Kopiopaita

 

Ompelin uuden vihreän paidan, koska edellinen ompelemani oli kulunut hihansuista rikki.  Olen niihin joskus ommellut vinokantin, mutta yleensä käy niin, että kangas repeää jostain muualta.

Ja kaavoina käytin sitä edellisen puretun ostopaidan.  Kuvassa näkyvä turkoosinvihreä kangas on tarkoitettu toiseen 'kopiopaitaan'.  Ompelin pari vuotta sitten oranssin lyhythihaisen paidan ja ajattelin nyt tehdä samanlaisen samalla Ottobre-kaavalla. Vähän kai olen kaavoihin kangistunut?

Paitaa ommellessa tutustuin myös tarkemmin uuden ompelukoneeni ominaisuuksiin.  Hyvinhän se sujui ja hiljaisesti. Vanha ompelukone piti kovaa ääntä ja tämän uuden alle hankin vielä solumuovisen pehmusteen. Johan kelpaa huristella.

Ensimmäiset kesäkukkien siemenet on laitettu multaan ja nyt vaan odotellaan itämistä.  Tänään on ollut aurinkoisempi päivä ja näyttää siltä, että kasvivaloa en tarvitse paljonkaan, koska metsän raivauksen jälkeen valo pääsee kerrankin ikkunasta sisään. Kevättä odotellen t. HennaMar

Talvikylvöjä ja ompelua

 

Ompelin Mademoisellen jouluna valitsemasta kankaasta hameen ja liivin sekä tietysti hiuspannan. Olen kyllä muutakin ommellut, mutta heikoin tuloksin: itselleni ompelin aamutakin, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen.  Toki olen sitä käyttänyt, mutta jälki on surkeaa.  Tilasin päälikankaan netistä ja yllätyksekseni se oli VIHREÄ.  Vihreän tilasinkin, mutta en tajunnut värin räikeyttä.  Yritin tasoittaa lopputulosta pastellivärisellä kukkakankaalla vuoriksi, mutta en saanut kankaita sopimaan yhteen, vaan takki vetää suuntaan jos toiseenkin.  Olen kyllä sitä jo muutaman viikon käyttänyt, mutta kuvaa en viitsi laittaa tähän.  Sen sijaan alakuvassa on kaavakansio mademoisellen hameeksi, jonka tilasin tuttuun tapaan fagert.se.  Kaava vaikutti hyvältä,  toivottavasti sopii.  Liivin muokkasin jostakin vanhasta peruspuserokaavasta.  Löysin uuden tavan tehdä 'solmupanta' espanjalaisen  (?) Ulyanan video-ohjeella. Tosi helppo tehdä. Täytyy vaan ensi kerralla tehdä kapeammasta kaistaleesta.

Tämä Scämmit on minulle uusi tuttavuus. Ohjeet olivat sopivasti ranskan kielellä, joten tuli sitäkin harjoiteltua.

Ulos pakkaseen laitoin samalla tavalla kuin viime vuonna kylvökset:

 - Punainen keltavaleunikko ( ei siis unikko eikä keltainen!!) Meconopsis cambrica

- Armenian kurjenpolvi Geranium psilostemon 

Ensimmäisen siemenet olivat hädin tuskin nähtävää pölyä ja kurjenpolven pussissa  oli viisi siementä. Toivottavasti kuitenkin innostuvat itämään yhtä hyvin kuin viime vuonna.  Siemenet tilasin Korpikankaalta.

Niin ja ompelinhan myös pikkuveljelle hupparin, joka olisi sopinut ISOlle isoveljelle, jos sellainen olisi.  Laitoin sen komeroon, ehkä joskus kelpaa ja hankin uuden kankaan tavallista puseroa varten. Siitä kuva ehkä ensi kerralla. t. HennaMar

Monsteri takapihalla

 Näkymä ikkunastamme muuttui parissa päivässä, kun takametsikköön ilmaantui monitoimilaite.  Kaupunki kyllä ilmoitti hyvissä ajoin, että pihamme takana olevaa pientä metsävyöhykettä tullaan perkaamaan.  Edellisen kerran perkaus tehtiin yli 30 vuotta sitten. Oletimme, että paikalle saapuu pari miestä raivaussahoin, mutta nyt perkaus tehtiinkin telaketjuvetoisella monitoimilaitteella.  Näky illan pimeydessä oli hurja, kun laite valonheittimien valossa katkoi isommat puut palasiksi ja repi pienemmät irti juurineen.  Tarkoituksena oli kuulemma tehdä alueesta puistomainen. No lopputuloksen näkee vasta kesällä, ainakin saamme enemmän valoa puutarhaan.

Valtava määrä puutavaraa sieltä irtosi ja ystävällisesti jättivät meille polttopuiksi sopivia koivun pätkiä.  Rungot siivottiin sitten viikon kuluessa pois.  Kuulemma 'puiston' on tarkoitus olla monimuotoinen, mutta tuskinpa siinä pimeydessä oli helppo tunnistaa mitä puita siellä kasvoi.  Olimme onneksi kotona ja komea rivi haapoja säästyi samoin kuin miehen istuttamat pienet kuuset. Kesän aikana täytynee joihinkin kohtiin istuttaa puun taimia näkösuojaksi tielle päin. Sitä odotellessa t. HennaMar

P.S. Sama 'trendi' monimuotoisen puiston tekemisestä näkyy olevan muuallakin esimerkiksi

Ompelun digiloikka?

 

Tilasin itselleni joululahjaksi uuden ompelukoneen ja saumurin hyvissä ajoin ennen joulua!  Ompelin niillä jo joitakin joululahjoja. Kuten kuvassa näkyy ompelukone on nyt sitten digimallia.  En kyllä oikein tiedä, onko digitoinnista varsinaisesti hyötyä.  Onneksi ei ole kuitenkaan hipaisumalli, vaan saa ihan oikeasti valita säädöt nappuloista.  Muutoin kyllä tässä on useita ominaisuuksia, jotka helpottavat ompelutyötä kuten automaattilopetus ja langan katkaisu napista.  Ompelemistani vaatteista on usein langat roikkuneet pitkään.  Myös sauman aloitus onnistuu ilman poljinta, jota voi kuitenkin käyttää ja hyvä niin.  Vanha ompelukoneeni ei oikein jaksanut (enää) paksumpia kankaita.  Seuraavaksi aionkin ommella teddytrikoota, josta uusi koneeni selvinnee helposti.

Saumurissa ei ole oikeastaan mitään uutta, en uskaltanut ostaa sellaista kallista ilma-automatiikka-konetta, jossa on automaattilangoitus, vaan päädyin ihan perussaumuriin.  Vanhan saumurin huollatan ja korjautan vielä, poikani lupasi ottaa sen. Tilasin uudet terät EBay:stä, tilaus oli helppo ja toimitus nopea. Kuulen sitten koneliikkeessä, olivatko terät oikeat, kun huolto valmistuu.  Saumuroin vanhalla 18 vuotta, vaatemäärää en ole laskenut.

Nyt kelpaa taas ommella, myös Mademoisellen uusi mekkokangas tuli joulun aikaan ostettua. Jouluna kaikki kolme lasta kävivät perheineen ja mikäs sen hauskempaa. Tosin sitä lunta ei sitten saatu ennen kuin viimeisenä lähtöaamuna.

Kepler torkkuu joululahjatyynyllä. 

Seuraavaksi siis kankaat pesuun ja uusien ompelujen pariin. t. HennaMar

Näkymä kotini ikkunasta

 

Kaksi viikkoa sitten pihamme oli kauniin luminen, mutta nyt on jälleen kaikki tumman harmaata.

Tämä kuva taas on pesuhuoneestamme, jossa nykyisin huollan vaatteita.  Ostin nimittäin vaatehöyrystimen siinä toivossa, että se nopeuttaisi silitystä.  No ei ainakaan vielä ja samalla oma vaatimustaso on laskenut harjoittelun varjolla :-). Nämä paidat höyrytin aamulla ja täytyy sanoa, että kaipaan vanhoja silitysrutiineja eli että silitin aina sunnuntaisin ja samalla kuuntelin viikon musiikkiohjelman.  Tykästyin kovasti JP Sillanpään ohjelmaan; Pekka Laineen ohjelmat ovat ehkä vähän liian sofistikoituneita meikäläisen musiikkimaulle.  Mikään ei tietystikään estä kuuntelua pesuhuoneessa, mutta sinne ei oikein voi antaa pyykkien kasautua ja on parempi hoitaa höyrytys pienissä erissä.  Onneksi remontin yhteydessä tuli asennettua riittävästi ripustintankoja, vaikka osa niistä on niin korkealla, että silittäessä on käytettävä paksupohjaisia kenkiä !

Toivotaan, että jouluksi saadaan lunta lapsenlapsien iloksi. t. HennaMar

Portteja

 

Kerrankin ajoissa Kristiina K:n haasteeseen.  Kuvan portti on Frankfurtin kiinalaisesta puutarhasta, jonka ovat rakentaneet kiinalaiset työntekijät sieltä tuoduista materiaaleista.  Kiinalaisissa puutarhoissa on tyypillisesti muurien sisään rakennettuja pienoismaisemia sekä paviljonkirakennuksia.  Niin tuossakin puutarhassa, jossa pienelle alueelle on rakennettu monipuolisesti katsottavaa. Valitettavasti avajaiset olivat samaan aikaan kuin Tiananmenin aukion tapahtumat, joten puutarhan yllä on synkkä muisto.

Tämä portti taas edustaa aivan toisenlaista tyyliä. Portti on osa Hessenin prinssin suvun linnarakennuksia, joiden ympärillä on muodollinen puutarha ja englantilaistyyppinen maisemapuisto. Linna sijaitsee upealla paikalla korkealla mäellä ja suuret puut luovat rauhallisen tunnelman.  Ei tullut täältä Suomen kuningasta ja perhe ei enää asu tuolla, vaan ylläpito on osavaltiolla ja linnassa toimii mm. museo.  Kesämatkan kuvia t. HennaMar

Viimeksi lukemani kirjat

 

Taas vastaan haasteeseen myöhässä. Ehkä syksyinen ilma saa ajatuksetkin laahustamaan.  

Molemmat yllä olevat kirjat kertovat osittain isän varjossa elämisestä.  Vaikka feodaalilaitos oli jo laista poistettu, kasvatettiin Etsuko samurai-oppien mukaan.  Hän sai vieläpä poikien kasvatuksen ratsastusta ja taistelulajeja lukuun ottamatta.  Syynä oli, että hän oli siis samurain tytär ja lisäksi syntyi napanuora kaulan ympärillä, jonka uskottiin merkitsevän, että hänestä tulee buddhapapitar.  Myöhemmin Etsuko joutui avioliittoon Yhdysvaltoihin muuttaneen veljen ystävän kanssa ja muutti sinne.  Kirja kertoo jännästi eroista näiden kahden kulttuurin välillä. Etsuko muutti välillä takaisin kotiin Japaniin lastensa kanssa, mutta päätti lopulta muuttaa pysyvästi Yhdysvaltoihin.

Annikki Paasikiven tarina kulkee päinvastaiseen suuntaan. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknisestä korkeakoulusta, toimi Kajaanin kaupunginarkkitehtinä ja arkkitehtitomistossa. Myöhemmin hän toimi Kansainliiton virkailijana ja toisen maailmansodan aikana Tanskassa auttaen suomalaislasten sijoittamisessa Finlands hjelpen avustusjärjestössä. Sodan jälkeen hän kuitenkin palasi Suomeen ja muutti isänsä ja tämän uuden puolison kotiin. Hän sai suhteidensa avulla paikan Yleisradiossa esitelmäosastolla Kotona-ohjelmissa. Kun J.K. Paasikivi valittiin presidentiksi, myös Annikki muutti mukana ja toimi isänsä ja Allin apuna Linnan tapahtumissa.

Isän asema ja rooli määrittivät siis kummankin tyttären kohtaloa.  Kumpaisenkin kuolinvuosi on 1950 eli elämäntarinat kertovat aikakauden tavoista.

t. HennaMar

I