sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Ompeluflow?


Ylläoleva Hardanger korjaus: englantilainen?)-leikekirjonta ei ole minun kirjomani (kuten ehkä arvaattekin). Otin talteen joitakin palasia mieheni isoäitien perinnöstä ajatellen mahdollista käyttöä  ja muutenkin ihan kunnioituksesta työmäärää kohti. Ensin olin vähän turhautunut ajatellessani työtä, mutta sitten oivalsin, että nämä käsityöt ovat heille varmasti olleet arjen luksusta. Suurin osa on nimittäin koristeena käytettyjä, mahdolliset kirjaillut arkivaatteet ovat jo kadonneet ajan saatossa. Uskon, että näiden tekeminen on ollut ilon ja ylpeyden aihe ja myös pakoa välillä karusta arkitodellisuudesta. Ja varmasti he ovat myös nauttineet itse tekemisestä.

Tuo kuvan liina sisältää kolme samanlaista kirjontaa ja yhdet hapsut eli se on varmaan riippunut jostain? Tämän laitoin esille, koska sille löytyi sopiva kapea seinän pala vaatehuoneeni vierestä. Jotenkin lohdullista huomata, että käsin huolellisesti ommellut reunasaumat ovat paikka paikoin mutkilla. On varmaan kiire ollut saada valmiiksi, kun mielenkiintoisin osa, kirjonta, on tehty. Valkoisia kirjontoja yritän käyttää tyttärentyttärien vaatteisiin, ehkä värjään ne ensin, ihan ilman kolhuja eivät nekään ole selvinneet.

Kuten kuvasta näkyy takin ompelu on alullaan. Minusta ei olisi kirjontatöihin puhumattakaan nypläyksestä. Mallikirjasta laskin kokonaista 76 nypläysmallia varmaan nekin miehen isoäidin tekemiä. Itse sekoaisin lankoihin varmaan heti alkuun kuten ompeluhuoneen kuvasta voinee päätellä. Tämä urakka jatkuu t. HennaMar

2 kommenttia:

  1. Kauniita vanhoja käsitöitä! On hienoa, kun tällaisille löytyy paikka - joko ihan alkuperäisessä muodossaan tai sitten uudenlaisessa käytössä!

    VastaaPoista
  2. Toivon, että saan edes osan töistä käyttöön.

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita!