja siltä se kyllä näyttää, taas tulee lunta taivaan täydeltä. Luulin jo saavani ottaa tämän kuvan pihatarhan vehreyttä vasten...

Jatkaakseni edelleen kankaiden seurantaa, tästä löytyi hulpiosta merkintä suunnittelijasta Laurie Wisburn, joka on suunnitellut kuvion yhtiölle nimeltä Robert Kaufman. Googlaamalla selvisi, että kyseessä on tukkukauppa, joka sekä teettää että välittää kankaita laajasti ympäri U.S.A.:n lähinnä tilkkutöihin. Suunnittelijoille löytyi tilausohjeita Manufacturing-otsikon alta. Sen sijaan en löytänyt tietoa kangastehtaiden sijainnista. Markkinoiden nykyisin vaatima tarinallisuus kyllä on toteutettu kertomalla kauppiasperheen ja kaupan tarina. Ekologisuudesta en löytänyt merkintöjä. Tämä kangashan oli ostettu Colmarista Ranskasta.

Kangas oli kyllä laadukas ja painojälki upeaa. Kyllä vain joustamattomien ompelu on ihanaa (klik). Täydennyksenä käyttämäni ruutukangas on leikattu pöytäliinasta, jonka joskus ompelin. Kirjaimet miehen nahkatakista saksittu ja napit paikallisesta Nappi- ja Nauha- liikkeestä. Linkki on Facebook-sivulle, koska fi-sivustoa ei löytynyt.

Lumisateen hiljaisuudesta, terveisin
 HennaMar

CupCake-mekko

Tytön valitsema CupCake-kangas päätyi mekoksi, joka sekin muodoltaan muistuttaa kakkua. Ohje on Ottobre- 6/2009. Tutkimattomat ovat kankaiden tiet. Vähän aikaa sitten vietettiin taas Vaatevallankumous-viikkoa, jonka aikana pyritään tuomaan esiin vaatteiden tuotanto-ongelmia kehitysmaissa. Monessa blogissa on todettu, että itse tehden tietää ainakin ompelijan olosuhteet... Ongelmaksi jää edelleen, että kankaan alkuperästä ei ole tietoa, langoista puhumattakaan. Ostin tuon kankaan ranskalaisesta kangasliikkeestä, joka ilmoitti myyvänsä amerikkalaisia puuvillakankaita. Hulpiossa oli kuitenkin teksti, että suunnittelija Lizzy Fay on tehnyt työnsä Tanskassa, valmistusmaasta ei ollut mitään merkintää.

No tyttärentyttären mielestä kangas oli ihana, toivottavasti mekkokin. Saavat äitinsä kanssa sovitella tuon organza-nauhan vyöksi. Lisäsin kuvan ottamisen jälkeen vielä vaaleanpunaisesta nahkanauhasta lenksut vyötärön kohdalle, että vyö pysyisi vauhdissa mukana. Kuva on otettu vappupäivänä, jolloin aaton lumikerros oli jo sulanut.

Nyt odotetaan lisää aurinkoa, terveisin

HennaMar