tiistai 22. marraskuuta 2022

Etsintää



 


Käytiin Käsityömessuilla Tampereella tyttären ja tyttärentyttären kanssa. Olipa kiva pitkästä aika katsella kankaita ilman kuvaruutua. Huomasin, että joitakin toimittajia olin hylkinyt turhaan, koska kuvissa kankaat näyttävät hailakoilta tms. Katselimme myös muotinäytöksen suomalaisten valmistajien vaatteista ja niistä useimmista en ollut edes kuullut. Kankaiden toimittajia olen etsinyt käyttämällä hyväksi koottuja listoja ja nyt totesin, että vaatteiden etsinnässä tulisi tehdä samoin. Pelkällä tuoteryhmänimellä näyttää tulevan vain näitä isoja toimittajia. Mm. Maammekauppa.fi-sivustolla on lista suomalaisista vaatevalmistajista. Olen haeskellut välikausi-/talvitakkia ja todennut tarjonnan kovin kapeaksi, mutta se on ilmeisesti johtunut tavastani hakea.

Messuilta en ostanut juuri mitään: aluksi ei osaa, kun ei tiedä valikoimaa ja lopuksi ei enää jaksa. Mutta olihan se hienoa nähdä kaikkinainen käsitöiden kirjo mukavassa  seurassa. Meiltä oli jäädä osa halleista näkemättä, kun parissakin hallissa oli niin paljon nähtävää. Kankaitakaan ei tällä hetkellä ole hakusessa, kun joululahjat jo ompelin. Kuvan lasiputkihimmelinkin tein jo edeltävällä viikolla. Olisi kyllä jäänyt ilman ohjausta tekemättä. Messuilla syötiin riisipuuroa! 

Talvikylvöt tuli tehtyä ja hyvä niin, tänään on satanut lunta. Edellisistä kerroista oppineena, laitoin tunnuksiksi pelkän numeron ja tein erillisen listan. Ehkä nyt onnistuu tunnistuskin ensi kesänä, jos sieltä jotain itää. Osa siemenistä oli vanhoja, mutta aina voi kokeilla. t. HennaMar

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Talvi lähenee

 

Tänä syksynä ruskan värit olivat erityisen kirkkaat perennoja myöten. Etualalla perhoangervo. Nyt pihasta ovat toki värit jo lähteneet.



Neiti Toimelias kuvasi järjestelmäkameralla minulle siemenkotia niistä kasveista, joita aion laitta talvikylvöön. Kuvassa on perhoangervon  (Gillenia trifoliata) siemeniä, jotka näyttävät yhtä keveän haurailta kuin sen kukat. Näitä pitäisi olla helppo lisätä, saa nähdä.


Huomattavasti jämäkämpi on Pärskäjuuren kukinto. Nämä olen alunperinkin kasvattanut Mustilan siemenistä ja laitan niitä lisää, koska pidän niiden komeista lehdistä ja selkeästä rakenteesta. Mustilan mukaan tämä on tumma lajike (Veratrum nigrum), mutta en tiedä ovatko ne ehkä risteytymiä, koska kukinnot ovat eri värisiä eri kasveissa. Tänä vuonna vain yhdessä oli kukintoja, joten varaudun lisäämään.





Yllä olevista malvat ja unikot laitan suoraan kukkamaahan ja kruunukärhön sekä iiriksen lavaan, jotta näen tuleeko niistä mitään. Samoin aion laittaa aiemmin keräämäni kehäkukat suoraan maahan, kunhan ilma vielä kylmenee. Kärhön taimia olen löytänyt pihasta, mutta en ole varma, ovatko ne lähteneet emokasvin latvoista juurtumalla ja iiristä taas olemme jakaneet. Kiva kuitenkin kokeilla. Muitakin kerättyjä ja ostettuja siemeniä on odottamassa lavakylvöjä. Ruusupavun ajattelin kuitenkin kylvää sisälle vasta keväällä.
 Seuraavasta kevästä haaveillen t. HennaMar

maanantai 19. syyskuuta 2022

Kerroksia


 Vino pino kankaita. Mitäpä muutakaan sitä pakollisella ompelutauolla tekisi kuin tilaisi kankaita?! No nyt on sitten trikoot lastenlasten kaksiosaisiin yöpukuihin joulua varten (!) ja vielä pari ylimääräistä puuvillaa ensi kesään (?). Saumuri tuli kuntoon eikä siinä mitään pahempaa ollutkaan tapahtunut kuten pelkäsin. 


On ollut aikaa myös lueskella, kirjaston varaussysteemin kautta saa usein tilattua uusimpia kirjoja. Me halusimme kaiken on kirja 80-luvusta, otsikko on minusta vähän outo. Totta on, että myös meidän elintaso nousi huimasti noina vuosina, mutta tunne oli pikemminkin hämmästyneen onnellinen kaikista uusista asioista. Elimme noina vuosina perheen 'markkinavuosia'. Termin lainasin Pekka Saurin uusimmasta kirjasta, koska se hyvin kuvaa muutosvauhtia. Siirryimme opiskelun jälkeen työmarkkinoille, asuntomarkkinoille, kulutustavaramarkkinoille ja myös matkustelusta ulkomaille tuli kesäloman vakiokuvio. Kirjan alussa on vuosilista eri vuosien tapahtumista. Niin tuttuja kuten aiheittain jaotetut kuvauksetkin, että välillä kirjaa lukeissa mietti, että miksi itsestään selvyyksistä kirjoitetaan. Vähän niin kuin lukisi omaelämäkerran taustoja. Ainoa meille vieraaksi jäänyt oli citykulttuurin nousu. Valitsimme toisin eli asuimme pienellä paikkakunnalla, jossa ainoat markkinat olivat torilla lauantaisin. Sieltä ostimme lasten kanssa arpoja ;-). Kirjalle miinusta huonosta grafiikasta, vaaleanruskea fontti ei todellakaan ole mukavaa luettavaa täydentävissä teksteissä.


Puutarhan ruska on tänä vuonna erityisen upea. Monesti kasvit kaatuvat ja lakastuvat huomaamattomasti, mutta tänä vuonna perennat ovat pysyneet ylväästi pystyssä lehtivihreää kerätessään ja pihaan muodostuu värikerroksia. Kuvan leimukukka tosin vasta kukkii. Tämä on taas niitä yllätyksiä. Olen joskus ostanut lohenvärisiski kuvattuja syysleimuja, jotka olivatkin aniliininpunaisia ja myöhemmin ostin valkoisia. Oisko tuo nyt sitten risteytymä vai lieneekö osa valkosista vihdoin kukkiessaan sekavärisiä. Näiden paikkaa on siirretty niin monesti, etten osaa sanoa. t. HennaMar


keskiviikko 31. elokuuta 2022

Kesäuusintoja


Ompelin Eurokankaan alennussilkistä paidan Ottobren kaavalla, jolla olen aikaisemmin tehnyt molemmille tyttärentyttärille viskoosipaidan. Kangas on silkkisekoite, saa nähdä, miten kestää pesuja. Tällä kertaa kankaan esipesukin unohtui. Kangas on ohut ja läpikuultava ja tarkoitus oli ommella siihen alustoppi, mutta tein juuri sen, mistä kaikki ohjekirjat varoittavat eli ompelin saumurilla vahongossa leikkuuterä ylhäällä. Tai siis yritin, neula katkesi ja kone piti pahaa ääntä. Saa nähdä saavatko sen vielä huollossa korjattua.


Silkkipaidan ompelinkin sitten ompelukoneella ja peittarilla. Onneksi olin jo ehtinyt aiemmin saumuroida10-vuotiaalle paidan. Tästä raporttikankaasta olin jo pari vuotta sitten ommellut t-paidan ja nyt tein muutamaa numeroa suuremman loppupalasta, johon yhdistin yksiväristä trikoota. Yksivärisen ja kuviokankaan yhteen valinta on hankalaa, koska ne kaikki ovat vähän erilaisia.  Tämä musta trikoo oli ainakin samalta valmistajalta kuin tuo raportti ja tuntukin oli hyvin samanlainen.


Puutarhassa meni kesäkukille aiottu penkki uusiksi, koska paikka osoittautui liian varjoisaksi niinkuin etukäteen vähän arvelin. Tänä vuonna pihassa kukki yksi ainoa sormustinkukka ja siirsin tähän yhden rivin ruusukkeita toivossa, että ensi vuonna niitä taas on runsaasti. Tulikellukat ovat talvikylvöstä samoin kuin orvokkikin, joka yllättäen oli itänyt ja tuli muutama kukkakin. Olin saanut pussin lahjaksi ja koska meillä ei ole esikasvatuspaikka laitoin sen lavaan muiden talveksi kylvettyjen kanssa. Tuo etummainen rivi onkin sitten arvoitus, olin (jälleen) merkinnyt nuo siemenkylvöt niin huonosti, etten ole varma, mikä tämä on. Oletan, että Ranskan tulikukka. Näitä taimia tuli paljon ja laitoin niitä jo aiemmin toiseen paikkaan. Jos nämä ovat sitä, mitä luulen, niistä tulee oiva lisä meidän 'vaeltajakukkasiin' eli kaksivuotisiin ja itse siementäviin.

Kohta on aika taas miettiä talvikylvöjä. Sipulikukkia en tänä vuonna laita, koska niitä pieniä on jo runsaasti enkä laita ainakaan tulppaaneja, jotka ensimmäisen kerran houkuttelivat pihaamme peuroja. Syysterveisin t. HennaMar

maanantai 1. elokuuta 2022

Uusiotulokkaita


 Tämä keltakannusruoho on tullut sekasiemenpussissa, jonka muutama vuosi sitten ostin Brysselistä supermarketista. Siemenpussissa oli kesäkukkia ja tuloksena olikin tiheästi kukkiva maapala koivun kannon juuressa. Tuossa pusssissa oli mukana keltakannusruohoa, joka sitten on siementänyt kiven koloihin kannon kohdalla. Keltakannusruoho ((Linaria vulgaris) kuuluu uusiin tulokaslajeihin, joiden tuloaika Suomeen lienee tapahtunut 200-400 vuotta sitten. Toisaalta joissakin artikkeleissa se katsotaan ihan luonnonkasviksi eli tämä laji tuskin aiheuttaa vieraslajiongelmaa.


Paljon uusia lajeja lienee saapunut laivojen mukana ja myöhemmin niitä on tuotu paljonkin, kun puutarhaharrastus vahvistui meilläkin. Laivapaidan nuorimmalle lapsenlapselle oli tarkoitus valmistua ennen heidän lomamatkaansa, mutta kesäflunssa vei puhtia ompelusta. Kangas on viskoosi Eurokankaan positomyynnistä ja jälleen kerran petyin, viskoosi on vähän turhan ohut ja löysä tarkkaan ompeluun. Toisaalta oli kiva koostaa palapelinomaisesti vähän monimutkaisempi työ.

Myös tämä unikko (tulppaaniunikko?) on jäänne tuosta sekapussista. Mukana oli myös ihan tuttuja kesäkukkia kuten ruiskaunokkia ja kissankelloja, joita edellen kasvaa tuon paikan kohdalla. Ovatko tuotuja vai ihan tästä läheltä levinneitä, vaikea sanoa.

Myös preeriaangervo (Filipendula rubra) taitaa olla noita tahallaan tuotuja puutarhakaseveja. Tänä vuonna ne ovat korkeampia kuin koskaan ja ovat pysyneet pystyssä, koska ne kasvavat akileijojen ja vuorikaunokin kanssa yhdessä. Tuo hamekankaan 'vieraslaji' taitaa kuulua sarjaan ei-sitä-koskaan-ollutkaan. Yksisarviset ja sateenkaaret kuuluvat edelleen Mademoisellen mieliaiheisiin. Kankaan hän valitsi itse. Käsityöpuuvilla on vähän painavaa, joten en tehnyt hameesta ihan nilkkapituista, mutta ainakin röyhelöosa on muhkea. Olipa kiva saada pitkästä aikaa valmista aikaiseksi ja kankaitakin on odottamassa seuraavaa inspiraatiota. t. HennaMar

torstai 23. kesäkuuta 2022

Vierailulla Saksassa

 

Vierailtiin ensimmäistä kertaa tyttären kodissa Saksassa. Mentiin lentäen, vaikka olemme sitä viime vuosina yrittäneet välttää. Kokemus oli se sama, lentomatka ei ole mukava, tulee tunne, että on paketti, jota lievästi vastentahtoisesti kuskataan paikasta toiseen. Pikkukentältä lähtemällä vältimme Vantaan jonotuksen, mutta olipa sitä jonoa riittävästi Frankfurtissa. Jatkossa toivon mukaan taas siis maata pitkin.

Syntymäpäivälahjaksi Mademoisellelle ompelin paidan ja pitkän puolihameen, jonka kyllä olisi voinut tehdä pitemmäksikin (kasvua, kasvua). Yhdistelin joustavaa ja joustamatonta,  saa nähdä toimiiko käytännössä. Hameen ompelin yhdistäen eri kaavoja. Tummempi kangas on Nappinjasta. Paitakankaat tilasin aiemmin, enkä ole ihan varma, oliko toimittaja Fabriking. Halusin tuohon voikukkapaitaan vähän ilmavammat hihat ja tilasin Puuhakaspajan  (toimittaja Mereen ) erillisenä saatavan hihakaavapaketin, josta löytyy monta eri mallia peruspaitaan liitettäväksi. Näitä tulee varmasti käytettyä, kun erilaiset puhvihihat ovat taas muodissa.


Varsinaiset puutarhavierailut jäivät tekemättä, sillä helleaalto osui juuri tuonne, mutta olipa tyttären ruukkuistutuksissa paljon katsottavaa. Lämpötila huiteli päivisin jopa 36:n tienoilla ja illatkaan eivät oikein tuoneet helpotusta. Onneksi tyttären perheen asunnolla ja hotellissa oli kummassakin kunnon ilmastointi. Parina aamupäivänä kävimme sentään pikkukaupungin keskustassa ja tietenkin myös kangaskaupassa, josta Mademoiselle sai valita kankaan. Yhdessäolo pitkästä aikaa oli toki mukavaa ja juteltavaa riitti. Juhannukseksi on Suomeenkin luvattu helteitä, mutta toivottavasti pohjoismaalaisittain. T.HennaMar

torstai 26. toukokuuta 2022

Ompelua kaavoista

 

Ompelin itselleni Burdan kaavalla 6187 kevyen kesäpaidan tai niin oli tarkoitus. Tilasin kankaan Kangastukulta Hyvinkäältä ja siinä kävi niin, että tilaamani ohuehko salmiakkikuvioinen puuvillakangas olikin loppunut ja he lähettivät kohteliaasti viestin, että voiko korvata jollain. Vastasin, että ruutukangas käy ja korvauskangas onkin periaatteesa ihan kiva, mutta tähän kaavaan vähän liian paksu ja jäykkä. Ompelin kuitenkin ja lisäsin hihoihin anopin virkkaamat pitsit. Nuo jättisuuret hihat näyttävät edelleen minun silmiini oudolta, vaikka niitä nyt suositaan. Kaava oli hyvä ja helppo ommeltava kuten Burdan kaavat lähes aina. Joustamattomien ompeluun valitsen usein valmiskaavan, koska niissä mitoitus on tarkempaa. Toimittajana oli Fagert, josta yleensä kaavat tilaan. Hyvinkään liikkeeseen päädyin, kun luin jostain, että heillä on hyvä valikoima joustamattomia ja niin olikin.
Myös tyttären mekko valmistui vihdoin. Olen jokusen vaatteen ommellut Named-kaavoilla ja minusta ne eivät ole hyviä. Mitoitus on outo ja tarkoitettu kai yli 180 cm mannekiineille? Onneksi tytär kävi sovittamassa täällä ja koko perhe oli mukana. Kankaan tyttäreni valitsi paikallisesta Eurokankaasta, se on pellavaviskoosia, jota on hyvä ommella ja joka ei kauheasti edes rypisty. Väri on tuollainen vihreähkö eli vaihtuu valossa. Tämän tyyppisiä värejä on nyt paljon pihatarhassa, kun  lehdet puhkeavat. Varsinkin puiden lehdet tulevat mitä erilaisimmissa vihreän sävyissä. Meillä päin oli muutama lämmin päivä ja se teki ihmeitä pihalle kuten joka kevät ja puutarhurin tapaan nyt sitten kaivataan vettä, kun saatiin aurinkoa. t. HennaMar


perjantai 13. toukokuuta 2022

Hävikkiä ja lisäystä pihatarhassa

 Taas on se aika vuodesta, kun tarkastellaan talvituhoja ja toisaalta ilahdutaan uudesta kasvusta. Posliinihyasintti on taas vallannut uusia alueita ja saa sen vapaasti tehdä, koska kukittuaan se katoaa muiden kasvien alle . Tänä vuonna osa on vielä erityisen kookkaita. Luulen, että nämä leviävät kompostin kautta siemenistä. Omat talvikylvöni taisivat taas epäonnistua, ainoastaan kolmessa potissa on taimia, mutta en vielä tiedä, mitä ne ovat.


Joskus taas kasvatus onnistuu paremmin kuin toivoisikaan. Kylvin joskus idänunikon siemeniä keskelle pihaa, kun en muistanut, että se kuihtuu aina heti kukinnan jälkeen. Tuon alemmassa kuvassa olevan yksilön olen siirtänyt pois jo kolme kertaa, mutt edelleen se näyttäisi olevan elinvoimainen ja aidan viereen siirretyt kasvavat myös. Lisäksi näitä on takimmaiseen penkkiin kylvettynä, jonne ne toki sopivat. Tänä vuonna lähes kaikki lasten kanssa istuttamamme sekapussin krookukset olivat valkoisia ja jälleen keltaiset ovat pienempiä kuin muut. Kuvissa näkyvät Scillat ovat tullet pihaamme jostain muualta karanneina.

Isoin harmi talven jälkeen on ollut huomata, että Tuuren pihlajan suojaus ei ollut riittävä ja siitä on huolellisesti nakerreltu (jänis?) kuorta pois parinkymmenen sentin matkala. Muiden kasvien suhteen ollaan vielä odottavalla kannalla. Osa pernnoista näyttäisi jäävän pienemmiksi kuin yleensä esimerkiksi pieni särkynyt sydän, mutta vielä se ehtii kasvaa. Ihmetykseksemme yhtään malvan alkua ei ole ilmestynyt, vaikka niitä on ollut pihassa vuosikausia runsaasti, mutta täytynee vain olla kärsivällinen.


Esikon jakaminen näyttää jälleen onnistuneen hyvin. Viime vuonna istutetut luumu- ja omenapuut näyttäisivät olevan kunnossa, joten vielä tappioita ei näytä olevan paljon. Olen kevään ensimmäiset siemenkylvöt tehnyt jo ulos ruukkuihinkin ja suojannut ne harsoilla. Tyttären leningin ompelin valmiiksi, joustamattoman ompeluni on hidasta, joten muuta en ole nyt tehnyt. Olemme myös matkustelleet lähikaupungeissa ja kesällä on tarkoitus matkustaa Saksaan. Oma elo valkenee, vaikka maailmalla näyttää synkältä. t. HennaMar



tiistai 12. huhtikuuta 2022

Kevät etenee

 

Tänään tuntuu pitkästä aikaa siltä, että kevät sentään tulee. Kuva on otettu pari viikkoa sitten ja lumitilanne on ollut tuollainen tai lunta on ollut enemmän näiden viikkojen ajan. Eilen sentään huomattiin raparperin versoja, mitään muuta ei vielä erotu. Ompelin Königreichen kankaista pakettiin kesävaatteita lapsenlapsille. Tuo sateenkaarikangas näytti vähän valjulta ja yöpukumaiselta luonnossa, joten lisäsin siihen kotoa löytyneestä ryhdikkäästä, keltaisesta trikoosta osia. Kaava on jälleen oma sovellus Ottobren kaavoista. Kaavoja on nyt helpompi soveltaa, kun sain tyttäriltä mittataulukot, jotka löysin netin ompelusivuilta. Tosin taulukossa ei ollut pään ympärystä, jota tarvitsin pantaa varten. Nyt lukuja on helppo päivittää.

Pikkuveljelle peruspaita ja Ninja-myssy Ainoa:n kaavalla. Tein päähineen kaksinkertaisena tilkuista, mutta voi olla , että se on liian kuuma tai ahdas, jolloin vuorin voi leikata pois. Ei kai tämä ihan 'oikeaoppinen' ole, mutta kelvannee leikkeihin. Lasten kanssa saa tutustua usein aivan uusiin asioihin. Selailin aihetta ja löysin jopa Ninja-koulutuksen Japanista, tosin se taitaaa nykyisin olla enemmän historian opiskelua.

Toisen tyttären lapsilta saatiin postissa toivottu ja odotettu päivitys piirustuskokoelmaan pakastimen ovessa. Nyt onkin tiedossa sukulaistapaamisia kolmena viikonloppuna, sekin lisää valoa elämään. t. HennaMar


tiistai 22. maaliskuuta 2022

Esikkoja odotellessa

 

Tyttäreni toi minulle vähän erikoisemman esikon talvilomalla. Valkoiset kukat muuttuvat vähitellen violeteiksi. Myös lehdet ovat kiharammat kuin pihaesikoillani. Pihalla olen jakanut kirkuvan punaista esikkoa ja istutin sinne myös joku kevät keltaisen, joka yllättäen muuttui punaiseksi sekin. En tiedä vaikuttaako valo tai ravinteet, joita kasvihuoneilla käytetään. Aion kuitenkin istuttaa tämänkin keväällä maahan nähdäkseni menestyykö ulkona. Esikot tulevat lähes ensimmäisinä perennoista ja kukkivat pitkään.


Tilasin jälleen Korpikankaalta siemeniä. Mukana on myös pari perennaa, joille ajattelin kokeilla talvikylvöä. Sormustin- ja tulikukkaa voisi toki kokeilla kylvää suoraan maahankin. Tulikukkaa pihassa on peruskeltaisena, joka on itsestään ilmestynyt. Sormustinkukkia sain aikanaan työkaverilta ja niitä ilmestyy joka vuosi joskus enemmän joskus vähemmän. Valkoisia olen kylvänyt, mutta niitä on tullut vain noin yksi vuodessa. Heinää ajattelin kylvää ruukkuun. Ruukussa kasvatan myös revonhäntää ja kirjavaa kohtalonkukkaa kuten jo  monta vuotta. Omavaraisia meistä ei ainakaan minun viljelmilläni tule, niin huonosti ovat kasvilaatikkoviljelmät toimineet, mutta taas yritetään :-).

Toistaiseksi piha on vielä lumen ja jään vallassa. Ompelussa on ollut taukoa, kun postilähetykset tuntuvat jumittavan. Valoa nyt taas riittää. t. HennaMar




lauantai 12. maaliskuuta 2022

Kevättä kohti

 

Lueskelin helmikuun alussa Sutisen Heimojen Suomi-kirjan ja hämmästyin, miten tuttuja kaikki nuo tarinat olivat kansakouluajoilta. Aloitin koulun 1959 ja topeliaaninen henki vallitsi tuolloinkin vielä koulukirjoissa. Tarkkaan olen omaksunut kuvaukset suomalaisista heimoista, joita siis oikeasti ei ole olemassa, tarinat ja paikat ovat. Muistan jopa useampien maakuntalaulujen sanat... Lapsuuden varjot sotasuru ja -pelko ovat palanneet entistä synkempinä, niitä en kuitenkaan tässä harrastusblogissa käsittele.


TYttären perhe vieraili talvilomalla ja ompelin lastenlapsille paidat. Kankaat on tilattu Saksasta, Königreich der Stoffe. Paitojen kaavat ovat Ottobresta, keltaisen paidan hihakaavat piirsin uudelleen ja kaavakin on yhdistelmä aikuisen ja lapsen kaavasta. Sain vihdoin aikaiseksi toimitettua tyttärille netistä tulostamani mittataulukot lastenlasten mittamerkintöjä varten, jatkossa on  helpompi vailta oikeita kaavakokoja. Kävimme myös tyttären kanssa ostamassa kankaan kaavaan, jonka ostin hänelle syntymäpäivälahjaksi. Mukava vaihteeksi tehdä jotain erilaista.


Tein vielä talven pakkasilla kylvöjä kotoa löytyneistä siemenpussien lopuista ja itse kerätyistä siemenistä. Ainoastaan orvokkipussi oli uusi, lahjaksi saatu, enkä kyllä tiedä olisiko niitä kuulunut kylvää ulos. Kovin kummoisia tuloksia en näistä odota, keväällä sen sitten näkee. Sisäkylvöjä en ole tehnyt, viime vuonna kasvatin kelloköynnöksiä, enkä halunnut nyt mitään niin pitkäaikaista (ja isoa). Kylvän vain valkoista Miinaköynnöstä, Ipomoea quamoclit, kesäköynnöksiksi. Ihmettelin vain, kun norjankielisessä ohjeessa esikasvatuksen pituudeksi oli annettu 3-4 viikkoa, muilla pohjoismaisilla kielillä myös suomeksi 4-8 viikkoa. Päätin vielä odotella huhtikuun alkuun.

Lumen sulaminen kestää tänä vuonna ja monin paikoin maata peittää paksu jääkerros. Voi olla, että talvituhoja tulee, mutta kevään saapuminen ilahduttaa yhtä kaikki. t. HennaMar

lauantai 5. helmikuuta 2022

Kympin paitapusero

 

Tilasin Eurokankaan Vitosen päiviltä myös puuvillakangasta pari metriä ja ompelin itselleni paitapuseron. Kaavan yhdistelin Ottobren kaavoista ja paidasta tulikin juuri sellainen kuin halusin. No, kaulus ei ole ihan sitä, mitä kuvittelin, mutta muuten ja on mukava päällä. Toivon mukaan kestää yhtä kauan kuin yli parikymmentä vuotta sitten ostamani vihreä puuvillainen paitapusero. Ehkä vähempikin kestävyys riittäisi ;-). Tämä 100 % puuvillakangas on keskipaksua ja sellaista vähän karheaa. Pesin kankaan ennen ompelua eikä se pahemmin rypistynyt (kuvassa näyttää ryppyiseltä, laiska kuvaajan asettelu). Joskus halvoissa kankaissa on jokin viimeistely, joka pesussa häviää ja tuloksena on rättimäinen kangas. Näin on mielestäni erityisesti viskooseissa.  Napit löytyivät kotoa. Mies osti joskus muutama vuosi sitten hyvää hyvyyttään kirpparilta kaksi lasipurkkia nappeja. Värejä on tasan kaksi, koko kaikissa sama ja yhteensä niitä lienee muutama sata kpl. Vihreä, tuollainen himmeähkö sammaleen vihreä on toki lempivärini, mutta ehkä ihan kaikille ei löydy käyttöä.

Kuvasin paidan perintökeinutuolissa, joita meillä on kaksi. Ylen Aarrepaja-ohjelmasta opin, että malli on Ballerina, suunnittelija Esko Pajamies. Tuolit ovat kokeneet kovia mm. koiranpennun pureskelua. Alunperin ne olivat musta ja valkoinen, mutta yläkerran remontissa saivat vaaleansinisen värin. Kuten korjausohjelmassakin todettiin, ne on ilmeisesti osattu tehdä todella hyvin, yksikään pinnoista tai muista liitoksista ei ole näissäkään löystynyt. Kestävät varmaan ainakin toiset kuusikymmentä vuotta.


Nyt on taas tulpaaniaika ja tilasin ruokakaupasta 15 kpl:n sekakimpun, tosin siinä kyllä oli vain 14. Kaunis joka tapauksessa. En ole vielä aloittanut taimikasvatusta ja talvikylvötkin ovat tekemättä. Saas nähdä saanko aikaiseksi, pihalla on nyt kyllä lunta reilusti ja taas suojasäätä. Seuraavaksi ajattelin jo suunnitella kesävaatteita ja tilata kesäkukkien siemeniä. Iloista kevään odotusta ! t. HennaMar

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Valtteri kävi täälläkin

 


Täällä rannikolla tosin lauantain sade tuli alas vesiräntänä ja lumi alkoi kertyä vasta yöllä. Sitä enemmän lumi sitten tarttui puiden ja pensaiden oksiin ja jopa pressuun takapihalla. Outo talvi, kun lämpötila vaihtelee hurjasti koko ajan.


Olen ommellut laatikoissani olleista kankaista. Mademoisellelle tein bomberjakun puuvillakankaasta, jonka olin oikeastaan tilannut kauluspaitaan, mutta kangas osoittautui liian paksuksi siihen tarkoitukseen. Lisäksi ompelin puolihameen aikanaan leggingseihin varaamaani kankaasta, koskapa neiti on pikku hiljaa siirtymässä pinkkimaailmasta muihin väreihin. Näin puoilihameena tuo ehkä vielä menee, koska hän pitää kaikesta liehuvasta ja värikin oli tuohon takkiin sointuva.


No itse asiassa takin vuoren jouduin tilaamaan, se on Eurokankaan Vitosen päiviltä ja tilasin myös pikkuveljen hupparikankaan Majapuulta. Monsieur Ff kun  on enemmänkin ollut Herr Dino viime aikoina. Olipa muuten mukava joustocollege ommeltavaksi , niissäkin huomaa iso ja eroja ommeltaessa. Kaikki muut kankaat ja tarvikkeet siis kotoa löytyneitä. Kaikki vaatteet on tehty Ottobren kaavoja enemmän tai vähemmän muokaten. Noitten collegehousujen ohjetta en kyllä ymmärtänyt, siinä oli sellaiset ihmeelliset jatko-osat taskujen yläosissa, enkä vieläkään tiedä, miten ne olisi pitänyt ommella. Kaava oli Juggler OB 4/2015 enkä suosittele vai oletteko kenties ommelleet ohjeet ymmärtäen? Housuissa ja puolihameissa käytän aina nappikuminauhaa, koska vaatteet lähetetään pakettina, joten vyötärön ompelu on aina muutoinkin vähän hankalampaa.

Pimeys alkaa vähitellen hellittää, mutta ei oikein voi puhua talven selän taittumisesta, kun talvea ei ole oikein ollutkaan. Hyvä kuitenkin, että ihan kohta ollaan helmikuussa. t. HennaMar

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Uudelle vuodelle

 

Keräilin vähän yhteen kuvaan viime vuoden ompeluja mielessäni mahdollinen Make Nine suunnitelma vuodelle 2022. Päädyin kuitenkin siihen, että jatkan entiseen tapaan eli ompelen sen mukaan kuin ideoita ja intoa löytyy. Toki syntymäpäivät yms. rytmittänevät tekemistä edelleen, mutta en aio niitäkään kovin pitkälle miettiä. Ompelin välipäivinä Toimeliaalle neulepaidan, mutta muutoin ei tarkempia suunnitelmia vielä ole. Edelleen hankaluuksia tuottaa tilaaminen, kun kankaita ei voi edeltä käsin testata sormituntumalla. Esimerkiksi tuo neulekangas oli oikeasti aika karmea ommeltava, koska se venyi joka suuntaan erityisesti pituussuunnassa.


Amaryllis intoutui kukkimaan vasta joulun jälkeen. Joulu meni kivoissa tunnelmissa, kun poika oli tyttöystävineen meillä ja innostunutta 'lapsen' osaa hoiti heidän koiransa Nobel. On hauska seurata, miten innokkaasti Nobel on mukana kaikessa ja toki sai myös omia lahjoja. Ostamamme pallolelu tosin hajosi heti ensi käsittelyssä, mutta eipä se leikkiä haitannut. Tapanina vierailimme  tyttären perheen luona.

Tein syksyllä lapsille kuvakirjan omista ja yhteisesti jaetuista kuvista vuoden 2019 joulusta 2020( ei vaan )2021 kesään. Kirjaa tehdessäni kuvittelin, että siitä tulee muistio omituisesta, päättyneestä ajanjaksosta. No sama omituisuus jatkuu edelleen. Minusta on aina tuntunut, että tammikuu kestää kahden kuukauden ajan eikä tämä vuosi varmaankaan tee poikkeusta. Siksikin haluan säilyttää ilon ja innostuksen uusista ompeluaiheista. Valoisampia aikoja odotellen t. HennaMar