Rauhaisaa Joulua !

Kalenteri on melkein kokonaan avattu ja viimeiset lahjatkin pakattu, kuvaukset jäivät. Siis ensi vuonna taas. Onnekasta Uutta Vuotta t. HennaMar

Yksisarvisia

Mademoiselle on edelleen ihastunut yksisarvisaiheisiin ja niinpä tilasin hänelle Majapuusta valkopohjaisen trikoon. Tällä kertaa säästäminen kankaassa koitui vähän ongelmaksi ja jouduin tekemään helman toiseen reunaan kiilan, että sain leveyttä tarpeeksi. Ei se onneksi paljonkaan erotu. Brodyyri löytyi kokoelmistani enkä ole varma, mistä se on tullut. Minun silmiini mekko on vähän liian kuviollinen, mutta voihan sitä käyttää yöpukuna, jos se tuntuu liialliselta. 

Ompelin lisäksi mekon kanssa tai muuten pidettäväksi tuon tekoturkisliivin, jossa vuorena on puuvilla. Ihan ei Mademoisellen aikanaan valitsemasta kankaasta riittänyt vuori, joten selkäkappale on muuta varastoista löytynyttä. Kaava on Mekkotehtaasta siitä jälkimmäisestä eli Koulutyttöjen tyyliin. Olipa helppo ommeltava ja erinomaiset ohjeet. Ainoastaan soljissa oli vähän etsimistä, mutta löysin nuo paikallisesta kaupasta.

Meillä päin on harmautta riittänyt, joten kyllä noita värikkäitä kankaita ilokseen katselee. Pikkuveljelle on vielä työn alla ihan jotain muuta, palataan siihen myöhemmin, joulunodotusterveisin HennaMar

Väärin kukitettu

Jouluamaryllis eli jaloritarinkukka eli Hippeastrum avasi väärästä säilönnästä huolimatta neljä kukkaa. Yritin noudattaa annettuja ohjeita ja lakkasin kastelemasta sitä pari kuukautta sitten, kun toin sen pihalta sisälle. Luulin nimittäin, että ennen viileään vimeistä pitäisi odottaa lehtien kuivumista. Kun jäljellä oli vain kolme-neljä lehteä, se yllättäen alkoikin tehdä nuppua. Mitään kylmä-/pimeäkäsittelyä en siis tehnyt.

Itse asiassa opin vasta nyt, ettei tämä amaryllis mikään Amaryllis olekaan, vaan tuota Hippeastrum-sukua.  Sekaannus on johtunut siitä, että tämän koristekasvin alkuperämaa oli päässyt unohtumaan ja luultiin sen olevan Etelä-Afrikasta. Kiistelyä jatkui puoli vuosistaa ! Tämä kasvi on kuitenkin Etelä-Amerikasta ja sen pitäisi kukkiakseen 'kärsiä' kuiva ja kylmä kausi alkuperänsä mukaan. ehkä tästä lajikkeesta on sitten aikojen saatossa kadonnut tuo tarve. Tosin viime vuonna sipuli teki kahteen varteen yhteensä kymmenen kukkaa, kuva alla.

Melkein kaikki puutarhakasvithan, viherkasveista puhumattakaan, ovat kotosin jostain kaukaa, mutta tänne saapuneet useimmiten Euroopan (Englannin) kautta. Pintaraapaisulla totesin omassa pihassamme olevan perennoja mm. Kiinasta, Armeniasta, Iranista, Kanadasta,eri vuoristoalueilta Euroopasta ja Karpaateilta, Kaukasukselta ja Altai-vuorilta (alkuperäislajin kotipaikka). Koska useimpia puutarhan koristekasveja on jalostettu parisataa vuotta, lienee selviö, että alkuperäisvaatimukset ovat muuttuneet. Siihenhän jalostuksella on pyritty kestävyyden kannalta. Olisikin mielenkiintoista piirtää oman pihan maailmankartta. T. HennaMar

Joulupukin säkkiin

Seinöjoen messuilta ostamani kankaat muuntuivat paidoiksi. Lentokonekankaasta ompelin molemmille pojille. L.A.P.-paidan koristelin tähtikankaalla ja tunnuskirjaimilla. Monsieur F.F. sai paitaansa taskun ja heijastavan tähden. Koska kangasta oli vain puoli metriä, tein kumpaankin paitaan hihat velourista. Kokeilin hihansuiden kääntöön helppoa menetelmää, jossa vain käännetään hihansuu kolminkerroin ja vedetään saumurilla. Tuohon nukkakankaaseen se uppoaa hyvin ja on helppo ja nopea tehdä. Lentokone on miehen lapsuuden aikainen. 

Toimeliaan valitsemaa kangasta oli vain 60 cm, joten tein paidan tällä kertaa vain hänelle. Mademoisellen joululahja on jo valmistuksessa sekin. Vaikka kaikissa paidoissa oli haasteena pieni kangasmäärä, hyvin ne sittenkin onnistuivat ja mikä parasta, kankaasta jäi vain olemattomia tilkkuja.

Kuvassa näkyvät ompeluapulaiseni ikäjärjestyksessä. Tuon Husqvarna Vikingin tilasin joskus Ruotsista ja se taitaa olla minun elämässäni neljäs sähköompelukone. Nykyisin huollatan koneet säännöllisesti, mutta aiemmin se aina jäi enkä muutenkaan tainnut kohdella edelleisiä hyvin, kun ne kaikki ajan mittan menivät rikki. Tuo tilaaminen harmitti jälkeenpäin, kun kuulin Huskylock-saumurin ostaessani, että paikallinen liike siihen aikaan huolsi heiltä hankitut koneet ilmaiseksi. Saumurin hankin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, peittarin taas, kun pojalleni opettajakoulutuksen käsitöissä tehtiin edullinen tarjous. Peittarin kanssa alku oli todella takkuamista, mutta huollossa ilmeni, että vika ei ollut koneen. Olin  vahingossa ajanut joskus nuppineulan päältä ja pienen pieni nuppineulan pään muru aina välillä jumitti koneen. Onneksi se löytyi huollossa. Kuten joskus kirjoitin peittari on kätevä myös harsintaan,koska silmukkaketju on helppo purkaa.  Se myös selviää paksuistakin kankaista nikottelematta. Koneen vapaa varsi on liian paksu, mutta onneksi lapsenlasten vaatteetkin ovat yhä isompia ja aina voi muuttaa työjärjestystä. Kaikki koneet ovat jatkuvasti käytössä, onneksi on oma ompeluhuone. t. HennaMar

Talvikylvön yritystä taas

Kokeilin taas talvikylvöä omilla siemenillä. Toistaiseksi kylvöni eivät ole paljon tulosta tuottaneet. Ainoastaan Jouluruusu, Helleborus,  jonka siemeniä viime talvena työnsi kohopenkkiin, iti ja sain kolme taimea, jotka kesän olivat purkissa. Nyt ne on sijoitettu tuohon emokasvin vierelle. Toivottavasti kasvavat vielä ensi vuonnakin. Muutoin kyllä itse kylväytyvät perennat ja kaksivuotiset leviävät osin hillittömästi kuten Tumma tähtiputki, jota alkaa olla joka maassa. Toisaalta helppohan niitä on kitkeä, nykyisin kun jo tunnistaa pienet siementaimet useimmiten.

Siinä niitä nyt sitten on, toivoa ensi kesälle. Kylvin Paratiisililjaa, Paradisea liliastrum ,jota minulla on ollut parikymmentä vuotta, mutta joka ei ole tehnyt siementaimia ainakaan niin, että olisin huomannut. Toista on samaan aikaan kylvetyn Punaisen konnamarjan kanssa, jonka siementaimia löytyy ympäri pihaa. Toisessa rivissä on Sormivaleangervoa, Rodgersia aesculifolia, josta en oikein tiedä, milloin sen siemenet ovat kypsiä. Keräsin ne summan mutikassa ja nyt sitten odotetaan. Yrityän saada Punapäivänkakkaran, (Punapietaryrtin)  Tanacetum coccineum, elpymään. Ne hävisivät pihastamme 'tappotalvena' muutama vuosi sitten. Yksi kukka kuitenkin löytyi luultavasti naapurista harhautuneena ja laitoin sen siemenet kolmanteen riviin. Neljännessä on sitten Mustilasta viisi-kuusi vuotta sitten tuomani Lehtoängelmän kukkien siemeniä, Thalictrum aquilegiifolium.  Niiden kasvatus on vaatinut kärsivällistä odotusta, mutta ne ovat kukkineen jo parina kesänä (tosin keltaisena) ja koitan niitä lisätä, koska niitä on vain kapea rivi. Nyt olen tosin alkanut epäillä, että kyseessä onkin Keltaängelmä, Thalictrum flavum, eli olen saanut jotain muuta kuin mitä pussissa luki. Täytyy vielä tarkistaa, mitkä niiden erot ovat. Nyt jo kevättä odottaen t. HennaMar

Syyslomalla

Syyslomalla Toimelias ja L.A.P .olivat taas meillä muutaman yön. Olikin hauska seurata lasten touhuja, tekemistä riitti, vaikka sää ei meitä suosinutkaan. Postin mukana tuli tilaamani ompelumerkit ja ehdin vielä ommella ne ennen paitojen pakkaamista. Sain ajatuksen käsityömessuilla, kun tyttäreni näytti minulle valmiita HandMade-merkkejä. Tilaus oli helppo tehdä Ikasetiketin sivulta ja olen todella tyytyväinen näihin, onneksi, kun tilauserä oli 100 kpl.

Pyysin tekemään jouluksi muutamia pakettikortteja ja Toimelias askarteli hetkessä 14 erilaista! Alla etupihan 'kaivoskylä' ulkoilupäivältä.

Lasten lähdettyä ompelin itselleni ylijäämäkankaasta, joka ei sopinutkaan tyttöjen paitoihin, vaikka itselle ompelu on aina yhtä hankalaa. Ihan pidettävä paita ja pidän tuosta leijonakeltaisesta väristä.

Pihassa on kaunis ruskalehdistö jo putoamassa. Tänä vuonna lähes kaikki kasvit muuttivat värejään, jopa kärhöt ja sireeni. Kuvan happomarjoissa on vielä vähän lehtiä jäljellä samoin kuin takana olevassa tammessa, joka sekin sai harvinaisen kirkkaan syysvärin. Vähitellen siirrytään joulun odotukseen, tänä vuonna esikoistyttären perhe tullee jouluksi meille. Valmisteluterveisin t.HennaMar

Ostoksia ja ompelua

Olimme yhdessä tyttären ja tyttärentyttären kanssa Seinäjoen käsityömessuilla 
Viimekertaisten Tampereen messujen jälkeen tuntui siltä, että tämä olisi helpompi kohteena ja niinhän se olikin. Erityisesti Toimelias nautti siitä, että messuilla oli paljon kaikenlaista askarteluun liittyvää. Hän ostikin mm nukkekodin maton ja askartelumassaa. Mielenkiintoista oli myös katsella kukkasidonta- näytöstä ja -kilpailutuloksia. Tyttären kanssa tuumimme, että sidonnat olivat kyllä vähän liiallisia, eniten meitä miellyttivät pienmuotoiset, sirot ja herkät morsiuskruunut. En kyllä löytänyt vielä netistä tämän vuotisia voittajia ? Ostosten osalta minulle kävi niin kuin joskus käy, että en osannut oikein katsella kunnolla mitään, koska olin päättänyt ostaa kudottuja kankaita paitapuseroiksi ja sellaisia ei oikein ollut. Kangasmyynti oli lähinnä trikoota ja Toimelias valitsi sitten tuon valkokukkaisen kankaan itsellen ja yhdessö tyttären kanssa pikkuveljelle valittiin tuo lentokonekangas, koska hän on edellen sitä mieltä, että  mitään lällyä(=lapsellista) hän ei halua. Tuosta palasta riittää serkkupojallekin. Kankaat myi UnelmAnkin, joka oili minulle uusi tuttavuus. Unelmallisen sivuilta muuten löytyy pitkä listaus kangaskaupoista, joissa tuokin verkkokauppa on mukana. Messuilla oli paljon myös valmiita tuotteita ja jälkeenpäin harmitti, etten älynnyt itselleni ostaa talvilakkia, joskus heräteostoksiakin tarvittaisiin. En käsieni vuoksi pysty enää kutomaan(=neulomaan) myssyjä tai muutakaan.

Kovan onnen kankaasta kovan onnen paita. Tehty on, tässä virhe taisi olla, että tein röyhelön myös taakse, kun halusin kuluttaa kangasta mahdollisimman paljon, sileä selkäosa olisi ollut parempi. Tuo McCalls kaava on se minkä tilasin Toimeliaan paitaa varten röyhelökolmion mitoitusta varten ja kaava oli ihan ok. USA mitoitus oli vain uutta, luulin, että se vastaa UK-mitoitusta, mutta eipä tietenkään. Nyt muuten huomasin, että viimeisimmässä lasten Ottobressa on röyhelöpuseron kaava, mutta se ei ollut vielä tuolloin ilmestynyt. Minulle tulee nykyään vain Woman versio, koska kaavoja(kin) on ihan riittävästi. Muutoin luulen, etten hetkeen ompele mitään turkoosinsinistä. Niinpä ostin Rauman JättiRätistä tuon keltaisen paitakankaan itselleni, tuo röyhelökuminauha on myös sieltä. Olen käyttänyt tuollaista mm. taskun suun koristeena ja sopii joustavana hyvin lasten vaatteisiin. Tuo uusi paitakangas taas sopii hyvin tämän syksyn väreihin, joista nautitaan vielä vähän aikaa t. HennaMar

Inspiraatiota Tukholmasta

Pyhä Göran kuvattuna helteisenä elokuun loppupäivänä. Vierailimme hyvien ystävien kanssa Ikaalisten matkatoimiston paketoimana  Tukholmassa. Menomatka Helsingistä tulo Turkuun. Nyt on jo vaikea uskoa, että silloin oli niin kuuma, että käveleminen oli välillä tuskaa. Värtanin terminaalin muovi/metallikäytävä on varsinainen fiasko jalkaisin matkustaville ja gongin päästä on vielä matkaa metrolle. Tulipahan kokeiltua, kun yleensä menemme Tegelvikshamniin. Valitsin keskustahotellin Riddargatanilla, koska kaupunkimatkalla on kiva, kun voi välillä piipahtaa hotellissa. Story Hotel oli kierrätysremontoitu, vuoteen päätynä oli ovi ja takaseinästä oli vain kaavittu ylimpiä kerroksia pois. Pukkipöytään oli erilaisilla välipaloilla soviettu vanha kalusto ja seinällä oli grafiikkalehtiä. Kylppärissä oli altaana iso, kiinalianen malja ja vanhan malliset kaakelit. Loistava sijaninti ja mieenpainuva sisustus!

Kuten aina halusin kangaskauppaan ja kävimme  lopuksi Ohlson tygerin Sveavägenin myymälässä. Stureplan oli edelleen kesken ja siinä kuumuudessa meinasin luovuttaa, mutta löytyihän se taas. Tukholman iltana kävimme 
syömässä Eataly:ssä, joka on yhdistelmä italialaista kauppahallia ja ravintolaa. Se sijaitsi huoneistossa, joka näytti teatterilta ja selvitinkin jälkeenpäin, että rakennukseen oli aikanaan suunniteltu ja toteutettu Röda Kvarn elokuvateatteri, joka taas aikanaan joutui muuttamaan Nordisk Companyn upouuden tavaratalon tieltä. Tuon sinisen röyhelöpuseron tapaisen eläinkuvioisen paidan näytti ystäväni NK:ssa ja päätin toteuttaa sen, kun sopiva kangas löytyi. Kaavoittaminen peruspuseroon ei tahtonut onnistua ja tilasinkin sitten fagert.se-verkkokaupasta kaavan, joka tosin oli aikuisten. Sain siitä suhteet tuohon etuosan kolmioon ja kaavalla aion tehdä itselleni puseron, kunhan kerkiän.

Sininen on Toimeliaan lempiväri ja oranssi taas L.A.P:n. Ihan kirkkan oranssia paitakangasta en löytänyt, mutta tuo keltainen on melko lähellä oranssia. Paitakaavan otin vanhemmasta Ottobresta ja koko näyttää isolta, mutta toisaalta hyvä niin, koska tästä nyt kuitenkin tuli kesäpaita vähän myöhään tälle vuodelle. Kauluspaidan kankaat ovat puuvillaa, röyhelöpaita puuvilla-elastaania. Napit ovat kaikki taas varastoistani. Kaava Ottobre 3/2009 Freemann, olen aiemmin tehnyt vastaavan paidan pieenmmän version Little Fella myös matkalla ostetusta kankaasta. Tuossa lehdessä näyttää olevan kesäpaitakaava kolmessa muodossa 62-92, 92-128 ja 128-170 cm. Syksyisissä tunnelmissa t. HennaMar

Sisaruksille mukaellen

Monsieur Firefighter sai Palokunta-paidan. Tuolla kankaalla ei tosin ollut nimeä, mutta eiköhän se tuo liene. Valmistajan mallitunnus on Megan Blue Fabrics, joka kokoelma löytyy hollantilaisen Burtex Textiel- valmistajan sivuilta. Kangas on ostettu Jättirätistä ja luulen, että se on puhdasta puuvillaa. Kaava on Ottobre 3/2010, koska halusin tuohon hihan keskelle nauhakoristeen. Huomasin, että vanhoissa Ottobre-lehdissä on paljon enemmän useista eri kankaista koottuja kaavamalleja, joita voisi hyvin soveltaa pieniin kangasjäämiin. Syynä muutokseen on ehkä siirtymä kudotuista kankaista trikoisiin, kudottu kangas vaatii enemmän kaavoitusta ja myös se, että usein nykyään kuvakuosi on pääasiana, eikä sitä haluta rikkoa. Tuon kankaan valmistajan sivuilta ei löydy myöskään suunnittelijan nimeä, joka uusille kuosikankaille Suomessa yleensä yhä useammin ilmoitetaan. Nappikokoelmasta valitsin hihoihin sellaisia parittomia nappeja, jotka mielestäni kävisivät arvo-/kunniamerkeiksi.

Mademoisellelle tein mekon serkkutytön tunikapaidan kankaista. Koska Mademoiselle niin kovasti rakastaa kaikkea tyttömäistä, lisäsin vielä pitsiä helmaröyhelöön ja koristeeksi olalle, (pitsirusetti ei näy kuvassa). Sekä tässä mekossa , että serkkutytön vaatteessa kiinnitys olkapäillä on napeilla, koska en lisännyt resoria kaula-aukkoon. Ja jälleen napit kokoelmista, kuvassa pitsin kiinnittimenä. Tein joskus kolmekymmentä vuotta sitten itselleni jakkupuvun, johon päälystytin pellavan värisellä kankaalla nappeja parissa eri koossa. Täytyisi useamminkin muistaa päällystysnapit, ne tekevät mielestäni viimeistellyn vaikutelman.  Vaatteet vietiin tänään postiin, toivottavasti löytävät perille. t. HennaMar

Liskoja ja kissoja

Lasten toivekankaista ompelin ihan Ottobren peruskaavoja muokaten paidan ja tunikan. L.A.P sai vielä pipon ja kaulurin samasta kankaasta, eipä jäänyt paljon kangasta. Kangas on Tyylimekosta. Jatkoimme samaa teemaa 7-vuotislahjoissa ja ostimme Suomalaisesta kirjakaupasta matelijoita ja liskoja käsittelevät kirjat. Ensimmäisen, tavutetun tilasin nettikaupasta, mutta toinen vielä isompi ja kuvarikkaampi ostettiin ihan paikallisesta kaupasta, josta mies sen bongasi. Kirjoja selatessa huomasin, että löhes kaikki otukset olivat minulle tuntemattomia ja aika moni isomman kirjan liskoista löytyy myös paidasta. Hyvä niin, koska valintaperusteena oli: " ei sitten mitään lällyä".

Isolle siskolle tunika, johon sitten päädyin ostamaan hihakankaan paikallisesta Eurokankaasta, kun tilaukset menivät väriltään pieleen. Kangasta on vielä serkkutytön mekkoon, joka onkin melkien valmis. Bloggaan sitten joskus, kun olen ommellut muutakin, perusmalli on siis sama.

Itse en ehkä ihan noita kuvioaiheita olis valinnut, mutta kuten sanottu lasten valinnat ja parempi niin. Näkemisiin t. HennaMar.

P.S. Menee vähän jankutuksen puolelle, mutta kyllä taas takkusin noitten digikankaiden kanssa liian elastaanin takia.

Uusia ja kierrätettyjä pihaan

Pihalla on vähän sama juttu kuin sisällä nimittäin, että kun yhden nurkan laittaa, niin alkaa jo toinen kaivata kohennusta. Halusimme muuttaa ne alueet, jotka näkyvät kuistilla istuessa ja ensimmäiseksi etualalata siirrettiin  jalokallioiset,  Erigeron speciosus, ja värimintut, Monarda, kauemmas pihalle. Jalokallioisessa on se vika, että se ei pysy ollenkaan pystyssä ja minttu kuten kai kaikki sen suvun kasvit vaeltelee ympäriinsä. Punainen minttu ei värinsäkään puolesta sopinut tuohon kohtaan. Tilalle istutettiin haltijakukkia, Heucherella x.hybrid 'Fresh Green', 

ja perhoangervoja, Gillenia trifoliata. Kasvit haettiin, jälleen kerran, Karimaan puutarhalta Kokemäeltä. Kyllä muuten on helppo istuttaa puutarhalta haettuja taimia, jotka ovat sievästi kasvaneett ruukussa ja juuripaakku on ehjä (minulle helppoa myös siksi että  mies tekee kaivuu- ja kärräystyöt ;-).  Toista on pihatarhassa jo ehkä pitkäänkin kasvaneiden kasvien kanssa, joiden juurakko on mitä sattuu ja kasvukin mahdollisesti vinoa moneen suuntaan.

Nuo paratiisliljat, Paradisea liliastrum,  oli vielä suhteellisen helppoja, vaikka ovat kasvaneet pihassa jo kuusitoista vuotta. Työpaikalta saaduilla syntymäpäivärahoilla ostin paratiisililjoja ja konnanmarjoa  (tasapaino!) ja kummatkin ovat vielä voimissaan, konnamarjat vähän liikaakin... Liljat olivat vain niin sivussa että niiden kukinta tahtoi jäädä huomiotta ja töyhtöangervo oli jyräämässä ne. Sen sijaan tuo tiarellarivi on koottu ihan verson palasista ja pienistä aluista. Tuolla paikalla heti kuistiaidan takana kasvoi eniten ansikkaa, joka maanpeittokasvina on aivan mahtava, mutta ei oikein päärooliin sopiva. Siitä tehtiin aidan viereen uutta reunusta. 

Tässä kuvassa etupihalle siirretyistä ne, joiden kohdalla tyydyin siirtämään sellaisia paloja kuin irti sain. Saa nähdä, lähtevätkö tarhatyräkit kasvuun, Euphorbia cyparissias, haisukurjenpolvet varmasti onnistuvat. Tuoksukurjenpolvista on tulossa pihaan taas yksi luotettava maanpeittokasvi. Olemme niitä jo useaan paikkaan siirtäneet ja tähän ne (osa) palasivat takapihalta. Viime vuonna huomasin, että niitä voi keväällä reippaasti leikata ja ne vain tuuhentuvat. Ne tekevät nimittäin monipolvista maavartta, jonka kasvu sojottaa aina enemmän ulospäin penkistä. Istuttaessa täytyy vain arvailla, mikä pala lähtee kasvuun ja painaa ne lujasti maahan. Osa tosin on siemenestä kasvaneita uusia alkuja. Perennojen lisäksi siirrettiin pensaita mm. pihasta löytyneet purppuraheisiangervon taimet. Toiveissa on, että niistä kasvaa hyvä suoja tontin nurkalle. 

Mies uusi myös yläkuvan kivimuuria ja uusista sekä vanhoista laatoista teki tuollaisen vapaan muodostelman kuistilta pihaan päin, johon hän kylvi uutta ruohoa. Täytynee ensi vuonna postata ennen-jälkeen-kuvia siirroista.t. HennaMar

Epäonnistuneita kangasvalintoja

Onhan se kiva, että nettikangaskauppoja on koko ajan enemmän, mutta mutta... kun niitä kankaita ei pääse hypistelemään tulee tehtyä vääriä valintoja, vaikka kuinka on olevinaan tarkka. Tässä kuvassa yöpukukankaaksi ostetut siniset interlock-trikoot ja salihousujen joustofarkku. Ostettu ja ommeltu jo kesän alussa ja vieläkin vähän harmittaa. Nuo siniset trikookankaat kuvittelin sellaisiksi vähän löysähköiksi ja keveiksi, joustaviksi kankaiksi, joista saa keveitä kesäyöpukuja. Kangas osoittautui todella jäykäski ja painavaksi, ompelin tuon tummemman ja käyhän se yöpuvuksi talvella, mutta en vielä tiedä, mitä tuosta toisesta tekisin, ehkä jakun ? Yleensä kyllä yritän katsoa tiedoista neliöpainon, jos se on annettu, ehkä näissä ei ollut. Tuo joustofarkku taas osoittautui nurjalta puolelta nukkaisen kutiavaksi ! Täytynee pestä useamman kerran ehkä ne kuluvat !

Tässä taas toinen ongelma VÄRIT!!! Tuon kissakankaan valitsi Toimelias ja tilasin sitä sen verran, että voin tehdä molemmille neideille paidan. Halusin kuitenkin tehdä hihat yksivärisestä, koska kuviointi on noin voimakas kuten yleensä digikankaissa. Tiesin kuvauksen perusteella, että trikoo on jämäkkää, ja halusin pehmoista velouria. Sitä en löytänyt Kangaskapinasta, josta kissakangas on. Jyväskylän kangaskaupassa niitä oli, mutta vaikka tilasin varalta palan kolmea väriä (yksivärisille on aina käyttöä), niin yksikään väreistä ei ole lähelläkään kissojen väristä, molemmat harmaat ovat liian tummia ja okra liian keltainen. Tiedän kyllä, että kuvaruutjen värin toisto vaihtelee ja tietysti nuo kauppojen ohjelmistot ja kuvauksetkin ovat erilaisia, mutta silti...

Lisäksi okrasta lähti esipesussa väriä. Täällä Porissa on kolme kangaskauppa, joista yksi on kiinni kesällä, kai sitä sitten täytyy lähteä mallipalan kanssa liikkeelle ja ostaa vielä neljäs yksivärinen... t. HennaMar

Perennoja siemenistä

Kävimme viisi vuotta sitten Mustilan arboretumissa Elimäellä ja upeiden valo- ja muistikuvien lisäksi toin sieltä joitakin luonnonkasvien siemeniä. Kuvassa on Tumma pärskäjuuri, Veratrum nigrum, joka viiden vuoden kasvatuksen jälkeen on nyt päässyt lehtiruusukevaiheeseen. Kukkavanoja ei vielä ole, mutta sen sijaan kirkkaanvihreä hämähäkki on perustanut pörröisen pesänsä suurimpaan näistä. En tiedä, näkevätkö hämähäkit värejä. Epäilen, koska yhtenä vuonna aivan puhtaan valkoisen hämähäkin kotipesä oli auringonkukassa, jonka lehdestä se taittoi pesän poikasilleen. Valitettavasti auringonkukka kuoli kuivuuteen, enkä tiedä, miten poikasten kävi. Tuo vihreä saa nyt olla rauhassa ja yritetään seurata tilannetta.

Lehtoängelmä,  Thalictrum aquilegiifolium, teki tänä vuonna ensimmäisen kukkansa, joka yllätyksekseni on vaaleankeltainen. Yleensä kuvissa tätä näkyy vaaleanpunaisena. Bonuksena kukka tuoksuu aivan ihanalle. Tätä oli vaikea kasvattaa, koska akileijan alkuja on joka puolella pihaa ja tämä muistuttaa oienenä alkuna niitä kovasti niinkuin latinalainen nimikin kertonee (?). Tahtomattaan näitä tuli otettua pois ja siksi laitoin ne kolmantena vuonna aivan suoraan riviin, missä ne nyt honteloina huojuvat. Täytyy keksiä jokin nätti ristikko niille tueksi.

Kolmantena kasvatettavana on karhujuuri, Meum athamanticum, joka ei kyllä näy kuvassa, mutta kasvaa tuon kuusen alun vieressä. Tyttäreni epäili sitä tilliksi. ja siltä se vähän näyttääkin, mutta olen nähnyt siitä tuuheita kasvustoja puutarhoissa, siis odotellaan. Ilmeisesti sitä on käyetty mausteenakin ja onkin tuontikasvi keskiajalta. Kuvassa sen sijaan on kääpiökuusi, jonka siirsimme parempaan paikkaan ja jonka ympärille 'kylvin' mehikasvin palleroita. Mehikasvia on ollut pihassa kymmeniä vuosia ja vähitellen olen sitä siirtänyt paikkoihin, joissa kaipaan matalaa kasvullisuutta. Yhdessä vaiheessa se kasvoi kahdessa pohjattomassa muoviruukussa, mutta nyt sitä on pari neliöta kahdessa paikassa. Sen lisääntymismetodi ei vaikuta kovin järkevältä: useimmiten irtoaville uusille kasveille ei ole tilaa ja meillä se kukinnan jälkeen kuolee pois. Kukkii vain harvakseltaan. Sitä täytyy myös puhdistaa jatkuvasti itsestään levinneistä siemenkasveista.

Yleensä kasvatan uudet perennat ensimmäisen vuoden ruukussa, jotta näen itämisen tapahtuneen. Kaikki tämän postauksen kasvit kylvin suoraan maahan ja siirtelin niitä sitten, koska oletin tarvittavan kylmäkäsittelyä. Ainoa Mustilasta tuotu siemenkasvi, joka ei itänyt, oli kalliokielo , Polygonatum odoratum, vaikka tavallista kieloa on pihaan levinnyt liikaakin. 
Viimeisen kuvan verikurjenpolvi,  Geranium sanguineum, on pettymys. Sitä en ole tuonut vaan se on ostettu ihan kotimaisesta kaupasta. Kylvin parikymmentä vuotta sitten verikurjenpolvea ja se pysyy mukavasti melko lailla aloillaan muodostaen tuuhean mättään ja nousee joka vuosi kauniisti kukkimaan, tosin kovin hitaasti keväällä. Tuo vanhempi on tuollainen violetin punainen ja siksi kylvin viime vuonna vaaleanpunaista. Valitettavasti näistä useimmat ja suurimmat ovat tuota samaa punaviolettia. Tässä tapauksessa värin vaihtuminen harmittaa. Hidasta on itse kasvattaminen ja yllätyksiä tulee. t. HennaMar

Värin vaihtoa?

Kerättiin lastenlasten kanssa saavillinen sinivioletteja akileijoja pois. Toiveena on, että akileijoihin tulisi enemmän värivaihteluita. Pihalla on keltaisia jakoakileijoja ja vaaleanpuniasia tavallisia, jotka olivat jo tänne muuttaessmme. Kasvavat koivun juurella, missä oikein mikään muu kasvi ei jaksa ja kukkivat yleensä runsaasti. Olen itse kylvänyt ihan alussa tuota violettia ja se tuntuu olevan dominoiva muihin nähden. Joitakin risetytymiä on, mutta toivon niitä lisää ja niinpä keräsimme nuo pois ennen siementämistä. 

Olen myös kylvänyt valkoisia sormustinkukkia, mutta valkoisia on tullut vain pari kappaletta. Jonkin verran on vaaleampia joukossa. Sormustinkukilla tuo voimakas punainen, jota olen monta vuotta sitten saanut silloiselta työkaveriltani tuntuu olevan voimakkain. Samoin on ollut ailakilla, jota kylvin valkoisena, mutta jota nykyisin on lähinnä peruspunaisena ja joitakin vähän vaaleampia. Sen sijaan lehtosinilatvaan tulee säännölliseti valkoisia ja sinisiä vaihdellen vuosittain. Sekin pihan alkuperäiskasveja.

Yksi- ja kaksivuotisilla nuo risteytymien tulokset näkee nopeasti kuten harjaneilikallakin. Näissäkin suunta on selvästi menossa tuohon violetin punaiseen. Nämä ovat siitä hankalia, että ovat tosi onnettoman näköisiä eka talven jälkeen roikkuen mikä minnekin, mutta kummasti ne aina vaan kohenevat ja kukkivat kauan. Tänä kesänä, kun perhosia on vähän, harjaneilikoissa olen nähnyt useitakin  kerralla. Täytynee siis pitää  näistä huolta edelleen.

Monivuotisella tähtiputkella, joka siementää voimakkasti, suunta näyttää olevan juuri päinvastainen. Se palannee alkuperäiseen (?) vaaleaan kukintoon vähitellen. Heinäkuu on ollut niin kylmä, että kesäkukkien alut eivät ole jaksaneet kasvaa. Edellisinä vuosina kylvettyjä unikoita on sentään tullut. Perusväriä vaaleanpunaista on ollut hyvin vähän, mutta kirkkaanpunaisia ja hauskoja hyvin tummia 'mörköunikkoja' tuli tänä vuonna taas monta. En ole ihan varma, mitkä unikot pystyvät risteytymään. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat pysyneet omassa kuosissaan. Kaikki kesäkukat eivät siis taida tänä vuonna ehtiä, mutta onneksi perennat ovat olleet komeita lumisen talven jälkeen. 

t HennaMar

Keltaista kesään, sisällä ja ulkona

Kuin varkain suunnittelematta keltaista väriä tulee hankittua sekä sisälle että pihatarhaan. Maton, jonka on kutonut Terttu Pesonen, ostin kesäkuussa Kristiinankaupungin Avoimien Porttien päivänä , koska sen iloinen keltainen mielestäni täydentää keittiömme valko-musta-harmaa-sisustusta. Olemme käyneet ennenkin Kristiinakaupungissa ja viime kerralla jäi kaivelemaan, kun en ostanut mattoa ja nyt sen sitten tein. Arka väri keittiöön, mutta ei haittaa. Keltaisella täydensin myös asuani 70-vuotisjuhliin Turkuun.

Kaksiosaisen puvun kangas on Jätti-Rätistä ja vähän hipahtava,mikä kait sopii muistelujuhliin. Kangas on mielestäni batistia, mutta JättiRätin tapaan siitä puuttui kaikki merkinnät. On jännä, miten tuollainen tiiviisti kudottu puuville ei oikeastaan edes rypisty ja on keveänä ihana kangas kesään. Puseron ostin valmiina aikataulusyistä. Ompeleminen takkusi tällä kertaa, mikä kyllä ei ollut kankaan vika. Hame syntyi helposti kokeilemalla sopivia laskoksia peruskaavaan, mutta jakkuun en lopultakaan ollut tyytyväinen. Vaatteeet vuorasin myös puuvillalla. Jakun kaava Ottobre 5/2012, Misty Monday. Pidin kaavasta, mutta valitisn liian ison koon. Alemmasta kuvasta näkyy, etten sitä sentään vinoon ommellut, vaan seison kuvassa ilme, jakku (ja naama?) vinossa.

Pihaan keltaista on vuosien kuluessa ilmestynyt lisää, vaikkei se alunperin suunnitelmiin kuulunutkaan. Onneksi pihan laitto ei aina suju suunnitelmien mukaan. Katso esim Jatkuva muutos ja Aillakointia. Keltaisen valeunikon siemeniä hankin joskus, kun sininen ei onnistunut. Sitä oli joskus suuri alue, mutta nyt se on siirtynyt vaeltajien joukkoon. Yksivuotisena onkin kaksivuotisia helpompi. Arnikki oli ensimmäisiä ostetuja perennoja, en pidä siitä, koska se ei pysy pystyssä, mutta aina sitä jonnekin  ilmestyy. Maksaruohoa oli täällä ennestään ja kun mies siirsi sitä kuivalle etupihalle, se alkoi menestysä.

Keltaisesta akileijasta pidän erityisesti, eikä minua haittaa risteytyminenkään. Pienen keltaisen 'peruskukan' nimen olen unohtanut, mutta sekin saa yksivuotisena vaeltaa. Tänä vuonna ostin orvokitkin keltaisena, paljon ei ollut valinnan varaa, kun olimme matkoilla toukokuussa. Kauniita, vaikka kuistilla aina kääntävätkin kasvonsa pihaan päin. Tässä näitä tämän hetken kukkijoita ja muutakin keltaista löytyy. t HennaMar

Matkatuomiset ommeltu!

Mademoisellelle jakku ja hame yhdistämällä nyt ostettu kangas jäännöspalaan vaaleanpunaista velouria. Nyt on leppäkerttuja monin verroin, kun Porin Nauhasta ja Napista löytyi vielä napitkin teemaan. Jakku on tehty Poet-viskoosijakun kaavalla, Ottobre3/2009 ja hameen kaava on otettu leninkikaavan alaosasta. Muistoksi yhteisestä eläintarhavierailusta flamingo. Tästä taitaa tulla ikihame, jos neiti vain on tyytyväinen, hametta voi leventää nappikuminauhasta aina tarpeen mukaan ja pituuskin riittänee asikuiseksi ;-)

Ja Automiehelle peruspaita kankaasta, jossa dinosauruksia, joihin hän suhtautuu pelonsekaisella innostukslla luonnontieteellisessä vieirailun jälkeen. Nämä tosin taitava olla ystävällistä sorttia. Kaava sama kuin linnapaidoissa aikanaan (klik), nyt isomman serkun silloisella koolla.

Kyllä muuten nyt on tarpeeseen itselle kudotusta puuvillasta ommellut paidat, ihanan vilpoisia näin hellepäiväksi.  t. HennaMar

P.S. Jos Teillä on vielä leveitä farkkuja, älkää kaventako. Tukholmassa ja Kööpenhaminassa näin useita midimittaisia leveneviä!

Matkatuomisia

... kuinka ollakaan kankaita ja kukkien siemeniä. Kävimme pitämässä esikoistyttären lapsia Kööpenhaminassa, jossa tytär oli työmatkalla. Näkymä on asuntomme ikkunasta Frederiksberg:ssä. Täytyy sanoa, että kadehtien katsoo tanskalaisten rentoa olemista. Alueella oli kahviloita ja putiikkeja ja lisäksi vielä ostoskeskus, noin parin-kolmen kilometrin päässä keskusasemalta. Frederiksberg on ollut oma kuntansa, voi silti olla vielälin, siitä päätellen, että visitCopenhagen-palvelussa haku lasten leikkipaikoista ei antanut tälle alueelle yhtään vinkkiä, vaan ne täytyi hakea erikseen. Tanskassa  ekologinen elämäntapa näkyi paitsi pyöräliikenteenä myös ruokakaupoissa, oli pelkästään luomukauppaketjuja ja ostoskeskuksen ruokavalikoimastakin suuri osa oli niitä. Asunto oli hotellipalvelun kautta, mutta ilmeisesti airbnbn, koskapa omistajien tavaroita oli kaikkialla. Tuntui oudolta ja vähän haikealta katsella tavaravalikoimaa, josta päätellen omistajapari on vähän meitä vanhempia. Osa tavaroista oli selvästi muistoja, osa huolella sisustukseen valittuja.

En ehtinyt Köpiskessä kangaskauppaan, mutta Malmö:ssä kävin Stoff&Stil-myymälässä valitsemassa syntymäpäivälahjaa varten kankaan ja samalla ostin myös paitakankaan Automiehelle.  Mademoisellen toive oli vaaleanpunaista ja leppäkerttuja ja niitähän löytyi :-).

Simenet ostin Flyinge:stä paikallisesta taimitarhasta. Luomua nämäkin paitsi nuo kehäkukat. Ostin tarkoituksella minulle oudon toimittajan (Impecta) siemeniä vaihteeksi. Ostin myös tuon lehden, joka tosin lähinnä on Nelsonin siemenluettelo. Auringonkukat laitan huomenna ruukkuihin ja ompelukin on käynnistynyt.

Matkamme aikana Suomessa oli helleaalto ja palattuamme kukinta oli alkanut yhtä aikaa kaikkialla pihassa. Valitettavasti haapojen räjähtävä kukinta oli myös alkanut ja ensin piha oli täynnä siemenhaituvia ja sitten norkkoja, joita mies on haravoinut saaveittain. Eipä ole tällaista ennen nähty,  johtuu kuulemma viime kesän helteistä? Piha on muutoin kauneimmillaan nyt t. HennaMar

Poimintoja pihatarhasta

Keväisin jokainen pihan omistaja kiertää aluettaan ja etsii tietysti ensisijaisesti ensimmäisiä kevätkukkia. Viime talvi olikin erityisen suosiollinen, ainakin omassa pihassamme, sipulikukille. Saattoi johtua siitä, että viime talvena lunta oli paljon totuttu enemmän tai sitten jostain vain... En nyt kuitenkaan postaa kukkakuvia, koska niitä löytyy runsaasti puutarhablogeista. Kuvia sen sijaan oman pihan ihan yksilöllisistä piirteistä. Amurin orapihlaja (se piikitön) Crataegus maximowiczii  on menettänyt latvansa, mutta rungon talvisuojauksen alta paljastui yllättäen vahvaa kasvua. Ehkä tästä vielä pensas tulee, matalana?

Viime kesänä alennusmyynnistä hankittu helmiorapihlaja Crataegus mordenensis sen sijaan voi hyvin, vaikka rusakot olivat runsaan lumen vuoksi nauttineet sen sivuoksista. Sen sijaan takana oleva pylväskataja jatkanee harsuuntumistaan, enää en aio katajia yrittää.

Kelta- (tuli-) angervot Spiraea japonica Firelight on hankittu samalta puutarhalta tosin eri vuosina Moision taimitarhalta, yksi ensin ja kaksi vuotta myöhemmin. Ne kasvavat vierekkäin samassa paikassa, mutta vuosi vuoden jälkeen ero ulkonäössä korostuu.

Tämän keltaisen (?!) esikon istutin pari vuotta sitten, kun halusin muita kuin punaisia.

Keväisin täytyy kukkapenkeistä poistaa ylimääräiset karkulaiset. Lännen konnanmarja Actaea rubra on kova siementämään. Taimia löytyy ympäri pihaa ja kasvaa se tuossa kivenkolossa, vaikka on poistettu jo monesti. Onpa tehnyt jo nupunkin. Kuiva kevät vai oliko se viime kesä on verottanut perennojen kasvua ja ne näyttävät tulevan matalampina.



Kaikkia tulokkaita ei raski poistaa ja usein nostamme niitä ruukkuihinkin. Meille 'menetetty' kasvi voi myös olla tärkeä muille. Käpytikka on hakannut lahoamassa olevaan haapaan koloja. Puu saa olla, ellei sitten kaadu itsestään ja me jatkamme yllätyksellistä puutarhan hoitoa t. HennaMar