Minä piirrettynä

 Linnan mäellä tuli aikanaan käytyä lasten kanssa ja tämä siluetti on tietysti sieltä. Kuva on vähän huono, kun se on seinältä napattu, mutta menettelee haasteena.

t. HennaMar

Vaeltajat vauhdissa

 

Olen aiemminkin todennut, että haluan puutarhan muuttuvan jatkuvasti ja sen takia meillä on paljon vaeltavia kasveja, jotka liikkuvat vuodesta toiseen.  Toki lähes kaikki monivuotiset laajenevat ajan mittaan, mutta tarkoitan kasveja jotka tulevat ja menevät.  Helpoimpia ovat yksi- ja kaksivuotiset, jotka leviävät  siemenistä. Kuvassa on keltavaleangervo, joka on ollut taantumaan päin, mutta nyt sitä on taas runsaammin.  Siemenkasveissa on se hyvä puoli, että ne voi poistaa sopimattomista paikoista heti itämisen jälkeen tai sitten, kun ne ovat kukkineet. Yleensä siemeniä tulee niin paljon, että ne kyllä tulevat seuraavanakin vuonna jne.

Kuvassa joukko näitä helppoja eli puistolemmikki (Cynoglossum amabile), ailakki ja illakko ja kuvaan on tullut yksi keltainen orvokki, joka on edellisen vuoden ruukkuistutuksesta.  Orvokki ei meillä kyllä paljonkaan leviä vaan vaatii uudelleen kylvön.  Monivuotiset siemenestä leviävät voivat ajan mittaan toki muuttua hankalaksi.  Esimerkiksi akileija, joka leviää voimakkaasti ja jos sitä ei poista pienenä, sen paalujuuren kiskonta onkin sitten hankalaa.  Toinen vaikea, joka on tullut meille vahingossa on pisamakello, joka tuli ukonhatun kylkiäisenä useita vuosia sitten.  Uusia taimia ei tunnista ja niinpä päästin sen kukkimaan ja vielä vaan löytyy uusia taimia.

Vaikein poistettava oli aikoinaan Huiskunauhuksena (Sinacalia tangutica) meille myyty kasvi, joka ei ole nauhus ollenkaan. Se leviää maavarrella ja maanalaisilla pienillä mukuloilla, joita löytyi myös vuosikaudet pihasta.  Toki sellaiset kiltit maavarrella tai rönsyillä leviävät saavat jäädä kuten ansikka ja tiarella. Hankalaksi on osoittautunut kielo, jota on siirtynyt kasvien mukana metsän puolelta ja jota on jokseenkin mahdoton poistaa kokonaan. Myös suikeroangervon kanssa saa olla varovainen ja se onkin Ruotsissa nimetty jo vieraslajiksi.  Suomessa poimulehti on nimetty vieraslajiksi sen jälkeen, kun olin sitä jo kylvänyt. Onneksi se on helppo tunnistaa.  Uusin tulokas on purppuratulikukka, jonka laitoin pari vuotta sitten ja ilokseni olen nyt löytänyt muutaman nuppuisen sieltä, minne sitä kylvin.  Ainoa selvä epäonnistuminen on ollut viime vuoden unikkomaa, syksyllä kylvetyt eivät itäneet ja keväällä lisättyjä laitoin ihan liikaa, tuppaina ne eivät kasva.  Onneksi siperianunikot ovat jääneet, niitä sitten jatkossa. t. HennaMar

Talvikylvöstä ja housupuku

 Siellä ne nyt ovat Mama's gardenista voittamani siemenien pienet taimet, varjoasteri ja monivuotinen sormustinkukka.  Käytin Liisan kasvit-blogin ohjetta talvikylvöön ja hyvin toimi. Ainoa ongelma oli, etten merkinnyt purkkeja, kun niitä oli vain kaksi ja luulin muistavani kummassa on mitäkin.  Joten vielä en tiedä, mitä noista pienistä kasvaa, mutta näyttäisi siltä, että taaempana kuvassa ovat asterit. Saa nähdä. Tilaa löytyi mukavasti, kun mies raivasi (toivon mukaan) vihoviimeisen tuoksuvatukan etupihalta ja muokkasi ja kunnosti maan.

Pitkään työn alla ollut kevyt housupuku valmistui.  Kaavat, jotka yllättäen eivät tarvinneet varsinaista sovittamista, olivat Ottobre Woman- numerosta 2/2021. Takki Worker Look ja housut Gardener. Toki muokkasin kaavoja itselleni mieluisammiksi eli takki on pidempi, hihat lyhyemmät ja minun pituudelleni housuista tuli täyspitkät. Jätin sekä takista että housuista taskut pois ja tiedän, että sitä tulen vielä katumaan. Ehkä jossain vaiheessa väkerrän takkiin sivusaumataskut.

On ollut ilo seurata puutarhan runsasta kasvua tänä keväänä ! t. HennaMar