tiistai 21. syyskuuta 2021

Kesän viimeisiä ja uuden alkuja

 


Ompelin Mademoisellelle vielä toisetkin kesähousut, kun kaava oli nyt muokattu ja testattu. Lisäsin yläosaan vielä vähän korkeutta, että vyötärö yltää paikalleen. kangas on muistaakseni Eurokankaan. Lisäsin vähän väljyyttäkin ensi kesän käyttöä ajatellen. Kuvassa viimeisiä kukkasia kuistilta, viime yönä täällä oli pakkasta ensi kertaa, ainoastaan talon lähellä olevat ruukut säästyivät.

 
Viime vuoden talvikylvöt eivät oikein onnistuneet. Perennoista vain punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum) ja valkoinen(?)ritarinkukka (Delphinium) itivät kunnolla, mutta kiirehdin liikaa maahan istuttamista ja ne katosivat etenoiden tai muiden öttiäisten suuhun. Yleensä olenkin siemenestä kasvatettuja pitänyt yhden koko kesän ruukussa voimistumassa. 
Keräsin kuitenkin kesäkukkien siemeniä. Kesämalvikki (Lavatera trimestris) kukki hyvin ja siemeniäkin ehti kypsyä. Jännä miten erilaisia kasvien siemenkodat ovat, tämän malvikin siemenkodassa on eräänlainen kansi, jossa siemenet ovat kiinni. Ilmeisesti siemenet tippuvat, kun kansi alkaa aueta. 


Krassia keräsin ensi kertaa. Nuo vihreämmät ovat Salmon-lajikkeista, joiden  väritys oli todella kaunis, ruskeat on kerätty ihan perusvärisistä keltaisista ja oransseista.. Toki siemenistähän ei tiedä minkä värisiä tulee ja  itävätkö edes.


'Vaeltavien' kasvien siemeniä olen kyllä kylvänyt pihalle suoraan uusiin paikkoihin. Harmaamalvikin (Lavatera thuringiacaviisikulmaiset siemenkodat tuntuvat pysyvän tiukasti varressaan, ehkä niiden on tarkoitus pudota vasta hangelle? Näitä siemeniä keräsin miehen siskolle. Käenkukkaa keräsin tyttärelle ja sitä sekä malvaa ja myös keltaisia valeunikoita olen sirotellut sinne tänne, koska niiden kasvamista ja kukkimista on hauska seurata ja ne tulevat omia aikojaan sen kummempaa hoitoa kaipaamatta. Tänä vuonna ei sormustinkukkia ollut juuri nimeksikään ehkä ensi vuonna on taas niiden vuoro. Myös vaaleanpunainen akileijarypäs koivun alla teki vain vähän kukkia ja sinne kylvin keltaisten ja vaaleanpunaisten akileijojen siemeniä.


Tummaa pärskäjuurta en aio kerätä, vaikka niissä näyttää kyllä olevan siemeniä tsiljoonittain. Unikoiden annoin myös kylväytyä itse. Tuo peruspunainen kukki koko loppukesän, vaikka varret näyttivät jo lähes kuolleilta. Tänä vuonna oili myös illakoita runsaasti, itsestään kylväytyvillä saa tosiaan monenlaista vaihtelua pihaan. Syksytunnelmissa t. HennaMar


perjantai 10. syyskuuta 2021

Syksyn värejä

 


Kesän viimeiset orvokit ja Mademoisellen mekko yhdessä valitusta kankaasta. Vaaleanpunaiset sävyt eivät enää kiinnostaneet vaan sinisemmät kankaat. Kangas on Eurokankaasta, vaikutti vähän hauraalta, mutta en sitä kaupassa huomannut tarkistaa vaikka itse tätä ehdotin. Malli on sovitettu Princess Castle, johon lisäsin vähän leveyttä ja reilusti pituutta, helmaan vielä röyhelö. Voi olla että tuli liian pitkä, mutta paketin lähettänemme vasta syksymmällä.


Toki meillä täällä on jo ihan syksy. Tuntuu, että tänä vuonna kasveilla on ollut aikaa valmistautua talveen ja syksyn värit ovat erityisen voimakkaat.

Kesäkukista osa on jo siirretty kompostiin, mutta vielä paljon kukkiikin. Värit tosin hukkuvat noihin ruskan sävyihin. Lamoherukka om lähes tummanpunainen ja keltaisetkin sävyt erottuvat hyvin. 


Pikkuveljelle ompelin ihan peruspaidan suoraan BlaaBlaa-kaavalla muokkaamatta. Kangas on Lillestoffin ja tilattu jo aiemmin kesällä. Tähdet eivät aivan asettuneet kohdalleen, mutta en oikein usko että tähtien asennolla muutenkaan on merkitystä... Vielä tämä viikonloppu on luvattu lämmintä, joten täytyy nyt ulkoilla mahdollisimman paljon. Ruukkujen purkaminen alkanee ensi viikolla t. HennaMar

lauantai 28. elokuuta 2021

Kelloköynnös kukkii

 



Laskeskelin että puoliauenneita ja avonaisia kukkia on nyt noin tusinan verran ja nuppuja ainakin parikymmentä. En tiedä ehtivätkö kaikki kukkaan, mutta onhan sitä jo tässäkin. Kellokukan teriö on yhtenäinen ja putoaa hauskasti kokonaisena kuihtumatta, jolloin litteä siemenpohja jää näkyviin. Kukat kestävät kyllä melko kauan, mutta niinkuin usein puutarhassa kukat eivät ole se näkyvin osuus vaan kasvin kokonaisuus.

Köynnösruukut, kolme kappaletta, sijoitin kuistille ja puuvajan edustalle, jossa niillä periaatteessa oli tilaa kasvaa. Kuistin korkeus ei kuitenkaan oikein riittänyt, vaan köynnökset vaatisivat suoraa seinää tai pergolaa muutaman metrin päästäkseen riittävän ylös. Kukat muodostuvat latvoihin. Köynnös on hanakka tarttumaan mihin vain ja tässä se kasvaa laikkuköynnöksen kumppanina.


Luulen että luontaisella kasvupaikalla kasvin alaosa on varjossa, koska valkoiselle seinällä osa lehdistä punertui voimakkaasti. Puuvaja saisi olla metrin korkeampi niin kukinta olisi yhtenäisempi. Onhan tämä aivan uskomatonta kasvua, kun ajattelee kuinka ahtaassa kasvit ovat ruukuissa. Kuumina päivinä kastelin niitä kaksi kertaa päivässä. Parhaiten ne varmaan menestyisivät maahan istutettuina.

Pisimmät varret yltävät parvekkeen ohi katon rajaan asti. Ylhäällä kukkia ei oikein erota muutoin kuin katsomalla parvekkeelta alaspäin. Kiitollinen kasvatettava, mutta en tiedä laitanko näitä uudestaan ellen sitten keksi parempaa kasvupaikkaa. Saa sitten nähdä, miten tämän saa alas, kun syksy oikeasti saapuu. t. HennaMar


keskiviikko 25. elokuuta 2021

Kesävaatteita lastenlapsille

 

Kesän mittaan tapaamisia odotellessa ompelin kaikille lastenlapsille vaatteita. Tässä postauksessa vaatteet, joita en ole vielä blogannut. Mademoisellelle ompelin kukalliset housut joustavasta puuvillasatiinista. Halusin yrittää uudestaan, koska viime vuonna ompelemani housut olivat olleet liian pienet. Tein lisähaastetta itselleni valitsemalla capri-housujen kaavan, Mariposa Ottobre 3/2016, joita pidensin ensin pitkiksi housuiksi ja lisäämällä vielä pituutta mademoisellen kasvua tavoitellen. Lahkeiden pituus olikin juuri sopiva ja yläosa tyttären lähettämien ympärysmittojen mukainen, mutta en huomannut lisätä yläosaan korkeutta ja näistä tuli kylläkin sopivat lantiohousut. Eurokankaan satiini toistaa hauskasti puutarhan loppukesän kukkien värejä.


Loppukesällä kaikki lapset vierailivat ja viimeiseksi tavattiin kaikki herra L.A.P:n synttäreillä, jonne ompelin kauluspaidan toivottavasti kalamiestä miellyttävästä lokkiaiheisesta puuvillasta. Kaava on Lee Ottobre 1/2016, mutta en enää muista, mistä kankaan tilasin. Vaaleansinistä batistia tehosteeksi minulla oli ennestään. Kangas on puhdasta puuvillaa ja kuvio muistuttaa isänsä käyttämää kesäpaitaa. Tein kuitenkin pitkähihaisen, kun syntymäpäivä on loppukesästä.


Olen vaihteeksi halunnut kokeilla muutoinkin vähän haastavampia malleja, joita parhaiten olen löytänyt vanhoista Ottobren numeroista. Toimeliaan paita on ommeltu Kerry kukkatopin kaavalla, 3/2009, mutta lyhyempänä eli jätin helmakaitaleen pois. Olkapalat on rypytetty ompelukoneessa alapuolan kuminauhalla. Muokkasin hihat suuremmiksi nyt, kun puhvihihoja on paljon käytössä. Helma on tehty kiertopäärmeenä ja muutoin reunustin paidan väriin sopivalla vinoon leikatulla trikookankaalla. Rusettikoristeen tein anopin vanhan samettinapin ympärille kotoa löytyneistä nauhoista. Tätä en ole vielä nähnyt päällä, paita on ehkä vähän iso, mutta meneepä sitten ensi kesänä.


Mademoisella sai vielä vielä housujen pariksi pitkähihaisen paidan. Tämäkin on vanhemmasta lehdestä 4/2009. Malli on nimeltään Yoke striped T-paita. Ihan en kyllä tämän mallin ohjeita ymmärtänyt, mutta paidasta tuli juuri sopiva, joten tällä kaavalla teen varmaan toistekin. Jätin pois resorit kaula-aukosta ja käytin sen sijaan toista ohutta collegekangasta alakappaleina, joilla viimeistelin kaula-aukon.  Hihansuun viimeistelin ihan kuminauhakujalla. Kiva nähdä vaatteita lasten päällä, mademoiselle ihastui erityisesti tuohon silityskuvaperhoseen, joka on ollut laatikossa viimeisestä ulkomaan matkasta asti.


Nuorin serkku on 'perinyt' L.A.P:n vaatteita, jotka tyttäreni on onnistunut säilyttämään uuden veroisena useista pesuista huolimatta. Mutta tein vielä hänelle ihan uusiakin, pikeepaita ja velourhousut. Monsieur Ff pitää erityisesti pehmeistä kankaista. Relaxed Fit-kaavalla housuista tuli kyllä vähän liiankin rennot, ensi kerralla ompelen perushousukaavalla. Tilasin valmiin kauluksen Jaanan ompelimosta . Otin niitä useamman vastaisen varalle, kun olivat niin edullisia. Kankaat ovat Eurokankaasta. Paidan kaava on London trikoopaita, Ottobre 3/2009, ja paidasta tuli isohko, kuten usein vanhempien lehtien malleista. Silityskuva on taas pitkään laatikossa pyörineitä, enkä muista ostopaikkaa kuten en edellisten vaatteiden kankaistakaan, netin kautta kuitenkin. 

Seuraavaksi työstän esikoistyttären 'tilaustyön' eli froteepäällisiä pyykkikorien kansiin eli aivan jotain muuta. Syksy saapui samaa matkaa lasten kanssa ja pihan työt alkavat olla lopuillaan. t. HennaMar

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Pihan ja pään huoltoa

 

Pihamme vanha pihlaja on ollut huonossa kunnossa jo pari vuotta ja tänä vuonna se hädin tuskin teki lehdet, jotka sitten nopeasti kuivuivat kokoon. Vielä suurempi ongelma oli takapihan iso haapa, joka oli jo lahonnut jonkin aikaa ja viime talvena se sitten pudotti oikein ison oksan. Kutsuimme arboristin katsomaan ja hänkin totesi puun olevan vaarallinen. Pihassa katkaistiin siten pihlaja ja haapakin niin, että siitä jäi muutama metri linnuille ja ötököille. Käpytikka käy usein pihassa hakkaamassa lisä reikiä linnunpönttöihin. Lisäksi poistettiin männystä pari katon reunaan ulottuvaa oksaa ja siistittiin vanhempia jälkiä.

Arboristit hakettivat pienemmät oksat ja rungot pätkittiin. Kuvassa näkyy lahon eteneminen. Mies hakkasi puut polttopuiksi ja tulihan niistä puolitoista mottia. 

Pihlajasta tuli näin hauskan näköinen ja valo lisääntyi puutarhassa. 
Mukavaa aivovoimistelua saatiin viime viikolla, kun pitkästä aikaa tehtiin ruokaa vähän isommalle porukalle. Päivittäistavarat  olemme kohta puolitoista vuotta tilanneet netin kautta, mies käy hakemassa kassit kerran viikossa. Toimiihan se, mutta kyllä ruokavaihtoehdot kovasti kapenevat, uusia ideoita ja ajatuksia ei synny. En ole käynyt ruokakaupassa yli vuoteen.


Saimme toiset rokotukset kesäkuun lopussa ja uskaltauduimme viime sunnuntaina Tampereelle museokeskus Vapriikkiin tyttären perheen kanssa. Finlaysonin historiaosassa jäin miettimään, että miten ennen kudottujen kankaiden valmistusta mallisuunnittelu mahtoi tapahtua. Kovasti paksu oli ainakin kirja eri vuosien kankaista. Ostettiinko mallit jostain, vai purettiinko ostettuja paloja vai oliko tehtaalla suunnitteluosasto? 60- ja 70-luvullahan sitten painokankaiden suunnittelijoista tuli nimekkäitä. Hortoilimme myös jonkin aikaa keskustassa. Tarkkaan katsoessa kuvassa näkyy uuden areenan kulma. Kummasti näin pieni reissu energisoi; toki ilman viileneminenkin on auttanut, jaksaa taas pihassa puuhata. Niin ja kävin minä oikein kangaskaupassa ja eilen, ihanaa, kampaajalla.

Pari viikkoa sitten vierailukohteena oli arboretum Frick (kuva yllä), mutta silloin vielä polttava helle vaimensi innostusta. Nyt olen ompelemassa kaikille lastenlapsille jotakin, koska vierailuja on luvassa, niitä odotellen t. HennaMar


lauantai 3. heinäkuuta 2021

Mekko valmis

 

Kuvassa pihatarhuri iltakierroksella. Kuvasta näkyy pihamme varjoisuus, ilta-aurinko siivilöityy vain sieltä täältä metsikön takaa pihaan. Tänä kuumana kesänä se on kyllä ollut hyvä ominaisuus, mutta on vaikuttanut tietysti kasvien valintaan.

Mekon kuvissa taas näkyy valon vaikutus väreihin. Pihassamme parhaiten tulevat esiin vaaleat valkoiset ja keltaiset sävyt. Kohta on töyhtöangervojen kukinnat auki ja ne muodostavat vaaleat pilvet puutarhan reunamille. En loppujen lopuksi joutunut muuttamaan mekon kaavaa paljonkaan. Lyhensin reilusti, se oli ohjeissakin sanottu ja kavensin vähän yläosan etukappaletta. Tein jopa niskaan aukon nappilenkillä, vaikka sitä ei välttämättä tarvitse. Huolitteluun käytin ohjeistettua ala-varaa silitettävällä kovikkeella vahvistettuna. Taskujen ompelussa vähän takkuilin; niitä en tehnyt testikappaleeseen, mutta nekin ovat nyt paikoillaan.
Toisin kuin ompelukset, piha ei koskaan valmistu ja siellä riittää aina ihmeteltävääkin. Esimerkiksi harjaneilikat, jotka tekevät samaan kukkaterttuun erivärisiä kukkia ja purppuraheisiangervo, jossa yksi oksa vaihtaa väriä kesken kaiken. Kaksivuotisten harjaneilikoiden kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, koska ensimmäisen vuoden kasvut ovat lamoavia ruipeloita, joista ei uskoisi näin upeita kukkia tulevan. Purppuraheisiangervoja meillä oin kaksi ja kolme lisää on naapurissa. Mies onkin löytänyt pieniä taimia ja nyt niitä on kasvamassa kolme tontin takakulmassa.
Minulla oli viime vuonna paljon erilaisia unikoita sekä maassa että ruukuissa ja yllä olevat ovat viime vuoden 'satoa'. Tanskan lippu on vaihtunut Sveitsin lipuksi ja mustasta joutsenesta on tullut punamusta. Vaikka pihassa on vähän kesäkukille sopivia paikkoja, yritän aina kasvattaa kesäkukkia maassa ja ruukussa. Niiden kasvua on mukava seurata, vaikka se joskus hidasta onkin t. HennaMar
 




torstai 24. kesäkuuta 2021

Kaavan testaus

 

Sain vihdoin ommeltua testikappaleen StyleArc Hope-mekkokaavasta. Minulla ei ole aiemmin ollut tämän australialaisen yhtiön kaavoja, joten tein koekappaleen vanhasta lakanasta, joka oli sopivasti saatavilla. Tilasin kuitenkin kaavan tutulta toimittajalta Ruotsista: fagert.se.


Myös kaavoitus oli melko erikoinen eli raglanhiha-aukosta lähtevä 'kimonohiha'. Tänä vuonna näyttää olevan trendikästä puhvimaiset hihat. Myös kukkakuvioisia mekkoja on monenlaisia ja luulen, että tuo lakanamekko voisi mennä mukana ihan täydestä, vaikka haalistunut onkin. Toki aion seuraavaksi uskaltautua mekkokankaan leikkuuseen. Osoittautui  nimittäin, että kaavassa ei ole paljonkaan muuttamista pituutta lukuun ottamatta. Piirsin varalta 12 ja 14- tuumaiset ja niinkuin arvelinkin kokoni on jossain niiden välillä. 14-tuumaisesta kavennan vähän yläosaa. Kokeilin myös hihansuun jättämistä avoimeksi, mutta rypytetty on parempi. Englantilaiseen tapaan kaavaan oli varmiiksi piirrety saumanvarat ja itse asiassa se tuntui ihan kätevältä. Mekko oli muutenkin tosi helppo ommeltava.

Pihan kukkimisvauhti on hurja, kuva on noin viikon vanha ja nyt ollaan jo taas pidemmällä kukinnoissa. Erityisen ilahtuneita olemme siitä, että keltavale-unikot, Meconopsis cambrica, ovat palanneet useaan paikkaan; lastenlapset ovat ahkerasti levittäneet siemeniä. Kimalaiset ovat erityisesti ihastuneet näihin ja jatkuvasti näkee, kuinka kukat keinuvat, kun mehiläinen kiertää kukan sisässä. Olin muutoin väärässä akileijojen suhteen, keltaisia ilmestyi tänä vuonna useita ja myös aivan vaaleita lähes valkoisia on monta. Täytyypä kerätä niiden siemeniä syksymmällä.t. HennaMar



tiistai 15. kesäkuuta 2021

20 kysymystä kesästä

Jasminin haaste blogista jasukuvaa. Kevyt kesäharjoitus.

Mekko vai housupuku?
- mekko olisi kiva, käytännössä farkut lähes aina
Shortsit vai hame?
 -hame
Lippis vai lierihattu?
- rakastan hattuja
Pehmis vai jäätelöpallo?
- pehmis
Herneet vai mansikat?
- mansikat, herneet eivät sovi
Palju vai poreallas vai järvivesi?
- meri on paras
Grilliherkut vai kesäkeitto?
- kesäkeitto on yäk (lämmin maito) 
Mökki vai teltta?
- ei oikein kumpikaan
Varjo vai auringonpaiste?
- varjo 
Kesäsade vai kesätuuli?
- sade pihalle, yöllä
Lavatanssit vai festarit?
- ei kumpikaan 
Roadtrip vai riippumatto?
- molemmat
Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut?
- aikaiset aamut
Ravintola vai picnic?
- molemmat
Päivä rannalla vai huvipuistossa?
- ei kumpikaan
Matkailu kotimaassa vai ulkomailla?
- jälleen molemmat
Trampoliini vai löhötuoli?
- eikä kumpikaan
Sandaalit vai tennarit?
- tennarit, jalkoihini ei tahdo sopivia sandaaleja löytyä
Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä?
- ilman paitsi meikkivoide ja aurinkorasva
Kukkien istuttaminen vai kasvimaan lannoitus
- kukkia, kukkia

Kesäterveisin HennaMar 


lauantai 12. kesäkuuta 2021

Kadonneista oppia


Sain haasteen Kadonneista oppia Annelta (Annen Allakka) Kiitos Anne ja kiitos erityisesti Puutarhaelon Riitalle, joka laittoi haasteen liikkeelle. Olen näitä kyllä lueskellut ja kiva päästä mukaan. Kirjoitan tätä lähinnä siitä näkökulmasta, että mistä olen itse eniten oppia saanut. Olen blogissani useammankin kerran kertonut menetetyistä kasvilajikkeista ja otin tähän vähän erilaisen näkökulman.

Kasvin hankinta

Kasvihoukutuksia löytyy kaikkialta kesäaikaan, mutta kokemuksista viisastuneena olen keskittänyt hankinnat paikallisiin taimitarhoihin ja niissäkin pääasiassa niiden itse viljelemiin lajikkeisiin. Valitettavasti  nykyinen 'hovihankkijamme' Karimaaan puutarha Kokemäellä on tänä vuonna siirtänyt taimimyyntinsä Sasky:n asfalttipihalle. Tähän asti taimimyynti on tapahtunut Verner Viitasaaren perinnepuutarhan suojassa ja joka vuosi puutarhaa ovat opiskeliijat kohentaneet lisää. Eli käynneistä on ollut iloa sekä puutarhan seuraamisessa että kestävien kasvien hankinnassa. Tätä ennen ostin taimia Siikaisissa olevalta taimitarhalta, mutta sen tilannetta en tiedä. Olen karvaasti oppinut, että varsinkin ketjujen kesäisissä taimimyymälöissä voidaan myydä jopa täysin alueelleemm sopimattomia kasveja, jotka on kasvatettu missä tahansa. Pelkään nykyään myös mm. espanjansiruetanan leviämistä. Näin jo muutama vuosi sitten minkälaista jälkeä ne tekevät puutarhassa Tanskassa. 

 Yllä olevat kuvat liittyvät tähän siten, että olen oppinut tarkastelemaan ostamiani taimia tarkemmin. Ihan ensimmäinen koristeomenapuu, jonka ostin, oli ympätty 'villiomenan' juureen, tällainen kasvihan on kerralla menetetty, jos se kuolee. Punaisena kukkiva marjaomenapuu on ostettu Siikaisista ja on omajuurinen. Se paleltui alkuvaiheessa yhtenä talvena kokonaan, mutta juuresta kasvoi kaksirunkoinen komea puu. Tuo ensimmäisen kuvan koristeomenapuun ranka kuuluu valitettavasti suureen joukkoon kasveja, joiden menehtymisen syytä en tiedä enkä siis ole voinut oppia ottaa. Rungon ja telineen varassa kasvaa nyt Köynnöshortensia. Köynnösten kasvattamisessa minulla on ollut eniten epäonnea ja siksi alemman kuvan kärhöt ovat kruunu- ja viinikärhäjä, jaloihin lajeihin en tuossa vaiheessa uskaltanut panostaa.

Katoava maa

Olimme oppineet aiemmin hoitamistamme pihatarhoista, että puhdas maa on kaikkien istutusten paras perusta. Nyt vuosien mittaan tällä savipihalla olemme oppineet, että maan lisääminen ja kunnostus on jatkuvaa työtä. Ilman jatkuvaa lisäystä,  savi nousee vähitellen esiin vallitsevaksi. Olemme käyttäneet sekä ostettua (puhdistettua) maata, hiekkaa , pussimultaa ja tärkeintä eli miehen joka kevät levittämää kompostia.

Siemenistä kasvatus

Mitä enemmän kasvattaa itse kasveja siemenistä, sitä paremmin oppii tuntemaan eri kasvien ulkomuodon pieninä taimina. Näin voi jo keväällä tunnistaa mahdolliset uudet alkajat ja kasvilisäys on tältä osin ilmaista, eivätkä siemenetkään ole kalliita. Erityisesti pidämme kaksivuotisista vaeltajista, jotka saavat lähes vapaasti kasvaa siellä, mihin ilmestyvät. Kuvassa on perenna Mustilan siemenistä eli Pärskäjuuri, tumma tai vaalea, vielä ei tiedä kumpi, koska ensimmäistä kertaa kukinto tulossa. Toki kasvin arkkitehtoninen olemus on upea sellaisenaan, mutta kesti vuosia ennenkuin ne alkoivat erottua edukseen.


Värien valinta

Väreistä olen kai oppinut ennenkaikkea sen, etten niitä juurikaan pysty hallitsemaan. Kuvassa akileijoja tältä vuodelta. Alunperin pihalla oli vaaleanpunaisia ja lisäsin itse violetteja, josta seurasi se, että violettien määrä vain lisääntyy. Toissa vuonna keräsimme lastenlasten kanssa kaikki violetit pois, josta seurauksena akileijat ovat entistä tummempia (vasemmalla)? Oikealla kukkia tyttäreni pihaltamme keräämistä ja kasvattamista, mukana jopa yksi vaaleanpunakeltainen. Keltaiset, joita yritin kasvattaa ovat jo meiltä kadonneet väriä jättämättä. Joskus myös ihan valmiina ostetut yllättävät kuten jaloangervot: ostin kuusi vaaleanpunaista ja sain yhden punaisen ja viisi valkoista! Nykyisin kiinnitän enemmän huomiota kasviin kokonaisuudessaan sekä lehtien sävyihin. Kukinta on niin lyhyt aika, vaikka toki ihana.


Kadotettavat

Loppuun vielä esimerkki kasveista, jotka siirsimme ja mies 'vangitsi' puukehikoin. Kyseessä ovat konnan- ja neidontatar. Kumpikin tuntuu leviävän hillittömästri juuriversoin, vaikka oiln varta vasten etukäteen selvittänyt, että nämä eivät kuuluneet vältettäviin sukujensa edustajiin. Ei siis koskaan enää mitään, jonka nimessä on t-a-t-a-r.!

Lukemistani muista blogeista huomasin kuinka sattumanvaraista yksittäisten kasvilajikkeiden menestyminen usein on. Listoilla oli toki meiltäkin kadonneita, mutta myös sellaisia, jotka meillä ovat menestyneet. Armeliaasti kadonneet kataoavat myos pihatarhurin muistista ja löytyy uutta kokeiltavaa t. HennaMar




keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Sinivoittoista

 

Toisin kuin tulppaaneista, tiedän varmasti, mistä nämä Tiibetinkoirankielet eli Kesälemmikit (Cynoclossum amabile) ovat pihaan tulleet. Sain nimittäin vuosia sitten kaksi pussillista siemeniä siskoltani ja sen jälkeen ne ovat kaksivuotisina vaeltaneet ja myös lisääntyneet kaikkialle pihaan.Eniten on sinisiä , joitakin valkoisia ja joskus vaaleanpunaisia. Ei haittaa yhtään, päinvastoin, nämä sopivat kaikkien kasvien seuraan ja ne on helppo poimia kokonaisina pois, kun kukinta on ohi. Oisko tämä nyt sitten sitä dynaamista puutarhasuunnittelua (?), ainakin tarhuri pysyy liikkeessä...


Myös ommelluissa vaatteissa on paljon sinistä. Tämä kietaismekko on ommeltu Ottobre Woman-kaavasta muokaten, toivottavasti on sopiva. Valkoinen oli niin voimakkaasti läpinäkyvä, että laitoin mekkoon kokovuoren. Pikkuveljelle ompelin laatikkopaidan, jonka selkäosa on yksivärinen sinininen. Vanhassa Ottobressa oli hauskasti sama kaava sekä pienemmässä että isommassa koossa. Ompelin pienemmän koon viime kerralla serkkupojalle. Tällainen laatikkomalli on toivon mukaan viileämpi kesäkuumalla, joka meille on jo saapunut. 


Keväinen kosteus on suorastaan röyhäyttänyt kaikki kasvit. Onneksi näin, sillä talvikylvöistä ei tullut oikein mitään, ainoastaan punapäivänkakkarat ja ritarinkannukset itivät enemmän.(klik). En tiedä , mikä oli vikana aika, paikka vai multa vai joku muu? Ostamistani perennojen siemenistä iti vain verikurjenpolvi: yksi ainoa! Itse kerätyistä en saanut ainuttakaan paratiisililjaa, vaikka viime vuonna niitä tuli parikymmentä ja karhunjuuria tuli kaksi. Huomasin nyt, että karhunjuuri oli itse pitänyt huolen lisääntymisestä ja pieniä taimia on kukkamaassa ja poluilla kymmenkunta.


 Ja kyllähän se taimettaminen onnistuu, kun on oikeat otteet. Mies laittoi uuden omenapuun tukikepiksi viime vuonna vanhasta puusta leikatun oksan ja nyt siitä on kasvamassa viisi uutta versoa, vaikka keppi oli ollut vajassa vuoden. Taitaa olla niinkuin norjalaisessa puutarhaohjelmassa sanottiin eli että elävää omenapuuta ei leikkaamalla saa tapettua. Puutarhan vehreydestä nautitaan nyt, viis hyttysistä! t. HennaMar

tiistai 25. toukokuuta 2021

Kevätompeluja

 

Kevät edistyy, vaikka onkin ollut kylmää ja sateista. Sade toisaalta saa pihan pursuamaan vihreää ja paljon on kukkiakin. Olen vuosien mittaan laittanut silloin tällöin muutaman tulppaanisipulinkin maahan. Yleensä laitan vain pikkusipuleita, koska isommat eivät tahdo pihassa menestyä. Punaiset Darwin-tulppaanit ovat parhaiten säilyneet ja pihassa niitä on nyt tullut useaan kohtaan, osa harvemmassa, koska ovat jonkin vuoden jäännöserää, mutta kyllä kirkas väri erottuu yksinäisenäkin.


Saumuri palautui entistä ehompana ja olen päässyt pienetämään kangaspinoja. Mademoisellelle lähestyvää syntymäpäivää varten puolihame ja pusero. Tuon hameen ompelin kyllä jo aiemmin kotona löytyneistä kankaista. Röyhelöleveydet ja pituudet määräytyivät kangaspalojen mukaan, mutta kivasti nuo värit sointuivat yhteen. Reunaan vielä kotoa löytynytta röyhelokuminauhaa. Tällaisia vapaita kesävaatteita on kiva suunnitella ja tehdä. Koska viskoosipellava on vähän läpikuultavaa, ompelin vielä alushameenkin, paloista senkin.


Ompelin vielä brodyyripuseron tarvittaessa t-paidan päällä pidettäväksi. Brodyyrikangas on tilattu, mutta sattumoisin samaa, josta tein kaksitoista vuotta sitten toiselle neidille mekon. En vuorannut, mutta hihansuut ompelin valkoisesta resorista, koska kangas on aika kovaa. Tähän upposi lähes viimeinen kappale kukallista kangasta, joka on jostain yli kymmenen vuoden takaa. Pikkuveljelle vielä perusteeppari ja sitten onkin aika koota syntymäpäiväpaketti. 


Seuraavaksi ompelen toiselle sisarusparille. Oma mekkokangas on pyörinyt mielessä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sopivaa kaavaa. Kesälämpöä odottaen t.
HennaMar 


keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Alkuja

Koskapa kevät pysähtyi huhtikuuksi, pihan vehreytyminen pysähtyi. Kuvan silmut on kuvattau eilen 11.5., tänään näyttää jo toisenlaiselta lämpöaallon vuoksi. Puuvartiset näyttävät selvinneen hyvin talvesta, kaikista perennoista ei voi olla vielä varma. Myöskään kasvilaatikon talvikylvöissä ei vielä näy paljonkaan taimia saa nähdä tuleeko niitä vielä.

Ompeleminen on myös ollut tauolla. Aloin ompelemaan vanhojen pussilakanoiden ehjistä osista tyynyliinoja, kun saumurini alkoi tehdä ihan outoa tikkiä. Kun uudelleen langoitukset ym. temput eivät auttaneet, veimme koneen korjaajalle. Kuinka ollakaan, kun konetta liikkeessä testattiin se teki tikkiä ihan ok. Jätin kuitenkin saumurin huollettavaksi. Kun kahteen viikkoon ei kuulunut mitään, soittelin perään. Huolto oli tehty ihan tavanomaisesti ja vasta konetta testatessa olikin huomattu, että paininjalasta oli toinen silmukkaa muodostava piikki poikki. Uuden osan metsästys ei kuulemma ollutkaan helppoa, koska saumuri on noin 15 vuotta vanha. Harmitti, kun muutenkin on ollut mietinnässä saumurin vaihto, kun sillä on niin paljon ommeltu. Tosin nämä ompelulaitteet taitavat olla siitä poikkeuksellsia, että ne kestävät muita kodinkoneita kauemmin. No uusi jalka löytyi ja maksoi 15 € + huolto. Mieskin totesi konetta hakiessa, että tämä sai olla viimeinen huolto eli saumuroin sen, mitä tällä huollolla onnistuu ja sitten on edessä uuden koneen valinta. Kierrätystyynyliinat ovat nyt valmiina, tuo ketunpää tyynyyn odottaa aikaa, jolloin pääsemme valitsemaan uutta sohvaa olohuoneeseen. (Tilasin kangaspalan kyllä vahingossa, kun luulin trikoiseksi.)


Niinhän siinä sitten kävikin, että 'jouten ollessani', kun pihallakaan ei ollut tekemistä, tuli tilattua aika monta kangasta. Kuvassa kankaita sekä lastenlapsille että mekkokangas itselleni. En oikein osaa toimintamallia, jossa useita vaatteita leikataan ensin ja sitten ommellaan. Ainoastaan Mademoisellen brodyyripaita tuli kaavoitettua ja leikattua osittain. Nyt riittää leikattavaa ja ommeltavaa, mutta taidan odottaa ensin, että minikesä menee ohi. t. HennaMar





 

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Kevään aikaan

 

Hauskasti Königreichin kankaan värit ovat kuin suoraan krookuksista ja lisänä vielä taivaan sininen. Vuosi on taas kulunut ja on aika lähettää kevään synttäripaketti. Tämä toppitunika tosin on isolle siskolle eikä päivänsankarille.


Nyt kun on aikaa, luin mielenkiintoisen kirjasen itse ajan olemuksesta. Kirjoittaja on minulle ennestään tuntematon, mutta hän näyttää pitävän yhdessä kirjan kuvittajan kanssa yhteistä blogia EyeOnArt. Molemmat tekijät ovat suomalaisia Aasian taiteen tuntijoita ja tässä kirjassa kuvataan ajan käsitettä niinkuin se on ymmärretty historiassa alkaen ajasta ennen ajanlaskua ja myös eri kulttuureissa ja ehkä tulevaisuuttakin ennakoiden. Aihetta on laajasti käsitelty ja paljon oli minulle uutta tietoa esim, että suomen kielen lounastaminen tarkoittaa ruokahetkeä auringon paistaessa lounaasta eli määrittelystä ennen kelloja. Toki muutama ihmeellinen kellokin oli kirjassa kuvailtu mm. Mannen Jimeishou ja Corpus Clock Ajan syöjä, josta piirros kirjassa on mainio. Vaikka kirja tuo monessa kohtaa esiin, että aika ei ala eikä pääty ja se useimmiten on ymmärretty kehänä niin loppuun on piirretty Maailma aikajanalla, josta löytyy useitakin eri aikoina eri kulttuureissa määriteltyjä ajan alkamiskohtia. Kirja osui silmiini kirjastoon varauksia tehdessäni eli netin kauttakin voi poimia mielenkiintosia uutuuksia. Kirjassa kerrotaan kuinka  tähdet ja planeetat sekä niiden muodostamat kuviot ovat olleet aina kiinteä osa ajan käsitettä ja määrittelyä ympäri maapallon. 

Tähtikuvioita on tässä syntymäpäiväsankarin puvussakin. Kuusi vuotta täyttävälle tein ihan vaan collegepuvun, kankaat Kangas-Mallasta.  Pakettilähetykseen täytyy toki lisätä joitain 'oikeitakin' lahjoja pehmopakettien lisäksi. Ensimmäisen rokotteen olemme saaneet, joten nyt voi jo toivoa tapaamista ehkä kesällä. t. HennaMar

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Pientä vaihtelua

 

Lämpimämmät ilmat ovat tuoneet pientä vaihtelua tähän eristyselämään. Pihalla alkavat ensimmäiset sipulikukat jo avautua ja vihdoin lumikelloa on muuallakin kuin, mihin sitä monta vuotta sitten istutin. Alkuperäisistutuksen kukkien määrä on vähentynyt, mutta villapajun juurelta löytyi uusia kasveja. Niinkuin näkyy pihan kevätsiivous ei vielä ulotu tänne, vaikka mies ahkeroikin auringon innoittamana. Pihakierroksia keväällä on kiva tehdä. Kun jäät ovat sulaneet voi muut kävelyretketkin valita mielensä mukaan ja olen koettanut kävellä sellaisia teitä, joilla en ole ennen kävellyt tai joiden reittiä olen kulkenut kauan sitten.


Kuten ennenkin olen kertonut, kankaiden valinta nettitilauksiin on vaikeaa ja nyt kävi niin, että kun tilasin miehen paitoihin kahta kangasta niin toisessa on ripaus keltaista ja toisessa jopa sinililaa!! Näytin kyllä näitä hänelle ennen tilausta, mutta ilmeisesti hän ei ole katsonut kovin tarkasti, koskapa apinatkin tulivat yllätyksenä. Kankaat ovat Kangas-mallalta ja Ommelliselta, kaava Ottobren kaavasta muokattu. Nämä olikin helppo ja nopea tehdä, kun kaava on tuttu. Vähän oudompaa ompelua olen tehnyt, kun mies pyysi muokkaamaan A4-muovitaskuista A5-taskuja. Hän pujottaa paperin taskun sisälle ja minä ompelen loivalla siksakilla yläreunan, jolloin tasku on käännettävissä kahteen symmetriseen palaan. Taskuihin tulee ensipäiväkuorien kokoelma, enää muutama sata jäljellä... Tilasin Suomalaisesta noita kirkkaita taskuja ja eka kerralla, kun tilasin 2 pakkausta = 200 sain 2 kpl! Asiakaspalveluakin nauratti ja korvaava toimitus tuli nopeasti. Aurinko houkuttelee taas pihalle,  t. HennaMar