Matka oli erinomaisesti järjestetty ja meillä oli opas koko ajan mukana. Ryhmä oli pienehkö 13 henkeä, mikä sekin oli kiva. t. HennaMar
t. HennaMar
Olen aiemminkin todennut, että haluan puutarhan muuttuvan jatkuvasti ja sen takia meillä on paljon vaeltavia kasveja, jotka liikkuvat vuodesta toiseen. Toki lähes kaikki monivuotiset laajenevat ajan mittaan, mutta tarkoitan kasveja jotka tulevat ja menevät. Helpoimpia ovat yksi- ja kaksivuotiset, jotka leviävät siemenistä. Kuvassa on keltavaleangervo, joka on ollut taantumaan päin, mutta nyt sitä on taas runsaammin. Siemenkasveissa on se hyvä puoli, että ne voi poistaa sopimattomista paikoista heti itämisen jälkeen tai sitten, kun ne ovat kukkineet. Yleensä siemeniä tulee niin paljon, että ne kyllä tulevat seuraavanakin vuonna jne.
Vaikein poistettava oli aikoinaan Huiskunauhuksena (Sinacalia tangutica) meille myyty kasvi, joka ei ole nauhus ollenkaan. Se leviää maavarrella ja maanalaisilla pienillä mukuloilla, joita löytyi myös vuosikaudet pihasta. Toki sellaiset kiltit maavarrella tai rönsyillä leviävät saavat jäädä kuten ansikka ja tiarella. Hankalaksi on osoittautunut kielo, jota on siirtynyt kasvien mukana metsän puolelta ja jota on jokseenkin mahdoton poistaa kokonaan. Myös suikeroangervon kanssa saa olla varovainen ja se onkin Ruotsissa nimetty jo vieraslajiksi. Suomessa poimulehti on nimetty vieraslajiksi sen jälkeen, kun olin sitä jo kylvänyt. Onneksi se on helppo tunnistaa. Uusin tulokas on purppuratulikukka, jonka laitoin pari vuotta sitten ja ilokseni olen nyt löytänyt muutaman nuppuisen sieltä, minne sitä kylvin. Ainoa selvä epäonnistuminen on ollut viime vuoden unikkomaa, syksyllä kylvetyt eivät itäneet ja keväällä lisättyjä laitoin ihan liikaa, tuppaina ne eivät kasva. Onneksi siperianunikot ovat jääneet, niitä sitten jatkossa. t. HennaMar
Yleensä kasvit pyrkivät ylöspäin valoon tai jos ne kasvavat maata myöten, syynä on juurtumisversojen muodostus. Mahonia on tästä kuitenkin poikkeus. Se kasvaa aina vinoon ja usein aivan kaatuneena. Se lisääntyy kuitenkin siemenillä, joten mitään syytä tällaiseen kasvutapaan ei tunnu olevan. Parhaillaan mahonia kukkii kirkkaan keltaisin kukin, joiden tuoksu muistuttaa kieloa, mutta on voimakkaampi.
Nyt ei pihatarhurikaan voi valittaa, leuto talvi oli kasvien kannalta hyvä, eikä kadonneita lajeja näyttäisi olevan. Lämmin jakso herätti pihan eloon. Pikkusipulit, puut, pensaat, perennat nousevat maasta elinvoimaisina. Viime päivinä on saatu reilusti sadettakin.
Koska talon seinässä on Ruotsin konsulaatin kyltti, luulin aina, että rakennus on saanut erikoisen värinsä (erikoinen keskustassa) ja sympaattisen olemuksensa konsulaatin kautta. Skib:n arkistovastaava kuitenkin vastasi kysymykseeni, että talo on aikoinaan rakennettu 1930-luvulla ihan tavalliseksi asunnoksi ja siirtynyt ruotsinkieliselle koululle vasta 1990-luvulla. Kyltti on seinässä siksi, että koulun rehtori on aiemmin toiminut pitkään konsulivastaavana. Talo ei jää huomaamatta, koska sijaitsee aukion reunalla. Svenska Kulturfonden on rahoittanut avokätisesti koulua ja on myös osallistunut puiston tekonurmikentän/luistelujään rakentamiseen. Ympäristöön on ajan mittaan muovautunut oma ruotsinkielisten palvelujen alue.
Väreistä puheen ollen sain valmiiksi mekkoni, joka on pääsiäisen väreissä. Toki kesämekoksi se on tarkoitettu. Kangas on messuhankinta ja Kaisa Turtiaisen kokoelmista. Muokkasin Ottobren kaavaa (Ottobre Woman 2/2016 nro 10) laskoksin ja lisäämällä leveän frillan. Peruskaava osoittautui niin sopivaksi, että voisin sen kanssa ommella toistekin. Ompelin koekappaleen kaiken varalta, mutta varsinaisia muutoksia ei tarvittu.
Ensimmäiset kahvittelut ulkona on jo olleet ja kevät etenee vauhdilla T. HennaMar
Sain maademoisellen jouluna valitseman kankaan viimein ommeltua mekoksi. Oli taas vaikeuksia kaavan kanssa, sillä kangas olikin joustocollegea eikä trikoota, joten suunnittelemani frillamekko olisi ollut liian painava. Halusin kuitenkin ommella pitkän mekon, koska jouluksi ompelin käytännöllisemmän tunikan, ja tiedän , että neiti rakastaa pitkiä mekkoja. Lopulta yhdistelin kaksi kaavaa, mekko on Ottobre Woman-lehden koon 34 pienennös ja frillan piirsin Ommellisen Hulmuhelma-kaavan avulla. Helmakappaleen alosa on siis täysympyrä. Tilasin kaavan, mutta en ole sillä vielä mitään muuta tehnyt. En oikein tiedä, tulenko silitysominaisuutta käyttämään , mutta ehkä myöhemmin. Kevyemmästä kankaasta siitä varmaan saa hulmuavan mekon. Tässä frillan reunustin satiinivinonauhalla, että sain siihen vielä vähän tukea ulospäin. (Kuva on vähän huono, mutta parempaakaan ei nyt ole ja mekko on jo lähetetty saajalleen)
Pikkuveljelle jatkoin pingviini-teemaa uudella paidalla. Siirtokuvan tilasin Poppanavakasta ja se ei ollutkaan ihan samaa materiaalia kuin aiemmin tilaamani, mutta sain sen kiinnitettyä ja toivottavasti pysyy pesussakin. Mukana ei ollut ohjetta käsittelyjärjestyksestä.
Taas on kasvivalo viritelty ja kesäköynnökset kylvetty. Viime vuonna kävi niin, että kanariankrassi ei itänyt ollenkaan. Toivottavasti tänä vuonna onnistaa. Viikko sitten tein jo pari kylvöä ulos Liisan kasvit -blogin ohjeiden mukaan. Minulla kävi nimittäin tuuri arpajaisissa ja voitin Mama's Garden -blogin arpajaissa perennan siemeniä. Rohtosormustinkukka ja Varjoasteri ovat minulle uusia tuttavuuksia. Kummatkin oli hyvin pakattu pusseihin nimilapuilla varustettuna ja siemeniä oli paljon. Siellä ne nyt odottavat kevättä puuvajan seinustalla.Noissa yläkuvan purnukoissa on myös minulle uusia viljeltäviä, nimittäin Hyasinttipapu (Lablab purpureus) ja Sinipunavaula (Asarina scandens). Pavut oli helppo kylvää, koska siemenet olivat hernekasvin tyyliin isoja, mutta sinipunavaulan siemenet olivat lähes näkymättömiä ja ne itävät vain valossa. Jälkimmäistä en paljon siis uskalla suoraan kastella, vaan yritän suihkutella varovasti. Minulla on vielä kuten varmaan muillakin paljon siemeniä, mutta ilman toista valopistetä en uskalla niitä sisälle kylvää ainakaan ennen kevätpäiväntasausta. Olen myös ommellut jonkin verran, niistä sitten toiste. t. HennaMar
Näin joulun jälkeen joulukoristeita purkaessamme valitsin vielä kuvaan nuo alla olevat tontut, jotka tyttäreni mukaan ovat melko 'creepy'. Nämä toki ovat esillä vain jouluna, mutta todellakin melko erikoiset. Ne ovat myös jostain miehen isovanhemmilta kulkeutuneita ja omastakin mielestäni melko pelottavat. Vastannevat mielikuvaa tontuista, joita enen vanhaan piti hyvitellä talon parhaaksi. Mihinkään vuoteen tai vuosikymmeneen en näitä osaa sijoittaa, voivat toki olla 'vasta ' sotavuosilta.