Liikaa elinvoimaaa?

Puun ja kuoren välissä! Pihatarhurin ikiongelma on kasvien erilainen elinvoima. Puutarhaan usein haluaa 'vaikeita' kasveja, vaikka 'helppojakin', joilla täyttää piha, löytyy kyllä. Kielosta on tullut meille kasvi, jota joudumme raivaamaan pois. Annamme sen kasvaa pikkumetsän puolella, mutta piha-alueelta yritämme poistaa. Kuten kuvasta näkyy rönsykavu on uskomattoman sitkeätä. Toinen hankala maan alla kulkeva on meillä tuoksuvatukka, jota emme ole itse laittaneet. Sen maanalaiset varret yltävät helposti jopa metriin. Vastaava pensas on kuulemma kilsepensas, mutta meillä se on pysynyt paikallaan. Johtuu ehkä siitä, että se on ajellun nurmikon keskellä. Pensaalla on jo ikää ja vain yksi kunnon varsi, toivoisimme siis sen leviävän.

Maan alla voimakkaasti kasvavat ovat todella salakavalia. Yksi, jota jouduimme poistamaan monta vuotta oli meille Huiskunauhuksena myyty, joka ei siis oikeasti ole nauhus, vaan on tieteelliseltä nimeltään Sinacalia tangutica. Kaunis pystyssä kasvava kukka, mutta se tekee maan alle jonkinlaisia juurimukuloita, joita saa kaivaa ylös syvältäkin. Toki siemenestä kasvavat voivat nekin olla tosi kavalia. Meille pääsi vaihdossa ukonhattujen joukossa vuohenkello ja sen siementaimia löytyy vuodesta vuoteen. Päästin sen nimittäin kerran kukkimaan, kun luulin Pisamakelloksi kuten ilmeisesti  Paula Ritanen-Närhi  tässä artikkelissa. Surukseni luin, että kaihonkukka kuuluisi pahasti leviäviin. Se on meillä uusi ja kovasti olemme odottaneet sen tuuheutumista.

Olemme sitä myös laittaneet useampaan kohtaan, saa nähdä kuinka käy. Kaksivuotiset saavat meillä kasvaa (klik). Yritämme kuitenkin välttää niidenkin leviämistä takametsikköön. Siemenestä leviävistä hankala on myös konnanmarja, jota myyjän suoisituksesta laitoin kerran paikkaan, johon lumet putoavat talvella. Se kasvaakin komeasti ja kauneinta ovat punaiset marjat, kyseessä siis Punakonnanmarja (Actaea erythrocarpa). Siemenet eivät tunnu tuhoutuvan ulkokompostissa ja siementaimia saa jatkuvasti olla nyppimässä. Konnanmarjaa kasvaa myös luonnossa, ei tosin punaista, joten täytyy aika ajoin tarkistaa tontin rajat. Hyvä puoli on, että nykyisin tunnistamme pienetkin taimet. Isoa kasvustoa on vaikea poistaa.

Maan laadulla on tietenkin suuri merkitys ja mies levittää kompostimultaa joka kevät uuden kerroksen kukkamaihin. Lähes joka vuosi laitetaan uusi kukkapenkki tai puretaan jokin vanha ja tämä näkyy hauskasti perennoissa. Esim. ukonhattu on parannetun maan puolella jo tuplasti korkeampi kuin alempana rinteessä. Jotkin siemenkasveista vaativat itääkseen uutta maata tai ainakin tyhjää tilaa. Ne voivat myös itää liiallisesti kuten unikot. Liian tiheässä ne kasvat pienemmiksi ja pienemmiksi ja tekevät silti kukkaa. Itsepintainen siemenestä kasvatettu on Idän unikko, Papaver orientale, jonka olen siirtänyt keskipenkistä kolme kertaa ja edelleen se tulee: molemmissa paikoissa. Päinvastainen on Preeria-angervo, Filipendula rubra, jonka olemme monesti uskoneet hävinneen, mutta joka aina ilmestyy uudelleen jostain, mutta ei sieltä mihin se on laitettu. 

Uskollisesti paikallaan kukkivat narsissit, joiden jakamisessa en ole onnistunut. Nyt on taas se aika, kun kaikki kasvit pursuavat elnivoimaa ja ihana niin. t. HennaMar