Metsäläisiä ?

 

Serkuksille puserot Verson puodin kankaasta Onnimetsä. Yhdistin kankaaseen Noshin nuolikangasta, josta tein aiemmin itselleni puseron. Valitettavasti olin sillä kertaa niin innoissani paketin saapumisesta, että unohdin vesipesun ja paita kutistui makkarankuoreksi. Tuo nuolikangas ei oikeastaan jousta, Onnimetsä-kangas taas reilusti, siis jälleen elastaania, josta kirjoitin viime kerralla. Tuo metsäkangas on mielestäni kauniin vihreä ja tilasin sen oikeastaan värin takia, toki kuvionkin vuoksi. Poikien paidat muokkasin Ottobren peruskaavoista.

 

Paitakankaan nimi on siis Onnimetsä ja jäin miettimään tuota normioletusta, myyttiä/uskomusta, että kaikki suomalaiset ovat metsäkansaa ja onni siis löytyy metsästä. Itse olen ainakin paljon enemmän kiinnostunut puista kuin metsästä. (En näe metsää puilta?) ja niinpä vierailen mieluusti erilaisissa arboretumeissa, suomennetaan puupuisto. Puistomaisia ne ovatkin ja siten helppokulkuisia ja erilaisten muotojen ja värien ihmemaailma. Yksi vaikuttavimmista minulle on Brysellissä, Tervurenin arboretum, jonka roistokuningas Leopold on perustanut. Sen mittakaava on henkeä salpaava sekä puiden korkeus, että alueen laajuus. Sinne oikeasti vähän eksyimmekin, vaikka polut on merkitty. Kunnolla sinne ei kannata eksyä, koska tuosta alueesta oikeasti alkaa valtava metsäalue. Usein olen myös vieraillut Alnarsparkenissa Lomman lähellä, jossa sisareni asui monta vuotta. Kaikilla arboretumeilla on pitkä historia puiden kasvatuksen ja tutkimisen kautta. Suomessa vaikuttava puisto on Mustilan arboretum, joka alkuaan perustuu yhden miehen innostuksen ja työhön. Vierailimme siellä parhaaseen aikaan eli atsaleoiden ja alppiruusujen kukinta-aikaan. Olen puutarhaan kiinnostuksen kautta huomannut, että Suomessakin on paljon yksittäisten ihmisten perustamia puupuistoja, täytyisi vain joskus etsiä niitä oikein ajan kanssa. Täytyykin ensi kesän ohjelmaan sijoittaa ainakin yksi vierailu.

 

 Tavanomaiseen metsään en niin mieluusti mene, toki jo kotona lapsena opittiin marjojen noukinnan hyödyllisyys, mutta onnekseni mies on minua siinä ahkerampi. Pohjoisessa, jossa lapsena asuin, metsissä oli vähemmän aluskasvillisuutta ja ne olivat helppokulkuisempia. Vanhempani olivat maalta kotoisin, (postagraari-preurbaani-sukupolvi) itse olen asunut aina kaupungissa, pienemmässä tai suuremmassa ja seuraava sukupolvi urbaniosoituu edelleen niin kuin yleinen suunta on. Metsäretket vähenevät ja metsän merkitys? Täällä Suomen länsiosissa on myös paljon puomitettuja metsiä (ajo metsätielle kielletty) ja toisaalta karmivia ryteikköjä. Pahimpia ovat alueet, jotka jonkin metsänhoidollisen toimenpiteen vuoksi on aurattu ja muuttuneet lähes kulkukelvottomiksi. Myös ne ihanat metsäniityt perhosineen kasvat monessa paikassa vähitellen umpeen. Kevät on tulossa, ehkä ensi kesänä johkaannun myös tavallisiin metsiin useammin.

 

Kevättä odotellen t. HennaMar