Pehmeä valo

 

Syksyisen usvan pehmeä valo saa hämähäkkien kudelmat hohtamaan.

Ompelun apuvälineitä

 

Matkalta tuotiin taas kankaita: Mademoisellen valitsema hamekangas ja tyttärelle silkkipala.  Toin myös mukanani käytössä kuluneen tyttären silkkipaidan, jonka puran kaavoiksi.  Näin saan toivon mukaan sopivan vaatteen helpommin.  Puserossa on trikoinen selkäkappale eli sen kangas täytyy vielä hakea ennen ompelua,  samoin neulat ja ompelulanka.  Tuo trikoo varmasti kyllä helpottaa ompelua, olen joskus ommellut silkkiä, mutta en tämän tyyppistä.  Kaula-aukko on huoliteltu kapealla trikoovinonauhalla. Täytyy katsoa löytyisikö jotain sopivaa valmiina.

Ompelin tuliaisiksi neidille mekon ja pikkuveljelle T-paidan, niistä ei nyt tullut otettua kuvaa. Huomasin jälleen, että en osaa käyttää läpinäkyvää kuminauhaa (Framilon), joten tein rypytykset ihan vain lankariveillä.  Sen sijaan nk. ihmeteippi oli jälleen tarpeen, kun ompelin trikooseen päälitaskut.  En ole kokeillut väliaikaiseen kiinnitykseen tarkoitettua liimaa, kun en ole sitä vielä nähnyt kaupoissa, mutta se voisi olla juuri tuollaiseen tarkoitukseen hyvä.  Olkapäiden vahvistukseksi laitoin kuten jo vuosia silitettävää tukinauhaa, joka on kyllä ihan kätevä, mutta saisi olla vähän kestävämpi.  Se tuntuu hajoavan jo muutamassa pesussa.

Katselin jälleen Suurta Ompelukisaa ja ajattelin, että sellainen yksinkertainen kuvaus, joka oli taas jokaisen kaavahaasteen alussa ts. kaavapalat kuvassa ja video siitä missä järjestyksessä ja miten ne kiinnitetään toisiinsa, on tosi havainnollinen. Olen monen yksityiskohdan ompeluun löytänyt apua erilaisista videoista, mutta tuollaista vastaavaa en ole kaavapalveluissa huomannut.  Ehkä joihinkin kaavoihin se tuleekin?  Nyt kun ilmakin viileni, on taas mukava siirtyä ompeluhuoneeseen. T. HennaMar

Kirkko ja tunnettu henkilö

 

Yhdistin kaksi Kristiina K:n kuukausihaastetta, kun en saanut ajoissa kirjoitettua.

Bad Homburgin linnan puistossakin on itse asiassa kaksi kirkkoa. Englantilainen kirkko rakennettiin saksalaisen viereen, koska maakreivin puoliso oli sukuaan Englannin kuninkaan tytär. Vierailimme oman tyttäremme perheen luona Saksassa ja siellä riittää upeita puistoja ja puutarhoita vierailtavaksi.  Keskellä kuvaa näkyvä veistos esittää voikukkaa!

Siis mikä maakreivi?  Tämä patsas kuvaa maakreiviä, joka oli Hessenin prinssin esi-isä, jonka mailla siis vierailimme. Hessenin prinssi Karl Friedrich valittiin aikanaan Suomen kuninkaaksi, mutta valtiomuotosuunnitelma ei koskaan toteutunut. Nykyisin puisto ja puutarha ovat osavaltion hoidossa. 

Puutarhaosuus on hyvin muodollinen, mutta puistossa on myös todella upeita valtavia puita. Ja tietenkin käytiin myös maistelemassa saksalaisia leivonnaisia, joissa on kokoa ja makua. t. HennaMar

Puutarhamatka Pärnuun

 

Jälleen tyttäreni kanssa puutarhamatkalla. Pari vuotta sitten olimme Viroon suunnatulla puutarhamatkalla (klik), mutta tällä kertaa yövyimme kaikki yöt Pärnussa.  Osa vierailemistamme paikoista oli tuttuja viime kerralta, kuten yllä olevan kuvan suuri puutarha ja arboretum.  Ei silti kyllä niissä voisi useamminkin vierailla taitavia istutuksia ihailemassa. 

Matkan upeimmaksi elämykseksi nousi mielestäni yllä oleva puutarha, jossa oli ihania istutusryhmiä vaikka kuinka. Alla olevassa kuvassa on tien vastaiselle reunalle istutettu villiviini. Hieno ratkaisu syvän ojan peittämiseksi. Varmaan erityisen upea syksyn väreissä.

Kasvilajeja oli tosi paljon, esimerkiksi monta erilaista veistoksellista laukkaa.

Valitettavasti laukat eivät oikein varjotontillamme menesty, mutta alla olevaa sinistä kukka ajattelin kokeilla seuraavaan talvikylvöön, jos löydän siemeniä.

Alla olevien kasvien nimet jäivät selvittämättä.  Nämä kasvoivat tuossa eka kuvan jättipenkissä. Täytyy selvitellä kuvien avulla.

Vaikutelmia (ja kuvia) tällaiselta matkalta saa niin paljon, että sulattelu ja mahdollinen ideointi omaan pihaan täytyy tehdä ajan kanssa.  Oli siellä sellaisiakin pihoja, jotka eivät omaa silmää miellyttäneet.  Esim. alla olevaa kuplaa en ehkä ostaisi.

Matka oli erinomaisesti järjestetty ja meillä oli opas koko ajan mukana. Ryhmä oli pienehkö 13 henkeä, mikä sekin oli kiva. t. HennaMar

Minä piirrettynä

 Linnan mäellä tuli aikanaan käytyä lasten kanssa ja tämä siluetti on tietysti sieltä. Kuva on vähän huono, kun se on seinältä napattu, mutta menettelee haasteena.

t. HennaMar

Vaeltajat vauhdissa

 

Olen aiemminkin todennut, että haluan puutarhan muuttuvan jatkuvasti ja sen takia meillä on paljon vaeltavia kasveja, jotka liikkuvat vuodesta toiseen.  Toki lähes kaikki monivuotiset laajenevat ajan mittaan, mutta tarkoitan kasveja jotka tulevat ja menevät.  Helpoimpia ovat yksi- ja kaksivuotiset, jotka leviävät  siemenistä. Kuvassa on keltavaleangervo, joka on ollut taantumaan päin, mutta nyt sitä on taas runsaammin.  Siemenkasveissa on se hyvä puoli, että ne voi poistaa sopimattomista paikoista heti itämisen jälkeen tai sitten, kun ne ovat kukkineet. Yleensä siemeniä tulee niin paljon, että ne kyllä tulevat seuraavanakin vuonna jne.

Kuvassa joukko näitä helppoja eli puistolemmikki (Cynoglossum amabile), ailakki ja illakko ja kuvaan on tullut yksi keltainen orvokki, joka on edellisen vuoden ruukkuistutuksesta.  Orvokki ei meillä kyllä paljonkaan leviä vaan vaatii uudelleen kylvön.  Monivuotiset siemenestä leviävät voivat ajan mittaan toki muuttua hankalaksi.  Esimerkiksi akileija, joka leviää voimakkaasti ja jos sitä ei poista pienenä, sen paalujuuren kiskonta onkin sitten hankalaa.  Toinen vaikea, joka on tullut meille vahingossa on pisamakello, joka tuli ukonhatun kylkiäisenä useita vuosia sitten.  Uusia taimia ei tunnista ja niinpä päästin sen kukkimaan ja vielä vaan löytyy uusia taimia.

Vaikein poistettava oli aikoinaan Huiskunauhuksena (Sinacalia tangutica) meille myyty kasvi, joka ei ole nauhus ollenkaan. Se leviää maavarrella ja maanalaisilla pienillä mukuloilla, joita löytyi myös vuosikaudet pihasta.  Toki sellaiset kiltit maavarrella tai rönsyillä leviävät saavat jäädä kuten ansikka ja tiarella. Hankalaksi on osoittautunut kielo, jota on siirtynyt kasvien mukana metsän puolelta ja jota on jokseenkin mahdoton poistaa kokonaan. Myös suikeroangervon kanssa saa olla varovainen ja se onkin Ruotsissa nimetty jo vieraslajiksi.  Suomessa poimulehti on nimetty vieraslajiksi sen jälkeen, kun olin sitä jo kylvänyt. Onneksi se on helppo tunnistaa.  Uusin tulokas on purppuratulikukka, jonka laitoin pari vuotta sitten ja ilokseni olen nyt löytänyt muutaman nuppuisen sieltä, minne sitä kylvin.  Ainoa selvä epäonnistuminen on ollut viime vuoden unikkomaa, syksyllä kylvetyt eivät itäneet ja keväällä lisättyjä laitoin ihan liikaa, tuppaina ne eivät kasva.  Onneksi siperianunikot ovat jääneet, niitä sitten jatkossa. t. HennaMar

Talvikylvöstä ja housupuku

 Siellä ne nyt ovat Mama's gardenista voittamani siemenien pienet taimet, varjoasteri ja monivuotinen sormustinkukka.  Käytin Liisan kasvit-blogin ohjetta talvikylvöön ja hyvin toimi. Ainoa ongelma oli, etten merkinnyt purkkeja, kun niitä oli vain kaksi ja luulin muistavani kummassa on mitäkin.  Joten vielä en tiedä, mitä noista pienistä kasvaa, mutta näyttäisi siltä, että taaempana kuvassa ovat asterit. Saa nähdä. Tilaa löytyi mukavasti, kun mies raivasi (toivon mukaan) vihoviimeisen tuoksuvatukan etupihalta ja muokkasi ja kunnosti maan.

Pitkään työn alla ollut kevyt housupuku valmistui.  Kaavat, jotka yllättäen eivät tarvinneet varsinaista sovittamista, olivat Ottobre Woman- numerosta 2/2021. Takki Worker Look ja housut Gardener. Toki muokkasin kaavoja itselleni mieluisammiksi eli takki on pidempi, hihat lyhyemmät ja minun pituudelleni housuista tuli täyspitkät. Jätin sekä takista että housuista taskut pois ja tiedän, että sitä tulen vielä katumaan. Ehkä jossain vaiheessa väkerrän takkiin sivusaumataskut.

On ollut ilo seurata puutarhan runsasta kasvua tänä keväänä ! t. HennaMar

Kaatunut, vinossa

 

Yleensä kasvit pyrkivät ylöspäin valoon tai jos ne kasvavat maata myöten, syynä on juurtumisversojen muodostus. Mahonia on tästä kuitenkin poikkeus. Se kasvaa aina vinoon ja usein aivan kaatuneena.  Se lisääntyy kuitenkin siemenillä, joten mitään syytä tällaiseen kasvutapaan ei tunnu olevan. Parhaillaan mahonia kukkii kirkkaan keltaisin kukin, joiden tuoksu muistuttaa kieloa, mutta on voimakkaampi.

Hyvä talvi kasveille 2024-5

 

Nyt ei pihatarhurikaan voi valittaa, leuto talvi oli kasvien kannalta hyvä, eikä kadonneita lajeja näyttäisi olevan. Lämmin jakso herätti pihan eloon. Pikkusipulit, puut, pensaat, perennat nousevat maasta elinvoimaisina. Viime päivinä on saatu reilusti sadettakin.

Kirsikkaluumut kukkivat ensi kertaa paljon, saa nähdä, saadaanko tänä vuonna enemmän luumuja kuin viime vuonna, jolloin niitä tuli yksi kumpaakin.

Kävimme pari viikkoa sitten Raumalla Vuorelan taimimyymälässä ja toimme sieltä kallionauhusta etupihan kulmaan, jonka mies uudisti. Silloin oli vielä niin kylmää, että taimet eivät olleet vielä ulkona, mutta miehen pyynnöstä puutarhuri ystävällisesti haki meille taimet kasvihuoneelta. Ja laitoinpa myös yhden tilatun pionin juurakon, kun neljä vuotta sitten kylvämäni Kuolanpionin siemenet eivät ole itäneet. 

Liberty-paita valmistui ja nyt on työn alla kevyt housupuku, jonka jakku on jo ommeltu. Mukava vaihteeksi ommella jotain erilaista. Näistä bloggaan myöhemmin ja samalla talvikylvöjen onnistumisesta. Nyt nautitaan viileästä vihreydestä t. HennaMar

Ompeluhuoneessa

 Vihreätä ja mustaa. Ompelin miehelle pari uutta kesäpaitaa, vaikka eihän nuo värit kovin kesäisiä ole, mutta toiveen mukaisia. Paitojen ompeleminen samalla kaavalla on vähän tylsää ja noilla siirtokuvilla saa vähän vaihtelua. Parhaat kuvat olen saanut sivustolta Lumikellot. Siellä oli nyt kyllä alennusmyynti kuvista, toivottavasti jatkavat niiden myyntiä.

Sain vihdoin viimeksi paitapuserosta hyvän tuloksen käyttämällä mallina purkamaani vanhaa, loppuun kulunutta paitaa. Niinpä uskaltauduin tilaamaan pitkään haluamani Liberty-kankaan.  Nuo englantilaiset kankaat kun ovat kalliita. En löytänyt Suomesta oikein myyjää, joten tilasin kankaan Ruotsista. Toimittaja oli Gårdatextil. En uskaltanut tehdä tilausta Englannista, kun en tiedä noista tullimuodollisuuksista. Ruotsista toimitus tuli nopeasi ja sainpa vielä kaupan päälle vähän ylimääräistä ilmeisesti siksi, että leikkaaja oli ottanut täydet mallikerrat, vaikken ollut niitä tilatessani huomioinut.  

En halunnut taas kukkakuvioita ja valitsin siksi tämän kankaan nimeltä Prospect Road B , joka näyttää kuvaavan tunnelmallista puistotietä. Nyt täytyy koittaa olla tarkkana ompelun kanssa. 

Tänään on taas lämmintä ja voi nauttia auringosta, joten jatkan ompeluja jonain toisena päivänä. t. HennaMar

Pieni punainen

 Talomme on lintujen kannalta ongelma, koska valo kulkee ikkunoiden kautta läpi ja aina silloin tällöin joku lintu lentää ikkunaan. valitettavasti usein ikävin seurauksin. Nähty on mm pieni pöllö, haukka ja useita pikkulintuja. Isommat ovat yleensä selvinneet hengissä, mutta pienemmille käy hullusti.  Siksi olemme ripustaneen pienet punaiset lasipallot kumpaankin ikkunaan ja kadun puolella on vielä lasimaalauksen jäljennös.

Nämäkään eivät olea aina onnistuneet estämään kolareita, mutta onneksi tapahtumia on harvoin.

Ja vielä yksi. Joulun glögipullon tupsulakki on jäänyt 'koristamaan' olohuoneen tuolia. Jokohan sen pääsiäisenä voisi poistaa? t. HennaMar

Erikoinen rakennus (Huomiovärejä)

 Rosa huset on rakennus, joka näyttää erikoiselta, ei niinkään rakennuksena, vaan värinsä, kokonsa ja paikkansa takia.  Kuvaushetkellä talo on korjattavana, koska se sai vaurioita SkiB:n uuden monitoimitalon ja koulun laajennuksen yhteydessä. Paremman kuvan löydät täältä. 

Postaus on Kristiina K:n maaliskuun haasteeseen ERIKOINEN RAKENNUS. Minulta jäi helmikuu väliin, kun en keksinyt kohdetta. Yhdestä kodinkoneesta olen jo luopunut pesuhuoneen remontin yhteydessä. Nimittäin kuivaaja vietiin ja pesetän nykyään lakanat pesulassa .

Koska talon seinässä on Ruotsin konsulaatin kyltti, luulin aina, että rakennus on saanut erikoisen värinsä (erikoinen keskustassa) ja sympaattisen olemuksensa konsulaatin kautta. Skib:n arkistovastaava kuitenkin vastasi kysymykseeni, että talo on aikoinaan rakennettu 1930-luvulla ihan tavalliseksi asunnoksi ja siirtynyt ruotsinkieliselle koululle vasta 1990-luvulla. Kyltti on seinässä siksi, että koulun rehtori on aiemmin toiminut pitkään konsulivastaavana. Talo ei jää huomaamatta, koska sijaitsee aukion reunalla. Svenska Kulturfonden on rahoittanut avokätisesti koulua ja on myös osallistunut puiston tekonurmikentän/luistelujään rakentamiseen. Ympäristöön on ajan mittaan muovautunut oma ruotsinkielisten palvelujen alue.

Väreistä puheen ollen sain valmiiksi mekkoni, joka on pääsiäisen väreissä.  Toki kesämekoksi se on tarkoitettu.  Kangas on messuhankinta ja Kaisa Turtiaisen kokoelmista.  Muokkasin Ottobren kaavaa (Ottobre Woman 2/2016 nro 10) laskoksin ja lisäämällä leveän frillan. Peruskaava osoittautui niin sopivaksi, että voisin sen kanssa ommella toistekin. Ompelin koekappaleen kaiken varalta, mutta varsinaisia muutoksia ei tarvittu.

Ensimmäiset kahvittelut ulkona on jo olleet ja kevät etenee vauhdilla T. HennaMar

Ompeluja ja kevään odotusta

 

Sain maademoisellen jouluna valitseman kankaan viimein ommeltua mekoksi. Oli taas vaikeuksia kaavan kanssa, sillä kangas olikin joustocollegea eikä trikoota, joten suunnittelemani frillamekko olisi ollut liian painava. Halusin kuitenkin ommella pitkän mekon, koska jouluksi ompelin käytännöllisemmän tunikan, ja tiedän , että neiti rakastaa pitkiä mekkoja. Lopulta yhdistelin kaksi kaavaa, mekko on Ottobre Woman-lehden koon 34 pienennös ja frillan piirsin Ommellisen Hulmuhelma-kaavan avulla.  Helmakappaleen alosa on siis täysympyrä.  Tilasin kaavan, mutta en ole sillä vielä mitään muuta tehnyt.  En oikein tiedä, tulenko silitysominaisuutta käyttämään , mutta ehkä myöhemmin.  Kevyemmästä kankaasta siitä varmaan saa hulmuavan mekon. Tässä frillan reunustin satiinivinonauhalla, että sain siihen vielä vähän tukea ulospäin.  (Kuva on vähän huono, mutta parempaakaan ei nyt ole ja mekko on jo lähetetty saajalleen)

Pikkuveljelle jatkoin pingviini-teemaa uudella paidalla. Siirtokuvan tilasin Poppanavakasta ja se ei ollutkaan ihan samaa materiaalia kuin aiemmin tilaamani, mutta sain sen kiinnitettyä ja toivottavasti pysyy pesussakin.  Mukana ei ollut ohjetta käsittelyjärjestyksestä. 

Viljelmistä puolet kasvaa vauhdilla, hyasinttipavut itivät nopeasti, mutta sinipunavaulaan on tullut pari vaivaista alkua, jotka mieheni arvion mukaan ovat rikkaruohoja... Kivasti alkaa jo olla valoa ulkona, joten voisi laittaa jotain muuta, jolleivät nuo vaulat tuosta kummene.  Seuraavaksi aloin ommella kesämekkoa Tampereen käsityömessuilta  jo syksyllä ostamani kankaasta, vaan eipä sille ihan heti ole tarvettakaan.  Kesken ompelun loppui iso saumurilankarulla ! Sitä ei muistaakseni ole ennen tapahtunut, rullat kun ovat niin valtavia. t. HennaMar

Kylvöhommia

 

Taas on kasvivalo viritelty ja kesäköynnökset kylvetty.  Viime vuonna kävi niin, että kanariankrassi ei itänyt ollenkaan. Toivottavasti tänä vuonna onnistaa. Viikko sitten tein jo pari kylvöä  ulos Liisan kasvit -blogin ohjeiden mukaan. Minulla kävi nimittäin tuuri arpajaisissa ja voitin Mama's Garden -blogin arpajaissa perennan siemeniä. Rohtosormustinkukka ja Varjoasteri ovat minulle uusia tuttavuuksia. Kummatkin oli hyvin pakattu pusseihin nimilapuilla varustettuna ja siemeniä oli paljon. Siellä ne nyt odottavat kevättä puuvajan seinustalla.

Noissa yläkuvan purnukoissa on myös minulle uusia viljeltäviä, nimittäin Hyasinttipapu  (Lablab purpureus) ja Sinipunavaula (Asarina scandens). Pavut oli helppo kylvää, koska siemenet olivat hernekasvin tyyliin isoja, mutta sinipunavaulan siemenet olivat lähes näkymättömiä ja ne itävät vain valossa. Jälkimmäistä en paljon siis uskalla suoraan kastella, vaan yritän suihkutella varovasti.  Minulla on vielä kuten varmaan muillakin paljon siemeniä, mutta ilman toista valopistetä en uskalla niitä sisälle kylvää ainakaan ennen kevätpäiväntasausta.  Olen myös ommellut jonkin verran,  niistä sitten toiste. t. HennaMar

Kotini vanhin esine - tammikuun haaste

 

 Kodissamme on paljon vanhoja esineitä mm. mieheni isovanhemmilta ja joitakin myös vanhempieni kotoa. Halusin kuitenkin valita esineen, joka on paitsi aina esilllä myös jatkuvasti vielä käytössä. Käyttöesineissä ei useinkaan ole vuosileimaa tai muuta, mutta tämä taottu hiilihanko on tiettävästi ollut käytössä mieheni isoäidin äidin kotona Raumalla. Sillä lienee siis ikää yli 150 vuotta tai enemmän. Tuo vanha mummu piti kuulemma kovan kurin lapsenlapsenlapsille, kolmelle pojalle ja yhdelle kasvattipojalle. Ei sentään hiilihangolla, mutta kävelykepillä kolistaen.

Näin joulun jälkeen joulukoristeita purkaessamme valitsin vielä kuvaan nuo alla olevat tontut, jotka tyttäreni mukaan ovat melko 'creepy'.  Nämä toki ovat esillä vain jouluna, mutta todellakin melko erikoiset. Ne ovat myös jostain miehen isovanhemmilta kulkeutuneita ja omastakin mielestäni melko pelottavat.  Vastannevat mielikuvaa tontuista, joita enen vanhaan piti hyvitellä talon parhaaksi.  Mihinkään vuoteen tai vuosikymmeneen en näitä osaa sijoittaa, voivat toki olla 'vasta ' sotavuosilta.

Haaste on Kristiina K:n ja mielenkiinnolla odotan ensi kuun aihetta. t. HennaMar