Ompelin kokeeksi muutaman kasvomaskin vanhoista lakanoista ja tyynyliinasta, joista revin pitsit irti,. Kuulokkeiden takia en voi käyttää mallia, jossa kuminauhat ovat korvien takana. Ompelin toisen kerroksen vanhasta lakanasta ja toisen vähän uudemmasta tyynyliinasta, joka oli jo hiutunut. Laskosmalli ei sovi minulle, koska se oli aivan liian tukahduttava. Kuonokoppa-malli käy paremmin. Jykevää tavaraa ovat nuo miehen isoäidin aikanaan ompelemat lakanat. Ei ihme, että mankelointiin tarvittiin kellarihuoneen kokoinen laite. Mankelointi oli niitä harvoja kotitaloustöitä, joihin isäkin osallistui varmaan ihan syystä. Mielessä on vanha elokuva kärpäsen ja ihmisen geenien sekoittumisesta, jonka seurauksena 'toinen puolikas' heittäytyi mankelin jyrättäväksi. Puuvilla ei onneksi aiheuta allergioita, mutta varmaan oli monelle lapselle kauhistus villavaatteet. Muistan erään koulutoverini kertoneen kuinka hänen äitinsä pyykkipäivän jälkeen rullasi, hankasi ja hieroi lapsen pitkiä sukkia. Eli kyllä tekokuiduissakin on puolensa, kunhan kierrätys saadaan toimimaan. Puuvillahan on selluloosaa kuten muuntokuidut esim. viskoosi, jotka lienevät myös hyvä vaihtoehto, kunhan niiden valmistukseen saadaan ympäristöystävällisempiä menetelmiä. Kierrätysmateriaalista tehtyjä vaatteita ja myös kankaita alkaa jo olla saatavilla, mutta aika vähän vielä. Toivottavasti näiden kehittäminen ei jää koronamullistuksen jalkoihin. Vielä jatkuu piina, mutta onneksi pihakierroksilla riittää joka päivä uutta katsottavaa. t. HennaMar
torstai 23. huhtikuuta 2020
Puuvillan tuntu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tervetulleita!