Nyt kelpaa kesähelmoja heilutella auringossa.
Blogiotsikkoa miettiessäni, en ollut varma kuuluuko sanoa vuoraus vai vuoritus, verbi kuitenkin lienee vuorittaa. Yhtä vaikea kuin sana on myös tuo kokovuorin tekeminen aina. Yleensä en malta lukea ohjeita, vaikka erinomaisia sellaisia löytyy netistä esim. Tosimummolta. Viime vuonna ompelin tällä ohjeella takin (alakuva, pahoittelen epätarkkuutta) ja se onnistukin erinomaiset, kun maltoin vain seurata ohjeita. Vuoraan kesämekot yleensä ohuella puuvillalla, mielellään batistilla, jos sitä on. Sain ottaa anopin laatikoista jäljelle jääneitä kankaita ja sieltä löytyi onneksi paljon vuorikankaaksi sopivaa. Nyt ompelin mutu-tuntumalla eivätkä vuoret todellakaan ole siististi, mutta asiansa ajavat.
Muistan, että minulla oli joskus vuosikymmeniä sitten ohuesta batistista paitapuseroita, niitä ei juuri tarvinnut silitellä, eivätkä ne juuri rypistyneet. Siksi ilahduin kovasti, kun kerran Eurokankaassa yhdessä isossa laatikossa luki Batistia. Valitettavasti ne eivät kyllä olleet sellaisia, monet olivat kovinkin karkeaa lankaa ja osa lähes kokonaan keinokuitua.
Named-sivusto määrittelee näin: Batisti on erittäin hieno palttinasidoksinen kangas, jonka pääraaka-aineena on yleensä puuvillaa, pellavaa tai villaa. Batisti on pehmeää ja ilmavaa, ja sitä käytetään lähinnä paidoissa ja puseroissa. Batisti on stabiili ja helposti ommeltava kangas.
Kellohelman istutuksessa onneksi käytin Vikatikin julkaisemaa ohjetta tukikankaasta kaareviin reunoihin ja se todella toimi. Tämä mekko on toukokuuksi valitsemaani väriä eli violettia. Ja tosiaankin väriä löytyy nyt sipulikukista esim. heinätähdistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita!