Kelloköynnös kukkii

 

Laskeskelin että puoliauenneita ja avonaisia kukkia on nyt noin tusinan verran ja nuppuja ainakin parikymmentä. En tiedä ehtivätkö kaikki kukkaan, mutta onhan sitä jo tässäkin. Kellokukan teriö on yhtenäinen ja putoaa hauskasti kokonaisena kuihtumatta, jolloin litteä siemenpohja jää näkyviin. Kukat kestävät kyllä melko kauan, mutta niinkuin usein puutarhassa kukat eivät ole se näkyvin osuus vaan kasvin kokonaisuus.

Köynnösruukut, kolme kappaletta, sijoitin kuistille ja puuvajan edustalle, jossa niillä periaatteessa oli tilaa kasvaa. Kuistin korkeus ei kuitenkaan oikein riittänyt, vaan köynnökset vaatisivat suoraa seinää tai pergolaa muutaman metrin päästäkseen riittävän ylös. Kukat muodostuvat latvoihin. Köynnös on hanakka tarttumaan mihin vain ja tässä se kasvaa laikkuköynnöksen kumppanina.

Luulen että luontaisella kasvupaikalla kasvin alaosa on varjossa, koska valkoiselle seinällä osa lehdistä punertui voimakkaasti. Puuvaja saisi olla metrin korkeampi niin kukinta olisi yhtenäisempi. Onhan tämä aivan uskomatonta kasvua, kun ajattelee kuinka ahtaassa kasvit ovat ruukuissa. Kuumina päivinä kastelin niitä kaksi kertaa päivässä. Parhaiten ne varmaan menestyisivät maahan istutettuina.

Pisimmät varret yltävät parvekkeen ohi katon rajaan asti. Ylhäällä kukkia ei oikein erota muutoin kuin katsomalla parvekkeelta alaspäin. Kiitollinen kasvatettava, mutta en tiedä laitanko näitä uudestaan ellen sitten keksi parempaa kasvupaikkaa. Saa sitten nähdä, miten tämän saa alas, kun syksy oikeasti saapuu. t. HennaMar