Valitsin maaliskuun väriksi sinisen ja huhtikuulle keltaisen. Värejä miettiessäni ei mielessäni kyllä ollut mitään tällaista ompelemista. Ostin heräteostoksen Prismasta: pari pakkausta pyyhkeitä ja vasta kotona huomasin, että ne olivat normaaleja käsipyyhkeitä pidempiä ja ripustuslenkki (vain 1 tietysti) oli ommeltu lyhyeen sivuun. Eiväthän nämä olleet sopia vessoihimme ja niinpä oli ommeltava 10 ripustuslenkkiä.
Muistin kyllä kouluajoilta, miten ripustuslenkki pyyhkeeseen ommellaan. Jouduin aikanaan koulun käsityötunnilla ompelemaan päärmeitä myöten käsin puolipellavaisen pyyhkeen. Lopputuloksena oli kaiken tuhertamisen jälkeen harmaaksi muuttuneella langalla ommeltu astiapyyhe. En vielä tänä päivänä pidä pellavasta luonnonvärisenä, minulle se näyttäytyy arkisen harmaana jopa likaisena. No nyt otin vahingon takaisin, kaikki ompeleet koneella silmämääräisesti sijoitettuna ja keltaisia ommellessa minulla oli jopa, hui kauhistus, alalanka erivärinen kuin päälilanka.
Onneksi tilanne on tässä suhteessa muuttunut aivan toiseksi. Lapsia kannustetaan aivan eri tavalla luovuuteen ja värien käyttöön. Esimerkkinä alla lastenlasten ja pojan tyttöystävän pyynnöstäni tekemä paperikukkakimppu. Ihania värejä katsottavaksi nyt, kun puutarhaan kukoistukseen on vielä niin kovin pitkä aika. Lainasin kirjastossa Paperikukkia-kirjan, jota on jo useammassakin blogissa arvioitu, ainakin Kaikki Paketissa ja Suvikukkasia .
Ohjeet olivat liian pitkiä ja vaativia lapsille, mutta hienoja ideoitahan niistä sai. En muuten lainatessani tiennyt, että kirja on ihan uusi, joskus onnestaa.
Paperikukat kestävät myös matkalaukkukuljetusta ja talven pimeyttä kuten alla oleva ulkomailla asuvan lapsenlapsen äitienpäiväkimppu. osoittaa.
