Uusiotulokkaita

 Tämä keltakannusruoho on tullut sekasiemenpussissa, jonka muutama vuosi sitten ostin Brysselistä supermarketista. Siemenpussissa oli kesäkukkia ja tuloksena olikin tiheästi kukkiva maapala koivun kannon juuressa. Tuossa pusssissa oli mukana keltakannusruohoa, joka sitten on siementänyt kiven koloihin kannon kohdalla. Keltakannusruoho ((Linaria vulgaris) kuuluu uusiin tulokaslajeihin, joiden tuloaika Suomeen lienee tapahtunut 200-400 vuotta sitten. Toisaalta joissakin artikkeleissa se katsotaan ihan luonnonkasviksi eli tämä laji tuskin aiheuttaa vieraslajiongelmaa.

Paljon uusia lajeja lienee saapunut laivojen mukana ja myöhemmin niitä on tuotu paljonkin, kun puutarhaharrastus vahvistui meilläkin. Laivapaidan nuorimmalle lapsenlapselle oli tarkoitus valmistua ennen heidän lomamatkaansa, mutta kesäflunssa vei puhtia ompelusta. Kangas on viskoosi Eurokankaan positomyynnistä ja jälleen kerran petyin, viskoosi on vähän turhan ohut ja löysä tarkkaan ompeluun. Toisaalta oli kiva koostaa palapelinomaisesti vähän monimutkaisempi työ.

Myös tämä unikko (tulppaaniunikko?) on jäänne tuosta sekapussista. Mukana oli myös ihan tuttuja kesäkukkia kuten ruiskaunokkia ja kissankelloja, joita edellen kasvaa tuon paikan kohdalla. Ovatko tuotuja vai ihan tästä läheltä levinneitä, vaikea sanoa.

Myös preeriaangervo (Filipendula rubra) taitaa olla noita tahallaan tuotuja puutarhakaseveja. Tänä vuonna ne ovat korkeampia kuin koskaan ja ovat pysyneet pystyssä, koska ne kasvavat akileijojen ja vuorikaunokin kanssa yhdessä. Tuo hamekankaan 'vieraslaji' taitaa kuulua sarjaan ei-sitä-koskaan-ollutkaan. Yksisarviset ja sateenkaaret kuuluvat edelleen Mademoisellen mieliaiheisiin. Kankaan hän valitsi itse. Käsityöpuuvilla on vähän painavaa, joten en tehnyt hameesta ihan nilkkapituista, mutta ainakin röyhelöosa on muhkea. Olipa kiva saada pitkästä aikaa valmista aikaiseksi ja kankaitakin on odottamassa seuraavaa inspiraatiota. t. HennaMar

Mekko valmis

 

Kuvassa pihatarhuri iltakierroksella. Kuvasta näkyy pihamme varjoisuus, ilta-aurinko siivilöityy vain sieltä täältä metsikön takaa pihaan. Tänä kuumana kesänä se on kyllä ollut hyvä ominaisuus, mutta on vaikuttanut tietysti kasvien valintaan.

Mekon kuvissa taas näkyy valon vaikutus väreihin. Pihassamme parhaiten tulevat esiin vaaleat valkoiset ja keltaiset sävyt. Kohta on töyhtöangervojen kukinnat auki ja ne muodostavat vaaleat pilvet puutarhan reunamille. En loppujen lopuksi joutunut muuttamaan mekon kaavaa paljonkaan. Lyhensin reilusti, se oli ohjeissakin sanottu ja kavensin vähän yläosan etukappaletta. Tein jopa niskaan aukon nappilenkillä, vaikka sitä ei välttämättä tarvitse. Huolitteluun käytin ohjeistettua ala-varaa silitettävällä kovikkeella vahvistettuna. Taskujen ompelussa vähän takkuilin; niitä en tehnyt testikappaleeseen, mutta nekin ovat nyt paikoillaan.

Toisin kuin ompelukset, piha ei koskaan valmistu ja siellä riittää aina ihmeteltävääkin. Esimerkiksi harjaneilikat, jotka tekevät samaan kukkaterttuun erivärisiä kukkia ja purppuraheisiangervo, jossa yksi oksa vaihtaa väriä kesken kaiken. Kaksivuotisten harjaneilikoiden kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, koska ensimmäisen vuoden kasvut ovat lamoavia ruipeloita, joista ei uskoisi näin upeita kukkia tulevan. Purppuraheisiangervoja meillä oin kaksi ja kolme lisää on naapurissa. Mies onkin löytänyt pieniä taimia ja nyt niitä on kasvamassa kolme tontin takakulmassa.

Minulla oli viime vuonna paljon erilaisia unikoita sekä maassa että ruukuissa ja yllä olevat ovat viime vuoden 'satoa'. Tanskan lippu on vaihtunut Sveitsin lipuksi ja mustasta joutsenesta on tullut punamusta. Vaikka pihassa on vähän kesäkukille sopivia paikkoja, yritän aina kasvattaa kesäkukkia maassa ja ruukussa. Niiden kasvua on mukava seurata, vaikka se joskus hidasta onkin t. HennaMar

 

Sinivoittoista

 

Toisin kuin tulppaaneista, tiedän varmasti, mistä nämä Tiibetinkoirankielet eli Kesälemmikit (Cynoclossum amabile) ovat pihaan tulleet. Sain nimittäin vuosia sitten kaksi pussillista siemeniä siskoltani ja sen jälkeen ne ovat kaksivuotisina vaeltaneet ja myös lisääntyneet kaikkialle pihaan.Eniten on sinisiä , joitakin valkoisia ja joskus vaaleanpunaisia. Ei haittaa yhtään, päinvastoin, nämä sopivat kaikkien kasvien seuraan ja ne on helppo poimia kokonaisina pois, kun kukinta on ohi. Oisko tämä nyt sitten sitä dynaamista puutarhasuunnittelua (?), ainakin tarhuri pysyy liikkeessä...

Myös ommelluissa vaatteissa on paljon sinistä. Tämä kietaismekko on ommeltu Ottobre Woman-kaavasta muokaten, toivottavasti on sopiva. Valkoinen oli niin voimakkaasti läpinäkyvä, että laitoin mekkoon kokovuoren. Pikkuveljelle ompelin laatikkopaidan, jonka selkäosa on yksivärinen sinininen. Vanhassa Ottobressa oli hauskasti sama kaava sekä pienemmässä että isommassa koossa. Ompelin pienemmän koon viime kerralla serkkupojalle. Tällainen laatikkomalli on toivon mukaan viileämpi kesäkuumalla, joka meille on jo saapunut. 

Keväinen kosteus on suorastaan röyhäyttänyt kaikki kasvit. Onneksi näin, sillä talvikylvöistä ei tullut oikein mitään, ainoastaan punapäivänkakkarat ja ritarinkannukset itivät enemmän.(klik). En tiedä , mikä oli vikana aika, paikka vai multa vai joku muu? Ostamistani perennojen siemenistä iti vain verikurjenpolvi: yksi ainoa! Itse kerätyistä en saanut ainuttakaan paratiisililjaa, vaikka viime vuonna niitä tuli parikymmentä ja karhunjuuria tuli kaksi. Huomasin nyt, että karhunjuuri oli itse pitänyt huolen lisääntymisestä ja pieniä taimia on kukkamaassa ja poluilla kymmenkunta.

 Ja kyllähän se taimettaminen onnistuu, kun on oikeat otteet. Mies laittoi uuden omenapuun tukikepiksi viime vuonna vanhasta puusta leikatun oksan ja nyt siitä on kasvamassa viisi uutta versoa, vaikka keppi oli ollut vajassa vuoden. Taitaa olla niinkuin norjalaisessa puutarhaohjelmassa sanottiin eli että elävää omenapuuta ei leikkaamalla saa tapettua. Puutarhan vehreydestä nautitaan nyt, viis hyttysistä! t. HennaMar

Ompelumaniaa?

 

Tilasin yksivärisiä kankaita vaalentamaan Königsreichen kankaiden tummuutta ja ompelin toisen tyttären lapsille vaatteita pakettiin laitettavaksi. Nyt kun emme ole heitäkään tavanneet kuin pikaisesti, tuntuu että olen entistä enemmään ulkona lasten vaatteista. Tuo collegeliivin kaava on Ottobresta vuodelta 2013 ja voi olla, ettei tällaisia käytetä enää. L.A.P. nimesi liivin nimittäin 'gansteriliiviksi' ?! Tilasin kokeeksi uuden lasten/nuorten vaatteiden kaavalehden Katia Kangas-Mallasta ihan uusien ideoiden saamiseksi. Tuollaisen paksun vaatteen ompelu on aina yhtä hankalaa, mutta sain sen sitten lopuksi tehtyä.

Isosiskon puseroon tilasin meleerattua trikoota, joka väriltään nyt tällä kertaa osui oikeaan. Kankaan tuntu on kuitenkin vähän karhea ja epäilen sen kutittavan pitäjäänsä. Ompelin tuon alemman puseron, jossa on oranssi resori tummanpunaisesta trikoosta tarkoituksena, että sitä voisi käyttää kevyenä aluspaitana. Tuo kangas taas oli kuitenkin aivan liian napakkaa ja kovaa siihen tarkoitukseen, joten ompelin sitten vain pitkähihaisen puseron. Kaikki kaavat muokattu Ottobren kaavoista ja tuo kukkapusero niistä vanhemmista, joissa usein on mielenkiintoisia leikkauksia.

Samalla kun olen ommellut , olen katsellut, miten muut harrastelijaompelijat ompelevat ! Löysin sattumalta Areenasta harrastelijaompelijoille tarkoitetun ohjelman Suuri Ompelukisa (The Great British Sewing Bee, BBC). Areenasta löytyy kaudet 5 ja 6, jotka ovat vuosilta 2019 ja 2020. Ohjelman jaksoissa on aina kolme tehtävää: ensin ommellaan paikan päällä jaetusta kaavasta, johon myös kankaat valitaan kisapaikan hyllystä, toisena ommellaan tuunaustehtävä ja kolmantena on sitten kotona etukäteen tiedossa ollut vaate, johon tuodaan kaava ja kankaat. Tuo kolmas ompelu sovitettan elävälle mallille.On mielenkiintoista nähdä, miten osallistujat valitsevat kankaita ja miten he toteuttavat työnsä. Kyseessä on kilpailu, jonka finaali ratkaistaan kolmen kesken, mutta aika kivasti formaatti toimii ompelusta kiinnostuneille katsojille, ainakin minulle. Katsoin viidennen kauden lähes putkeen, kun sen löysin. Tuunaustehtävistä mielenkiintoisin oli se, jossa tuotiin ommeltavaksi edellisiltä kerroilta jääneitä tilkkuja. Kuulemma harrastelijoiden kankaista noin 30 % menee hukkaan.

Kelloköynnökset on nyt kaikki ruukuissa ja niitä on yhteensä 16, kun tänä aamuna yllättäen ilmestyi vielä yksi. Ahtaasti ovat, täytynee osa siirtää maahan, jos kesään selviävät. Tein norjalaisen Minun puutarhani-ohjelman ohjeilla eli liotin siemenet vedessä ja inhan limaisia niistä tulikin, joten joissakin on ollut kaksi tai kolmekin yhdessä. Siemenet neuvottiin asettamaan pystyyn, mikä oli vähän ongelmallista sammalnapeilla, koska ne ovat niin tiiviitä, mutta minulla on tuntuma , että lähes kaikki siemenet itivät. Tarkkaa lukumäärää siemenpussin sisällöstä en muista. Tuosta norjalaisesta ohjelmasta pidän kovasti, koska siinä esitellään ihmisten oikeita, omia puutarhoita, joihin tehdään jotain pientä muutosta. Olen kyllästynyt ohjelmiin, joissa pihalle tullaan viiden työkoneen ja tonnien multa-maakuormien kanssa. Puutarha on kestolaji. t. HennaMar

Talvikylvön ja vesitalven tuloksia

Viime talven jatkuvat vesisateet ja puuttuva lumi vaurioitti meillä puuvartisia kasveja. Kuvan kummitus on kilsepensas, joka oli täällä jo muuttaessamme. Sillä on ikää jo ainakin 35 vuotta eli onhan se voinut kuihtua vanhuuttaan, mutta epäilen, että savimaassa ollut vesi on tukahduttanut juuria. Kuvassa näkyvä pienempi, valkoiseksi välähtänyt 'kummitus' on kirjosieppo lennähtämässä pönttöönsä.

Kuvissa on lähes samanikäiset vuohenkuusamat. Itse asiassa tuo kuihtunut on vuoden vanhempi kuin alakuvan tiarellojen takana kukoistava. Hyvin säilynyt on rinteessä eli siinä ei varmaan vesi ole maannut juuristossa. Muita kärsineitä ovat valkoinen syreeni ja paatsamaköynnös. Sen sijaan köynnöshortensia voi todella hyvin ja kärhöt kohtalaisesti. Vesitalven jälkeen lähes kaikki perennat ja varsinkin kaksivuotiset kukat ovat kasvaneet suorastaan jättikokoon. Pitkästä aikaa illakkoa on taas useassa paikassa.  Mielestäni myös kukinnat ovat aikaisessa, mikä voi johtu lämpöisistä kesäpäivistä.

Yllättäen havupuut kuitenkin ilmesesti pitävät lumettomasta talvesta? Ainakin kaikkien havujen vuosikasvut ovat todella suuria. Kuvassa Kääpiöserbiankuusi. Atsaleasta ei tiedä, kun se on meillä enemmän tai vähemmän kitunut jo vuosia, paikkaakin on vaihdettu jo kolmesti.

Siinä niitä nyt on talveksi kylvettyjä:

• punapäivänkakkaroita iti kaksi, joka on kyllä vähän, koska olen niitä alun perinkin siemenistä kasvattanut ja nyt uusi yritys toi kehnon tuloksen
• lehto- (kelta?-)ängelmiä iti noin pari sataa, osa on vielä ruukuissa osa seillä täällä maahan koulittuina. Tosin emotaimetkin (kylvetty 6 vuotta sitten) ovat nyt tuuhentuneet selvästi.
• paratiisililjat itivät myös hyvin ja se onkin tarpeen, koska siirsimme ne viime vuonna pihan etuosaan keittiön ikkunan alle. Viidellä emokasvilla on ikää jo 17 vuotta ja siirrossa yksi niistä otti ja kuoli, yksi on tehnyt valtavast nuppuja ja kolme jöröttää...
• niin ja sormivaleangervoista ei yksikään itänyt niinkuin vähän etukäteen arvelin. Onneksi pihasta löytyi jälleen muualle siirretyn paikalta ilmeisesti juuren palasta kasvanut yksilö. Näitä kai pitäisi sitten lisätä jakamalla?
• kuvassa on myös keväällä kylvettyjä tuulinunikkoja, meillä ei kannata sisälle kylvää, valo ei riitä. Sen sijaan itse kerätyt unikon siement, jotka kylvin suoraan maahan, pursuavat kasvua.

Simenistä kasvattaminen on hidasta, on ainakin ollut Elimäeltä Mustilan arboretumista tuomieni osalta, mutta toisaalta on hauska seurata, miten pienen piensitä taimista kasvaa suuria.

Villapaju piti myös lumettomasta talvesta, vaikka taitaa pohjoisen kasvi olla ja onneksi viime vuonna istutettu höyhenpensas on kunnossa. Kasvilaatikkoon kylvin nyt kesävihanneksia, joita en kyllä yleensä saa onnistumaan. Kasvua seuraten t. HennaMar

Liikaa elinvoimaaa?

Puun ja kuoren välissä! Pihatarhurin ikiongelma on kasvien erilainen elinvoima. Puutarhaan usein haluaa 'vaikeita' kasveja, vaikka 'helppojakin', joilla täyttää piha, löytyy kyllä. Kielosta on tullut meille kasvi, jota joudumme raivaamaan pois. Annamme sen kasvaa pikkumetsän puolella, mutta piha-alueelta yritämme poistaa. Kuten kuvasta näkyy rönsykavu on uskomattoman sitkeätä. Toinen hankala maan alla kulkeva on meillä tuoksuvatukka, jota emme ole itse laittaneet. Sen maanalaiset varret yltävät helposti jopa metriin. Vastaava pensas on kuulemma kilsepensas, mutta meillä se on pysynyt paikallaan. Johtuu ehkä siitä, että se on ajellun nurmikon keskellä. Pensaalla on jo ikää ja vain yksi kunnon varsi, toivoisimme siis sen leviävän.

Maan alla voimakkaasti kasvavat ovat todella salakavalia. Yksi, jota jouduimme poistamaan monta vuotta oli meille Huiskunauhuksena myyty, joka ei siis oikeasti ole nauhus, vaan on tieteelliseltä nimeltään Sinacalia tangutica. Kaunis pystyssä kasvava kukka, mutta se tekee maan alle jonkinlaisia juurimukuloita, joita saa kaivaa ylös syvältäkin. Toki siemenestä kasvavat voivat nekin olla tosi kavalia. Meille pääsi vaihdossa ukonhattujen joukossa vuohenkello ja sen siementaimia löytyy vuodesta vuoteen. Päästin sen nimittäin kerran kukkimaan, kun luulin Pisamakelloksi kuten ilmeisesti  Paula Ritanen-Närhi  tässä artikkelissa. Surukseni luin, että kaihonkukka kuuluisi pahasti leviäviin. Se on meillä uusi ja kovasti olemme odottaneet sen tuuheutumista.

Olemme sitä myös laittaneet useampaan kohtaan, saa nähdä kuinka käy. Kaksivuotiset saavat meillä kasvaa (klik). Yritämme kuitenkin välttää niidenkin leviämistä takametsikköön. Siemenestä leviävistä hankala on myös konnanmarja, jota myyjän suoisituksesta laitoin kerran paikkaan, johon lumet putoavat talvella. Se kasvaakin komeasti ja kauneinta ovat punaiset marjat, kyseessä siis Punakonnanmarja (Actaea erythrocarpa). Siemenet eivät tunnu tuhoutuvan ulkokompostissa ja siementaimia saa jatkuvasti olla nyppimässä. Konnanmarjaa kasvaa myös luonnossa, ei tosin punaista, joten täytyy aika ajoin tarkistaa tontin rajat. Hyvä puoli on, että nykyisin tunnistamme pienetkin taimet. Isoa kasvustoa on vaikea poistaa.

Maan laadulla on tietenkin suuri merkitys ja mies levittää kompostimultaa joka kevät uuden kerroksen kukkamaihin. Lähes joka vuosi laitetaan uusi kukkapenkki tai puretaan jokin vanha ja tämä näkyy hauskasti perennoissa. Esim. ukonhattu on parannetun maan puolella jo tuplasti korkeampi kuin alempana rinteessä. Jotkin siemenkasveista vaativat itääkseen uutta maata tai ainakin tyhjää tilaa. Ne voivat myös itää liiallisesti kuten unikot. Liian tiheässä ne kasvat pienemmiksi ja pienemmiksi ja tekevät silti kukkaa. Itsepintainen siemenestä kasvatettu on Idän unikko, Papaver orientale, jonka olen siirtänyt keskipenkistä kolme kertaa ja edelleen se tulee: molemmissa paikoissa. Päinvastainen on Preeria-angervo, Filipendula rubra, jonka olemme monesti uskoneet hävinneen, mutta joka aina ilmestyy uudelleen jostain, mutta ei sieltä mihin se on laitettu. 

Uskollisesti paikallaan kukkivat narsissit, joiden jakamisessa en ole onnistunut. Nyt on taas se aika, kun kaikki kasvit pursuavat elnivoimaa ja ihana niin. t. HennaMar

Kesäkukkia ja vihanneksia

Tilaukset kesää varten on tehty. Minulla ei ole kunnollista paikkaa esikasvatukseen ja siksi pyrin ostamaan kesäkukkien siemeniä, jotka voi kylvää suoraan ulos joko maahan tai ruukkuun. Yllä olevat ovat kaikki jo yhden tai useankin kerran kokeiltuja luottokasveja, jotka tänä vuonna toimitti paikallinen Siemenvesa. Mies haki siemenet, koska en itse uskaltanut sisälle. Heillä on aiemmin ollut kivijalkamyymälä, jossa kävinkin usein. Sieltä sai myös heidän pussittamiaan siemeniä, niiitä ovat nuo keltaiset ja oranssit kehäkukat. Sievikkiä ja punarevonhäntää olen kasvattanut ruukuissa lähes joka kesä. Japaninhumalaa en ole kasvattanut pitkään aikaan ja luulen, että sen kohdalla täytyy tehdä poikkeus eli kylvää sisällä ja esikasvattaa vähän aikaa. 'Mörköunikkoja' toin ensimmäisen kerran matkalta, ne ovat olleet tummmepia kuin kuvassa ja hurjan näköisiä. Oikea kauppanimi viittaa mustaan joutseneen. Myös kirjokohtalonkukka on eka kertaa tullut pihaan matkatuliaisina, olen kasvattanut sitä ruukuissa vaikka sen kasvumuoto on ulospäin ruukusta, se ei haittaa, kun kukkia on ollut todella runsaasti ja ruukku on maassa.

Myös kaikki Korpikangas Simen Oy:stä tilatut ovat helppoja kasvatettavia ja tuttuja edellisiltä vuosilta. Tuossa unikkkokokoelmapaketissa on toki muutama  minulle uusi lajike. Aion laittaa sitä viime vuoden uusimpaan maahan, kunhan ensin lisätään multaa. Viime vuoden kukat jäivät minikokokoisiksi?! Uusin kukkamaa on vasta tuloillaan, mies tekee sitä entisen puupinon paikalle. Puut olivat omalta tontilta kaadetuista puista ja on nyt kaikki poltettu pesässä. Tarkoitus oli kevään aikan teettää saunaremontti sähkösaunaksi, mutta siitähän ei nyt tule mitään. 

Olen huono kasvattamaan vihanneksia tai sellaisia helppoja kasvatettavia en ole löytänyt... Salaateista ainoastaan pilleröidyt siemenet ovat onnistuneet hyvin, tuo jääsalaatti on Vesan siemenestä. Myös kylvönauhat yleensä onnistuvat joten kuten ja niitä ovat nuo loput kasvilavaan menijät. Nyt ei puutu kuin kesäilmat, on luvattu taas kylmenevää. Jännityksellä odotamme, miten monivuotiset ovat selvinneet olemattomasta talvesta. t. HennaMar.

Yhdeksän hyvää, pari pahaa ja 9 arvoitusta, vuosi 2019 kuvina.

Pihapuutarhassa ei koskaan voi tietää mikä toimii ja mikä ei ja yllätyksiä tulee joka vuosi varmaan ensi vuonnakin:

1. Pihastamme katosivat viime kesäksi rusakot, joita enimmillään saattoi nähdä 10 yhtä aikaa. Sen sijaan pieni jäniksenpoikanen oli alkukesällä jätetty hiekka-/maakasan viereen. Ilmesesti emo toi sen siihen aina uudelleen ja kun se kasvoi 'isoksi' se palasi tuttuun ja turvalliseen paikkaan. Tuleekohan ensi vuonnakin?
2. Poistimme lastenlasten kanssa mahdollisimman mointa violettia akileijan kukintoa. Nyt sitten oletamme, että ensi vuonna suurin osa akileijan kukintoja on vaaleanpunaisia...
3. Katolle laitettiin aurinkopaneelit. Ensi keväänä tiedämme, paljonko ne voivat vuodessa tuottaa sähköä.
4. Mies siirteli laatat kivasti vinoon ja kylvi uutta ruohoa,hyvin iti, mutta mikä mahtaa olla tilanne ensi vuonna?
5. Talviruusu, jonka sain joskus vuosia sitten veljeni vaimolta, kukki toisen kerran kunnolla. Viimevuotisesta kylvöksestäni synty kolme taimea, jotka kesän olivat ruukussa. Nyt ne odottavat emokasvin vieressä ensi kesää.
6. Siirtelimme kasveja paikasta toiseen paremman kasvun toivossa ja saadaksemme tilaa 'paremmille' kasveille. 
7. Keväällä nähdään!
8. Vuodesta toiseen  miehen huolella lisäämät maa-ainekset ja kompostimulta katoavat jonnekin(?). Iso kasa hiekkaa ja maata on taas odottamssa lasten puuhamaana. Katsotaan mihin asti tämä riittää.
9. Uusia kasveja hankittiin erityisesti olohuoneen ikkunan eteen, tässä Haltijakukan taimet.

Jännitettävää siis riittää Hyviä asioita pihassa ovat erityisen runsaasti kukkivat ja/tai vuodesta vuoteen uudestaan ilahduttavat kasvit.

1. Kertaalleen paleltunut marjaomenapuu kasvoi kaskivartiseksi ja ilahduttaa runsaalla kukinnallaan vuodesta toiseen.
2. Harjaneilikat ovat levinneet vähän minne sattuuu ja viime kesän komein yksilö kasvoi aidan vieressä aurinkoisella paikalla.
3. Mies kasvatti taas ämpäriperunoita ja saatiinkin suuri kulhollinen satoa.
4. Tulikellukka oli vaihteeksi nimensä veroinen kukkija.
5. Suloinen sinininen ruukku kasvoi edellisen vuoden siemenistä.
6. Malvoilla oli myös paljon kukintaa ympäri pihaa.
7. Maksaruoho menestyi kaadetun koivun kannolla, aurinkoisia paikkoja on pihassamme vähän.
8. Mustilasta tuotu lehtoängelmä kukki ensi kertaa viiden vuoden odotuksen jälkeen, keräsin siemeniä talvikylvöön.
9. Parikymmentä vuotta kasvanut tammi alkaa olla puun näköinen ja tuleentui hyvin. Mies istutti myös kolme uutta löytämäänsä pientä taimea.

Jostain syystä myös meilläkin haapapuut kukkivat niin, että taivaalta satoi siemenhaivenien muodostamaa 'lunta' ja norkkoja kerättiin saaveittain. Toivottavasti ei koskaan enää. Uusin kukkamaamme ei oikein onnistunt, krookuksia tuli sentään melko paljon, mutta siemenseoksesta kasvatetut kukat näyttivät  lähinnä rikkaruohoilta ja olivat mitättömän pienikokoisia.

Sain joululahjaksi puutarhakalenterin ja ensimmäiset siemenluettelot saapuivat eilen. Uusia suunnitelmia kesälle 2020 siis. t. HennaMar