Ompelua tuurilla ja taidolla

 

Syntymäpäiväsankarille ja

siskolle.

Paidan kangas on Nappinjasta ja mekon messuilta paitsi valkoinen 'tylli', joka on Eurokankaasta.  Messupala oli vähän liian pieni mekoksi.  Löysin kivan ohjeen pantaan, jonka mukaan 'solmu' saadaan aikaan vinoliitoksilla, helppoa.  Paidan ompeluun sattui Huono Ompelupäivä, mutta mekko sujui ongelmitta.  Aina vaikeudet eivät ole kiinni kankaasta tms. 

Olen joutunut lyhentämään paritkin housut kesäksi.  Lyhentäminen on yleensä inhokkihommaani, mutta täytyy sanoa, että uudella ompelukoneella työ sujui yllättävän helposti. Kone ompeli nikottelematta farkkua eikä ollut moksiskaan kesähousuille käyttämästäni joustavasta langasta.

Seuraavaksi piti aloittaa housupuku itselle, mutta en löytänyt sopivaa kangasta, joten jotain muuta... t. HennaMar

Kesää kohti

 Kävin viime viikolla paikallisilla käsityömessuilla.  Paljonhan siellä ei ollut esittelijöitä, mutta mukavasti tässä lähellä.  Tarkoitukseni oli ostaa uusi talvihattu, mutta en löytänyt mieleistä.  Niinpä ostin vihdoin tuollaisen 'olkihatun', jonka materiaali ei murru. Sopivasti sain nauhan siihen jo muutama vuosi sitten rikki menneestä olkihatusta.

Paikalla oli vain kaksi kangasliikettä Kimmi ja Hentostyle, josta ostin Mademoisellelle kettukankaan kesäiseksi T-paidaksi.  Heille on kuulemma tulossa myös karhuaiheinen kangas, josta voisin tehdä paidan pikkuveljelle. Myös oma turkoosi 'kopiopaita' valmistui.  Tuo yksivärinen pellavaviskoosi ei ollut niin napakkaa kuin aiemmat käyttämäni ja rypistyykin helposti.

Mustasilmäsusannat ja matalat hajuherneet ovat itäneet mukavasti ja tyttäreltäni saamat isot auringonkukatkin laitoin nyt esikasvatukseen.  Täytyy ne vaan ruukuttaa kunhan pääsevät kasvuun.  Lumi on jo häipynyt, mutta viime yönä oli pakkasta eikä pihalla vielä näy mitään paitsi yksi vaivainen lumikello.  Lumikellot eivät jostain syystä menesty meillä, vaikka kaikki muut pikkusipulit kukkivat ja leviävät jatkuvasti.  Kevätterveisin. HennaMar

Kopiopaita

 

Ompelin uuden vihreän paidan, koska edellinen ompelemani oli kulunut hihansuista rikki.  Olen niihin joskus ommellut vinokantin, mutta yleensä käy niin, että kangas repeää jostain muualta.

Ja kaavoina käytin sitä edellisen puretun ostopaidan.  Kuvassa näkyvä turkoosinvihreä kangas on tarkoitettu toiseen 'kopiopaitaan'.  Ompelin pari vuotta sitten oranssin lyhythihaisen paidan ja ajattelin nyt tehdä samanlaisen samalla Ottobre-kaavalla. Vähän kai olen kaavoihin kangistunut?

Paitaa ommellessa tutustuin myös tarkemmin uuden ompelukoneeni ominaisuuksiin.  Hyvinhän se sujui ja hiljaisesti. Vanha ompelukone piti kovaa ääntä ja tämän uuden alle hankin vielä solumuovisen pehmusteen. Johan kelpaa huristella.

Ensimmäiset kesäkukkien siemenet on laitettu multaan ja nyt vaan odotellaan itämistä.  Tänään on ollut aurinkoisempi päivä ja näyttää siltä, että kasvivaloa en tarvitse paljonkaan, koska metsän raivauksen jälkeen valo pääsee kerrankin ikkunasta sisään. Kevättä odotellen t. HennaMar

Talvikylvöjä ja ompelua

 

Ompelin Mademoisellen jouluna valitsemasta kankaasta hameen ja liivin sekä tietysti hiuspannan. Olen kyllä muutakin ommellut, mutta heikoin tuloksin: itselleni ompelin aamutakin, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen.  Toki olen sitä käyttänyt, mutta jälki on surkeaa.  Tilasin päälikankaan netistä ja yllätyksekseni se oli VIHREÄ.  Vihreän tilasinkin, mutta en tajunnut värin räikeyttä.  Yritin tasoittaa lopputulosta pastellivärisellä kukkakankaalla vuoriksi, mutta en saanut kankaita sopimaan yhteen, vaan takki vetää suuntaan jos toiseenkin.  Olen kyllä sitä jo muutaman viikon käyttänyt, mutta kuvaa en viitsi laittaa tähän.  Sen sijaan alakuvassa on kaavakansio mademoisellen hameeksi, jonka tilasin tuttuun tapaan fagert.se.  Kaava vaikutti hyvältä,  toivottavasti sopii.  Liivin muokkasin jostakin vanhasta peruspuserokaavasta.  Löysin uuden tavan tehdä 'solmupanta' espanjalaisen  (?) Ulyanan video-ohjeella. Tosi helppo tehdä. Täytyy vaan ensi kerralla tehdä kapeammasta kaistaleesta.

Tämä Scämmit on minulle uusi tuttavuus. Ohjeet olivat sopivasti ranskan kielellä, joten tuli sitäkin harjoiteltua.

Ulos pakkaseen laitoin samalla tavalla kuin viime vuonna kylvökset:

 - Punainen keltavaleunikko ( ei siis unikko eikä keltainen!!) Meconopsis cambrica

- Armenian kurjenpolvi Geranium psilostemon 

Ensimmäisen siemenet olivat hädin tuskin nähtävää pölyä ja kurjenpolven pussissa  oli viisi siementä. Toivottavasti kuitenkin innostuvat itämään yhtä hyvin kuin viime vuonna.  Siemenet tilasin Korpikankaalta.

Niin ja ompelinhan myös pikkuveljelle hupparin, joka olisi sopinut ISOlle isoveljelle, jos sellainen olisi.  Laitoin sen komeroon, ehkä joskus kelpaa ja hankin uuden kankaan tavallista puseroa varten. Siitä kuva ehkä ensi kerralla. t. HennaMar

Monsteri takapihalla

 Näkymä ikkunastamme muuttui parissa päivässä, kun takametsikköön ilmaantui monitoimilaite.  Kaupunki kyllä ilmoitti hyvissä ajoin, että pihamme takana olevaa pientä metsävyöhykettä tullaan perkaamaan.  Edellisen kerran perkaus tehtiin yli 30 vuotta sitten. Oletimme, että paikalle saapuu pari miestä raivaussahoin, mutta nyt perkaus tehtiinkin telaketjuvetoisella monitoimilaitteella.  Näky illan pimeydessä oli hurja, kun laite valonheittimien valossa katkoi isommat puut palasiksi ja repi pienemmät irti juurineen.  Tarkoituksena oli kuulemma tehdä alueesta puistomainen. No lopputuloksen näkee vasta kesällä, ainakin saamme enemmän valoa puutarhaan.

Valtava määrä puutavaraa sieltä irtosi ja ystävällisesti jättivät meille polttopuiksi sopivia koivun pätkiä.  Rungot siivottiin sitten viikon kuluessa pois.  Kuulemma 'puiston' on tarkoitus olla monimuotoinen, mutta tuskinpa siinä pimeydessä oli helppo tunnistaa mitä puita siellä kasvoi.  Olimme onneksi kotona ja komea rivi haapoja säästyi samoin kuin miehen istuttamat pienet kuuset. Kesän aikana täytynee joihinkin kohtiin istuttaa puun taimia näkösuojaksi tielle päin. Sitä odotellessa t. HennaMar

P.S. Sama 'trendi' monimuotoisen puiston tekemisestä näkyy olevan muuallakin esimerkiksi

Ompelun digiloikka?

 

Tilasin itselleni joululahjaksi uuden ompelukoneen ja saumurin hyvissä ajoin ennen joulua!  Ompelin niillä jo joitakin joululahjoja. Kuten kuvassa näkyy ompelukone on nyt sitten digimallia.  En kyllä oikein tiedä, onko digitoinnista varsinaisesti hyötyä.  Onneksi ei ole kuitenkaan hipaisumalli, vaan saa ihan oikeasti valita säädöt nappuloista.  Muutoin kyllä tässä on useita ominaisuuksia, jotka helpottavat ompelutyötä kuten automaattilopetus ja langan katkaisu napista.  Ompelemistani vaatteista on usein langat roikkuneet pitkään.  Myös sauman aloitus onnistuu ilman poljinta, jota voi kuitenkin käyttää ja hyvä niin.  Vanha ompelukoneeni ei oikein jaksanut (enää) paksumpia kankaita.  Seuraavaksi aionkin ommella teddytrikoota, josta uusi koneeni selvinnee helposti.

Saumurissa ei ole oikeastaan mitään uutta, en uskaltanut ostaa sellaista kallista ilma-automatiikka-konetta, jossa on automaattilangoitus, vaan päädyin ihan perussaumuriin.  Vanhan saumurin huollatan ja korjautan vielä, poikani lupasi ottaa sen. Tilasin uudet terät EBay:stä, tilaus oli helppo ja toimitus nopea. Kuulen sitten koneliikkeessä, olivatko terät oikeat, kun huolto valmistuu.  Saumuroin vanhalla 18 vuotta, vaatemäärää en ole laskenut.

Nyt kelpaa taas ommella, myös Mademoisellen uusi mekkokangas tuli joulun aikaan ostettua. Jouluna kaikki kolme lasta kävivät perheineen ja mikäs sen hauskempaa. Tosin sitä lunta ei sitten saatu ennen kuin viimeisenä lähtöaamuna.

Kepler torkkuu joululahjatyynyllä. 

Seuraavaksi siis kankaat pesuun ja uusien ompelujen pariin. t. HennaMar

Näkymä kotini ikkunasta

 

Kaksi viikkoa sitten pihamme oli kauniin luminen, mutta nyt on jälleen kaikki tumman harmaata.

Tämä kuva taas on pesuhuoneestamme, jossa nykyisin huollan vaatteita.  Ostin nimittäin vaatehöyrystimen siinä toivossa, että se nopeuttaisi silitystä.  No ei ainakaan vielä ja samalla oma vaatimustaso on laskenut harjoittelun varjolla :-). Nämä paidat höyrytin aamulla ja täytyy sanoa, että kaipaan vanhoja silitysrutiineja eli että silitin aina sunnuntaisin ja samalla kuuntelin viikon musiikkiohjelman.  Tykästyin kovasti JP Sillanpään ohjelmaan; Pekka Laineen ohjelmat ovat ehkä vähän liian sofistikoituneita meikäläisen musiikkimaulle.  Mikään ei tietystikään estä kuuntelua pesuhuoneessa, mutta sinne ei oikein voi antaa pyykkien kasautua ja on parempi hoitaa höyrytys pienissä erissä.  Onneksi remontin yhteydessä tuli asennettua riittävästi ripustintankoja, vaikka osa niistä on niin korkealla, että silittäessä on käytettävä paksupohjaisia kenkiä !

Toivotaan, että jouluksi saadaan lunta lapsenlapsien iloksi. t. HennaMar

Portteja

 

Kerrankin ajoissa Kristiina K:n haasteeseen.  Kuvan portti on Frankfurtin kiinalaisesta puutarhasta, jonka ovat rakentaneet kiinalaiset työntekijät sieltä tuoduista materiaaleista.  Kiinalaisissa puutarhoissa on tyypillisesti muurien sisään rakennettuja pienoismaisemia sekä paviljonkirakennuksia.  Niin tuossakin puutarhassa, jossa pienelle alueelle on rakennettu monipuolisesti katsottavaa. Valitettavasti avajaiset olivat samaan aikaan kuin Tiananmenin aukion tapahtumat, joten puutarhan yllä on synkkä muisto.

Tämä portti taas edustaa aivan toisenlaista tyyliä. Portti on osa Hessenin prinssin suvun linnarakennuksia, joiden ympärillä on muodollinen puutarha ja englantilaistyyppinen maisemapuisto. Linna sijaitsee upealla paikalla korkealla mäellä ja suuret puut luovat rauhallisen tunnelman.  Ei tullut täältä Suomen kuningasta ja perhe ei enää asu tuolla, vaan ylläpito on osavaltiolla ja linnassa toimii mm. museo.  Kesämatkan kuvia t. HennaMar

Viimeksi lukemani kirjat

 

Taas vastaan haasteeseen myöhässä. Ehkä syksyinen ilma saa ajatuksetkin laahustamaan.  

Molemmat yllä olevat kirjat kertovat osittain isän varjossa elämisestä.  Vaikka feodaalilaitos oli jo laista poistettu, kasvatettiin Etsuko samurai-oppien mukaan.  Hän sai vieläpä poikien kasvatuksen ratsastusta ja taistelulajeja lukuun ottamatta.  Syynä oli, että hän oli siis samurain tytär ja lisäksi syntyi napanuora kaulan ympärillä, jonka uskottiin merkitsevän, että hänestä tulee buddhapapitar.  Myöhemmin Etsuko joutui avioliittoon Yhdysvaltoihin muuttaneen veljen ystävän kanssa ja muutti sinne.  Kirja kertoo jännästi eroista näiden kahden kulttuurin välillä. Etsuko muutti välillä takaisin kotiin Japaniin lastensa kanssa, mutta päätti lopulta muuttaa pysyvästi Yhdysvaltoihin.

Annikki Paasikiven tarina kulkee päinvastaiseen suuntaan. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknisestä korkeakoulusta, toimi Kajaanin kaupunginarkkitehtinä ja arkkitehtitomistossa. Myöhemmin hän toimi Kansainliiton virkailijana ja toisen maailmansodan aikana Tanskassa auttaen suomalaislasten sijoittamisessa Finlands hjelpen avustusjärjestössä. Sodan jälkeen hän kuitenkin palasi Suomeen ja muutti isänsä ja tämän uuden puolison kotiin. Hän sai suhteidensa avulla paikan Yleisradiossa esitelmäosastolla Kotona-ohjelmissa. Kun J.K. Paasikivi valittiin presidentiksi, myös Annikki muutti mukana ja toimi isänsä ja Allin apuna Linnan tapahtumissa.

Isän asema ja rooli määrittivät siis kummankin tyttären kohtaloa.  Kumpaisenkin kuolinvuosi on 1950 eli elämäntarinat kertovat aikakauden tavoista.

t. HennaMar

I

Ruotsalaista designia

 Olimme jälleen 'syyslomalla' Tukholmassa ja kävimme ensimmäistä kertaa Tukholman kaupungintalolla.  Rakennus on valmistunut 1925 eli on sata vuotta vanha ja rakennettu kansallisromanttiseen tyyliin, jossa rakennus ja sisustus ovat yhtä kokonaisuutta. Vau! Ei voi muuta sanoa.  Kuvassa oleva tekstiiliverho on tietenkin sekin sinne varta vasten kudottu.  

Hankimme hiljattain uuden ruokapöydän ja tarkoitus oli ostaa jokin ikoninen Josef Frank-kangas pieneksi pöytäliinaksi. Jos oli ero Suomen ja Ruotsin välillä suuri sata vuotta sitten, mitä ylellisyyteen tulee, niin kyllä on eroa vieläkin.  Nuo painetut puuvillakankaat maksoivat moninkertaisesti esim. Marimekon kankaiden hinnan, joita tähän asti olen pitänyt hintavina. Niinpä suunnistimme jälleen Gudrun Sjöden- liikkeeseen.  Yhtiö on kuitenkin näköjään lopettamassa kodin tuotteiden valmistamisen samoin kankaiden ja kaupasta löytyi yksi ainoa kangaspakka. Väri ja kuvio olivat kuitenkin mieleiset ja lopputulos on tuossa alakuvassa.

Kansallisromantiikassa pyrittiin kuvaamaan oman maan ja kansan historiaa yli-ihannoivan tyyliin ja vähän kyllä ihmetyttää, miten roomalainen sotilas liittyy Ruotsin historiaan.

Hotellimme oli jälleen Vanhan kaupungin alueella, tällä kertaa kävelykadulla, jossa riitti väkeä kuin markkinoilla, kuten siskoni totesi. Niinpä löytyy kahviloita ja ravintoloita mukavasti kävelyetäisyydellä. Siitä huolimatta tuntien kävely tuntui kyllä jaloissa, mutta kivaa oli silti. 

 Uusi liina toistaa pihan värejä, jopa monet perennat ovat saaneet ruskan värityksen. Kohta on aika istuttaa syysipulit, mutta vielä on kovin märkää. Syysterveisin t. HennaMar

Ompelun oppia

 

Mademoisellen hame valmistui hänen valitsemastaan kankaasta. Näitä on kiva ja helppo ommella, kun olen jo tehnyt useita.  Sovelsin tähän jostain vanhasta Sömnads magasin-lehdestä löytynyttä mallia. 

Myös pikkuveljen paita valmistui nopeasti Ottobren peruskaavasta (jälleen yhtä kokoa isommasta !). Kangas, joka on joustocollegea, on Nappinjasta . 

Sen sijaan tyttären paitojen kohdalla takkusin ompelussa oikein kunnolla. Enpä arvannut, että silkkisatiini on noin vaikea ommeltava.  Olen aiemminkin ommellut silkistä, eikö se tuntunut kovin vaikealta. Kaavana käytin tyttären mukaani antamaa loppuun käytettyä paitaa, jonka purin osiksi.  Löysin vielä videonkin tuon etuosan laskosten tekoon, videossa laskokset syntyivät tuosta vain ommellessa taittaen.  Itse sekä neuloitin että harsin laskokset, mutta silti ne karkasivat aina alta.  Kangasta oli reilusti, joten tein ensimmäisen perään heti toisen.  Nyt niissä kummassakin erilaiset virheet... Takaosa ja hihat tehtiin onneksi trikoosta.  Tästä opin, etten koskaan osta silkkisatiinia kankaaksi !

Kuten lasten vaatekuvista näkyy, syksyn värit ovat jo pihassa. Vielä on tiedossa Tukholman reissu ja sitten on aika odottaa ensi lumia. t. HennaMar

Pehmeä valo

 

Syksyisen usvan pehmeä valo saa hämähäkkien kudelmat hohtamaan.

Ompelun apuvälineitä

 

Matkalta tuotiin taas kankaita: Mademoisellen valitsema hamekangas ja tyttärelle silkkipala.  Toin myös mukanani käytössä kuluneen tyttären silkkipaidan, jonka puran kaavoiksi.  Näin saan toivon mukaan sopivan vaatteen helpommin.  Puserossa on trikoinen selkäkappale eli sen kangas täytyy vielä hakea ennen ompelua,  samoin neulat ja ompelulanka.  Tuo trikoo varmasti kyllä helpottaa ompelua, olen joskus ommellut silkkiä, mutta en tämän tyyppistä.  Kaula-aukko on huoliteltu kapealla trikoovinonauhalla. Täytyy katsoa löytyisikö jotain sopivaa valmiina.

Ompelin tuliaisiksi neidille mekon ja pikkuveljelle T-paidan, niistä ei nyt tullut otettua kuvaa. Huomasin jälleen, että en osaa käyttää läpinäkyvää kuminauhaa (Framilon), joten tein rypytykset ihan vain lankariveillä.  Sen sijaan nk. ihmeteippi oli jälleen tarpeen, kun ompelin trikooseen päälitaskut.  En ole kokeillut väliaikaiseen kiinnitykseen tarkoitettua liimaa, kun en ole sitä vielä nähnyt kaupoissa, mutta se voisi olla juuri tuollaiseen tarkoitukseen hyvä.  Olkapäiden vahvistukseksi laitoin kuten jo vuosia silitettävää tukinauhaa, joka on kyllä ihan kätevä, mutta saisi olla vähän kestävämpi.  Se tuntuu hajoavan jo muutamassa pesussa.

Katselin jälleen Suurta Ompelukisaa ja ajattelin, että sellainen yksinkertainen kuvaus, joka oli taas jokaisen kaavahaasteen alussa ts. kaavapalat kuvassa ja video siitä missä järjestyksessä ja miten ne kiinnitetään toisiinsa, on tosi havainnollinen. Olen monen yksityiskohdan ompeluun löytänyt apua erilaisista videoista, mutta tuollaista vastaavaa en ole kaavapalveluissa huomannut.  Ehkä joihinkin kaavoihin se tuleekin?  Nyt kun ilmakin viileni, on taas mukava siirtyä ompeluhuoneeseen. T. HennaMar

Kirkko ja tunnettu henkilö

 

Yhdistin kaksi Kristiina K:n kuukausihaastetta, kun en saanut ajoissa kirjoitettua.

Bad Homburgin linnan puistossakin on itse asiassa kaksi kirkkoa. Englantilainen kirkko rakennettiin saksalaisen viereen, koska maakreivin puoliso oli sukuaan Englannin kuninkaan tytär. Vierailimme oman tyttäremme perheen luona Saksassa ja siellä riittää upeita puistoja ja puutarhoita vierailtavaksi.  Keskellä kuvaa näkyvä veistos esittää voikukkaa!

Siis mikä maakreivi?  Tämä patsas kuvaa maakreiviä, joka oli Hessenin prinssin esi-isä, jonka mailla siis vierailimme. Hessenin prinssi Karl Friedrich valittiin aikanaan Suomen kuninkaaksi, mutta valtiomuotosuunnitelma ei koskaan toteutunut. Nykyisin puisto ja puutarha ovat osavaltion hoidossa. 

Puutarhaosuus on hyvin muodollinen, mutta puistossa on myös todella upeita valtavia puita. Ja tietenkin käytiin myös maistelemassa saksalaisia leivonnaisia, joissa on kokoa ja makua. t. HennaMar

Puutarhamatka Pärnuun

 

Jälleen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Pari vuotta sitten olimme Viroon suunnatulla puutarhamatkalla (klik), mutta tällä kertaa yövyimme kaikki yöt Pärnussa.  Osa vierailemistamme paikoista oli tuttuja viime kerralta, kuten yllä olevan kuvan suuri puutarha ja arboretum.  Ei silti kyllä niissä voisi useamminkin vierailla taitavia istutuksia ihailemassa. 

Matkan upeimmaksi elämykseksi nousi mielestäni yllä oleva puutarha, jossa oli ihania istutusryhmiä vaikka kuinka. Alla olevassa kuvassa on tien vastaiselle reunalle istutettu villiviini. Hieno ratkaisu syvän ojan peittämiseksi. Varmaan erityisen upea syksyn väreissä.

Kasvilajeja oli tosi paljon, esimerkiksi monta erilaista veistoksellista laukkaa.

Valitettavasti laukat eivät oikein varjotontillamme menesty, mutta alla olevaa sinistä kukka ajattelin kokeilla seuraavaan talvikylvöön, jos löydän siemeniä.

Alla olevien kasvien nimet jäivät selvittämättä.  Nämä kasvoivat tuossa eka kuvan jättipenkissä. Täytyy selvitellä kuvien avulla.

Vaikutelmia (ja kuvia) tällaiselta matkalta saa niin paljon, että sulattelu ja mahdollinen ideointi omaan pihaan täytyy tehdä ajan kanssa.  Oli siellä sellaisiakin pihoja, jotka eivät omaa silmää miellyttäneet.  Esim. alla olevaa kuplaa en ehkä ostaisi.

Matka oli erinomaisesti järjestetty ja meillä oli opas koko ajan mukana. Ryhmä oli pienehkö 13 henkeä, mikä sekin oli kiva. t. HennaMar

Minä piirrettynä

 Linnan mäellä tuli aikanaan käytyä lasten kanssa ja tämä siluetti on tietysti sieltä. Kuva on vähän huono, kun se on seinältä napattu, mutta menettelee haasteena.

t. HennaMar

Vaeltajat vauhdissa

 

Olen aiemminkin todennut, että haluan puutarhan muuttuvan jatkuvasti ja sen takia meillä on paljon vaeltavia kasveja, jotka liikkuvat vuodesta toiseen.  Toki lähes kaikki monivuotiset laajenevat ajan mittaan, mutta tarkoitan kasveja jotka tulevat ja menevät.  Helpoimpia ovat yksi- ja kaksivuotiset, jotka leviävät  siemenistä. Kuvassa on keltavaleangervo, joka on ollut taantumaan päin, mutta nyt sitä on taas runsaammin.  Siemenkasveissa on se hyvä puoli, että ne voi poistaa sopimattomista paikoista heti itämisen jälkeen tai sitten, kun ne ovat kukkineet. Yleensä siemeniä tulee niin paljon, että ne kyllä tulevat seuraavanakin vuonna jne.

Kuvassa joukko näitä helppoja eli puistolemmikki (Cynoglossum amabile), ailakki ja illakko ja kuvaan on tullut yksi keltainen orvokki, joka on edellisen vuoden ruukkuistutuksesta.  Orvokki ei meillä kyllä paljonkaan leviä vaan vaatii uudelleen kylvön.  Monivuotiset siemenestä leviävät voivat ajan mittaan toki muuttua hankalaksi.  Esimerkiksi akileija, joka leviää voimakkaasti ja jos sitä ei poista pienenä, sen paalujuuren kiskonta onkin sitten hankalaa.  Toinen vaikea, joka on tullut meille vahingossa on pisamakello, joka tuli ukonhatun kylkiäisenä useita vuosia sitten.  Uusia taimia ei tunnista ja niinpä päästin sen kukkimaan ja vielä vaan löytyy uusia taimia.

Vaikein poistettava oli aikoinaan Huiskunauhuksena (Sinacalia tangutica) meille myyty kasvi, joka ei ole nauhus ollenkaan. Se leviää maavarrella ja maanalaisilla pienillä mukuloilla, joita löytyi myös vuosikaudet pihasta.  Toki sellaiset kiltit maavarrella tai rönsyillä leviävät saavat jäädä kuten ansikka ja tiarella. Hankalaksi on osoittautunut kielo, jota on siirtynyt kasvien mukana metsän puolelta ja jota on jokseenkin mahdoton poistaa kokonaan. Myös suikeroangervon kanssa saa olla varovainen ja se onkin Ruotsissa nimetty jo vieraslajiksi.  Suomessa poimulehti on nimetty vieraslajiksi sen jälkeen, kun olin sitä jo kylvänyt. Onneksi se on helppo tunnistaa.  Uusin tulokas on purppuratulikukka, jonka laitoin pari vuotta sitten ja ilokseni olen nyt löytänyt muutaman nuppuisen sieltä, minne sitä kylvin.  Ainoa selvä epäonnistuminen on ollut viime vuoden unikkomaa, syksyllä kylvetyt eivät itäneet ja keväällä lisättyjä laitoin ihan liikaa, tuppaina ne eivät kasva.  Onneksi siperianunikot ovat jääneet, niitä sitten jatkossa. t. HennaMar

Talvikylvöstä ja housupuku

 Siellä ne nyt ovat Mama's gardenista voittamani siemenien pienet taimet, varjoasteri ja monivuotinen sormustinkukka.  Käytin Liisan kasvit-blogin ohjetta talvikylvöön ja hyvin toimi. Ainoa ongelma oli, etten merkinnyt purkkeja, kun niitä oli vain kaksi ja luulin muistavani kummassa on mitäkin.  Joten vielä en tiedä, mitä noista pienistä kasvaa, mutta näyttäisi siltä, että taaempana kuvassa ovat asterit. Saa nähdä. Tilaa löytyi mukavasti, kun mies raivasi (toivon mukaan) vihoviimeisen tuoksuvatukan etupihalta ja muokkasi ja kunnosti maan.

Pitkään työn alla ollut kevyt housupuku valmistui.  Kaavat, jotka yllättäen eivät tarvinneet varsinaista sovittamista, olivat Ottobre Woman- numerosta 2/2021. Takki Worker Look ja housut Gardener. Toki muokkasin kaavoja itselleni mieluisammiksi eli takki on pidempi, hihat lyhyemmät ja minun pituudelleni housuista tuli täyspitkät. Jätin sekä takista että housuista taskut pois ja tiedän, että sitä tulen vielä katumaan. Ehkä jossain vaiheessa väkerrän takkiin sivusaumataskut.

On ollut ilo seurata puutarhan runsasta kasvua tänä keväänä ! t. HennaMar

Kaatunut, vinossa

 

Yleensä kasvit pyrkivät ylöspäin valoon tai jos ne kasvavat maata myöten, syynä on juurtumisversojen muodostus. Mahonia on tästä kuitenkin poikkeus. Se kasvaa aina vinoon ja usein aivan kaatuneena.  Se lisääntyy kuitenkin siemenillä, joten mitään syytä tällaiseen kasvutapaan ei tunnu olevan. Parhaillaan mahonia kukkii kirkkaan keltaisin kukin, joiden tuoksu muistuttaa kieloa, mutta on voimakkaampi.

Hyvä talvi kasveille 2024-5

 

Nyt ei pihatarhurikaan voi valittaa, leuto talvi oli kasvien kannalta hyvä, eikä kadonneita lajeja näyttäisi olevan. Lämmin jakso herätti pihan eloon. Pikkusipulit, puut, pensaat, perennat nousevat maasta elinvoimaisina. Viime päivinä on saatu reilusti sadettakin.

Kirsikkaluumut kukkivat ensi kertaa paljon, saa nähdä, saadaanko tänä vuonna enemmän luumuja kuin viime vuonna, jolloin niitä tuli yksi kumpaakin.

Kävimme pari viikkoa sitten Raumalla Vuorelan taimimyymälässä ja toimme sieltä kallionauhusta etupihan kulmaan, jonka mies uudisti. Silloin oli vielä niin kylmää, että taimet eivät olleet vielä ulkona, mutta miehen pyynnöstä puutarhuri ystävällisesti haki meille taimet kasvihuoneelta. Ja laitoinpa myös yhden tilatun pionin juurakon, kun neljä vuotta sitten kylvämäni Kuolanpionin siemenet eivät ole itäneet. 

Liberty-paita valmistui ja nyt on työn alla kevyt housupuku, jonka jakku on jo ommeltu. Mukava vaihteeksi ommella jotain erilaista. Näistä bloggaan myöhemmin ja samalla talvikylvöjen onnistumisesta. Nyt nautitaan viileästä vihreydestä t. HennaMar