Pipot ja paidat pojille

 

Matkalta tuodut kankaat on nyt sitten ommeltu. Tein peruspaidat Ottobren kaavoilla ja innostuin sitten ompeleman vielä pipotkin, kun kankaista jäi juuri sen kokoisia soiroja. Olen huono ostamaan oikean määrän ja toisaalta, kun ostaa matkalla, ei ole mahdollisuutta hakea lisää.

Ei ole varmaan vaikea arvata, kumman paitakankaan nimi on Roar, kangas on suunniteltu yritykselle POPPY Europe  Yritys näyttää olevan alankomaalainen (?) design-toimisto, joka suunnittelee kankaita useille valmistajille. Näitä kankaita löytyy myös useista nettimyymälöistä. Tähtikankaassa on vain tieto LILO fani design. Lilo näyttää olleen Disney-elokuva, joka minulta on kyllä mennyt ohi ja ilmeisesti sitten sen innoittamana on suunniteltu kankaita? Ovatko ne sitten Disneyn tavaramerkkejä ja kuka niitä käyttää, jäi myös pikaisen nettihaun perusteella epäselväksi. Turkoosi, yksivärinen pipon vuori ja raitakangas ovat kankaita.com-tilauksesta, josta kerroin viime postauksessa. Mustapohjainen kangas sai näin vielä lisää väriä. Aina vain nuo eläinaiheet tuntuvat kuuluvan lasten maailmaan, kyllä vain nuorinkin lapsenlapsi tietää, mitä tiikeri sanoo.

Amaryllis avaa lisää kukkia ja kolmaskin varsi on kasvanut, joulu lähestyy...     t. HennaMar

Yöppäreitä

Ompelin sisaruksille yöpuvut kotona olleista kankaista. 'ison' pojan yöpuvun kangas on Nappinjan torin kivijalkamyymälästä, joka on kyllä jo lopettanut. Hihat ovat kankaita.com-kaupasta tilatuista kankaista, tilasin sieltä useamman palan kait laiskuuttani, heillä on nimittäin nettisivuillaan erinomainen hakukone ja hain  kankaita pareiksi kuviollisiin kankaisiin. Nappinjan kangaspala oli niin pieni, että, kun tein kokopyjaman, hihat täytyi leikata toisesta kankaasta. Näin sain myös vähän enemmän väriä kokonaisuuteen. Valkoinen resori ja kolmireikäiset napit omista varastoista. Sikäli tuo ulkomailta tilaus oli mukava, että kankaat kuljetettiin samaan hintaan kotiin asti !

Mademoisellen yöpuvun kangas on esimerkki siitä, kuinka vaikea on valita kangas ruutukuvan perusteella. Väri ei ollut odottamani, mutta puvusta tuli loppujen lopuksi ihan kiva, kun valitsin yläosan kaavaksi Owl Princess -tunikan  (Ottobre 1/2014) ja koristelin puvun Jättirätistä ostamillani nauhoilla. Sain näin hänen toivomaansa prinsessa-lookia ja vähän pinkkiäkin mukaan. Kangas näyttää olevan hollantilainen design by Stenzo textiles, mutta en muista mistä sen aikanani tilasin. Molempien pukujen housut ovat Ottobre 6/2015 pyjamahousut, koot 86/92 ja 128/134 ja pojan paita yhdistelmä eri kaavoja, peruspaita pohjana.

Viime bloggauksestani jäi mainitsematta, että kehumani collegekankaat oli tuottanut  saksalainen ByLots, joka lienee amerikkalaisia tilkkukangastuottajia vastaava yritys. Jännää, että näistä ulkomaisista kankaista en löytänyt kuosin nimeä, enkä myöskään suunnittelijan. En tiedä, onko sitten vain Suomessa tapana, että suunnittelijoiden nimet ovat lasten kankaissa nykyisin usein esillä. Valmistajatehtaitahan ei niistä taas usein löydy, kun taas ByLots-sivuilla valmistaja oli mainittu. Kaikki kankaat ovat puuvilla-elastaaniyhdistelmäkankaita.

Täällä odotellaan kohta alkavaa keittiöremonttia hallitussa(?) epäjärjestyksessä. Prismasta ostettu Amaryllis päätti jo kukkia, vaikka jouluun on aikaa. Nyt on yhdessä kukkavarressa neljä suurta kukkaa ja kukkavarsia on vielä kaksi jäljellä Saa nähdä kukkiiko se näin vaikuttavasti loppuun asti. Näitä ihmetellessä mukavaa alkavaa viikkoa t. HennaMar




Joululahjaompeluja

Alakerta on aikamoisen kaaoksen vallassa, koska meille on tulossa keittiöremontti. Samalla on käynyt aikamoinen KonMari-puhuri ja tavaraa on kuljetettu sekä Kontti:in että hävitettäväksi asti. Tuopa ei yläkerran ompeluja haittaa. Ompelin ensimmäisenä serkuksille Saksasta tuodut kankaat.

Kuten kuvasta ainakin hiukan näkyy on myös valoja ripustettu sinne tänne. Nuo valopallot, jotka ostettiin paikallisesta sähköliikkeestä, ovat siitä kivat, että toimivat patterilla ja ne voi periaatteessa ripustaa mihin vain sisätiloissa. Tunikamallinen pusero on ahkeralle partiolaiselle ja mademoiselle ommeltiin kuinkas muutenkaan alakuvan mekko. Helman rypytyksen kiinnityksen kopioin hänen päällään yhteisellä matkalla olleesta mekosta.

Kaavat Ottobre 1/2009 tunikaan ja mekkoon jostain Ottobre raglan-puserosta muokattu, koot ovat leveydeltään 128, pituudeltaan 134 cm suunnilleen näille hoikkiksille. Taskutunikan kaava 31 Tellervo oli tosi kiva, ainoastaan pääntietä kavensin ja ompelin taakse päälle tähtivetoketjun. Mekon vyön kiinnitin uudella suosikillani nepparinauhalla taakse. silityskuvat toin myös matkalta.

On taas se aika vuodesta, kun pimeys tekee kuvaamisesta lähes mahdotonta haasteellista. Tämä peruscollegekangas osoittautui mukavaksi ommella, eikä hintakaan, vähän alle 10 euroa metriltä, ollut paha. Vielä riittää muuta lahjaksi ommeltavaa ja mitäpä muutakaan sitä näillä marraskuun harmailla tekisi. Ulkomaille paketit täytyy lähettää aikaisin. Enää runsaat neljä viikkoa talvipäivän tasaukseen, sinnitellään hämärässä vielä vähän t. HennaMar

Kankaita matkalta

Kuten otsikosta ja kuvasta näkyy blogihiljaisuuden syy on ollut matka ja kuten aina kävin paikallisissa kangaskaupoissa. Matkan ensimmäinen kohde oli Brysselissä tyttären uusi asunto. Tällä kertaa emme vierailleet kangaskaupoissa siellä tai Waterloossa. Oheisessa linkissä (klik) on lista Brysselin kangaskaupoista. Itselleni aiemmilta vierailuilta on tuttu keskustan Maison Doree, josta olen ostanut todella laadukkaita villa- ja puuvillakankaita lähinnä neitien vaatteisiin. Linkkiluettelossa puhutaan irlantilaisista kankaista, mutta kyllä siellä on kankaita kaikkialta. Mainosten mukaan siellä järjestetään myös ompelukouluja (hintavia!). Tuo kangaskauppa ei ole kovin suuri, mutta Les tissus du Chien Vert Waterloossa on valtavan kokoinen ja siellä on hauska kulkea ja katsella mm. afrikkalaisia kankaita. Nykyinen nettimaailma mahdollistaa ison kaupankäynnin pienelläkin paikkakunnalla, mutta muistaakseni he eivät toimita Suomeen. Myös kielet, ranska ja flaami, tuovat omat haasteensa.

Yllä olevat kankaat serkuksille ostin Saksasta. Brysselistä matkasimme Lilleen Ranskaan, mutta sieltä en ostanut kankaita. Vierailin kyllä kolmessa kangaskaupassa, mutta niissä ei ollut juuri lainkaan joustavia (lasten) kankaita. Johtunee siitä, että ihania lastenvaatekauppoja oli lähes joka kadulla. Tällä kertaa tyttäremme bongasi jopa lapsen talvihaalarin. Yleensä ranskalaiset lasten vaatteet näyttävät ylisöpöiltä, mutta eivät liene kovin käytännöllisiä. Jatkoin siis kankaiden ja kauppojen etsintää Munsterissä. (Sorry, mutta ohjelma vaihtaa aina Umlaut-u:n tavalliseksi) Sieltä googlasin linkkejä todella moneen kangaskauppaan. Nettisivujen perusteella valitsin Stoffe Werning GmbH:n liikkeen ja se osoittautui nappivalinnaksi. En ole missään nähnyt yhtä paljon joustavia kankaita ja kyllä harmitti, että pieneen matkalaukkuun ei paljon voi mahduttaa. Pyrimme pitämään laukut mahdollisimman keveinä, koska nykyisin matkustamme pääasiassa junalla.

Kuvan vasemman puoleinen kangas on Werningiltä. Osa oli tuttuja, mutta oli myös todella paljon sellaisia, joita en ole suomalaisissa myymälöissä nähnyt. Kävimme Munsterissä (umlaut!) myös Karstadtin tavaratalossa, joka on säilynyt valikoimaltaan oikeana vanhanajan tavaratalon. Siellä oli jopa kankaita ja oli hauska huomata, että myynnissä oli mm autokangas, jonka ostin Colmarista, Ranskasta keväällä. Tilan puutteen vuoksi ostin vain muutaman silityskuvan. Kuvan tiikerikankaan ostopaikka oli Ohlsons tyger Malmössä. Olen vuosi sitten käynyt heidän liikkeessään Tukholmassa ja ostanut lastenlapsille paitakankaita, mutta nyt näytti, että he ovat vähentäneet lasten kankaiden myyntiä ja valikoimaan on tullut enemmän eksoottisempia kankaita. Ehkä maahanmuuttajat ompelevat enemmän.

Nyt täytyykin aloittaa kaavojen selailu, että saan kaikille neljälle lapsenlapselle jotain ommeltua viimeistään jouluksi. Mikäs sen mukavampaa puuhaa näin marraskuun pimeneville illoille t. HennaMar.

Väriyhdistelmät

Tuija kirjoitti blogissaan (klik) siitä, miten eri tavoin sisustuksessa käytetään värejä, huonekaluja ja koriste-esineitä. Minulla on usein sama tunne, että en oikein itse osaa yhdistellä erilaisia tai eri värisiä kohteita. Tein yllä olevat kukka-asetelmat Marttojen kukkaillassa ja kyllä nämä omani vaikuttivat kovin vaatimattomilta monien muiden runsaisiin ja värikkäisiin asetelmiin verrattuna. Sama juttu kankaiden kanssa, en oikein osaa yhdistellä eri kankaita, enkä ainakaan eri kuoseja. Yhdistelmä kuviollinen kangas yhdistettynä yksiväriseen vielä jotenkin menettelee, mutta enemmän on usein liikaa.

Yritin jälleen kerran käyttää ylimääräisiä kankaita pois yhdistellen tilkuista, mutta kävi niin kuin yläkuvassa näkyy: harmaaseen yhdistetty kahta(!) eri kuviollista kangasta tarkoin erotettuna. En yleensä raaski rikkoa kuvioitakaan. Ompelin kangasräkkiin uuden päällisen näistä, edellisessä olin revitellyt peräti ompelemalla harmaita vakosamettipaloja eri suuntiin ja reunustaen ne harmaalla koristenauhalla (!). Eipä taida tulla leppäkerttuun edes pilkkuja. Aiemmin joululahjojen suojuksiin ja tyynynpäällisiä olen ommellut myös tilkkutöinä useammilla väreillä. Nyt tuli kangasroskikseenkin vain farkkukangasta yhdistettynä kukalliseen kankaaseen ('sallittu yhdistelmä'). Kuvassa näkyvän keinutuolin peiton ompelin, kun minulla oli mallina Tallinnasta ostettu peitto ja käytin suunnilleen samoja yhdistelmiä ja tilkkukokoja. Vuosi väriterapiaa on sikäli ollut kiva haaste ja ohjenuora, vaikka vähän olen lipsunutkin kuukausiohjelmasta.

 Ompeluhuoneessa on värejä sikin sokin, ihan tarkoituksellakin, kun olen kerännyt sinne erilaisia purkkeja, joihin tallettaa tarvikkeita. Täälläpäin on vielä vähän ruskan värejäkin jäljellä, värikästä loppusyksyä t. HennaMar  

Vaarallisia kankaita ?

Ollaan taas tulossa vuodenaikaan, jolloin kuvien ottaminen sisällä on hankalaa. Jonkinmoinen kuva viimeisistä ompeluista alempana. Housut on ommeltu jäämäpaloista, ainoastaan tähtikuvioisen hain Eurokankaasta. Ommellessani näitä mietin sitä valtavaa muutosta, joka on tapahtunut sekä vaatteissa että materiaaleissa. Sain ensimmäiset tekokuituiset hiihtohousut oppikoulun alaluokalla. Ne olivat jotain kovaa, mutta luonnon kankaisiin verrattuna hyvin joustavaa kangasta ja niissä oli vauhtiviivat sivulla. Siihen aikaan oli vielä suositus, että tytöt pukevat housut vain liikuntapäivinä! Hiihtohousuihin ei lumi tarttunut ja ne suojasivat myös nilkat, koska jalan alta kulki kumi(?)nauha. Olivat siis paljon käyttökelpoisemmat kuin aikaisemmat vaatteet.

Olemmeko nyt kuitenkin maksamassa kovan hinnan kaikesta sitä mukavuudesta, jota uudet materiaalit ovat tuoneet mukanaan. Ekologisten kankaiden valinta on vaikeaa, nykyisin jopa luomupuuvillaisiin joustokankaisiin lisätään elastaania, joka lienee polyuretaanijohdannainen. Puhumattakaan kaikista mahdollisista sekoitekankaista, joita on ihana ommella ja mukava pitää. Pitäisikö kankaisiin saada merkintä Tämä kangas/vaate voi vaarantaa planeettasi? Tarkoitan mikromuoveja, joista viime aikoina on paljon uutisoitu. Vaatteista noita muoveja irronnee eniten fleece-kankaista tai näin olen ainakin jostain lukenut. Mutta onko olemassa tutkimuksia siitä, mitkä muovit irtoavat helpommin ja miten valmistustekniikka vaikuttaa. Aikoinaan olin huomaavinani, että polyesteri-puuvillapidoista lähti ennemminkin puuvilla kulumalla. Ja onko eroa erilaisten tekokuitujen välillä? Merkinnät, joita olen vaatteissa nähnyt viittaavat yleensä tuotteen turvallisuuteen käyttäjälleen ( ei sisällä käyttäjälle vaarallisia kemikaaleja).

Kännykkäkamerani teho ei oikein riitä sisätiloissa, mutta alla jonkinmoinen kuva viimeisimmistä ompeluista:

 

 

Pojan housukaavat ovat Ottobre 1/2014. Vanhemmissa lehdissä, ennen vuotta 2010 käytetään vielä melko paljon kudottuja kankaita, usein puuvillaa.

Nykyisin ne ovat poikkeuksia ja silloinkin suositellaan jotain joustavaa.  Onkohan joku suunnitellut pyykinpesukoneita, jotka suodattavat mikromuoveja pois, tuskinpa. Tarvikkeet Napista ja nauhasta, muovia nekin. Täytyy toivoa Esko Valtaojan tapaan, että tämäkin ihmisen luoma ongelma löytää ratkaisunsa!

 

Sadepäiväterveisin HennaMar

 



Tuoksuja puutarhaan?

Pihassamme ei ole ruusuja toisaalta, koska varjoisa metsäpiha ei ole niille paras kasvuympäristö ja toisaalta siksi, että ruusut eivät mielestämme ole kasveina kauniita. Toisinaan mietin, että olisi mukava saada kuitenkin enemmän tuoksuja puutarhaan ja miellän kukkien tuoksut yleensä ruusuihin. Lainasin kirjastosta Kirsi Tuomisen kirjan Tuoksuva puutarha ja parveke saadakseni lisätietoa tuoksuvista puutarhakasveista. Jotkin esitellyistä kasveista toki olen tunnistanut kuten tietenkin syreeni, pikkujasmike ja kielot. Myös mahonia, joka kukkii alkukesästä tulee huomioitua samoin (marja)omenapuut. Myöhemmin kesällä kukkivan kilsepensaan tuoksun olen myös tunnistanut. Pensas ei ole kuitenkaan muutamaan vuoteen kukkinut, johtuneeko siitä, että se on jo iäkäs (noin 30v).

Jotkin kasveista olivat tuttuja, mutta tuoksuvaksi määrittely yllätys. Esimerkiksi vierekkäin kasvavien hopeahärkin ja ohotanmarunan tuoksuja en ole juuri huomannut. Kirjan mukaan ne kuuluvat eri tuoksuperheisiin, joita on kuvattu kaikkiaan seitsemän, näistä pihassamme tutuin on yrttinen tuoksuperhe. Ostan yleensä keväisin tutulta luottopuutarhurilta useita yrttejä ja niiden tuoksu tulvahtavat ilmoille aina käyttöön leikatessa. Tosin yrtissä täytyy olla muutakin kuin tuoksu, esim. curry-yrtti tuoksui kyllä mausteiselta, mutta ei maistunut miltään.

Pihassa on joitakin kasveja, jotka eivät omaan nenääni tuoksu kirjan luetteloista poiketen. Näitä ovat esimerkiksi päivänlilja, lehtosinilatva ja malva, kyseessä voi toki olla lajiominaisuus. Illakon tuoksua en myöskään ole huomannut, en sitten tiedä olenko aina väärään aikaan pihalla? Pistävä tuoksu on mm. pihlajalla ja leimukukilla. Ja tuoksu, josta en todellakaan pidä on tuoksukurjenpolven, joka puolestani voisi olla nimeltään haisukurjenpolvi.

Aina ei kasvin kukkien tarvitse olla tuoksuvia tai huomiota herättävän värisiä. Kuvan purppurakeijunkukka Heuchera micrantha 'Palace Purple', on aina syksyisin yhtä hellyttävä pienen pienine kukkineen, joita täytyisi melkein katsoa suurennuslasilla. Kuvassa näkyy myös yksi 'tuoksuja', josta en pidä, nimittäin mänty joka tiputtele saavikaupalla neulasia joka vuosi. Mäntypuut voisivat pysyä mäntymetsissä, savimaalla ne ovat rumia rötisköjä, kaatolupaa emme tälle puulle kuitenkaan saneet. Ensi kesänä koetan muistaa haistella uusia tulokkaitta kuten lännenkimikkiä, jos se ehtii kukkaan, ja väriminttua. Muita tuoksun osalta huomiotta jääneitä ovat laikkuköynnös, paratiisililja, karhunjuuri ja harjaneilikka. Myös kesäkukkia valitessa koetan muistaa tuoksut.

Onko tiedossanne muita hyviä vinkkejä tuoksuihin? Toivotaan ensi kesälle paljon aurinkoisia, tuoksuvia päiviä. T. HennaMar