keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Pihan ja pään huoltoa

 

Pihamme vanha pihlaja on ollut huonossa kunnossa jo pari vuotta ja tänä vuonna se hädin tuskin teki lehdet, jotka sitten nopeasti kuivuivat kokoon. Vielä suurempi ongelma oli takapihan iso haapa, joka oli jo lahonnut jonkin aikaa ja viime talvena se sitten pudotti oikein ison oksan. Kutsuimme arboristin katsomaan ja hänkin totesi puun olevan vaarallinen. Pihassa katkaistiin siten pihlaja ja haapakin niin, että siitä jäi muutama metri linnuille ja ötököille. Käpytikka käy usein pihassa hakkaamassa lisä reikiä linnunpönttöihin. Lisäksi poistettiin männystä pari katon reunaan ulottuvaa oksaa ja siistittiin vanhempia jälkiä.

Arboristit hakettivat pienemmät oksat ja rungot pätkittiin. Kuvassa näkyy lahon eteneminen. Mies hakkasi puut polttopuiksi ja tulihan niistä puolitoista mottia. 

Pihlajasta tuli näin hauskan näköinen ja valo lisääntyi puutarhassa. 
Mukavaa aivovoimistelua saatiin viime viikolla, kun pitkästä aikaa tehtiin ruokaa vähän isommalle porukalle. Päivittäistavarat  olemme kohta puolitoista vuotta tilanneet netin kautta, mies käy hakemassa kassit kerran viikossa. Toimiihan se, mutta kyllä ruokavaihtoehdot kovasti kapenevat, uusia ideoita ja ajatuksia ei synny. En ole käynyt ruokakaupassa yli vuoteen.


Saimme toiset rokotukset kesäkuun lopussa ja uskaltauduimme viime sunnuntaina Tampereelle museokeskus Vapriikkiin tyttären perheen kanssa. Finlaysonin historiaosassa jäin miettimään, että miten ennen kudottujen kankaiden valmistusta mallisuunnittelu mahtoi tapahtua. Kovasti paksu oli ainakin kirja eri vuosien kankaista. Ostettiinko mallit jostain, vai purettiinko ostettuja paloja vai oliko tehtaalla suunnitteluosasto? 60- ja 70-luvullahan sitten painokankaiden suunnittelijoista tuli nimekkäitä. Hortoilimme myös jonkin aikaa keskustassa. Tarkkaan katsoessa kuvassa näkyy uuden areenan kulma. Kummasti näin pieni reissu energisoi; toki ilman viileneminenkin on auttanut, jaksaa taas pihassa puuhata. Niin ja kävin minä oikein kangaskaupassa ja eilen, ihanaa, kampaajalla.

Pari viikkoa sitten vierailukohteena oli arboretum Frick (kuva yllä), mutta silloin vielä polttava helle vaimensi innostusta. Nyt olen ompelemassa kaikille lastenlapsille jotakin, koska vierailuja on luvassa, niitä odotellen t. HennaMar


6 kommenttia:

  1. Kyllä vaaralliset puut kannattaa kaataa ennenkuin tapahtuu jotain. Meille on käynyt niin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kaatui kuusi. Ensimmäinen kerran tallituvan katon päälle, mutta ei suuria vahinkoja. Muutama pieni reikä katossa tuli oksista minkä mies paikkasi. Toisen kerran todella iso kuusi jäi konkeloon juurikin saman tallituvan suuntaan. Silloin piti jo kutsua ammattiapua kun siihen tarvittiin jo erikois vehkeet. Vakuutus korvasi osittain kaadon paitsi omavastuun ( myrsky kaatoi sen konkeloon) . Näitä kuusia kukaan ei olisi hoksannut kaataa terveeltä näyttivät ulospäin. Nyt olemme kaadattanut pari kuusta jo senjälkeen pois ja lisää taas ehkä ei kuitenkaan ensi talvena kun on muualla puusavottaa.
    Me molemmat olemme saaneet jo kaksi rokotusta ja kaupassa olemme kuitenkin käyneet noin kerran viikossa koko ajan, maskit ja käsineet kädessä kuitenkin.
    Mukavaa kun saatte vierailijoita se piristää kummasti.
    Kiitos sinulle kun vierailit blogissani toivottavasti tulet toistekin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ollut kaksinkertaisesti huono tuuri. Mekin haimme jo aiemmin lupia isojen kuusien ja koivun kaatoon, ne poistettiin pari vuotta sitten. Olen vieraillut blogissasi useamminkin, mutta harvoin tulee kommentoitua.

      Poista
  2. Kiva tällainen kuulumispostaus!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että maailma avautuu vähitellen. Meilläkin on suunnitelmissa Tampereen matka. Toivotaan vaan, että jonkinlainen normaali näkyy tunnelin päässä.
    t. Puikko, koukku ja ompelukone

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo uusi normaali ala tänä vuonna. Mukavaa matkaa!

      Poista

Kommentit tervetulleita!