Varjoelämää

 

Remontti alkoi ja samaan aikaan syksyn pimeys ja kuihtuminen ulkona. Puolet alakerrasta on pois käytöstä ja lopuissa on kaikkea tavaraa ympäriinsä. Keräsin viimeisiä kukkia maljakkoon ikkunan taa.

Remontoitava osa on ympäröity muoveilla ja työ alkoi tietysti purkuhommilla. Pahin meteli on jo onneksi ohi ja pöly on laskeutunut. Mikä ihaninta, mitään ylimääräistä kosteutta tms ei löytynyt ja työ jatkui välittömästi uusien pintojen rakentamisella. Eilen valettiin lattia uusien lämpökaapelien päälle saunan ja pesuhuoneen osalta. 

Olen vetäytynyt pääosin ompeluhuoneeseen. Kaikille neljälle lapsenlapselle on jo jotain valmista. Nyt en sitten oiken tiedä, siirränkö toimitukset jouluun vai miten. Syyslomalla Toimeilias ja L.A.P. ovat yleensä tulleet meille pariksi kolmeksi päväksi, mutta nyt se täytynee jättää. Ei ainakaan junalla voi tulla. Esikoisen lapset olemme viimeksi nähneet jouluna eikä matkasta Belgiaan ole mitään aika-arviota. Meidänhän piti sinne matkustaa ainakin osaksi aikaa remontin tieltä. Rakennuttaja teetätti meille väliaikaisen suihkun päätyvarastoon, johon mennään ulkokautta. Meneehän se näinkin, mutta lapsia on kova ikävä. Vapaaehtoistyötä lukumumminakaan ei voi tehdä. Kuntosalilla olen vielä käynyt, mutta sekin on lopettamassa. Toisaalta se on ollut hyvä, eipä ole ollut muita kävijöitä kanssani samaan aikaan. 

Syyskimikki ehti tänä vuonna kukkia kunnolla. Varjon kasvitkin voivat olla kauniita. Tällä hetkellä kuitenkin syksyn pimeän tulo ahdistaa eikä tilannettakaan voi valoisaksi sanoa. Eilen oli onneksi aurinkoinen syyspäivä ja oltiin kävelylenkillä mieltä piristämässä. t. HennaMar